Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 48
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 50
§ 49
Mutta olkoon nyt tämä miten tahansa, niin kauppaporvariston pääsuunnitelma tuoteplakaattia säädettäessä on ainakin tässä saatettu kirkkaaseen päivänvaloon. Millainen se sitten oli? Kriitikko sanoo kyllä: ”Tuoteplakaatti oli juuri se, joka pystyi hillitsemään ulkomaalaisten kalliita hintoja. Se oli myös juuri se, joka pystyi pakottamaan heidät kevyempiin rahtimaksuihin. Aiemmin ei ulkomaalaisen ollut vaikeaa kiristää meitä.”1 Mutta millaista tämä kiristäminen on ollut, sen näyttää kuninkaallisen kauppakollegion kirje kuninkaalliselle majesteetille2 tuoteplakaatin säätämisestä, nimittäin, että he myivät suolaa halvemmalla kuin mihin omat kauppiaamme kykenivät, ja minä yksinkertaisuudessani toivoin, että he yhä haluaisivat ja saisivat kiristää meitä samalla tavalla. Kriitikko sanoo edelleen, ”että ulkomaalaiset pystyivät myös asettamaan vientituotteillemme minkä arvon ja hinnan halusivat ja hinnoittelemaan meille tarpeellisia tuontituotteita niin kalliiksi kuin halusivat”3. Mutta kun nyt näemme, että he myivät tavaroitaan edullisesti, mutta maksoivat vientituotteistamme hyvin, ja että tuoteplakaatti selvästikin tähtäsi näiden molempien estämiseen, kysyn, eikö sitä säädetty antamaan joillekin kansalaisille tilaisuus harjoittaa törkeää itsekkyyttä koko valtion kustannuksella? Asia käy päivänselväksi edellä mainituista asiakirjoista. Tukholman porvaristo valittaa korkeista raudanhinnoista. He keksivät syyksi sen, että Bergslagenissa oli monia salakauppiaita, jotka ryhtyivät rautakauppaan kuninkaallisen majesteetin kymmenysraudan huutokaupoissa4 ja maksamalla vuorimiehille ennakkoon ja siten nostattivat raudan hintaa.
Minun täytyy myöntää, että porvaristo oli oikeassa siinä, että ne olivat juuri nämä salakauppiaat, jotka pitivät raudan hinnoissaan. Porvaristo näki myös oikein, että jos salakauppiaat voitaisiin saada pois tieltä, hinnan täytyisi laskea. Mutta näin sanoo loppuun liitetyn muistion kirjoittaja, joka tuntee tämän asian perusteellisesti ja on kuninkaallisen vuorikollegion jäsen: Sellainen raunioittaisi Ruotsin Bergslagenin täydellisesti. Jos rautakauppa annettaisiin pelkästään ruotsalaisille kauppiaille, Bergslagen suistuisi väistämättä mitä ankarimpaan sortoon.5 Hän sanoo suoraan: että sellainen rajoitus merkitsisi pelkästään kauppiaiden asettamista kaikkien Bergslagenin ruukkien etujen omistajiksi. Hän osoittaa, että sellainen olisi orjuutta ja mitä epäoikeudenmukaisimmin loukkaisi ja estäisi sitä vapautta, jonka valtakunnan korkea-arvoiset säädyt ovat kuitenkin luvanneet taata koko valtakunnalle. Valtakunnan talous siinä missä Bergslagenkin joutuisi turmion partaalle, kauppa pysähtyisi, ja valtakuntaan virtaavat voitot valuisivat vain muutamien henkilöiden, ja erityisesti ulkomaalaisten, käsiin. Koko muistio on erinomainen ja niin vakuuttava, että sekä vastineenlaatijan että vesinäytteiden ottajan täytyy olla vaikeaa pysyä nahoissaan sitä läpi lukiessaan. Heille on luultavasti yllätys nähdä, että heidän suurella vaivalla kultaamansa asia, joka jo 40 vuotta sitten maalattiin luonnollisiin väreihinsä, nyt asetetaan lukijan silmien eteen ja että yleisö vakuuttuu täydellisesti muistion paikkansapitävyydestä, koska siinä esitetyt ennustukset ovat suureksi onnettomuudeksi käyneet toteen.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 48
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 50
paikat: Bergslagen Tukholma
Henkilöt: Swedenborg, Emanuel
Raamatunkohdat:
Aiheet: