Nöyrä muistio!
Kuten muistetaan, valtakunnan korkeasti kunnioitettujen säätyjen määräämällä kauppadeputaatiolla on ollut muutamien nöyrästi annettujen muistioiden johdosta harkittavana, pitääkö asiamiehiä suvaita maassa ja voivatko he tästedes harjoittaa kauppaa tähänastiseen tapaan valtakunnassa tuotetuilla tavaroilla, kuten muun muassa raudalla. Yksi jos toinenkin vaikuttaa pyytäneen sitä, että näille muukalaisille vanhastaan ja ajasta aikaan nauttimaa suotua vapautta pitää rajoittaa ja velvoittaa Bergslagenia tarjoamaan tuotteitaan kotimaisille kauppamiehille tai julistaa heidät niiden ainoiksi ostajiksi. Nyt kun tällainen hakemus vie Ruotsin Bergslagenin täydelliseen tuhoon, olen1 velvollinen yhtä hyvin osallisena Bergslagenin hyvinvointiin kuin alamaisenakin osoittamaan tämän järjettömyyden sekä kuvailemaan ne kuolettavat seuraukset, joita tästä valtakunnan säädyille sekä kaikille sen uskollisille alamaisille koituisi.
Tuntematonta ei liene, että Ruotsin Bergslagen on rahan ja aikojen muuttumisen kautta kokenut sen kohtalon, että sen talous on saatettu täysin toiselle tolalle kuin aiemmin ja asetettu siihen vaaraan, että jos rahan arvo heikkenisi tai raudan hinta muulla tavalla pakotettaisiin laskuun, niin puolet Bergslagenista sortuisi siihen paikkaan ja toinen puoli kuihtuisi hiljalleen pois.
Kokemus osoittaa tämän selvästi: Edesmenneen kuningas Kaarle XII:n hallituksen aikaan vuonna 1699 tehtiin165 vastaava esitys2, jolloin hakijat yleisen hyödyn varjolla saivat hänen armollisen suostumuksensa, nimittäin, että muukalaisia kiellettäisiin käymästä kauppaa. Asiamiehet joutuivat sen johdosta luopumaan siitä, mutta tapahtui niin, että ruotsalaisen raudan hinta romahti 14 päivässä 31–32 taalerista 22:een, ja siltikin Bergslagenin täytyi tinkimällä ja tuskalla etsiä sille ostajia. Tämän johdosta kuninkaallisten kollegioiden täytyi jälleen kokoontua ja tuoda sittemmin edesmenneen kuninkaan tietoon se suuri vaara ja Bergslagenin väistämätön turmio, ellei päätöstä ajoissa muutettaisi, minkä takia kielto peruutettiin3 ja aiemmat oikeudet myydä ja käydä kauppaa palautettiin. Tämä on siis nähtävissä itse kokemuksesta, jonka vähintäänkin täytyy palvella meitä peilinä, jonka avulla näemme, mihin tilaan koko Bergslagen, joka on valtakunnan tärkein tukipilari, tullaan ajamaan.
Onhan Bergslagen valtakunnan hyvinvoinnin lähde ja valtimo. Sen avulla kauppa pysyy tasapainossa ja valtakunta saa kaiken tarvitsemansa; sen avulla maksetaan tuodut elintarvikkeet ja kulutustavarat; sen ansiosta kupariraha pysyy valtakunnassa ja kotimaankauppa voimissaan. Mikäli rautakauppa annettaisiin ja jätettäisiin ainoastaan ruotsalaisille liikemiehille, Bergslagen joutuisi väistämättä samaan ahdinkoon, jonka kokemus ja tosiseikat osoittavat ja jonka takia syntyisi väistämättä pula sekä yleisellä että yksityisellä alueella.
Jos asian todellinen laita tuodaan esille kaikissa sävyissään, niin tällainen rajoitus, että vain ruotsalaiset liikemiehet saisivat ostaa näitä valtakunnan tuotteita, ei tarkoittaisi mitään muuta kuin että he saisivat epäsuorasti omistukseensa kaikki Bergslagenin laitosten tuottamat edut. Esimerkiksi, jos jotkut vaatisivat itselleen yksinoikeuden vastaanottaa kaiken sen viljan, jonka kartanot ja tilat tuottavat, ja hän omalla päätöksellään, omien varojensa ja kykyjensä mukaan ostaisi sen itselleen, niin mitä muuta se olisi kuin kaiken sen anastamista, mitä valtakunnan maanviljely voisi tuottaa, ja kaikkien Ruotsin maatilojen voittojen haalimista käsiinsä, mehujen imemistä vaivihkaa kaikista valtakunnan muille alamaisille kuuluvista eduista, ja voittojen ja etujen riistämistä niiltä, joille näiden heidän oikeutetuista omistuksistaan pitäisi koitua, ja heidän muuttamistaan tällä tavalla hänen orjikseen ja veroalamaisikseen,166 minkä hyvityksenä omistajille jäisi pelkkä sänki pellolle ja tilojensa nimellinen isännyys?
Rauta-Bergslagen alistettaisiin samaan kohtaloon, jossa omistajat olisivat velvollisia antautumaan tiettyjen liikemiesten mielivaltaan sekä tunnustamaan ja kunnioittamaan näiden määräysvaltaa kauppatavaroihinsa, jotka he kuitenkin itse omistavat ja joista he saavat maksun ainoastaan ulkomaisilta kansakunnilta. Näin kunniallisesti verhottuna yleisen hyvän edistämiseen omistajan täytyy epäsuorasti luopua omaisuudestaan luovuttamalla etunsa muille. Tähän hänet pakottaa se, että häneltä on viety vapaus omistaa omaisuutensa itse, aivan kuten seppä omistaa alasimensa ja vasaransa. Valtakunnan korkeastikunnioitetut säädyt ovat ottaneet tehtäväkseen puolustaa koko valtakuntaa tällaista orjuutta, epäoikeudenmukaista haitantekoa ja vapauden loukkaamista vastaan.
Jos Bergslagen ja sen talous tuhotaan, mikä selkeiden ja ilmiselvien todisteiden perusteella voi olla tämän seurauksena, niin tästä seuraa, että koko valtakunnan talous yhdessä Bergslagenin kanssa olisi taipumassa perikatoon. Kotimaankaupan vahvuus ja kartanoiden ja maatilojen tuotteiden menekki, kuten myös ulkomaankaupan liike ja tasapaino, riippuvat Bergslagenin hyvinvoinnista ja tukeutuvat siihen, ja sen ansiosta myös maamies saa myytyä viljansa, kauppias ja puodinpitäjä saavat voittonsa ja liikevaihtonsa ja kaikki aloillaan asuvat valtakunnan alamaiset enemmän maatiloilla viljeltyjä elintarvikkeita. Mutta muussa tapauksessa kaikki elinkeinot pysähtyisivät valtakunnassa, aatelismiehen tuotteilla ei enää olisi hyvää menekkiä, eikä myöskään talonpojan. Papit eivät saisi siitä mitään erityistä tuloa, eivätkä kauppiaat voisi käydä sillä kauppaa lukuunottamatta muutamia, joille saattaisi olla tästä hyötyä, sillä Bergslagenista valtakuntaan virtaava voitto lankeaisi muutamien henkilöiden ja erityisesti ulkomaalaisten käsiin.
Kukaan Ruotsin yksinvaltaisista kuninkaista ei ole vielä halunnut puoltaa sellaista ehdotusta, paitsi vuonna 1699, mutta silloinkin se muutettiin. Vielä vähemmän voidaan ajatella, että vapaan hallituksen aikaan, jolloin talouden ylläpito on ainoa päämäärä, pystytettäisiin ja tuettaisiin tällaisia tuomittavia monopoleja. Eikä tällaisia asioita, jotka niin167 olennaisesti koskevat talouden tilaa, yleistä valtakunnan hyvinvointia, vuorityön ylläpitoa ja niin edelleen, pidä myöskään sotkea mihinkään riitoihin tai tavalla tai toisella horjuttaa niin, että syntyisi jonkinlaista epävarmuutta. Tätä koskien se olisi sama kuin asettaa kyseenalaiseksi se, saako omistaja hallita omaansa vai ei, vai pitääkö asettaa holhoojia, jotka saavat nauttia toisten omaisuuksien eduista, vai täytyykö valtakunnan jaloin ja tärkein osa uhrata toisia palvelemaan.
Mitä tulee niihin perusteluihin, joita tätä kaikkea vastaan saatetaan valheellisesti yrittää esittää yleisen hyvän ja kaupan menestyksen nimissä, niin otan tehtäväkseni osoittaa, silloin kun sellaisia nousee esille, että ne ovat enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta ja tässä asiassa kaikkein vahingollisimpia yleisölle. Varaudun siksi ajamaan tätä asiaa edelleen. Tukholmassa 13. huhtikuuta 1723.
Suom. Jouko Nurmiainen
Ödmjukt Memorial!4
Som förnimmes, så har den af Riksens Höglofl. Ständer förordnade Commerce-Deputation i anledning af några i ödmjukhet ingifne Memorialer i öfwerwägande haft, om Expediterne5 böra i landet tolereras, och om de må idka den Handel med de här i Riket producerade Effecter6 hädanefter som härtils, såsom med Järn och annat: och en eller annan lärer den ansökning gjordt, at desse främmandes af ålder och tid efter annan förunta frihet inskränkas bör; och Bärgslagen föranlåtas, at hembjuda sina Effecter inhemska Köpmänner eller erkänna dem för enda afnämare7 däraf. Nu som en sådan ansökning länder Swenska Bärgslagen til yttersta ruine, så förpliktas jag8 så wäl som delaktig uti Bärgslagens wälstånd, som en undersåte at wisa orimligheten, samt föreställa9 den fatala efterfölgd, som därigenom in på Rikes Ständer, samt alla dess trogna Inbyggare skulle flyta.
Obekant lärer intet wara, at Swenska Bärgslagen igenom Myntets och tidernas förändringar har undergådt de fata,10 at dess Oeconomie på en hel annan fot är bragt än den tilförene har warit, och är i det äfwentyr satt, at därest Myntet skulle afslås,11 eller Järnets pris på annat sätt twingas, at halfwa delen därutaf ginge platt inunder, den andra hälften skulle twina efterhand bårt.
Wil det klarligen wisa utaf ärfarenheten: inunder Högst-Sal. Konung Carl den XII:tes Regering af 1699 gjordes en165 dylik föreställning,12 då de ansökande likaledes inunder prætext13 af den allmänna nyttan ärhöllo dess nådiga bifall; nämligen: at främmande skulle förbjudas Handelen: Expediterne blefwo därigenom föranlåtne, at afstå därmed; men hände, at Swenska jernet förföll inom 14 dagar ifrån 31 och 32 til 22 Dal. och ändock måste Bärgslagen med prut och möda söka afnämare därtil: hwarföre Kongl. Collegierna måste åter träda tilsammans och remonstrera14 den Högst-Sal. Konungen det stora äfwentyr och Bärgslagens oundwikeliga undergång, därest det i tid icke ändras skulle; hwarpå Förbudet återkallades15 och förra friheten dem Säljande och Handlande tilstältes. Detta ser man nu af sjelfwa ärfarenheten, hwilken åtminstone måste tjena oss til en Spegel, at se i hwad tilstånd hela Bärgslagen, som är nu Rikes förnämsta understöd, kommer at bringas.
Källan och Ådern til Rikes wälmågo är ju Bärgslagen; därigenom ballancerar sig Handelen, förses Riket med alla förnödenheter, de inkommande Waror så ätande som nötande16 betales, därigenom hålles Kopparmyntet i Riket qwar, och inrikes rörelsen wid magt. Om nu Järn-handelen de Swenska trafiquerande17 skulle hemställas och dem endast lämnas, så skulle Bärgslagen oumgängeligen falla i samma twång, som ärfarenheten och alla omständigheter wid handen gifwa; hwarigenom existerar nödwändigt en brist, så i det allmänna som i det privata wäsende.18
At föra saken an med sina lifliga Färgor;19 så wore en sådan inskränkning, nämligen: at de Swenska Trafiquerande endast skulle wara afnämare af dessa Rikes Producter, intet annat, än som indirecte få träda i Possession af alla de werks förmoner som Bärgslagen äger; såsom til Exempel: om wissa skulle förbehålla sig at endast emottaga all säd, som af Säterier och Hemman faller, och efter egit öfwerenskommande, råd och ämne den sig tilhandla; hwad wore det annat än at slå inunder sig alt det som härflyta kunde af Rikes cultur,20 och föra sig tilhanda all Winst af Swenska Godsen, draga oförmärkt saften af alla fördelar, som höra andra Rikes undersåtare til; och depossidera21 dem af den profit och de förmoner, som af deras wälfångna Ägendom dem bör tilflyta, och således göra dem til sina Slafwar och Tri166butairer,22 emot den wedergällning, at ägarena finge hafwa stoman23 qwar, och namnet at wara Herrar öfwer Gods.
Samma öde skulle Järn-Bärgslagen underkastas, därest ägarena blefwo pliktige at underlägga sig wissa Trafiquerandes Discretion,24 och erkänna och dyrka dem som Principaler af sina Effecter, dem de likwäl sjelfwe äga, och hwarföre de af utrikes Nationer endast undfå betalning: då under et ärbart sken af det allmänna bästa, ägaren måste träda indirecte ur sin Ägendom, i det han måste lämna förmonen til andra, hwartil han twungen blifwer igenom det at friheten honom betages; possiderande25 det sjelf intet annorlunda än en Smed dess städ och hammare: för hwilken träldom och orättwisaste förfång och intrång uti friheten Riksens Höglofl. Ständer åtagit sig hela Riket at guarantera.
Om Bärgslagen och dess Oeconomie förstöres, som med klara och ögonskenliga skäl wisas kan härutaf flyta; så följer, at hela Rikets hushållning tillika med Bärgslagen luta skulle til undergång; styrkan utaf inrikes Handelen, och debiten26 af Säteriernas och Hemmanens afwel, som ock Rörelsen och Ballancen af utrikes Commercien, beror och stödjer sig på Bärgslagens wälmående, därigenom får Landtmannen afsättning på sin Spanmål, Köpmannen och Krämaren27 sin winst och rörelse uti Handelen, och alle bofaste Rikes undersåtare förökning på de wid Landtgodsen aflade Närings-medel. Men i annor händelse, så skulle all Rörelse i Riket afstanna, Adelsmannen hade mera ingen fördelaktig afsättning på sin afwel, ej heller Bonden, Prästen däraf ingen särdeles inkomst; Köpmannen, undantagande några som interesserade28 häruti, ingen Handel och Wandel; emedan den af Bärgslagen Riket tilflytande winsten skulle falla uti några Personers, och i synnerhet i utlänningens händer.
Ingen af de Souvraina29 Konungar i Swerige, har ännu welat bifalla, undantagande det som skedde 1699, men blef ändrat, et sådant Project; mindre är til förmodande, at under en fri Regering, der Oeconomiens uprätthållande är det enda ändamålet, skulle kunna bringas til wäga; och på sådant sätt fördömeliga Monopolier bestyrkas: Börande jämwäl sådana mål, som så167 essentielt rörer Oeconomiens bestånd, allmänna Rikes wälfärd, Bärgswerkens wid magthållande etc. uti inga twistigheter dragas, och på et sätt eller annat balanceras, at det därigenom kan i någon osäkerhet komma. Som hwad detta angår, så wore det det samma, som att i dispute draga,30 om ägaren må få disponera om sitt eller intet, eller om Förmyndare ställas böra, dem man lämna skal fördelen af en annans Ägendom; eller ock om den ädlaste och angelägnaste delen i Riket bör blifwa en Sacrifice31 och aldeles offras up til andras tjenst.
Hwad de skäl widkommer, som häremot under förnäm Titel af Publici bästa, och Commerciens upkomst,32 förmodeligen lärer kunna bidragas, så åtager jag mig, därest de wid handen gifwes, at wisa, det de merendels Chimerer33 äro, och i det målet högstskadeliga för det allmänna. Förbehållande mig därföre widare denna saken at utföra. Stockholm den 13 April 1723.
Nöyrä muistio!
Kuten muistetaan, valtakunnan korkeasti kunnioitettujen säätyjen määräämällä kauppadeputaatiolla on ollut muutamien nöyrästi annettujen muistioiden johdosta harkittavana, pitääkö asiamiehiä suvaita maassa ja voivatko he tästedes harjoittaa kauppaa tähänastiseen tapaan valtakunnassa tuotetuilla tavaroilla, kuten muun muassa raudalla. Yksi jos toinenkin vaikuttaa pyytäneen sitä, että näille muukalaisille vanhastaan ja ajasta aikaan nauttimaa suotua vapautta pitää rajoittaa ja velvoittaa Bergslagenia tarjoamaan tuotteitaan kotimaisille kauppamiehille tai julistaa heidät niiden ainoiksi ostajiksi. Nyt kun tällainen hakemus vie Ruotsin Bergslagenin täydelliseen tuhoon, olen34 velvollinen yhtä hyvin osallisena Bergslagenin hyvinvointiin kuin alamaisenakin osoittamaan tämän järjettömyyden sekä kuvailemaan ne kuolettavat seuraukset, joita tästä valtakunnan säädyille sekä kaikille sen uskollisille alamaisille koituisi.
Tuntematonta ei liene, että Ruotsin Bergslagen on rahan ja aikojen muuttumisen kautta kokenut sen kohtalon, että sen talous on saatettu täysin toiselle tolalle kuin aiemmin ja asetettu siihen vaaraan, että jos rahan arvo heikkenisi tai raudan hinta muulla tavalla pakotettaisiin laskuun, niin puolet Bergslagenista sortuisi siihen paikkaan ja toinen puoli kuihtuisi hiljalleen pois.
Kokemus osoittaa tämän selvästi: Edesmenneen kuningas Kaarle XII:n hallituksen aikaan vuonna 1699 tehtiin165 vastaava esitys35, jolloin hakijat yleisen hyödyn varjolla saivat hänen armollisen suostumuksensa, nimittäin, että muukalaisia kiellettäisiin käymästä kauppaa. Asiamiehet joutuivat sen johdosta luopumaan siitä, mutta tapahtui niin, että ruotsalaisen raudan hinta romahti 14 päivässä 31–32 taalerista 22:een, ja siltikin Bergslagenin täytyi tinkimällä ja tuskalla etsiä sille ostajia. Tämän johdosta kuninkaallisten kollegioiden täytyi jälleen kokoontua ja tuoda sittemmin edesmenneen kuninkaan tietoon se suuri vaara ja Bergslagenin väistämätön turmio, ellei päätöstä ajoissa muutettaisi, minkä takia kielto peruutettiin36 ja aiemmat oikeudet myydä ja käydä kauppaa palautettiin. Tämä on siis nähtävissä itse kokemuksesta, jonka vähintäänkin täytyy palvella meitä peilinä, jonka avulla näemme, mihin tilaan koko Bergslagen, joka on valtakunnan tärkein tukipilari, tullaan ajamaan.
Onhan Bergslagen valtakunnan hyvinvoinnin lähde ja valtimo. Sen avulla kauppa pysyy tasapainossa ja valtakunta saa kaiken tarvitsemansa; sen avulla maksetaan tuodut elintarvikkeet ja kulutustavarat; sen ansiosta kupariraha pysyy valtakunnassa ja kotimaankauppa voimissaan. Mikäli rautakauppa annettaisiin ja jätettäisiin ainoastaan ruotsalaisille liikemiehille, Bergslagen joutuisi väistämättä samaan ahdinkoon, jonka kokemus ja tosiseikat osoittavat ja jonka takia syntyisi väistämättä pula sekä yleisellä että yksityisellä alueella.
Jos asian todellinen laita tuodaan esille kaikissa sävyissään, niin tällainen rajoitus, että vain ruotsalaiset liikemiehet saisivat ostaa näitä valtakunnan tuotteita, ei tarkoittaisi mitään muuta kuin että he saisivat epäsuorasti omistukseensa kaikki Bergslagenin laitosten tuottamat edut. Esimerkiksi, jos jotkut vaatisivat itselleen yksinoikeuden vastaanottaa kaiken sen viljan, jonka kartanot ja tilat tuottavat, ja hän omalla päätöksellään, omien varojensa ja kykyjensä mukaan ostaisi sen itselleen, niin mitä muuta se olisi kuin kaiken sen anastamista, mitä valtakunnan maanviljely voisi tuottaa, ja kaikkien Ruotsin maatilojen voittojen haalimista käsiinsä, mehujen imemistä vaivihkaa kaikista valtakunnan muille alamaisille kuuluvista eduista, ja voittojen ja etujen riistämistä niiltä, joille näiden heidän oikeutetuista omistuksistaan pitäisi koitua, ja heidän muuttamistaan tällä tavalla hänen orjikseen ja veroalamaisikseen,166 minkä hyvityksenä omistajille jäisi pelkkä sänki pellolle ja tilojensa nimellinen isännyys?
Rauta-Bergslagen alistettaisiin samaan kohtaloon, jossa omistajat olisivat velvollisia antautumaan tiettyjen liikemiesten mielivaltaan sekä tunnustamaan ja kunnioittamaan näiden määräysvaltaa kauppatavaroihinsa, jotka he kuitenkin itse omistavat ja joista he saavat maksun ainoastaan ulkomaisilta kansakunnilta. Näin kunniallisesti verhottuna yleisen hyvän edistämiseen omistajan täytyy epäsuorasti luopua omaisuudestaan luovuttamalla etunsa muille. Tähän hänet pakottaa se, että häneltä on viety vapaus omistaa omaisuutensa itse, aivan kuten seppä omistaa alasimensa ja vasaransa. Valtakunnan korkeastikunnioitetut säädyt ovat ottaneet tehtäväkseen puolustaa koko valtakuntaa tällaista orjuutta, epäoikeudenmukaista haitantekoa ja vapauden loukkaamista vastaan.
Jos Bergslagen ja sen talous tuhotaan, mikä selkeiden ja ilmiselvien todisteiden perusteella voi olla tämän seurauksena, niin tästä seuraa, että koko valtakunnan talous yhdessä Bergslagenin kanssa olisi taipumassa perikatoon. Kotimaankaupan vahvuus ja kartanoiden ja maatilojen tuotteiden menekki, kuten myös ulkomaankaupan liike ja tasapaino, riippuvat Bergslagenin hyvinvoinnista ja tukeutuvat siihen, ja sen ansiosta myös maamies saa myytyä viljansa, kauppias ja puodinpitäjä saavat voittonsa ja liikevaihtonsa ja kaikki aloillaan asuvat valtakunnan alamaiset enemmän maatiloilla viljeltyjä elintarvikkeita. Mutta muussa tapauksessa kaikki elinkeinot pysähtyisivät valtakunnassa, aatelismiehen tuotteilla ei enää olisi hyvää menekkiä, eikä myöskään talonpojan. Papit eivät saisi siitä mitään erityistä tuloa, eivätkä kauppiaat voisi käydä sillä kauppaa lukuunottamatta muutamia, joille saattaisi olla tästä hyötyä, sillä Bergslagenista valtakuntaan virtaava voitto lankeaisi muutamien henkilöiden ja erityisesti ulkomaalaisten käsiin.
Kukaan Ruotsin yksinvaltaisista kuninkaista ei ole vielä halunnut puoltaa sellaista ehdotusta, paitsi vuonna 1699, mutta silloinkin se muutettiin. Vielä vähemmän voidaan ajatella, että vapaan hallituksen aikaan, jolloin talouden ylläpito on ainoa päämäärä, pystytettäisiin ja tuettaisiin tällaisia tuomittavia monopoleja. Eikä tällaisia asioita, jotka niin167 olennaisesti koskevat talouden tilaa, yleistä valtakunnan hyvinvointia, vuorityön ylläpitoa ja niin edelleen, pidä myöskään sotkea mihinkään riitoihin tai tavalla tai toisella horjuttaa niin, että syntyisi jonkinlaista epävarmuutta. Tätä koskien se olisi sama kuin asettaa kyseenalaiseksi se, saako omistaja hallita omaansa vai ei, vai pitääkö asettaa holhoojia, jotka saavat nauttia toisten omaisuuksien eduista, vai täytyykö valtakunnan jaloin ja tärkein osa uhrata toisia palvelemaan.
Mitä tulee niihin perusteluihin, joita tätä kaikkea vastaan saatetaan valheellisesti yrittää esittää yleisen hyvän ja kaupan menestyksen nimissä, niin otan tehtäväkseni osoittaa, silloin kun sellaisia nousee esille, että ne ovat enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta ja tässä asiassa kaikkein vahingollisimpia yleisölle. Varaudun siksi ajamaan tätä asiaa edelleen. Tukholmassa 13. huhtikuuta 1723.
Suom. Jouko Nurmiainen
Unfortunately this content isn't available in English
Ödmjukt Memorial!37
Som förnimmes, så har den af Riksens Höglofl. Ständer förordnade Commerce-Deputation i anledning af några i ödmjukhet ingifne Memorialer i öfwerwägande haft, om Expediterne38 böra i landet tolereras, och om de må idka den Handel med de här i Riket producerade Effecter39 hädanefter som härtils, såsom med Järn och annat: och en eller annan lärer den ansökning gjordt, at desse främmandes af ålder och tid efter annan förunta frihet inskränkas bör; och Bärgslagen föranlåtas, at hembjuda sina Effecter inhemska Köpmänner eller erkänna dem för enda afnämare40 däraf. Nu som en sådan ansökning länder Swenska Bärgslagen til yttersta ruine, så förpliktas jag41 så wäl som delaktig uti Bärgslagens wälstånd, som en undersåte at wisa orimligheten, samt föreställa42 den fatala efterfölgd, som därigenom in på Rikes Ständer, samt alla dess trogna Inbyggare skulle flyta.
Obekant lärer intet wara, at Swenska Bärgslagen igenom Myntets och tidernas förändringar har undergådt de fata,43 at dess Oeconomie på en hel annan fot är bragt än den tilförene har warit, och är i det äfwentyr satt, at därest Myntet skulle afslås,44 eller Järnets pris på annat sätt twingas, at halfwa delen därutaf ginge platt inunder, den andra hälften skulle twina efterhand bårt.
Wil det klarligen wisa utaf ärfarenheten: inunder Högst-Sal. Konung Carl den XII:tes Regering af 1699 gjordes en165 dylik föreställning,45 då de ansökande likaledes inunder prætext46 af den allmänna nyttan ärhöllo dess nådiga bifall; nämligen: at främmande skulle förbjudas Handelen: Expediterne blefwo därigenom föranlåtne, at afstå därmed; men hände, at Swenska jernet förföll inom 14 dagar ifrån 31 och 32 til 22 Dal. och ändock måste Bärgslagen med prut och möda söka afnämare därtil: hwarföre Kongl. Collegierna måste åter träda tilsammans och remonstrera47 den Högst-Sal. Konungen det stora äfwentyr och Bärgslagens oundwikeliga undergång, därest det i tid icke ändras skulle; hwarpå Förbudet återkallades48 och förra friheten dem Säljande och Handlande tilstältes. Detta ser man nu af sjelfwa ärfarenheten, hwilken åtminstone måste tjena oss til en Spegel, at se i hwad tilstånd hela Bärgslagen, som är nu Rikes förnämsta understöd, kommer at bringas.
Källan och Ådern til Rikes wälmågo är ju Bärgslagen; därigenom ballancerar sig Handelen, förses Riket med alla förnödenheter, de inkommande Waror så ätande som nötande49 betales, därigenom hålles Kopparmyntet i Riket qwar, och inrikes rörelsen wid magt. Om nu Järn-handelen de Swenska trafiquerande50 skulle hemställas och dem endast lämnas, så skulle Bärgslagen oumgängeligen falla i samma twång, som ärfarenheten och alla omständigheter wid handen gifwa; hwarigenom existerar nödwändigt en brist, så i det allmänna som i det privata wäsende.51
At föra saken an med sina lifliga Färgor;52 så wore en sådan inskränkning, nämligen: at de Swenska Trafiquerande endast skulle wara afnämare af dessa Rikes Producter, intet annat, än som indirecte få träda i Possession af alla de werks förmoner som Bärgslagen äger; såsom til Exempel: om wissa skulle förbehålla sig at endast emottaga all säd, som af Säterier och Hemman faller, och efter egit öfwerenskommande, råd och ämne den sig tilhandla; hwad wore det annat än at slå inunder sig alt det som härflyta kunde af Rikes cultur,53 och föra sig tilhanda all Winst af Swenska Godsen, draga oförmärkt saften af alla fördelar, som höra andra Rikes undersåtare til; och depossidera54 dem af den profit och de förmoner, som af deras wälfångna Ägendom dem bör tilflyta, och således göra dem til sina Slafwar och Tri166butairer,55 emot den wedergällning, at ägarena finge hafwa stoman56 qwar, och namnet at wara Herrar öfwer Gods.
Samma öde skulle Järn-Bärgslagen underkastas, därest ägarena blefwo pliktige at underlägga sig wissa Trafiquerandes Discretion,57 och erkänna och dyrka dem som Principaler af sina Effecter, dem de likwäl sjelfwe äga, och hwarföre de af utrikes Nationer endast undfå betalning: då under et ärbart sken af det allmänna bästa, ägaren måste träda indirecte ur sin Ägendom, i det han måste lämna förmonen til andra, hwartil han twungen blifwer igenom det at friheten honom betages; possiderande58 det sjelf intet annorlunda än en Smed dess städ och hammare: för hwilken träldom och orättwisaste förfång och intrång uti friheten Riksens Höglofl. Ständer åtagit sig hela Riket at guarantera.
Om Bärgslagen och dess Oeconomie förstöres, som med klara och ögonskenliga skäl wisas kan härutaf flyta; så följer, at hela Rikets hushållning tillika med Bärgslagen luta skulle til undergång; styrkan utaf inrikes Handelen, och debiten59 af Säteriernas och Hemmanens afwel, som ock Rörelsen och Ballancen af utrikes Commercien, beror och stödjer sig på Bärgslagens wälmående, därigenom får Landtmannen afsättning på sin Spanmål, Köpmannen och Krämaren60 sin winst och rörelse uti Handelen, och alle bofaste Rikes undersåtare förökning på de wid Landtgodsen aflade Närings-medel. Men i annor händelse, så skulle all Rörelse i Riket afstanna, Adelsmannen hade mera ingen fördelaktig afsättning på sin afwel, ej heller Bonden, Prästen däraf ingen särdeles inkomst; Köpmannen, undantagande några som interesserade61 häruti, ingen Handel och Wandel; emedan den af Bärgslagen Riket tilflytande winsten skulle falla uti några Personers, och i synnerhet i utlänningens händer.
Ingen af de Souvraina62 Konungar i Swerige, har ännu welat bifalla, undantagande det som skedde 1699, men blef ändrat, et sådant Project; mindre är til förmodande, at under en fri Regering, der Oeconomiens uprätthållande är det enda ändamålet, skulle kunna bringas til wäga; och på sådant sätt fördömeliga Monopolier bestyrkas: Börande jämwäl sådana mål, som så167 essentielt rörer Oeconomiens bestånd, allmänna Rikes wälfärd, Bärgswerkens wid magthållande etc. uti inga twistigheter dragas, och på et sätt eller annat balanceras, at det därigenom kan i någon osäkerhet komma. Som hwad detta angår, så wore det det samma, som att i dispute draga,63 om ägaren må få disponera om sitt eller intet, eller om Förmyndare ställas böra, dem man lämna skal fördelen af en annans Ägendom; eller ock om den ädlaste och angelägnaste delen i Riket bör blifwa en Sacrifice64 och aldeles offras up til andras tjenst.
Hwad de skäl widkommer, som häremot under förnäm Titel af Publici bästa, och Commerciens upkomst,65 förmodeligen lärer kunna bidragas, så åtager jag mig, därest de wid handen gifwes, at wisa, det de merendels Chimerer66 äro, och i det målet högstskadeliga för det allmänna. Förbehållande mig därföre widare denna saken at utföra. Stockholm den 13 April 1723.
Nöyrä muistio!
Kuten muistetaan, valtakunnan korkeasti kunnioitettujen säätyjen määräämällä kauppadeputaatiolla on ollut muutamien nöyrästi annettujen muistioiden johdosta harkittavana, pitääkö asiamiehiä suvaita maassa ja voivatko he tästedes harjoittaa kauppaa tähänastiseen tapaan valtakunnassa tuotetuilla tavaroilla, kuten muun muassa raudalla. Yksi jos toinenkin vaikuttaa pyytäneen sitä, että näille muukalaisille vanhastaan ja ajasta aikaan nauttimaa suotua vapautta pitää rajoittaa ja velvoittaa Bergslagenia tarjoamaan tuotteitaan kotimaisille kauppamiehille tai julistaa heidät niiden ainoiksi ostajiksi. Nyt kun tällainen hakemus vie Ruotsin Bergslagenin täydelliseen tuhoon, olen67 velvollinen yhtä hyvin osallisena Bergslagenin hyvinvointiin kuin alamaisenakin osoittamaan tämän järjettömyyden sekä kuvailemaan ne kuolettavat seuraukset, joita tästä valtakunnan säädyille sekä kaikille sen uskollisille alamaisille koituisi.
Tuntematonta ei liene, että Ruotsin Bergslagen on rahan ja aikojen muuttumisen kautta kokenut sen kohtalon, että sen talous on saatettu täysin toiselle tolalle kuin aiemmin ja asetettu siihen vaaraan, että jos rahan arvo heikkenisi tai raudan hinta muulla tavalla pakotettaisiin laskuun, niin puolet Bergslagenista sortuisi siihen paikkaan ja toinen puoli kuihtuisi hiljalleen pois.
Kokemus osoittaa tämän selvästi: Edesmenneen kuningas Kaarle XII:n hallituksen aikaan vuonna 1699 tehtiin165 vastaava esitys68, jolloin hakijat yleisen hyödyn varjolla saivat hänen armollisen suostumuksensa, nimittäin, että muukalaisia kiellettäisiin käymästä kauppaa. Asiamiehet joutuivat sen johdosta luopumaan siitä, mutta tapahtui niin, että ruotsalaisen raudan hinta romahti 14 päivässä 31–32 taalerista 22:een, ja siltikin Bergslagenin täytyi tinkimällä ja tuskalla etsiä sille ostajia. Tämän johdosta kuninkaallisten kollegioiden täytyi jälleen kokoontua ja tuoda sittemmin edesmenneen kuninkaan tietoon se suuri vaara ja Bergslagenin väistämätön turmio, ellei päätöstä ajoissa muutettaisi, minkä takia kielto peruutettiin69 ja aiemmat oikeudet myydä ja käydä kauppaa palautettiin. Tämä on siis nähtävissä itse kokemuksesta, jonka vähintäänkin täytyy palvella meitä peilinä, jonka avulla näemme, mihin tilaan koko Bergslagen, joka on valtakunnan tärkein tukipilari, tullaan ajamaan.
Onhan Bergslagen valtakunnan hyvinvoinnin lähde ja valtimo. Sen avulla kauppa pysyy tasapainossa ja valtakunta saa kaiken tarvitsemansa; sen avulla maksetaan tuodut elintarvikkeet ja kulutustavarat; sen ansiosta kupariraha pysyy valtakunnassa ja kotimaankauppa voimissaan. Mikäli rautakauppa annettaisiin ja jätettäisiin ainoastaan ruotsalaisille liikemiehille, Bergslagen joutuisi väistämättä samaan ahdinkoon, jonka kokemus ja tosiseikat osoittavat ja jonka takia syntyisi väistämättä pula sekä yleisellä että yksityisellä alueella.
Jos asian todellinen laita tuodaan esille kaikissa sävyissään, niin tällainen rajoitus, että vain ruotsalaiset liikemiehet saisivat ostaa näitä valtakunnan tuotteita, ei tarkoittaisi mitään muuta kuin että he saisivat epäsuorasti omistukseensa kaikki Bergslagenin laitosten tuottamat edut. Esimerkiksi, jos jotkut vaatisivat itselleen yksinoikeuden vastaanottaa kaiken sen viljan, jonka kartanot ja tilat tuottavat, ja hän omalla päätöksellään, omien varojensa ja kykyjensä mukaan ostaisi sen itselleen, niin mitä muuta se olisi kuin kaiken sen anastamista, mitä valtakunnan maanviljely voisi tuottaa, ja kaikkien Ruotsin maatilojen voittojen haalimista käsiinsä, mehujen imemistä vaivihkaa kaikista valtakunnan muille alamaisille kuuluvista eduista, ja voittojen ja etujen riistämistä niiltä, joille näiden heidän oikeutetuista omistuksistaan pitäisi koitua, ja heidän muuttamistaan tällä tavalla hänen orjikseen ja veroalamaisikseen,166 minkä hyvityksenä omistajille jäisi pelkkä sänki pellolle ja tilojensa nimellinen isännyys?
Rauta-Bergslagen alistettaisiin samaan kohtaloon, jossa omistajat olisivat velvollisia antautumaan tiettyjen liikemiesten mielivaltaan sekä tunnustamaan ja kunnioittamaan näiden määräysvaltaa kauppatavaroihinsa, jotka he kuitenkin itse omistavat ja joista he saavat maksun ainoastaan ulkomaisilta kansakunnilta. Näin kunniallisesti verhottuna yleisen hyvän edistämiseen omistajan täytyy epäsuorasti luopua omaisuudestaan luovuttamalla etunsa muille. Tähän hänet pakottaa se, että häneltä on viety vapaus omistaa omaisuutensa itse, aivan kuten seppä omistaa alasimensa ja vasaransa. Valtakunnan korkeastikunnioitetut säädyt ovat ottaneet tehtäväkseen puolustaa koko valtakuntaa tällaista orjuutta, epäoikeudenmukaista haitantekoa ja vapauden loukkaamista vastaan.
Jos Bergslagen ja sen talous tuhotaan, mikä selkeiden ja ilmiselvien todisteiden perusteella voi olla tämän seurauksena, niin tästä seuraa, että koko valtakunnan talous yhdessä Bergslagenin kanssa olisi taipumassa perikatoon. Kotimaankaupan vahvuus ja kartanoiden ja maatilojen tuotteiden menekki, kuten myös ulkomaankaupan liike ja tasapaino, riippuvat Bergslagenin hyvinvoinnista ja tukeutuvat siihen, ja sen ansiosta myös maamies saa myytyä viljansa, kauppias ja puodinpitäjä saavat voittonsa ja liikevaihtonsa ja kaikki aloillaan asuvat valtakunnan alamaiset enemmän maatiloilla viljeltyjä elintarvikkeita. Mutta muussa tapauksessa kaikki elinkeinot pysähtyisivät valtakunnassa, aatelismiehen tuotteilla ei enää olisi hyvää menekkiä, eikä myöskään talonpojan. Papit eivät saisi siitä mitään erityistä tuloa, eivätkä kauppiaat voisi käydä sillä kauppaa lukuunottamatta muutamia, joille saattaisi olla tästä hyötyä, sillä Bergslagenista valtakuntaan virtaava voitto lankeaisi muutamien henkilöiden ja erityisesti ulkomaalaisten käsiin.
Kukaan Ruotsin yksinvaltaisista kuninkaista ei ole vielä halunnut puoltaa sellaista ehdotusta, paitsi vuonna 1699, mutta silloinkin se muutettiin. Vielä vähemmän voidaan ajatella, että vapaan hallituksen aikaan, jolloin talouden ylläpito on ainoa päämäärä, pystytettäisiin ja tuettaisiin tällaisia tuomittavia monopoleja. Eikä tällaisia asioita, jotka niin167 olennaisesti koskevat talouden tilaa, yleistä valtakunnan hyvinvointia, vuorityön ylläpitoa ja niin edelleen, pidä myöskään sotkea mihinkään riitoihin tai tavalla tai toisella horjuttaa niin, että syntyisi jonkinlaista epävarmuutta. Tätä koskien se olisi sama kuin asettaa kyseenalaiseksi se, saako omistaja hallita omaansa vai ei, vai pitääkö asettaa holhoojia, jotka saavat nauttia toisten omaisuuksien eduista, vai täytyykö valtakunnan jaloin ja tärkein osa uhrata toisia palvelemaan.
Mitä tulee niihin perusteluihin, joita tätä kaikkea vastaan saatetaan valheellisesti yrittää esittää yleisen hyvän ja kaupan menestyksen nimissä, niin otan tehtäväkseni osoittaa, silloin kun sellaisia nousee esille, että ne ovat enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta ja tässä asiassa kaikkein vahingollisimpia yleisölle. Varaudun siksi ajamaan tätä asiaa edelleen. Tukholmassa 13. huhtikuuta 1723.
Suom. Jouko Nurmiainen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Muistutuksia, § 100
Seuraava jakso:
paikat: Bergslagen Ruotsi
Henkilöt: Kaarle XII Swedenborg, Emanuel
Raamatunkohdat:
Aiheet: