1
Himlen1 fuchtade sielf denna dyra Planta och en [hög]re Sol, än den som drifwer jordens wäxter bestrålade honom. Wårt hopp war stort, men wij åtnöto ännu intet af Honom. Wij räknade derföre med otålighet hans år, såsom wij nu gerna hölle dem tilbaka.
Men wår Gustaf lyste redan för oss långt förr än han2 upsteg på Konunga Thronen. Hans Snille Hans eld, hans tancke styrka satte alla hans Läromästare i willrådighet. Men hans drift, hans dygd, ömhet och mennisko Kärlek blef först för oss rätteligen synbar, då han med tårar i ögonen måste taga den, utur sin Hulda och af alla saknade Faders hand nedfallna spiran,3 och söka råda öfwer ett willrådigt folk. Men aldra mäst, sedan han hunnit lossa Sweriges barn från de olyks band, som de så länge inwefwat sig uti.
Nu är således först den rätta skörde tiden inne; nu kunna wij med fördublad glädie fira wår milda, wår Stora Konungs Höga Födelse dag, då wij i hans skugga få niuta hwad hans flit och möda förwärfwat oss. Jag wille säga något, och närmare uttrycka för Eder wår Store Konungs giärningar, at hos Eder förhärliga denna dagen, men jag ser mig willrådig i dag, icke af brist på ämnen, at tala om, utan öfwerhopad af så mycket, at jag ei wet, hwar jag skall börja eller sluta. Om jag således förbij går något stort, så kommer det deraf, at alt, är stort, hwad wår Gustaf den 3:die har uträttat. Blifwa de största gierningar ofulkomligt omrörda, så är det tidens och Talarens fel, som ei fått anwända der2 på så många stunder, som sakernas widd och wigt fodrat weckor.
Wår dyra Konung hade ei förr stigit på Swe[n]ska Thronen, för än han utmärkte sig genom si[n] Kärlek för sin Fosterbygd och dess tungomål. Wi[t]terheten fick ei mera wisa sin eld i fremmande drägt.45 Swenska Snillen borde under Hans reg[e]ring upmuntras och Modersmålet drifwas til den högd af renhet och stora uttryck, at det kunde täfla med de mäst luttrade6 språk i Europa. Han utmärkte sitt mynt med det ena ordet: Fäderneslandet. Han hade ei annat föremål af alla sina gerningar, än at göra det lyckeligit med sig. Han wille sielf wara Medborgare,7 då han likwäl war Kung, och hä[l]dre med dem dela liuft och ledt,8 än at på Thronen underhållas i sin glanss af förtrykta Undersåtare. Med ett ord: Han älskar sitt Fädernes land och sitt folk. Måtte doch ditt Höga efterdömme intrycka samma eld i dina undersåtares hiertan!!
Det stod illa til i Swerige då Gustaf emot tog Riksspiran. Wij woro alla så syslosatta med Riksstyrseln, at Prästen wille glömma bort sin bok, Köpmannen sina räkenskaper och Bonden drogs ifrån plogen in uti Riksdags conclaven. Alla wille styra men ingen lyda. Friheten hade under en 50 åra förwandling redan så wanskapat sig ifrån sitt första lynne, at där war föga mera i behåll af den första friheten än blotta namnet.3 I så bekymmersam ställning syntes mera ingen hielp möjelig, alla, som med sammanhang sågo in uti sakerna beklagade Sweriges öde, men små siälar och sölade9 hiertan trodde den rätta gyllene tiden wara inne, då man på Medborgares frihets bekostnad fick utöfwa det widsträktaste sielfswåld10 man wille. Just i en sådan tid punct då inbördes agget begynte at jäsa öfwer alla bräddar och Riket hotades med den fullkomligaste anarchie, då tog wår Gustaf11 sielf i betslet; Himlen som ännu tänkte på Swerige gaf honom mod i bröstet, och framgång i dess företagande, at tygla Sielfs wåldet och egennyttan: Curen war hård. den förwirrade riks styrseln, som låg i siäl tåget,12 måste helt och hållen stöpas om, men Gude låf utan lifs- och blodspillan och med den wärkan, at den ächta den urgamla friheten qwiknade och fick nytt lif, och wi kommo lyckeligen ifrån mycket hufwudbryderi, och fingo uti wår stora Konungs skugga hwar och en sköta sin syssla. Ett Storwärk af wår Konung som upwächt hela Europas förundran, och giordt honom icke mindre wördad än fruchtad, så widt Gustafs namn och dater13 hunnit blifwa bekanta i hela werlden.
Wetenskaper och Lärdom stå i små Förstars ögon så lågt under deras wärdighet, at de ei hålla för mödan wärdt, at låna dem mycket af sin efter tancka och åtgärd, De se icke huru snart et uplyst folck går utur werlden, och huru andra upwäxa i mörker, och ledas på irrgångar och wilfa4relser, och huru Regenter sielfwa råka i en wådelig skymning, då dessa Landttärnor utslokna: slögder afstanna, då de ei understödias af rön och insichter, trälachtiga begrep winna burskap: Gudlösa gierningar öde lägga hans skatt dragare14 omkring hela riket, och han sielf blifw[er] i detta barbariska mörker ingen dag säker för den förklädda Mördarens dolck. Men Gustaf Stor i alt, samlar sielf insichter i alla nyttiga Lärdomsgrenar, benådar15 Kongl. Wetenskaps Academien ofta med sin närwaru och lånar ett upmärksamt öra åt alla deras idrotte[r]16 Lärda, Wittra och gagnande Män behöfwa ei tigga bröd för Gustafs Thron, så snart han lärer kä[n]na dem; han ans[e]r dem altid förtienta til en nödlös utkomst, allenast de wilja gagna. Han skyddar wetenskaperna allestädes, och brefwäxlar äfwen med Lärda utlänningar.17 En uplyst Konung älskar Liuset, den rätta fr[i]hetens grundfäste, där står han altid säker. Wår Gustaf tål ei allenast liuset, utan upmanar äfwen ädelmodigt sina Undersåtare, at ifrån alla kanter troligen18 meddela honom det.19 Han anser och förklarar Lastaren20 icke för sin fiende, utan för en ouplyst eller förledd medborgare, som icke bör blifwa ett mål för hans hämd utan ömhet och medömkan. En sådan Konungs födelse dag äro sielfwa belackarena21 skyldiga at fira, då han med kärlek och Nåd försåkrar deras galla.22
Den fordna Swenska Tapperheten, hade under sielfswålds tiden23 förlorat mycket af sitt ansende hos utlänningar. Den wisade sig wäl då och då i wissa blodiga träffningar med fienden, men förlusten blef altid wår lått til slut.24 Hwad är et rike utan5 Krigs macht? H[w]ad Krigs magten utan ordning och ansende hos främmande? en wacker och wäl anlagd Trägård utan hägnad, som kan wed första wink förstöras af en afwundsiuk och härjande granne och et okynnes fä.25 Hwad eftertryck äga Regentens eller dess Ministrars ord i afhandlingar26 med främmande Magter om Armen och Flottan äro i obestånd och gränse fästningarna wanwårdas och förfalla? Sielfrådiga Monarker måge med flera tusende menniskors blod Köpa igenom många slachtningar de qwarlemnade mod i bröstet och förfarenhet at Kriga. Sådant är för wår Gustaf för dyr läro penning, som lärt sig, at sätta rätt wärde på menniskor och medborgare. Men månne han derföre icke tänkte på Rikets förswar? Icke är den wis, som gör mycket, och gagnar litet, utan den bör heta en Klok Regent, som med små anstalter kan uträtta stora saker. Flottan flyttas under Konungens egna ögon,27 alt rustas i ordning.28 Fästningar byggas,29 Läger slås, Härar campera,30 förstälda fiender angripas,31 och öfwerwinnas, men alt utan mans och blodsspillan. befallande ställas i answar, och de lydande i sin ordning. Hela detta stora drefwärck sättes med Gustafs egen höga hand i rörelse. Han är färdig til alt. Swerige winner ansende hos alla och Hans ord wäga mycket hos främmande machter. Eller hwem wille wäl möta wår Stora Konung Gustaf i spetsen för den Swenska armen?
Men, månne wij i afsende på alt detta ei hafwa orsak at fruchta för Krig, då anstalterna och6 utsigterna förekomma oss så Krigiska? kunde någon härwed täncka. Så tala ofta de, som med flit söka ämnen för sin tadelsiuka32 uti wår Konungs Kloka Regering. Men jag swarar trygt Nei! Wår dyra Regent gör det wist aldrig, utan i högsta nödfall; Ty han känner för mycket wärdet af menniskolif, at utan trångs mål låta Medborgares blod rinna. och det kunna wij med full wisshet lita på, och derföre under de qwickaste anstalter til Rikets förswar med glädie fira wår Fridälskande Konungs Höga Födelse dag.
Wända wij oss åter Wärdaste Åhörare! åt en annan sida så få wi se wår Sol i en fördublad fägring. En Monarch med det ömmaste hierta i werlden. Han anser icke millioner menniskor skapade för sin skuld, utan sig at göra dem lyckeliga.33 Wi behöfwa icke leda oss fram med gissningar; Hans milda ögnekast på nödlidande witna om hans hiertelag, hans ömma ord tolcka hans inre böjelse, och hans händer, som altid utdela wälgiärningar å daga lägga hans alfware at giöra godt. Han lijsar den fattiga,34 tiggaren wälsignar honom, och uslingen i Lazarettet får bröd och förplägning af sin milda Konungs hand. De gråta af glädie och wälsigna denna dagen då himlen skänkte i Gustaf den 3die äfwen åt dem en hielpare och beskyddare.
Wår Gustaf har efter min tancka genom sitt höga efterdömme fört in i Swerige ett lika som nytt7 tidehwarf, skilt ifrån de förra genom allmänna och förundrans wärda wälgärningar emot nödlidande. Af wådeld förbrända städer Kyrckor, rådhus äro på kort tid upbygda genom rika sammanskott, fattiga underhållna, Enkor försörgda och Faderlösa barn wårdade. Sådant intryck har Konungens efterdömme hos sina undersåtare. Det bör således med skäl altsammans skrifwas på wår Wälsignade Gustafs räkning. Lycka i olyckan, at wara nödlidande i Gustafs wälgörande tidehwarf!
Nu åter til ett annat. Hwad synes eder wäl om Rikets Penninge wärk? Huru stod det til med wårt mynt före Konung Gustafs Regemente och Huru står det nu? Här förekommer oss åter ett Hans Storwärk.
Tillåten mig at härwed som hastigast göra ett steg tilbaka, in uti wårt Rikes Finance historie. Det har warit ett uråldrigt räknings sätt i Swerige at 8 öre gingo på en mark, men den marcken betydde i de älsta tiderna en mark eller 16 lod bergfint sölfwer,35 och således utgiorde ett öre då för tiden 1 Riksdaler specie. I 1200 talet eller Konung Magni Ladulås36 tid hade genom ett försämrat mynt penninge marken blifwit förswagad til 2/3 delar af sitt första wärde,37 så at 3 penninge marker räknades på 16 lod fint sölfwer, och 3 mark i pengar utgiorde då 8 Riksdaler specie. Penninge marken föll och försämrades sedan tid efter annan så hiskeligen, at i Gustaf den 1:as eller8 eller Ericsons tid uti 1500 talet penninge marken utgiorde allenast 1/16 del af sölfwer marken. och således begynte då redan att räknas 2 marker pengar på 1. Rdr. Specie. Men efter 1594 års myntfot räknades 4 ½ mark pengar på Riksdalern. och då i 1600 talet en skilnad giordes emellan mark och daler sölfwermynt och Kopparmynt så blef marktalet i detta Seculo förhög[t] först til 15 och 16 mark på en Riksdaler, men i Konung Carl den 11:tes tid til 24 mark Koppar mynt. 1715.38 Försämrades åter myntet hela 50 proCent, hwarigenom coursen steg39 til 36 mark per Riksdalern.40 Men då en stor skilnad war i wigten emellan 6 dr K:mt i Plåtar och 6 dr i slantar då sedel myntet genom hiskeliga lån utur Banken öfwerswemmade landet, som en watuflod, då Banken hwarcken kunde eller wille inlösa sina sedlar med reelt mynt, så begynte Coursen hoflöst at rasa ifrån år 1756 til 1763 och 64. til 108 mk. wed 1765 års Riksdag togs plan at efter hand fälla Cours41 til sitt sidsta alpari42 36 mark, men Coursen föll 1767 om sommaren i en hast til 40 mark. och gaf wåra näringar en dödelig stöt. 1769 då åter ett annat folck tog i styret43 lemnades coursen fri[het] genom nya lån at rasa up, och wed wår sidsthållna Riksdag 1771: stridde Långifwares och tagares olika interesse så med hwarandra, at hela Riksens Ständer med all sin macht ei kun[d]e komma utur fläcken, tils de uti sin Högsta willrådighet kastade altsammans uti wår Gustafs armar, hwilcken utom dess näst förut åtagit sig Riks9 styrseln. Tunga bördor för swaga skuldror; men Gustafs kunde bära dem. En så trasslig härfwa som wårt penninge wärk war, war ingalunda lätt att utreda, som har g[i]ordt de bästa snillen rådlösa, men wår Gustafs flitt och diupa tancke kraft trängde sig genom alt. I Finance planen arbetades, men i sådan tysthet, at ingen wiste hwart ut saken skulle wälfwa, utan Coursen stod lika som sielf maant, genom Gustafs hemligen styrande hand til rörelsernas lif wed 72 mark, tils Kongl. Maij:stt til hela werldens förundran och de Swenskas glädie 1776 i November månad på en gång öpnade en så rik Gull och Sölfwer grufwa, jag menar den til sin Credit förut hos undersåtare förfallna Riksens Ständers: Bank, där in och utlänsk man efter 72 marks Cours på en gång fick förwandla alt Banqvens ute löpande papper44 i hårda Riksdalrar, och alt mynt sitt wärde emot sin halt efter Riksdalern, och all räkning efter specie, utan at Riksdalern undergick til skrot och korn45 den minsta förwandling. Hwad war handel, hwad speculationer, och öfwerslag i rörelserna under ett oändeligen swigtande penninge wärde? ett Pharao-spel46 där den rikaste capitalist innom par månader kunde blifwa Bankerouts spelare,47 blott genom Cours-sifran på börsen. Men Gustaf ware prisad, som så grundeligen stadgat wårt mynt at det ei i hela Europa har sin like. Nu kunna uträkningar göras på et oswikeligit mynt, nu kunna försälnings prisen byggas på inköp nu kunna Contracter slutas, långifware och tagare niuta lika rätt.10 och wår Nådiga Konung hafwer ock fägnat de länge klagande Ämbetsmän som innehafwa penningelöner med hopp om deras löners fö[r]dubling. Må wij då ei räkna den dagen lyckelig för Swea barn då Himlen skänkt oss en så wälsignad styresman och wår wälfärds Beskyddare.
Bland det mykna, som i dag borde sägas til Gustafs ära måste jag ännu säga något, som intet mindre förhärligar för Swenske män denna dagen, det är, at Lagen och friheten har uti honom sitt mächtigaste förswar. Hwad är et samhälle utan lagar,? hwad lagar utan wärkställighet? hwad ägodelar fri- och rättigheter utan säkerhet? Wår Konung införde något i 1772 års Regeringsform, som wärkeligen war stort. at han i Rättegångs mål i Rådkammaren ei wille äga större rättigheter, än hans företrädare innehaft; Han skulle råda öfwer sitt rike och icke öfwer sina undersåtares rättigheter egendom och lif. Lagen skulle skydda dem, och Råds Herrarna, folckets Fulmägtiga skulle bewaka dem, Fast de aldrig kunnat komma i ömmare händer. det är en stor wisdom för en Konung, at misstro sig sielf, hwad man kunde blifwa med större magt öfwer menniskor. Han såg som en wis man längre in uti tilkommande tiders händelser: den Thron, som nu pryddes af den mildaste Konung i werlden, kunde i en annan tid bestigas af någon med mindre ömt, eller swagare hierta, som kunde missbruka magten, til wårt slächtes förtryck.
En af Rikets Högsta domstolar hade genom swåra Klagomål öfwer orätwisa och wäld48 blifwit hos wår11 skarpsynta Konung illa teknad.49 Han reser sielf dijt gifwer sakerna med sin närwaro et eftertryck, som satte orätfärdiga Domare i bäfwan, Klagomålen lämnades i Justitiæ Cancellerens händer, de skyldige tiltalas och dömmas, och näpsas50 efter förtiensten. Ett dunderslag51 i wrånga Domares öron. Men ett frids båd52 för förtrykta Medborgare.
Han såg det widsträkta Finland, sedan det blifwit mera befolckat öfwerhopa högre och lägre domstolar med flera rättegångs mål än de medhinna, och utmätnings wärket för orternas aflägsenhet ifrån Befallnings hafwande gå trögt, derföre tilskapar han med dryg känning för Skattkammaren nya Län, inrättar en ny Håffrätt och delar lagsagor.53
Han hörer gerna en menighets klagan. Han upmuntrar Skrif- och Tryck friheten, såsom frihetens och rättwisans grundfäste, på et så Kongligit och nådigt sätt, at det hos fria Medborgare ei annat kan än upwäcka en innerlig glädie. Han säger sig sielf behöfwa ett sådant lius, på det han af folckets röst må inhemta om han i sitt regemente är rätt lyckelig i det han råder öfwer ett lykligt folck.
Öm om Folckets fri- och rättigheter se wi wår milda Konung ogärna röra dem, och när det någon gång händer, då målen i en förwänd gestalt54 honom föredragas, är han sielf färdig at rätta det, så snart han hinner blifwa i målet bätre underrättad. Här måste en wis Konung se sakerna ifrån flera synepuncter. at ägande rätten ei sättes i osäkerhet, at wälfångna privilegier ei störtas,12 och huru wida de allesammans instämma med Rikets och folckets sanskylliga interesse. Gustaf afwäger alt på rättwisans och billighetens55 wågskålar. det är ju alt hwad man kan wänta i denna delen af en Stor Konung.
Såsom witnen i denna sak må jag i dag billigt56 åberopa mig den Wällofliga Magistraten här Stapelstaden Gamle Carleby och dess Högtärade Borgerskap, hwilcka af egen ärfarenhet weta afgifwa derom det gladaste intygande, då Eder Stappel- och Seglations frihet, som nu i flera år blifwit skakad; med wår Stora Gustafs egen hand ses wara bekräftad.57 En Frihet, som gifwer glada utsigter ei allenast åt Staden utan för Landets inbyggare i gemen och genom dem för hela Riket, hwilck[et] på denna dagen fördublar en allmän förnöjelse [i] wåra hiertan.
Tillåten mig då, Wärdaste åhörare, som är rörd af samma glädie känslor med Eder at gifwa en fast kort och ofulkomlig doch sanfärdig målning af detta frögde ämne.
De äröfningar som ske utan motstånd kunna litet för nöja Krigshieltar, men då de med wärjan i handen måste gå emot en mägtig fiende, som gör dem hwart steg stridigt, och de med många swett- och blodbad änteligen förraska58 sin fiende och inkräkta länder, då känna de en förnöjelse innom sig, som öfwer träffar alt. En bister himmel, siö mörker stormar och lifsfarligheter, äro egenteligen de, som göra Siömannen så glad när han får ankra i en önskad hamn. Hade Stapell friheten intet kostat något at winna, hade den ei haft häftigt motstånd13 så hade hwarken Städer eller land wetat skatta den så högt, men när man efter flera hwälfningar änteligen blifwer mästare af spelet så måste nögda Känslor öfwer den wunna friheten upgå i wårt hierta.
Wid ett Högtideligit tilfälle slogs i slutet af förra hundrade talet en Skådepenning, som förestälte en borg på en liten Kaal Klippa i willa hafwet, hwarpå de ilskna böljor sprutade sin galla, men borgen stod orörlig.59 På samma willa haf sågs äfwen ett litet Fartyg tryckas af winden, kastas bland grymma wågor, stundom up emot skyn, stundom stupa ned åt afgrunden, och öfwersköljas af de hiskeligaste wåg-brott, med denna öfwerskrift: på latin: Jactatur sed tuta tamen est.60 det är: Skeppet Kastas wäl, men har doch ingen fara. Sådan divise61 tycker jag skulle passa icke illa på wår Stapelfrihet.
Det torde ännu icke hafwa fallit eder utur minnet huru orimmelig denna frågan förekom dem wed 1756 års Riksdag, som blifwit wane ensamme62 [hålla m]arknad med utlänningen med edra expor[ter och hur]u otrolig den syntes eder sielfwa. Hwem [af eder har ei se]tt af Riksdags Handlingarna för åren [1756 och 60, hwilcka] swåra krig och häftiga wälfningar, som [denna frågan] förorsakade? och hafwen i icke hunnit [läsa derom,] så hafwa åtminstone alla den tidens [borgare63 kä]nt tyngden deraf; ty den saken söktes [af eder wed den] tiden, då den solklaraste rättwisa [och frihet] måste köpas för penningar; Men tiden [war ännu i]cke inne då denna frihets borgen fick14 byggas. Saken såg swår och omöjelig ut, men änteligen lyckades det norrbotniska städerna at wed den påföljande 1765 års Riksdag winna sig Stapel rätt och Landets fullmächtiga fingo komma tilbaka med detta oliwe blad i munnen,64 och fägna sina hemma warande medbröder.
Fängelset öpnades och Hundrade års fångar kommo på fri fot. Men hwad framsteg; hwad luftsprång kunde man wänta af dem, som til le[m]mar och leder likasom styfnat i et långwarigt fängelse: Man måste såsom barnen först börja at krypa, sedan leda sig fram, förr än man ku[n]de gå. Förtryckarena logo åt wåra små anstalter, och friheten syntes således wara utan afwund, men huru länge? När eftertancka och fl[it] i de nya Stapelstäderna förenade sig, när d[en] lilla styrckan samlade sig, när wåra handla[nde] i flera år tråkat igenom65 de oban[ade] wägar, och ledt sig igenom den dimba, s[o]m allestädes mötte och omgaf dem i denna rörelse, begynte de at se en [n]y dag för handelen, [o]ch at med framgång sträcka sin rörelse åt66 fl[era ham]nar: då waknade de fordna beherrsk[arena utur] sin dwala, fulla med orolig[a tanckar öfwer Ri]kets förlust genom frihete[n; ty för dem war en] minskning i deras inkräkt[ningar en grufwe]lig förlust för Riket: All [handel och siöfart gick] under, och Swerige hotad[es med fördärf. Utur] denna ton upsattes swåra [anklagelser, som buros] fram för Thronen. Uti de[ras hiernor fostrades de gräs]ligaste Spöken, tilskapade g[enom den måttlösaste]15 frihet, som igenkändes under namn af Tullförsnillning och Lurendrägeri,67 hwilkas warelse68 och förderfweliga fölgder man af en och annan ringa händelse giorde så widsträkta, såsom en Romanskrifware, af några raders händelse med en lekande inbillningskraft gör hela volumer.
Sådanna wildiur skadeliga för Kronan och Riket skulle derföre antastas och dödas de målades på en swart tafla, och hela wår Stappelrätt stäldes bakom den, at med samma dart69 såras, som dessa spöken, och med samma skott som de få sin baane; ty det war egenteligen riktat åt hiertat af friheten.
Ett så hårdt tilbåd, en så wådelig tilställning70 skulle doch ei få så fult namn; det blef allenast en reglering af Österbotniska Städernas Siöfart den skulle bestridas genom Kasköön, en plas,71 om den än wore försedd med bästa hamn i werlde[n,] som låg i yttersta ändan af länet, för sin aflägsenhet aldeles obrukbar för hela öfra delen af Österbotn, i flera afse[n]den för wåra Städer långt otienligare til Stapel ort än sielfwa Stockholm. Saken drefs med fors.72 de smärre Siöstäderna, dömdes aldeles ohörda til detta fängelse, de andra skulle ock dijt, at om ei där upstapla sina waror doch nytia den til anländnings ort. Ständers beslut, Kunga ord och Privilegier begynte at swigta, och hela Friheten stod på wippen at ramla öfwer ända. Då war åter ei tid at såfwa. Saken måste läggas å nyo i sin16 dag för hela allmänheten, Österbotniska Städerna bewaka sin rätt, och ett hotat folk fly til Thronen. Målet kom til ny granskning och efter flera omgånger upklarnar änteligen ett inweklat mål för den Stora Gustafs skarpsinnighet. Hwad händer då? Jo! Gustaf ser, Gustaf gör, och friheten segrar. Träldomen måste fly för Gustaf den 3:dies Frihetsanda. Wår Stapell rätt bekräftas och Hans egen wördade hand gör den för oss i alla tider oryggelig. Jag tycker, at wij stå i dag med Gustaf frihetens anförare på wahlplatsen73 och se wåra skingrade fiender fly, och med wördnads lagrar kröna denna wår Makalösa Fältherre. Allmachtens dyra nåd har wälsignat oss. Gustaf har satt träldomen i ewiga fiätrar, och upsatt friheten i högsätet. Wåra skepp få med trygghet anlända til utländska hamnar: genom Bälten74 är deras wäg banad, wåra och wåra efterkommandes Kölar klyfwa fritt Oceanens wida rymder.
Låt eld och åska åka fram
at Firmamentet75 ryser,
wårt skep går lika lykligt an
så länge Gustaf Lyser.
Mine Herrar! Handlande i denna StapelStaden Gamle Carleby.
Jag utbeder mig til slut at få wed detta glada tilfälle äfwen gifwa Eder en särskilt uppmuntran. Eder Frihet, at med egna skep få segla werlden omkring hafwen I i17 dag hört wara med wår Allernådigste Konungs egen hand bekräftad. En frihet, som ei är eder lämnad blott för Eder egen skull utan för hela landet. Eder är således en wigtig del af Rikets wäl anförtrodd, det ligger macht derpå76 huru troligen huru wärdigt i den förwalten. Nytien I icke flitigt den Eder i Nåder förundte friheten, liknen I aldeles fångar, hwilkom man öpnat dören, men de gå ändoch icke ut, I gagnen då icke Eder sielfwa, icke Edert Fädernesland. Nu är tid at låta utlänningarna betala Edra Exporter, och förse landet med allehanda dess behofwer, at med främmande skatter rikta Eder fosterbygd.
Men I sägen, til alt sådant fordras stora förlager, som ei kunna [a]nskaffas af oss. Jag swarar: Rätt! det fordras så. Hwad skall man då göra? Jo! mine Herrar! Här gäller det, at I gemensamt i Kärlek sammansmälten Eder förmögenhet och då Kunnen I doch något uträtta.
GamleCarleby Stads Borgerskap har ifrån äldre tider tilbaka förwärfwat sig ett allmänt låford af enighet framför många andra Städer, de hafwa ock wärckeligen giordt skäl för namnet. Konungens Höga Befallningshafwande77 har burit detta låford om Eder enighet nyligen på ett wärdigt sätt inför Thronen: Genom denna dygden hafwen I äfwen ehuru små Edra anstalter i utlänska Seglation hafwa warit giordt Storwerck deruti emot de andra nya Stappelstäderna. Men en ny bekräftelse af18 denna eder Frihet borde i dag och wid en så allmän glädie ännu närmare förena Eder, at giöra alt hwad möjeligit wore. Tiden synes äfwen wara inne uppå hwilcken något borde kunna uträttas, då Engelsman har at föra ett kostsamt Krig i America,78 nästan hela Europa rustar sig och wij sitta i det bästa Freds lugnet. Då är rätta tiden at skörda. Ware då alt agg i dag dödat ibland oss; Den allena ware wår owän, som swärtar Medborgare, men ei den som genom flit söker sin låfliga förkofran, och den som bäst kan fördraga oförrätt,79 och stifta allmänt förtroende ware den största i Edert Borgerskap.
Här går det ei an för Eder, at hwar för sig ut rätta mycket. Edra skuldror äro ännu för swaga, at allena bära så swåra bördor. Hålländarens divise på sin Riksdaler bör altid wara wårt tänckespråk, Genom enighet kunna små egendomar blifwa stora.80 Görer Eder då mine Herrar wärdige det låford som edra förfäder wunnit, Griper eder, under Guds wälsignelse an med alfware, alle man i repet. Så skall edert låf öfwerträffa edra Förfäders, och om i ei sielf hinnen [så] skola doch Edra barn skörda af eder enighet och möda, och med nöje nytia de wägar eder flit upbanat för dem.
Det är allena himmelens wälsignelse, som skall kröna wärket, och gifwa alla edra anstalter framgång. Där enighet är, där är wälsignelse. Men agg och afwund förtära sig sielfwa.19
Då skall ock wår nådiga Konung hugna sig deraf at han ei förgäfwes stadgat eder frihet, när I således troligen gagnen dermed Eder sielfwa, Riket och medborgare.
Kärlek, frid och endrächt gifwe
Liuflig drift i Edra råd.
Agget aldrig wercket drifwe.
Himlen kröne Er med nåd!
Gustafs Tid skal Kärlek pryda,
Dygd och snille rötter slå:
Gustafs Spira alla lyda,
Han om wåra hiertan rå.
Frihet will wår Gustaf skydda,
Ei förtrycka någon siäl:
Frihet bor i minsta [h]ydda:
Gustaf har ei någon träl:
Lär då Swea rätt att wörda
Gustaf, Nordens stora drott:
Himlen lätte Gustafs börda:
Himlen göre Gustaf godt!!!
Swear, Finnar up at prisa
Gustaf, Sweriges Kung och Far,
Hiertat bör sin glädie wisa
Gustaf allas hiertan har20
Stränge spel i dag må höras,
Stycke knall81 för detta lag,
Berg och Klippor wäl må röras
At uphöja denna dag.
1
Taivas82 itse kasteli tätä kallisarvoista tainta, ja hänelle säteili voimallisempi aurinko kuin se, joka maailman kasveja kasvattaa. Meissä eli vahva toivo, mutta emme vielä päässeet nauttimaan hänen persoonastaan. Sen takia odotimme innokkaasti hänen varttumistaan täysi-ikäiseksi, kuten nyt mielellämme pidättelisimme vuosien kulkua.
Kustaamme loisti kuitenkin silmissämme jo kauan ennen nousuaan kuninkaan valtaistuimelle. Hänen neroutensa, hänen intomielisyytensä, hänen ajattelunsa voima saattoivat kaikki hänen opettajansa hämmennyksiin. Vasta silloin kuitenkin todella näimme hänen ponnekkuutensa, hänen hyveellisyytensä, helläsydämisyytensä ja ihmisrakkautensa, kun hänen oli kyynelsilmin otettava lempeän ja kaikkien kaipaaman isänsä kädestä kirvonnut valtikka83 ja yritettävä hallita neuvotonta kansaa. Kaikkein selvimmin tämän näimme sitten, kun hän oli onnistunut vapauttamaan Ruotsin kruunun alamaiset niistä onnettomien olojen siteistä, joihin he olivat pitkän ajan kuluessa sotkeutuneet.
Vasta nyt siis on sadonkorjuun oikea aika: nyt voimme kaksin verroin iloisina juhlia lempeän, suuren kuninkaamme korkeata syntymäpäivää, kun saamme hänen varjossaan nauttia siitä, mitä hänen uutteruutensa ja vaivannäkönsä on meille suonut. Haluaisin sanoa jotakin selvittääkseni Teille lähemmin suuren kuninkaamme tekoja, ylistääkseni Teille tätä päivää, mutta havaitsen olevani tänään neuvoton, en suinkaan puheenaiheiden puutteen takia, vaan koska niitä on niin valtavasti, etten tiedä, mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin. Jos siis sivuutan jonkin suuren teon, tämä johtuu siitä, että kaikki meidän Kustaa III:mme aikaansaannokset ovat suuria. Jos suurimpia tekoja käsitellään riittämättömästi, se on ajan niukkuuden ja puhujan vika, kun hän ei ole saanut käyttääkseen tähän2 yhtä monia tunteja kuin asioiden laajuus ja merkitys olisivat vaatineet viikkoja.
Heti Ruotsin valtaistuimelle noustuaan kallisarvoinen kuninkaamme osoitti huomiota herättävällä tavalla rakkautensa kotimaataan ja sen kieltä kohtaan. Kirjallisuus ei enää saanut ilmentää innoitustaan vieraassa asussa.84 Ruotsalaisia lahjakkuuksia oli hänen hallituskaudellaan kannustettava ja äidinkieli kehitettävä niin puhtaaksi ja korkeatasoiseen ilmaisuun kykeneväksi, että se pystyy kilpailemaan Euroopan pisimmälle jalostettujen kielten kanssa. Hän lyötti rahoihinsa vain yhden sanan: Isänmaa. Hänen kaikki tekonsa tähtäsivät vain sen onnellistuttamiseen hänen alaisuudessaan. Hän halusi itse olla kansalainen,85 vaikka olikin kuningas, ja jakaa mieluummin heidän kanssaan ilot ja surut kuin istua loistossaan valtaistuimellaan sorrettujen alamaisten ylläpidettävänä. Lyhyesti sanottuna: hän rakastaa isänmaataan ja kansaansa. Kunpa Sinun korkea esimerkkisi virittäisi saman liekin alamaistesi sydämiin!
Ruotsin asiat olivat kehnossa jamassa, kun Kustaa otti valtikan käteensä. Me kaikki puuhasimme niin innokkaasti valtakunnan asioiden johtamisessa, että pappi oli unohtamassa kirjansa, kauppias tilinpitonsa ja talonpoika temmattiin auran kurjesta valtiopäivien neuvonpitoihin. Kaikki halusivat hallita, mutta kukaan ei halunnut totella. Vapauden alkuperäinen luonne oli 50 vuodessa jo siinä määrin vääristynyt, että alkuperäisestä vapaudesta oli jäljellä tuskin muuta kuin pelkkä nimi.3 Mikään apu ei näyttänyt tuossa huolestuttavassa tilanteessa enää mahdolliselta. Kaikki, jotka näkivät asioiden keskinäiset yhteydet, valittivat Ruotsin kohtaloa, mutta pikkusielut ja tahriintuneet sydämet uskoivat varsinaisen kulta-ajan koittaneen, kun kansalaisten vapauden kustannuksella voitiin harjoittaa niin laajaa omavaltaisuutta kuin suinkin haluttiin. Juuri hetkellä, jolloin keskinäinen kauna alkoi kuohua yli äyräiden ja valtakuntaa uhkasi mitä täydellisin anarkia, Kustaamme tarttui itse ohjaksiin. Taivas muisti vielä Ruotsia ja antoi rohkeutta hänen rintaansa ja menestystä hänen hankkeelleen omavaltaisuuden ja omanvoitonpyynnin pysäyttämiseksi. Hoitokuuri oli ankara. Sekasortoon joutunut valtakunnan hallituskoneisto oli henkitoreissaan, ja se oli valettava kokonaan uuteen muottiin. Jumalan kiitos tämä sujui ilman henkien menetystä ja verenvuodatusta ja johti siihen, että aito ja ikivanha vapaus elpyi uuteen elämään ja pääsimme onneksemme eroon paljosta päänvaivasta ja saimme kukin hoitaa omaa tehtäväämme suuren kuninkaamme varjossa. Tämä kuninkaamme suurtyö on herättänyt ihailua kaikkialla Euroopassa, ja sen takia häntä sekä kunnioitetaan että pelätään kautta maailman kaikkialla, missä on ennätetty päästä selville Kustaan nimestä ja suurista teoista.
Vähäpätöiset hallitsijat pitävät tieteitä ja oppineisuutta niin mitättöminä arvolleen, etteivät he juurikaan vaivaudu kiinnittämään niihin huomiota saati tekemään mitään niiden hyväksi. He eivät käsitä, miten nopeasti valistuneet katoavat maailmasta ja miten toiset kasvavat pimeydessä ja ajautuvat harhapoluille ja harhaluuloihin, 4 ja miten hallitsijat itse joutuvat vaaralliseen hämäryyteen, kun nämä lyhdyt sammuvat: käsityön kehitys pysähtyy, kun ne eivät saa tukea keksinnöistä eivätkä tietämyksestä, ja orjamaiset käsitykset leviävät. Jumalattomat teot vievät turmioon hallitsijalle veroa maksavia alamaisia kaikkialla valtakunnassa, eikä hän itse voi tässä raakalaisuuden pimeydessä olla koskaan varmasti turvassa naamioituneen murhaajan tikarilta. Mutta Kustaa on Suuri kaikessa ja kerää itse tietoja kaikilta hyödyllisiltä tieteenaloilta, osallistuu usein armollisesti Kuninkaallisen tiedeakatemian istuntoihin ja kuuntelee tarkkaavaisesti selvityksiä kaikista sen jäsenten aikaansaannoksista. Siitä hetkestä lähtien, kun hän oppii heidät tuntemaan, ei oppineiden, kirjallista toimintaa harjoittavien ja hyödyllisiä tuloksia tavoittelevien miesten tarvitse kerjätä leipää Kustaan valtaistuimen edessä. Hänen mielestään he ansaitsevat aina huolista vapaan toimeentulon, kunhan he vain haluavat toimia hyödyllisesti. Hän suojelee tieteitä kaikkialla ja käy kirjeenvaihtoa myös oppineiden ulkomaalaisten kanssa.86 Valistunut kuningas rakastaa valoa, oikean vapauden perustaa, jolla hän aina seisoo tukevasti. Meidän Kustaamme ei ainoastaan siedä valoa, vaan kehottaa jalomielisesti alamaisiaankin välittämään hänelle sitä uskollisesti kaikilta tahoilta.87 Hän ei julista pilkkaajaa vihollisekseen, vaan pitää häntä valistumattomana tai harhaan johdettuna kansalaisena, jota kohtaan hänen ei tule olla kostonhaluinen, vaan lempeä ja myötätuntoinen. Tällaisen kuninkaan syntymäpäivää on jopa panettelijoillakin syytä juhlia, koska hän sokeroi heidän sappensa karvauden rakkaudellaan ja armollisuudellaan.
Entisaikojen ruotsalainen urhoollisuus oli omavaltaisuuden aikakautena88 menettänyt suuren osan ulkomailla nauttimastaan arvostuksesta. Se näyttäytyi toki toisinaan verisissä yhteenotoissa vihollisen kanssa, mutta osaksemme koitui lopulta aina tappio.89 Mitä on valtakunta ilman5 sotavoimia? Mitä ovat sotavoimat ilman järjestystä ja muukalaisten niille osoittamaa arvostusta? Kaunis ja hyvin suunniteltu, mutta aitaamaton puutarha, jonka kateellinen ja rosvoileva naapuri tai pahansisuinen elukka voi hetkessä tuhota. Miten paljon painavat hallitsijan tai hänen ministereittensä sanat neuvotteluissa vieraiden valtojen kanssa, jos armeija ja laivasto ovat kehnossa kunnossa ja rajalinnoitukset huonosti hoidettuina rappiolla? Itsevaltaiset monarkit ostakoot monissa taisteluissa useiden tuhansien ihmisten verellä jäljelle jääneille rohkeutta rintaan ja sotataitoa. Tuollaiset oppirahat ovat liian kalliit meidän Kustaallemme, joka on oppinut oikealla tavalla arvostamaan ihmisiä ja kansalaisia. Mutta eikö hän sitten ole ajatellut valtakunnan puolustusta? Viisas ei ole se, joka tekee paljon, mutta saa aikaan vähän tuloksia, vaan viisaaksi on sanottava sellaista hallitsijaa, joka saa suuria aikaan vähäisillä toimilla. Laivasto siirtyy kuninkaan silmien alle90 ja varustellaan kaikin puolin kuntoon.91 Linnoituksia rakennetaan,92 leirialueita perustetaan ja joukot kootaan niille, vihollisiksi naamioitujen kimppuun käydään ja heidät voitetaan, mutta kaikki toteutetaan ilman miesten ja veren tuhlaamista.93 Päälliköt saavat kantaa vastuun toiminnastaan, ja alaiset pidetään hyvässä järjestyksessä. Koko tämä suuri koneisto pannaan liikkeelle Kustaan omalla korkealla kädellä. Hän on valmiina kaikkeen. Ruotsia kunnioitetaan kaikilla tahoilla, ja vieraat vallat antavat hänen sanoilleen suuren painoarvon. Vai kukapa tahtoisikaan kohdata suuren kuninkaamme Kustaan, kun hänellä on komennossaan Ruotsin armeija?
Mutta joku ehkä pohdiskelee, pitäisikö meidän tämän kaiken huomioon ottaessamme pelätä sotaa, kun valmistelut ja6 tulevaisuudennäkymät vaikuttavat näin sotaisilta? Tällaista puhuvat usein ihmiset, jotka tahallaan etsivät aiheita halutessaan vimmaisesti moittia kuninkaamme viisaita hallitustoimia. Minä vastaan kuitenkin asiastani varmana kieltävästi! Kallisarvoinen hallitsijamme ei varmastikaan ryhdy siihen koskaan muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Arvostaahan hän toki ihmiselämää niin suuresti, että vain ahdingossa hän voi sallia kansalaisten veren vuotavan. Tähän voimme täysin varmasti luottaa, ja sen tähden voimme mitä ripeimpien valtakunnan puolustusvalmistelujen ollessa käynnissä iloiten juhlia rauhaa rakastavan kuninkaamme korkeata syntymäpäivää.
Arvoisat kuulijat, jos me taas käännämme katseemme toiseen suuntaan, saamme nähdä Aurinkomme kaksin verroin kauniimpana. Hallitsijan, jolla on maailman hellin sydän. Hän ei ajattele, että miljoonat ihmiset on luotu häntä varten, vaan että hänet on luotu tekemään heidät onnellisiksi. Meidän ei tarvitse edetä arvailujen tietä. Hädänalaisiin kohdistuvat lempeät silmäykset kertovat hänen luonteenlaadustaan, hellät sanat ilmentävät hänen sisäistä taipumustaan, ja alati hyviä tekoja toteuttavat kädet osoittavat hänen vakavan pyrkimyksensä tehdä hyvää. Hän huojentaa köyhän osaa, kerjäläiset siunaavat häntä, ja sairaalassa makaava kurjimus saa leipää ja hoitoa lempeän kuninkaansa kädestä. He itkevät ilosta ja siunaavat tätä päivää, jona taivas lahjoitti Kustaa III:n heidänkin auttajakseen ja suojelijakseen.
Meidän Kustaamme on minun käsitykseni mukaan ohjannut korkealla esimerkillään Ruotsin ikään kuin uuteen7 aikakauteen, jonka erottavat aikaisemmista yleiset ja ihailtavat hyvät työt hädänalaisten auttamiseksi. Tulipalojen tuhoamat kaupungit, kirkot ja raatihuoneet on lyhyessä ajassa rakennettu uudelleen runsaiden keräysvarojen avulla, köyhiä autetaan, leskistä ja orvoista pidetään huolta. Tällaisen vaikutuksen kuninkaan esimerkki on tehnyt hänen alamaisiinsa. Tuo kaikki on siis syytä merkitä siunatun Kustaamme aikaansaannoksiksi. Onni onnettomuudessa joutua hädänalaiseen tilaan Kustaan hyvien tekojen aikakaudella!
Nyt jälleen toiseen asiaan. Miltä valtakunnan rahalaitos teistä näyttää? Millainen oli rahamme tila ennen kuningas Kustaan hallituskautta, ja millainen se on nyt? Tässä havaitsemme jälleen yhden hänen suurteoistaan.
Suokaa minun tässä yhteydessä astua pikaisesti askel taaksepäin ja katsahtaa valtakuntamme raha-asioiden historiaa. Ruotsissa on ikivanhoista ajoista saakka laskettu, että markka vastaa kahdeksaa äyriä, mutta vanhimpina aikoina tuo markka vastasi markan painoa eli kuuttatoista luotia puhdasta hopeaa, joten yksi äyri vastasi noina aikoina hopeariikintaaleria. Kuningas Maunu Ladonlukon94 aikana eli 1200-luvulla raha oli huonontunut kahteen kolmasosaan95 alkuperäisestä arvostaan, niin että 16 luotia puhdasta hopeaa vastasi silloin kolmea rahamarkkaa ja 3 rahamarkkaa kahdeksaa hopeariikintaaleria. Rahamarkka huononi ja menetti arvoaan sitten ajan mittaan niin hirmuisesti, että Kustaa I:n eli8 Kustaa Eerikinpojan aikaan 1500-luvulla rahamarkan arvo oli enää vain 1/16 hopeamarkasta, joten jo silloin ryhdyttiin laskemaan, että 2 rahamarkkaa on yhtä kuin 1 hopeariikintaaleri. Vuoden 1594 rahakannan mukaan riikintaalerin arvoksi laskettiin 4½ rahamarkkaa, ja kun 1600-luvulla erotettiin hopea- ja kuparimarkka ja -taaleri toisistaan, korotettiin riikintaaleria vastaava markkamäärä tuolla vuosisadalla ensin 15 ja 16 markkaan, mutta Kuningas Kaarle XI:n aikana jo 24 kuparimarkkaan. Rahaa huononnettiin 1715 jälleen peräti 50 %, jolloin riikintaalerin kurssi kohosi 36 markkaan.96 Mutta kun 6 kuparitaalerin paino plootuina ja kuparikolikkoina oli hyvin erilainen ja kun pankista otetuista valtavista lainoista koostunut setelirahan vyöry peitti maan kuin tulvavesi eikä pankki kyennyt lunastamaan tai ei halunnut lunastaa seteleitään oikealla metallirahalla, kurssi alkoi holtittomasti nousta, niin että vuoden 1756 tasolta päädyttiin 108 markkaan 1763 ja 1764. Vuoden 1765 valtiopäivillä hyväksyttiin suunnitelma kurssin laskemisesta97 vähitellen viimeiseen pariarvoon98 36 markkaan, mutta kesällä 1767 kurssi putosi nopeasti 40 markkaan, mikä antoi elinkeinoelämällemme tappavan iskun. Kun taas toiset ihmiset ottivat hallitusvallan 1769,99 uusia lainoja myöntämällä annettiin kurssin lähteä vapaasti syöksymään ylös, ja viimeksi pidetyillä valtiopäivillämme 1771 lainanantajien ja lainanottajien erilaiset edut olivat niin pahoin ristiriidassa, etteivät valtakunnan säädyt kaikessa mahtavuudessaan päässeet puusta pitkään, kunnes ne äärimmäisessä neuvottomuudessaan heittivät kaiken meidän Kustaamme syliin, kun hän tämän lisäksi oli juuri sitä ennen ottanut käsiinsä valtakunnan9 hallitusvallan. Raskaita taakkoja heikoille hartioille; Kustaa kykeni kuitenkin kantamaan ne. Meidän rahalaitoksemme tila oli niin sotkuinen vyyhti, ettei sen selvittäminen ollut suinkaan helppoa. Sehän oli jättänyt parhaatkin lahjakkuudet neuvottomiksi, mutta meidän Kustaamme uutteruus ja hänen ajattelunsa syvälle tunkeutuva voima läpäisivät kaiken. Suunnitelma rahalaitoksen järjestämisestä laadittiin, mutta niin salaisesti, ettei kukaan tiennyt, mihin suuntaan asia kääntyisi, joten kurssin liikkeitä salaisesti ohjaileva Kustaan käsi sai sen ikään kuin itsestään ja liiketoimille suotuisasti pysymään 72 markan tasolla, kunnes kuninkaallinen majesteetti koko maailman hämmästykseksi ja ruotsalaisten iloksi avasi marraskuussa 1776 kerralla sangen rikkaan kulta- ja hopeakaivoksen. Tarkoitan aiemmin uskottavuutensa kansalaisten silmissä menettänyttä valtakunnan säätyjen pankkia, jossa niin kotimaan kansalaiset kuin ulkomaalaisetkin saivat yhtäkkiä ryhtyä vaihtamaan kaikkia pankin liikkeelle laskemia papereita100 koviin riikintaalereihin 72 markan kurssiin ja kaikkia metallirahoja sen arvon mukaan, mikä niillä pitoisuutensa nojalla oli suhteessa riikintaaleriin, ja tehdä kaikki laskutoimitukset hopearahassa, eikä riikintaaleri menettänyt hitustakaan pitoisuudestaan. Millaista olikaan kaupankäynti, millaista keinottelu ja millaisia liiketoiminnan heilahtelut rahan arvon huojuessa loppumattomiin? Uhkapeliä, jossa rikkain kapitalisti saattoi parissa kuukaudessa ajautua vararikkoon pelkästään pörssikurssin takia. Kiitos olkoon Kustaalle siitä, että hän on niin lujasti vakiinnuttanut rahamme arvon, ettei sille ole vertaa koko Euroopassa. Nyt voidaan laskelmat tehdä horjumattomaan rahanarvoon luottaen, nyt voidaan myyntihinta määrätä ostohinnan perusteella, nyt voidaan tehdä sopimuksia, lainanantajilla ja lainanottajilla on tasaveroiset oikeudet.10 Lisäksi armollinen kuninkaamme on ilahduttanut pitkään valittaneita rahapalkkaa nauttivia virkamiehiä antamalla toivoa heidän palkkojensa korottamisesta kaksinkertaisiksi. Eikö meillä siis olekin syytä pitää Ruotsin kansalle onnellisena sitä päivää, jona taivas lahjoitti meille näin siunatun hallitsijan ja hyvinvointimme suojelijan?
Tänään pitäisi sanoa paljon Kustaan kunniaksi, ja tästä runsaudesta minun on vielä sanottava asia, joka tänä päivänä yhtä lailla herättää Ruotsin miesten ihailua, nimittäin se, että hän on lain ja vapauden mahtavin puolustaja. Mitä on yhteiskunta ilman lakeja? Mitä ovat lait ilman niiden toimeenpanoa? Mitä ovat omaisuudet, vapaudet ja oikeudet ilman lain turvaa? Kuninkaamme sisällytti vuoden 1772 hallitusmuotoon todella suuren asian, kun hän ei halunnut neuvostossa käsiteltävissä oikeustapauksissa käyttöönsä suurempia oikeuksia kuin hänen edeltäjillään oli ollut. Hän aikoi hallita valtakuntaansa eikä alamaistensa oikeuksia, omistuksia eikä heidän elämäänsä. Lain oli suojeltava niitä, ja neuvosherrojen, kansan valtuutuksen saaneiden, oli valvottava niitä, vaikka ne eivät koskaan olisi voineet joutua hellävaraisempiin käsiin. Kuningas osoittaa suurta viisautta, jos hän epäilee itseään: mitä hänestä voisi tulla, jos hänellä olisi enemmän valtaa määrätä ihmisten elämästä. Viisaana miehenä hän näki pitemmälle tuleviin tapahtumiin: valtaistuimelle, jota nyt kaunisti maailman lempein kuningas, saattaisi joskus myöhemmin nousta joku, jonka sydän ei olisi yhtä hellä eikä vahva, ja joka voisi käyttää valtaa väärin, sukukuntamme sortamiseen.
Muuan valtakunnan ylimmistä tuomioistumista oli joutunut terävänäköisen kuninkaamme silmissä kehnoon valoon, kun siihen oli kohdistettu ankaria valituksia epäoikeudenmukaisista ja mielivaltaisista11 ratkaisuista.101 Hän matkustaa paikalle itse ja antaa läsnäolollaan asioille sellaisen painoarvon, että epäoikeudenmukaiset tuomarit kauhistuvat. Valitukset jätetään oikeuskanslerin käsiin, syylliset haastetaan vastaamaan ja tuomitaan ja saavat ansaitsemansa rangaistuksen. Ukkosen jyrähdys väärämielisten tuomarien korvissa. Mutta rauhanviesti sorretuille kansalaisille.
Hän havaitsi laajan Suomenmaan kasvaneen väestön kuormittavan ylempiä ja alempia tuomioistuimia useammille oikeusjutuilla kuin ne ehtivät ratkaista ja ulosottotoimen sujuvan hitaasti, koska etäisyydet viranomaisiin ovat pitkiä. Tämän takia hän luo valtiontaloudelle koituvista kalliista kustannuksista huolimatta uusia läänejä, perustaa uuden hovioikeuden ja jakaa laamannikuntia pienemmiksi.102
Hän kuuntelee mielellään kansanjoukkojen valituksia. Hän haluaa edistää kirjoitus- ja painovapautta, vapauden ja oikeudenmukaisuuden perustaa, ja tekee sen niin kuninkaallisella ja armollisella tavalla, että tämä väistämättä herättää vapaiden kansalaisten keskuudessa vilpitöntä iloa. Hän sanoo tarvitsevansa itse sellaista valaistusta, jotta hän saisi kansan äänen perusteella todeta, onko hän hallitsijana onnistunut niin täysin, että saa hallita onnellista kansaa.
Näemme, että lempeä kuninkaamme vaalii tarkasti kansan vapauksia ja oikeuksia eikä mielellään kajoa niihin. Jos näin joskus käy, kun asiat on hänelle esitetty vääristeltyinä, hän on itse valmis oikaisemaan asian heti ehdittyään saada tapauksesta parempia tietoja. Näissä tapauksissa viisaan kuninkaan on katsottava asiaa useilta näkökannoilta: omistusoikeutta ei saa vaarantaa eikä rehellisesti ansaittuja privilegioita saa murtaa,12 ja kaikki näkökohdat on sovitettava yhteen valtakunnan ja kansan todellisia etuja vastaavalla tavalla. Kustaa punnitsee kaikkea oikeuden ja kohtuuden vaa’alla, ja tässähän on kaikki, mitä näissä asioissa voidaan suurelta kuninkaalta odottaa.
Todistajikseni tässä asiassa saanen hyvällä syyllä nimetä tämän Kokkolan tapulikaupungin kunnianarvoisan maistraatin ja kaupungin suuresti kunnioitetun porvariston, jotka pystyvät oman kokemuksensa perusteella antamaan siitä todistuksensa mitä iloisimmin mielin, kun nyt nähdään suuren Kustaamme omakätisesti vahvistaneen Teidän tapuli- ja purjehdusvapautenne,103 joita on jo useiden vuosien ajan horjutettu. Tämä vapaus avaa iloisia näköaloja paitsi kaupungille itselleen myös maan asukkaille yleisesti ja heidän välityksellään koko valtakunnalle, ja tämä kaksinkertaistaa sydäntemme yleisen tyytyväisyyden tänä päivänä.
Arvoisat kuulijat, sallikaa siis minun, joka jaan samat ilon tunteet Teidän kanssanne, esittää tosin lyhyt ja epätäydellinen, mutta kuitenkin todenmukainen kuvaus tästä ilonaiheesta.
Valloitukset, jotka tehdään vastarintaa kohtaamatta, eivät suurestikaan ilahduta sotasankareita, mutta kun he joutuvat miekka kädessä marssimaan mahtavaa ja joka askeleella vastarintaa tekevää vihollista vastaan ja saavat monen hikisen ja verisen yhteenoton jälkeen lopulta vihollisensa nujerretuksi ja tunkeutuvat rajojen yli, he tuntevat mielessään kaiken ylittävää nautintoa. Synkkä taivas, meren pimeys, myrskyt ja hengenvaarat ovat oikeastaan syitä, joiden takia merenkulkija ilahtuu niin suuresti saadessaan laskea ankkurinsa toivomaansa satamaan. Ellei tapulioikeuksien hankkiminen olisi maksanut mitään, ellei asiaa olisi vastustettu kiihkeästi,13 ei niitä olisi kaupungeissa eikä maaseudulla osattu arvostaa näin suuresti, mutta kuin monien käänteiden jälkeen lopulta hankitaan pelin mestaruus, viriää sydämessämme varmasti tyytyväisyyttä saavutettuun vapauteen.
Viime vuosisadan lopussa lyötiin juhlavassa tilanteessa muistoraha,104 johon oli kuvattu raivoisan meren keskellä paljaalla kallioluodolla seisova linna, jonka muureja vasten vihaiset aallot hakkaavat kiukkuaan, mutta linna seisoi hievahtamatta. Samalla raivoavalla merellä nähtiin myös pienen laivan ajelehtivat tuulen mukana, julmien aaltojen viskoessa sitä välillä ylös taivasta päin ja syöstessä sen välillä syvyyksiä kohti ja hirmuisten pärskeiden lyödessä sen yli. Rahaan oli kirjoitettu latinaksi: Jactatur sed tuta tamen est,105 eli: Laiva toki heittelehtii, mutta ei ole silti vaarassa. Tuollainen tunnuslause tuntuisi mielestäni varsin hyvin sopivan meidän tapulioikeuksillemme.
Ette varmaankaan ole vielä unohtaneet, miten kohtuuttomalta tämä asia näytti vuoden 1756 valtiopäivillä niistä, jotka olivat tottuneet yksin käymään kauppaa ulkomaalaisten kanssa teidän vientitavaroillanne, ja miten uskomattomalta se näytti Teistä itsestänne. Kukapa Teistä ei ole nähnyt vuosien 1756 ja 1760 valtiopäiväasiakirjoista, millaisia vaikeita taisteluja ja rajuja käänteitä tästä kysymyksestä aiheutui? Ja ellette ole ehtineet lukea niistä, ovat ainakin kaikki tuon ajan porvarit tunteneet niiden rasittavuuden, sillä Te haitte ratkaisua sellaisena aikana, jolloin päivänselvinkin oikeuden toteuttaminen ja vapaus oli ostettava rahalla. Silloin ei vielä ollut tämän vapauden linnan rakentamisen14 aika. Asia näytti hankalalta ja mahdottomalta, mutta lopulta Norrbottenin106 kaupungit onnistuivat seuraavilla vuoden 1765 valtiopäivillä hankkimaan tapulioikeudet, ja seudun edustajat saivat lopultakin palata tämä oliivinlehvä suussaan107 ilahduttamaan kotona olevia veljiään.
Vankila avautui ja satoja vuosia vangittuina olleet vapautuivat. Mutta mitäpä edistystä, mitä suuria harppauksia voitiin odottaa pitkässä vankeudessa ikään kuin tiettyyn asentoon jäykistyneiltä elimistöiltä? Oli lasten tavoin aluksi ryömittävä, sitten edettävä tuen varassa, ennen kuin kyettiin kävelemään. Sortajat hymyilivät pienille hankkeillemme, eikä vapauden kadehtiminen siis näyttänyt aiheelliselta, mutta miten kauan tuota kestäisi? Kun harkinta ja uutteruus yhdistyivät uusissa tapulikaupungeissa, kun vähäiset voimat koottiin yhteen, kun kauppiaamme olivat useita vuosia taivaltaneet raivaamattomia teitä ja etsineet reittinsä läpi sumun, joka kaikkialla tällä taipaleella oli edessä ja ympäröi heitä, he alkoivat nähdä uuden päivän koittavan kaupalle ja ulottaa liiketoimintaansa useampiin satamiin. Entiset markkinoiden valtiaat heräsivät silloin horroksestaan pää täynnä levottomia ajatuksia menetyksistä, joita vapaus aiheuttaisi valtakunnalle, sillä heidän käsityksensä mukaan heidän kaupallisten valloitustensa supistuminen merkitsi valtakunnalle hirmuista menetystä: kaikki kaupankäynti ja merenkulku oli romahtamassa, ja Ruotsia uhkasi tuho. Tämän käsityksen pohjalta laadittiin ankaria syytöksiä, jotka tuotiin valtaistuimen eteen. Niiden esittäjien aivoissa kehiteltiin mitä hirmuisimpia äärimmäisen vapauden kautta syntynsä saaneita kummituksia,15 joille annettiin nimeksi tullipetos ja salakuljetus ja joiden ilmenemisestä ja turmiollisista seurauksista laadittiin joidenkin vähäpätöisten tapahtumien nojalla laveita kuvauksia aivan samoin kuin romaanikirjailija luo leikkivän mielikuvituksensa voimalla muutaman rivin ansaitsevasta tapahtumasta kokonaisia kirjoja.
Tuollaisten kruunua ja valtakuntaa vahingoittavien villieläinten kimppuun oli siis käytävä ja ne oli tapettava. Ne maalattiin mustalle taustalle, ja koko tapulioikeutemme sijoitettiin maalitaulun taakse, jotta sitä haavoitettaisiin samalla tikarilla kuin näitä kummituksia ja se surmattaisiin samalla laukauksella kuin ne, sillä hyökkäys oli todellisuudessa suunnattu vapauden sydämeen.
Noin ankara aikomus, noin kauhea juoni ei kuitenkaan saanut niin rumaa nimeä; vaan sitä sanottiin vain Pohjanmaan kaupunkien purjehduksen järjestelyksi, jonka mukaan merikauppa oli hoidettava Kaskisten kautta. Vaikka tuolla paikkakunnalla olisi maailman paras satama, se sijaitsee läänin äärimmäisessä laidassa ja on etäisen sijaintinsa takia täysin käyttökelvoton Pohjanmaan koko pohjoisosan kannalta, monessakin suhteessa kaupungeillemme vielä sopimattomampi tapulipaikaksi kuin itse Tukholma. Asiaa ajettiin pontevasti eikä pienempiä merenkulkukaupunkeja kuunneltu lainkaan, kun ne tuomittiin tähän vankeuteen. Muidenkin kaupunkien piti ryhtyä käyttämään sitä tullauspaikkana, vaikka ne eivät varastoisikaan tavaroitaan sinne. Säätyjen päätökset, kuninkaan vakuutukset ja myönnetyt privilegiot olivat antamassa myöten, ja koko vapaus oli kaatumaisillaan. Silloin ei taaskaan ollut nukkumisen aika. Asia oli esitettävä uudelleen oikeassa16 valossa koko yleisölle, Pohjanmaan kaupunkien oli valvottava oikeuksiaan, ja uhatuksi joutuneen väestön oli etsittävä turvaa valtaistuimen edestä. Asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi, ja monien käänteiden jälkeen mutkikas tapaus lopulta valkenee suuren Kustaan terävälle järjelle. Mitä silloin tapahtuu? No, Kustaa näkee, Kustaa toimii, ja vapaus voittaa. Orjuuden oli paettava Kustaa III:tta elähdyttävän vapauden hengen tieltä. Tapulioikeutemme vahvistetaan, ja hänen oma kunnioitettu kätensä tekee siitä meille ikuisiksi ajoiksi peruuttamattoman oikeuden. Mielestäni me seisomme tänään taistelukentällä Kustaan johtaessa vapauden voimia ja näemme hajalle lyötyjen vihollistemme pakenevan ja kruunaamme kunnioituksen laakerinlehvillä tämän verrattoman sotapäällikkömme. Kaikkivaltiaan kallisarvoinen armo on siunannut meitä. Kustaa on lyönyt orjuuden ikiajoiksi kahleisiin ja nostanut vapauden ylimmälle istuimelle. Laivamme saavat turvallisesti purjehtia ulkomaiden satamiin; niille on avattu väylä Belttien108 läpi, meidän ja jälkeläistemme laivat halkovat vapaasti valtameren aavoja vesiä.
Leimutkoot salamat ja ukkonen jyrisköön,
niin että taivaankansi vapisee,
laivamme etenee aina yhtä onnekkaasti,
niin kauan kuin Kustaan valo loistaa.
Arvoisat Herrat, tämän tapulikaupunki Kokkolan kauppiaat!
Sallinette minun lopuksi tässä iloisessa tilaisuudessa myös antaa Teille erityistä kannustusta. Te olette tänään kuulleet kaikkein armollisimman kuninkaanne17 omakätisesti vahvistaneen Teidän vapautenne, sen, että saatte lähettää omat laivanne purjehtimaan maailman ympäri. Tätä vapautta ei ole teille suotu pelkästään Teidän itsenne, vaan koko maan hyväksi. Teidän käsiinne on siis uskottu merkittävä osa valtakunnan hyvinvoinnista. On hyvin tärkeää, miten uskollisesti ja miten arvokkaasti te osanne hoidatte. Ellette uutterasti käytä Teille armollisesti suotua vapautta, Te olette kuin vankeja, joille on avattu ovi, mutta jotka eivät silti poistu kopistaan. Silloin Te ette hyödytä itseänne ettekä isänmaatanne. Nyt on tullut aika panna ulkomaalaiset maksamaan Teidän vientitavaroistanne ja varustaa maa kaikella tarpeellisella, vaurastuttaa synnyinseutuanne muukalaisten rikkauksien avulla.
Mutta Te sanotte, että kaikkeen tuollaiseen tarvitaan runsasta rahoitusta, jota emme pysty hankkimaan. Minä vastaan: aivan totta, juuri sitä tarvitaan! Mitä siis on tehtävä? Kas niin, hyvät Herrat! Nyt on tärkeää, että Te keskinäisen rakkauden hengessä yhdistätte varallisuutenne, ja silloin Te voitte toki saada jotakin aikaan.
Kokkolan kaupungin porvaristo on vanhoista ajoista saakka saanut yleistä kiitosta yksituumaisuudestaan, joka on tiiviimpää kuin monissa muissa kaupungeissa, ja nämä porvarit ovat todellakin ansainneet maineensa. Kuninkaan korkea käskynhaltija109 on äskettäin tuonut tämän Teidän kiitettävän yksimielisyytenne arvokkaalla tavalla valtaistuimen eteen. Tämän hyveen ansiosta Te olette ulkomaille suuntautuvien merenkulkuhankkeidenne pienuudesta huolimatta tehneet tällä alalla suuren työn muihin uusiin tapulikaupunkeihin verrattuna. Tämän teidän vapautenne uuden vahvistuksen18 pitäisi kuitenkin tänään ja tällaisena yleisen ilon hetkenä yhdistää Teidät vielä tiiviimmin tekemään kaiken mahdollisen. Näyttää myös olevan sellainen tilanne, että jotakin pitäisi voida saada aikaan, kun englantilaisilla on käytävänään kallis sota Amerikassa,110 melkein koko Eurooppa varustautuu ja me elämme mitä parhaimmassa rauhassa. Silloin on oikea aika korjata satoa. Kuolkoon siis kaikki kauna keskuudestamme tänään. Vain se olkoon vastustajamme, joka mustaa kansalaisia, ei suinkaan sellainen mies, joka yrittää uutteruudella vaurastua laillisesti. Ja se, joka kykenee parhaiten sovittelemaan tapahtuneet vääryydet ja herättämään yleistä luottamusta, olkoon suurin Teidän porvaristonne piirissä.
Tässä asiassa Te ette saa paljonkaan aikaan, jos kukin Teistä yrittää toimia yksin. Teidän hartianne ovat vielä liian heikot siihen, että pystyisitte yksin kantamaan niin raskaita taakkoja. Hollantilaisten riikintaaleriinsa lyöttämä tunnuslause olkoon aina meidän ohjenuoranamme: Yksituumaisuudella voivat pienet omaisuudet kasvaa suuriksi.111 Hyvät Herrat, osoittautukaa siis esi-isienne saamien kiitosten arvoisiksi, tarttukaa Jumalan siunauksella tosissanne köyteen joka mies. Kun näin toimitte, teihin kohdistuva kiitos ylittää sen, jota esi-isänne saivat osakseen, ja ellette itse ehdi sitä saada, lapsenne kuitenkin aikanaan korjaavat satoa teidän yksituumaisuudestanne ja vaivannäöstänne ja käyttävät tyytyväisinä hyväkseen teidän uutteruutenne heille avaamia uria.
Vain taivaan siunaus voi kruunata työn ja suoda menestystä kaikille hankkeillenne. Missä on yksimielisyyttä, siellä on siunausta. Mutta kauna ja kateus tuhoavat kantajansa19
Silloin myös armollinen kuninkaamme voi iloita siitä, ettei hän ole turhaan vahvistanut Teille vapauttanne, kun Te tuolla tavalla uskollisesti toimien hyödytätte itseänne, valtakuntaa ja kansalaisia.
Rakkaus, rauha ja yksimielisyys
kantakoot neuvonpitonne ihanaan menestykseen.
Kauna älköön koskaan ohjatko toimianne,
taivas kruunatkoon Teidät armollaan!
Rakkaus kaunistakoon Kustaan aikaa,
hyve ja lahjakkuus juurtukoot.
Kustaan valtikkaa totelkoot kaikki,
hän hallitsee sydämiämme.
Vapautta Kustaamme haluaa suojella
eikä sortaa ainuttakaan sielua.
Vapaus asuu pienimmässäkin mökissä,
Kustaalla ei orjia ole.
Opi siis, Ruotsinmaa, oikein kunnioittamaan
Kustaata, Pohjolan suurta päällikköä.
Taivas keventäköön Kustaan taakkaa,
Taivas suokoon Kustaalle hyvää!!!
Ruotsalaiset, suomalaiset, ylös ylistämään
Kustaata, Ruotsin kuningasta ja isää.
Sydän osoittakoon ilonsa,
Kustaalla on kaikkien sydämet vallassaan.20
Jouset soikoot tänä päivänä,
tykit paukkukoot tämän juhlan kunniaksi,
vuoret ja kalliot kaikukoot
tämän päivän ylistystä.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
1
Himlen112 fuchtade sielf denna dyra Planta och en [hög]re Sol, än den som drifwer jordens wäxter bestrålade honom. Wårt hopp war stort, men wij åtnöto ännu intet af Honom. Wij räknade derföre med otålighet hans år, såsom wij nu gerna hölle dem tilbaka.
Men wår Gustaf lyste redan för oss långt förr än han113 upsteg på Konunga Thronen. Hans Snille Hans eld, hans tancke styrka satte alla hans Läromästare i willrådighet. Men hans drift, hans dygd, ömhet och mennisko Kärlek blef först för oss rätteligen synbar, då han med tårar i ögonen måste taga den, utur sin Hulda och af alla saknade Faders hand nedfallna spiran,114 och söka råda öfwer ett willrådigt folk. Men aldra mäst, sedan han hunnit lossa Sweriges barn från de olyks band, som de så länge inwefwat sig uti.
Nu är således först den rätta skörde tiden inne; nu kunna wij med fördublad glädie fira wår milda, wår Stora Konungs Höga Födelse dag, då wij i hans skugga få niuta hwad hans flit och möda förwärfwat oss. Jag wille säga något, och närmare uttrycka för Eder wår Store Konungs giärningar, at hos Eder förhärliga denna dagen, men jag ser mig willrådig i dag, icke af brist på ämnen, at tala om, utan öfwerhopad af så mycket, at jag ei wet, hwar jag skall börja eller sluta. Om jag således förbij går något stort, så kommer det deraf, at alt, är stort, hwad wår Gustaf den 3:die har uträttat. Blifwa de största gierningar ofulkomligt omrörda, så är det tidens och Talarens fel, som ei fått anwända der2 på så många stunder, som sakernas widd och wigt fodrat weckor.
Wår dyra Konung hade ei förr stigit på Swe[n]ska Thronen, för än han utmärkte sig genom si[n] Kärlek för sin Fosterbygd och dess tungomål. Wi[t]terheten fick ei mera wisa sin eld i fremmande drägt.115116 Swenska Snillen borde under Hans reg[e]ring upmuntras och Modersmålet drifwas til den högd af renhet och stora uttryck, at det kunde täfla med de mäst luttrade117 språk i Europa. Han utmärkte sitt mynt med det ena ordet: Fäderneslandet. Han hade ei annat föremål af alla sina gerningar, än at göra det lyckeligit med sig. Han wille sielf wara Medborgare,118 då han likwäl war Kung, och hä[l]dre med dem dela liuft och ledt,119 än at på Thronen underhållas i sin glanss af förtrykta Undersåtare. Med ett ord: Han älskar sitt Fädernes land och sitt folk. Måtte doch ditt Höga efterdömme intrycka samma eld i dina undersåtares hiertan!!
Det stod illa til i Swerige då Gustaf emot tog Riksspiran. Wij woro alla så syslosatta med Riksstyrseln, at Prästen wille glömma bort sin bok, Köpmannen sina räkenskaper och Bonden drogs ifrån plogen in uti Riksdags conclaven. Alla wille styra men ingen lyda. Friheten hade under en 50 åra förwandling redan så wanskapat sig ifrån sitt första lynne, at där war föga mera i behåll af den första friheten än blotta namnet.3 I så bekymmersam ställning syntes mera ingen hielp möjelig, alla, som med sammanhang sågo in uti sakerna beklagade Sweriges öde, men små siälar och sölade120 hiertan trodde den rätta gyllene tiden wara inne, då man på Medborgares frihets bekostnad fick utöfwa det widsträktaste sielfswåld121 man wille. Just i en sådan tid punct då inbördes agget begynte at jäsa öfwer alla bräddar och Riket hotades med den fullkomligaste anarchie, då tog wår Gustaf122 sielf i betslet; Himlen som ännu tänkte på Swerige gaf honom mod i bröstet, och framgång i dess företagande, at tygla Sielfs wåldet och egennyttan: Curen war hård. den förwirrade riks styrseln, som låg i siäl tåget,123 måste helt och hållen stöpas om, men Gude låf utan lifs- och blodspillan och med den wärkan, at den ächta den urgamla friheten qwiknade och fick nytt lif, och wi kommo lyckeligen ifrån mycket hufwudbryderi, och fingo uti wår stora Konungs skugga hwar och en sköta sin syssla. Ett Storwärk af wår Konung som upwächt hela Europas förundran, och giordt honom icke mindre wördad än fruchtad, så widt Gustafs namn och dater124 hunnit blifwa bekanta i hela werlden.
Wetenskaper och Lärdom stå i små Förstars ögon så lågt under deras wärdighet, at de ei hålla för mödan wärdt, at låna dem mycket af sin efter tancka och åtgärd, De se icke huru snart et uplyst folck går utur werlden, och huru andra upwäxa i mörker, och ledas på irrgångar och wilfa4relser, och huru Regenter sielfwa råka i en wådelig skymning, då dessa Landttärnor utslokna: slögder afstanna, då de ei understödias af rön och insichter, trälachtiga begrep winna burskap: Gudlösa gierningar öde lägga hans skatt dragare125 omkring hela riket, och han sielf blifw[er] i detta barbariska mörker ingen dag säker för den förklädda Mördarens dolck. Men Gustaf Stor i alt, samlar sielf insichter i alla nyttiga Lärdomsgrenar, benådar126 Kongl. Wetenskaps Academien ofta med sin närwaru och lånar ett upmärksamt öra åt alla deras idrotte[r]127 Lärda, Wittra och gagnande Män behöfwa ei tigga bröd för Gustafs Thron, så snart han lärer kä[n]na dem; han ans[e]r dem altid förtienta til en nödlös utkomst, allenast de wilja gagna. Han skyddar wetenskaperna allestädes, och brefwäxlar äfwen med Lärda utlänningar.128 En uplyst Konung älskar Liuset, den rätta fr[i]hetens grundfäste, där står han altid säker. Wår Gustaf tål ei allenast liuset, utan upmanar äfwen ädelmodigt sina Undersåtare, at ifrån alla kanter troligen129 meddela honom det.130 Han anser och förklarar Lastaren131 icke för sin fiende, utan för en ouplyst eller förledd medborgare, som icke bör blifwa ett mål för hans hämd utan ömhet och medömkan. En sådan Konungs födelse dag äro sielfwa belackarena132 skyldiga at fira, då han med kärlek och Nåd försåkrar deras galla.133
Den fordna Swenska Tapperheten, hade under sielfswålds tiden134 förlorat mycket af sitt ansende hos utlänningar. Den wisade sig wäl då och då i wissa blodiga träffningar med fienden, men förlusten blef altid wår lått til slut.135 Hwad är et rike utan5 Krigs macht? H[w]ad Krigs magten utan ordning och ansende hos främmande? en wacker och wäl anlagd Trägård utan hägnad, som kan wed första wink förstöras af en afwundsiuk och härjande granne och et okynnes fä.136 Hwad eftertryck äga Regentens eller dess Ministrars ord i afhandlingar137 med främmande Magter om Armen och Flottan äro i obestånd och gränse fästningarna wanwårdas och förfalla? Sielfrådiga Monarker måge med flera tusende menniskors blod Köpa igenom många slachtningar de qwarlemnade mod i bröstet och förfarenhet at Kriga. Sådant är för wår Gustaf för dyr läro penning, som lärt sig, at sätta rätt wärde på menniskor och medborgare. Men månne han derföre icke tänkte på Rikets förswar? Icke är den wis, som gör mycket, och gagnar litet, utan den bör heta en Klok Regent, som med små anstalter kan uträtta stora saker. Flottan flyttas under Konungens egna ögon,138 alt rustas i ordning.139 Fästningar byggas,140 Läger slås, Härar campera,141 förstälda fiender angripas,142 och öfwerwinnas, men alt utan mans och blodsspillan. befallande ställas i answar, och de lydande i sin ordning. Hela detta stora drefwärck sättes med Gustafs egen höga hand i rörelse. Han är färdig til alt. Swerige winner ansende hos alla och Hans ord wäga mycket hos främmande machter. Eller hwem wille wäl möta wår Stora Konung Gustaf i spetsen för den Swenska armen?
Men, månne wij i afsende på alt detta ei hafwa orsak at fruchta för Krig, då anstalterna och6 utsigterna förekomma oss så Krigiska? kunde någon härwed täncka. Så tala ofta de, som med flit söka ämnen för sin tadelsiuka143 uti wår Konungs Kloka Regering. Men jag swarar trygt Nei! Wår dyra Regent gör det wist aldrig, utan i högsta nödfall; Ty han känner för mycket wärdet af menniskolif, at utan trångs mål låta Medborgares blod rinna. och det kunna wij med full wisshet lita på, och derföre under de qwickaste anstalter til Rikets förswar med glädie fira wår Fridälskande Konungs Höga Födelse dag.
Wända wij oss åter Wärdaste Åhörare! åt en annan sida så få wi se wår Sol i en fördublad fägring. En Monarch med det ömmaste hierta i werlden. Han anser icke millioner menniskor skapade för sin skuld, utan sig at göra dem lyckeliga.144 Wi behöfwa icke leda oss fram med gissningar; Hans milda ögnekast på nödlidande witna om hans hiertelag, hans ömma ord tolcka hans inre böjelse, och hans händer, som altid utdela wälgiärningar å daga lägga hans alfware at giöra godt. Han lijsar den fattiga,145 tiggaren wälsignar honom, och uslingen i Lazarettet får bröd och förplägning af sin milda Konungs hand. De gråta af glädie och wälsigna denna dagen då himlen skänkte i Gustaf den 3die äfwen åt dem en hielpare och beskyddare.
Wår Gustaf har efter min tancka genom sitt höga efterdömme fört in i Swerige ett lika som nytt7 tidehwarf, skilt ifrån de förra genom allmänna och förundrans wärda wälgärningar emot nödlidande. Af wådeld förbrända städer Kyrckor, rådhus äro på kort tid upbygda genom rika sammanskott, fattiga underhållna, Enkor försörgda och Faderlösa barn wårdade. Sådant intryck har Konungens efterdömme hos sina undersåtare. Det bör således med skäl altsammans skrifwas på wår Wälsignade Gustafs räkning. Lycka i olyckan, at wara nödlidande i Gustafs wälgörande tidehwarf!
Nu åter til ett annat. Hwad synes eder wäl om Rikets Penninge wärk? Huru stod det til med wårt mynt före Konung Gustafs Regemente och Huru står det nu? Här förekommer oss åter ett Hans Storwärk.
Tillåten mig at härwed som hastigast göra ett steg tilbaka, in uti wårt Rikes Finance historie. Det har warit ett uråldrigt räknings sätt i Swerige at 8 öre gingo på en mark, men den marcken betydde i de älsta tiderna en mark eller 16 lod bergfint sölfwer,146 och således utgiorde ett öre då för tiden 1 Riksdaler specie. I 1200 talet eller Konung Magni Ladulås147 tid hade genom ett försämrat mynt penninge marken blifwit förswagad til 2/3 delar af sitt första wärde,148 så at 3 penninge marker räknades på 16 lod fint sölfwer, och 3 mark i pengar utgiorde då 8 Riksdaler specie. Penninge marken föll och försämrades sedan tid efter annan så hiskeligen, at i Gustaf den 1:as eller8 eller Ericsons tid uti 1500 talet penninge marken utgiorde allenast 1/16 del af sölfwer marken. och således begynte då redan att räknas 2 marker pengar på 1. Rdr. Specie. Men efter 1594 års myntfot räknades 4 ½ mark pengar på Riksdalern. och då i 1600 talet en skilnad giordes emellan mark och daler sölfwermynt och Kopparmynt så blef marktalet i detta Seculo förhög[t] först til 15 och 16 mark på en Riksdaler, men i Konung Carl den 11:tes tid til 24 mark Koppar mynt. 1715.149 Försämrades åter myntet hela 50 proCent, hwarigenom coursen steg150 til 36 mark per Riksdalern.151 Men då en stor skilnad war i wigten emellan 6 dr K:mt i Plåtar och 6 dr i slantar då sedel myntet genom hiskeliga lån utur Banken öfwerswemmade landet, som en watuflod, då Banken hwarcken kunde eller wille inlösa sina sedlar med reelt mynt, så begynte Coursen hoflöst at rasa ifrån år 1756 til 1763 och 64. til 108 mk. wed 1765 års Riksdag togs plan at efter hand fälla Cours152 til sitt sidsta alpari153 36 mark, men Coursen föll 1767 om sommaren i en hast til 40 mark. och gaf wåra näringar en dödelig stöt. 1769 då åter ett annat folck tog i styret154 lemnades coursen fri[het] genom nya lån at rasa up, och wed wår sidsthållna Riksdag 1771: stridde Långifwares och tagares olika interesse så med hwarandra, at hela Riksens Ständer med all sin macht ei kun[d]e komma utur fläcken, tils de uti sin Högsta willrådighet kastade altsammans uti wår Gustafs armar, hwilcken utom dess näst förut åtagit sig Riks9 styrseln. Tunga bördor för swaga skuldror; men Gustafs kunde bära dem. En så trasslig härfwa som wårt penninge wärk war, war ingalunda lätt att utreda, som har g[i]ordt de bästa snillen rådlösa, men wår Gustafs flitt och diupa tancke kraft trängde sig genom alt. I Finance planen arbetades, men i sådan tysthet, at ingen wiste hwart ut saken skulle wälfwa, utan Coursen stod lika som sielf maant, genom Gustafs hemligen styrande hand til rörelsernas lif wed 72 mark, tils Kongl. Maij:stt til hela werldens förundran och de Swenskas glädie 1776 i November månad på en gång öpnade en så rik Gull och Sölfwer grufwa, jag menar den til sin Credit förut hos undersåtare förfallna Riksens Ständers: Bank, där in och utlänsk man efter 72 marks Cours på en gång fick förwandla alt Banqvens ute löpande papper155 i hårda Riksdalrar, och alt mynt sitt wärde emot sin halt efter Riksdalern, och all räkning efter specie, utan at Riksdalern undergick til skrot och korn156 den minsta förwandling. Hwad war handel, hwad speculationer, och öfwerslag i rörelserna under ett oändeligen swigtande penninge wärde? ett Pharao-spel157 där den rikaste capitalist innom par månader kunde blifwa Bankerouts spelare,158 blott genom Cours-sifran på börsen. Men Gustaf ware prisad, som så grundeligen stadgat wårt mynt at det ei i hela Europa har sin like. Nu kunna uträkningar göras på et oswikeligit mynt, nu kunna försälnings prisen byggas på inköp nu kunna Contracter slutas, långifware och tagare niuta lika rätt.10 och wår Nådiga Konung hafwer ock fägnat de länge klagande Ämbetsmän som innehafwa penningelöner med hopp om deras löners fö[r]dubling. Må wij då ei räkna den dagen lyckelig för Swea barn då Himlen skänkt oss en så wälsignad styresman och wår wälfärds Beskyddare.
Bland det mykna, som i dag borde sägas til Gustafs ära måste jag ännu säga något, som intet mindre förhärligar för Swenske män denna dagen, det är, at Lagen och friheten har uti honom sitt mächtigaste förswar. Hwad är et samhälle utan lagar,? hwad lagar utan wärkställighet? hwad ägodelar fri- och rättigheter utan säkerhet? Wår Konung införde något i 1772 års Regeringsform, som wärkeligen war stort. at han i Rättegångs mål i Rådkammaren ei wille äga större rättigheter, än hans företrädare innehaft; Han skulle råda öfwer sitt rike och icke öfwer sina undersåtares rättigheter egendom och lif. Lagen skulle skydda dem, och Råds Herrarna, folckets Fulmägtiga skulle bewaka dem, Fast de aldrig kunnat komma i ömmare händer. det är en stor wisdom för en Konung, at misstro sig sielf, hwad man kunde blifwa med större magt öfwer menniskor. Han såg som en wis man längre in uti tilkommande tiders händelser: den Thron, som nu pryddes af den mildaste Konung i werlden, kunde i en annan tid bestigas af någon med mindre ömt, eller swagare hierta, som kunde missbruka magten, til wårt slächtes förtryck.
En af Rikets Högsta domstolar hade genom swåra Klagomål öfwer orätwisa och wäld159 blifwit hos wår11 skarpsynta Konung illa teknad.160 Han reser sielf dijt gifwer sakerna med sin närwaro et eftertryck, som satte orätfärdiga Domare i bäfwan, Klagomålen lämnades i Justitiæ Cancellerens händer, de skyldige tiltalas och dömmas, och näpsas161 efter förtiensten. Ett dunderslag162 i wrånga Domares öron. Men ett frids båd163 för förtrykta Medborgare.
Han såg det widsträkta Finland, sedan det blifwit mera befolckat öfwerhopa högre och lägre domstolar med flera rättegångs mål än de medhinna, och utmätnings wärket för orternas aflägsenhet ifrån Befallnings hafwande gå trögt, derföre tilskapar han med dryg känning för Skattkammaren nya Län, inrättar en ny Håffrätt och delar lagsagor.164
Han hörer gerna en menighets klagan. Han upmuntrar Skrif- och Tryck friheten, såsom frihetens och rättwisans grundfäste, på et så Kongligit och nådigt sätt, at det hos fria Medborgare ei annat kan än upwäcka en innerlig glädie. Han säger sig sielf behöfwa ett sådant lius, på det han af folckets röst må inhemta om han i sitt regemente är rätt lyckelig i det han råder öfwer ett lykligt folck.
Öm om Folckets fri- och rättigheter se wi wår milda Konung ogärna röra dem, och när det någon gång händer, då målen i en förwänd gestalt165 honom föredragas, är han sielf färdig at rätta det, så snart han hinner blifwa i målet bätre underrättad. Här måste en wis Konung se sakerna ifrån flera synepuncter. at ägande rätten ei sättes i osäkerhet, at wälfångna privilegier ei störtas,12 och huru wida de allesammans instämma med Rikets och folckets sanskylliga interesse. Gustaf afwäger alt på rättwisans och billighetens166 wågskålar. det är ju alt hwad man kan wänta i denna delen af en Stor Konung.
Såsom witnen i denna sak må jag i dag billigt167 åberopa mig den Wällofliga Magistraten här Stapelstaden Gamle Carleby och dess Högtärade Borgerskap, hwilcka af egen ärfarenhet weta afgifwa derom det gladaste intygande, då Eder Stappel- och Seglations frihet, som nu i flera år blifwit skakad; med wår Stora Gustafs egen hand ses wara bekräftad.168 En Frihet, som gifwer glada utsigter ei allenast åt Staden utan för Landets inbyggare i gemen och genom dem för hela Riket, hwilck[et] på denna dagen fördublar en allmän förnöjelse [i] wåra hiertan.
Tillåten mig då, Wärdaste åhörare, som är rörd af samma glädie känslor med Eder at gifwa en fast kort och ofulkomlig doch sanfärdig målning af detta frögde ämne.
De äröfningar som ske utan motstånd kunna litet för nöja Krigshieltar, men då de med wärjan i handen måste gå emot en mägtig fiende, som gör dem hwart steg stridigt, och de med många swett- och blodbad änteligen förraska169 sin fiende och inkräkta länder, då känna de en förnöjelse innom sig, som öfwer träffar alt. En bister himmel, siö mörker stormar och lifsfarligheter, äro egenteligen de, som göra Siömannen så glad när han får ankra i en önskad hamn. Hade Stapell friheten intet kostat något at winna, hade den ei haft häftigt motstånd13 så hade hwarken Städer eller land wetat skatta den så högt, men när man efter flera hwälfningar änteligen blifwer mästare af spelet så måste nögda Känslor öfwer den wunna friheten upgå i wårt hierta.
Wid ett Högtideligit tilfälle slogs i slutet af förra hundrade talet en Skådepenning, som förestälte en borg på en liten Kaal Klippa i willa hafwet, hwarpå de ilskna böljor sprutade sin galla, men borgen stod orörlig.170 På samma willa haf sågs äfwen ett litet Fartyg tryckas af winden, kastas bland grymma wågor, stundom up emot skyn, stundom stupa ned åt afgrunden, och öfwersköljas af de hiskeligaste wåg-brott, med denna öfwerskrift: på latin: Jactatur sed tuta tamen est.171 det är: Skeppet Kastas wäl, men har doch ingen fara. Sådan divise172 tycker jag skulle passa icke illa på wår Stapelfrihet.
Det torde ännu icke hafwa fallit eder utur minnet huru orimmelig denna frågan förekom dem wed 1756 års Riksdag, som blifwit wane ensamme173 [hålla m]arknad med utlänningen med edra expor[ter och hur]u otrolig den syntes eder sielfwa. Hwem [af eder har ei se]tt af Riksdags Handlingarna för åren [1756 och 60, hwilcka] swåra krig och häftiga wälfningar, som [denna frågan] förorsakade? och hafwen i icke hunnit [läsa derom,] så hafwa åtminstone alla den tidens [borgare174 kä]nt tyngden deraf; ty den saken söktes [af eder wed den] tiden, då den solklaraste rättwisa [och frihet] måste köpas för penningar; Men tiden [war ännu i]cke inne då denna frihets borgen fick14 byggas. Saken såg swår och omöjelig ut, men änteligen lyckades det norrbotniska städerna at wed den påföljande 1765 års Riksdag winna sig Stapel rätt och Landets fullmächtiga fingo komma tilbaka med detta oliwe blad i munnen,175 och fägna sina hemma warande medbröder.
Fängelset öpnades och Hundrade års fångar kommo på fri fot. Men hwad framsteg; hwad luftsprång kunde man wänta af dem, som til le[m]mar och leder likasom styfnat i et långwarigt fängelse: Man måste såsom barnen först börja at krypa, sedan leda sig fram, förr än man ku[n]de gå. Förtryckarena logo åt wåra små anstalter, och friheten syntes således wara utan afwund, men huru länge? När eftertancka och fl[it] i de nya Stapelstäderna förenade sig, när d[en] lilla styrckan samlade sig, när wåra handla[nde] i flera år tråkat igenom176 de oban[ade] wägar, och ledt sig igenom den dimba, s[o]m allestädes mötte och omgaf dem i denna rörelse, begynte de at se en [n]y dag för handelen, [o]ch at med framgång sträcka sin rörelse åt177 fl[era ham]nar: då waknade de fordna beherrsk[arena utur] sin dwala, fulla med orolig[a tanckar öfwer Ri]kets förlust genom frihete[n; ty för dem war en] minskning i deras inkräkt[ningar en grufwe]lig förlust för Riket: All [handel och siöfart gick] under, och Swerige hotad[es med fördärf. Utur] denna ton upsattes swåra [anklagelser, som buros] fram för Thronen. Uti de[ras hiernor fostrades de gräs]ligaste Spöken, tilskapade g[enom den måttlösaste]15 frihet, som igenkändes under namn af Tullförsnillning och Lurendrägeri,178 hwilkas warelse179 och förderfweliga fölgder man af en och annan ringa händelse giorde så widsträkta, såsom en Romanskrifware, af några raders händelse med en lekande inbillningskraft gör hela volumer.
Sådanna wildiur skadeliga för Kronan och Riket skulle derföre antastas och dödas de målades på en swart tafla, och hela wår Stappelrätt stäldes bakom den, at med samma dart180 såras, som dessa spöken, och med samma skott som de få sin baane; ty det war egenteligen riktat åt hiertat af friheten.
Ett så hårdt tilbåd, en så wådelig tilställning181 skulle doch ei få så fult namn; det blef allenast en reglering af Österbotniska Städernas Siöfart den skulle bestridas genom Kasköön, en plas,182 om den än wore försedd med bästa hamn i werlde[n,] som låg i yttersta ändan af länet, för sin aflägsenhet aldeles obrukbar för hela öfra delen af Österbotn, i flera afse[n]den för wåra Städer långt otienligare til Stapel ort än sielfwa Stockholm. Saken drefs med fors.183 de smärre Siöstäderna, dömdes aldeles ohörda til detta fängelse, de andra skulle ock dijt, at om ei där upstapla sina waror doch nytia den til anländnings ort. Ständers beslut, Kunga ord och Privilegier begynte at swigta, och hela Friheten stod på wippen at ramla öfwer ända. Då war åter ei tid at såfwa. Saken måste läggas å nyo i sin16 dag för hela allmänheten, Österbotniska Städerna bewaka sin rätt, och ett hotat folk fly til Thronen. Målet kom til ny granskning och efter flera omgånger upklarnar änteligen ett inweklat mål för den Stora Gustafs skarpsinnighet. Hwad händer då? Jo! Gustaf ser, Gustaf gör, och friheten segrar. Träldomen måste fly för Gustaf den 3:dies Frihetsanda. Wår Stapell rätt bekräftas och Hans egen wördade hand gör den för oss i alla tider oryggelig. Jag tycker, at wij stå i dag med Gustaf frihetens anförare på wahlplatsen184 och se wåra skingrade fiender fly, och med wördnads lagrar kröna denna wår Makalösa Fältherre. Allmachtens dyra nåd har wälsignat oss. Gustaf har satt träldomen i ewiga fiätrar, och upsatt friheten i högsätet. Wåra skepp få med trygghet anlända til utländska hamnar: genom Bälten185 är deras wäg banad, wåra och wåra efterkommandes Kölar klyfwa fritt Oceanens wida rymder.
Låt eld och åska åka fram
at Firmamentet186 ryser,
wårt skep går lika lykligt an
så länge Gustaf Lyser.
Mine Herrar! Handlande i denna StapelStaden Gamle Carleby.
Jag utbeder mig til slut at få wed detta glada tilfälle äfwen gifwa Eder en särskilt uppmuntran. Eder Frihet, at med egna skep få segla werlden omkring hafwen I i17 dag hört wara med wår Allernådigste Konungs egen hand bekräftad. En frihet, som ei är eder lämnad blott för Eder egen skull utan för hela landet. Eder är således en wigtig del af Rikets wäl anförtrodd, det ligger macht derpå187 huru troligen huru wärdigt i den förwalten. Nytien I icke flitigt den Eder i Nåder förundte friheten, liknen I aldeles fångar, hwilkom man öpnat dören, men de gå ändoch icke ut, I gagnen då icke Eder sielfwa, icke Edert Fädernesland. Nu är tid at låta utlänningarna betala Edra Exporter, och förse landet med allehanda dess behofwer, at med främmande skatter rikta Eder fosterbygd.
Men I sägen, til alt sådant fordras stora förlager, som ei kunna [a]nskaffas af oss. Jag swarar: Rätt! det fordras så. Hwad skall man då göra? Jo! mine Herrar! Här gäller det, at I gemensamt i Kärlek sammansmälten Eder förmögenhet och då Kunnen I doch något uträtta.
GamleCarleby Stads Borgerskap har ifrån äldre tider tilbaka förwärfwat sig ett allmänt låford af enighet framför många andra Städer, de hafwa ock wärckeligen giordt skäl för namnet. Konungens Höga Befallningshafwande188 har burit detta låford om Eder enighet nyligen på ett wärdigt sätt inför Thronen: Genom denna dygden hafwen I äfwen ehuru små Edra anstalter i utlänska Seglation hafwa warit giordt Storwerck deruti emot de andra nya Stappelstäderna. Men en ny bekräftelse af18 denna eder Frihet borde i dag och wid en så allmän glädie ännu närmare förena Eder, at giöra alt hwad möjeligit wore. Tiden synes äfwen wara inne uppå hwilcken något borde kunna uträttas, då Engelsman har at föra ett kostsamt Krig i America,189 nästan hela Europa rustar sig och wij sitta i det bästa Freds lugnet. Då är rätta tiden at skörda. Ware då alt agg i dag dödat ibland oss; Den allena ware wår owän, som swärtar Medborgare, men ei den som genom flit söker sin låfliga förkofran, och den som bäst kan fördraga oförrätt,190 och stifta allmänt förtroende ware den största i Edert Borgerskap.
Här går det ei an för Eder, at hwar för sig ut rätta mycket. Edra skuldror äro ännu för swaga, at allena bära så swåra bördor. Hålländarens divise på sin Riksdaler bör altid wara wårt tänckespråk, Genom enighet kunna små egendomar blifwa stora.191 Görer Eder då mine Herrar wärdige det låford som edra förfäder wunnit, Griper eder, under Guds wälsignelse an med alfware, alle man i repet. Så skall edert låf öfwerträffa edra Förfäders, och om i ei sielf hinnen [så] skola doch Edra barn skörda af eder enighet och möda, och med nöje nytia de wägar eder flit upbanat för dem.
Det är allena himmelens wälsignelse, som skall kröna wärket, och gifwa alla edra anstalter framgång. Där enighet är, där är wälsignelse. Men agg och afwund förtära sig sielfwa.19
Då skall ock wår nådiga Konung hugna sig deraf at han ei förgäfwes stadgat eder frihet, när I således troligen gagnen dermed Eder sielfwa, Riket och medborgare.
Kärlek, frid och endrächt gifwe
Liuflig drift i Edra råd.
Agget aldrig wercket drifwe.
Himlen kröne Er med nåd!
Gustafs Tid skal Kärlek pryda,
Dygd och snille rötter slå:
Gustafs Spira alla lyda,
Han om wåra hiertan rå.
Frihet will wår Gustaf skydda,
Ei förtrycka någon siäl:
Frihet bor i minsta [h]ydda:
Gustaf har ei någon träl:
Lär då Swea rätt att wörda
Gustaf, Nordens stora drott:
Himlen lätte Gustafs börda:
Himlen göre Gustaf godt!!!
Swear, Finnar up at prisa
Gustaf, Sweriges Kung och Far,
Hiertat bör sin glädie wisa
Gustaf allas hiertan har20
Stränge spel i dag må höras,
Stycke knall192 för detta lag,
Berg och Klippor wäl må röras
At uphöja denna dag.
1
Taivas193 itse kasteli tätä kallisarvoista tainta, ja hänelle säteili voimallisempi aurinko kuin se, joka maailman kasveja kasvattaa. Meissä eli vahva toivo, mutta emme vielä päässeet nauttimaan hänen persoonastaan. Sen takia odotimme innokkaasti hänen varttumistaan täysi-ikäiseksi, kuten nyt mielellämme pidättelisimme vuosien kulkua.
Kustaamme loisti kuitenkin silmissämme jo kauan ennen nousuaan kuninkaan valtaistuimelle. Hänen neroutensa, hänen intomielisyytensä, hänen ajattelunsa voima saattoivat kaikki hänen opettajansa hämmennyksiin. Vasta silloin kuitenkin todella näimme hänen ponnekkuutensa, hänen hyveellisyytensä, helläsydämisyytensä ja ihmisrakkautensa, kun hänen oli kyynelsilmin otettava lempeän ja kaikkien kaipaaman isänsä kädestä kirvonnut valtikka194 ja yritettävä hallita neuvotonta kansaa. Kaikkein selvimmin tämän näimme sitten, kun hän oli onnistunut vapauttamaan Ruotsin kruunun alamaiset niistä onnettomien olojen siteistä, joihin he olivat pitkän ajan kuluessa sotkeutuneet.
Vasta nyt siis on sadonkorjuun oikea aika: nyt voimme kaksin verroin iloisina juhlia lempeän, suuren kuninkaamme korkeata syntymäpäivää, kun saamme hänen varjossaan nauttia siitä, mitä hänen uutteruutensa ja vaivannäkönsä on meille suonut. Haluaisin sanoa jotakin selvittääkseni Teille lähemmin suuren kuninkaamme tekoja, ylistääkseni Teille tätä päivää, mutta havaitsen olevani tänään neuvoton, en suinkaan puheenaiheiden puutteen takia, vaan koska niitä on niin valtavasti, etten tiedä, mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin. Jos siis sivuutan jonkin suuren teon, tämä johtuu siitä, että kaikki meidän Kustaa III:mme aikaansaannokset ovat suuria. Jos suurimpia tekoja käsitellään riittämättömästi, se on ajan niukkuuden ja puhujan vika, kun hän ei ole saanut käyttääkseen tähän2 yhtä monia tunteja kuin asioiden laajuus ja merkitys olisivat vaatineet viikkoja.
Heti Ruotsin valtaistuimelle noustuaan kallisarvoinen kuninkaamme osoitti huomiota herättävällä tavalla rakkautensa kotimaataan ja sen kieltä kohtaan. Kirjallisuus ei enää saanut ilmentää innoitustaan vieraassa asussa.195 Ruotsalaisia lahjakkuuksia oli hänen hallituskaudellaan kannustettava ja äidinkieli kehitettävä niin puhtaaksi ja korkeatasoiseen ilmaisuun kykeneväksi, että se pystyy kilpailemaan Euroopan pisimmälle jalostettujen kielten kanssa. Hän lyötti rahoihinsa vain yhden sanan: Isänmaa. Hänen kaikki tekonsa tähtäsivät vain sen onnellistuttamiseen hänen alaisuudessaan. Hän halusi itse olla kansalainen,196 vaikka olikin kuningas, ja jakaa mieluummin heidän kanssaan ilot ja surut kuin istua loistossaan valtaistuimellaan sorrettujen alamaisten ylläpidettävänä. Lyhyesti sanottuna: hän rakastaa isänmaataan ja kansaansa. Kunpa Sinun korkea esimerkkisi virittäisi saman liekin alamaistesi sydämiin!
Ruotsin asiat olivat kehnossa jamassa, kun Kustaa otti valtikan käteensä. Me kaikki puuhasimme niin innokkaasti valtakunnan asioiden johtamisessa, että pappi oli unohtamassa kirjansa, kauppias tilinpitonsa ja talonpoika temmattiin auran kurjesta valtiopäivien neuvonpitoihin. Kaikki halusivat hallita, mutta kukaan ei halunnut totella. Vapauden alkuperäinen luonne oli 50 vuodessa jo siinä määrin vääristynyt, että alkuperäisestä vapaudesta oli jäljellä tuskin muuta kuin pelkkä nimi.3 Mikään apu ei näyttänyt tuossa huolestuttavassa tilanteessa enää mahdolliselta. Kaikki, jotka näkivät asioiden keskinäiset yhteydet, valittivat Ruotsin kohtaloa, mutta pikkusielut ja tahriintuneet sydämet uskoivat varsinaisen kulta-ajan koittaneen, kun kansalaisten vapauden kustannuksella voitiin harjoittaa niin laajaa omavaltaisuutta kuin suinkin haluttiin. Juuri hetkellä, jolloin keskinäinen kauna alkoi kuohua yli äyräiden ja valtakuntaa uhkasi mitä täydellisin anarkia, Kustaamme tarttui itse ohjaksiin. Taivas muisti vielä Ruotsia ja antoi rohkeutta hänen rintaansa ja menestystä hänen hankkeelleen omavaltaisuuden ja omanvoitonpyynnin pysäyttämiseksi. Hoitokuuri oli ankara. Sekasortoon joutunut valtakunnan hallituskoneisto oli henkitoreissaan, ja se oli valettava kokonaan uuteen muottiin. Jumalan kiitos tämä sujui ilman henkien menetystä ja verenvuodatusta ja johti siihen, että aito ja ikivanha vapaus elpyi uuteen elämään ja pääsimme onneksemme eroon paljosta päänvaivasta ja saimme kukin hoitaa omaa tehtäväämme suuren kuninkaamme varjossa. Tämä kuninkaamme suurtyö on herättänyt ihailua kaikkialla Euroopassa, ja sen takia häntä sekä kunnioitetaan että pelätään kautta maailman kaikkialla, missä on ennätetty päästä selville Kustaan nimestä ja suurista teoista.
Vähäpätöiset hallitsijat pitävät tieteitä ja oppineisuutta niin mitättöminä arvolleen, etteivät he juurikaan vaivaudu kiinnittämään niihin huomiota saati tekemään mitään niiden hyväksi. He eivät käsitä, miten nopeasti valistuneet katoavat maailmasta ja miten toiset kasvavat pimeydessä ja ajautuvat harhapoluille ja harhaluuloihin, 4 ja miten hallitsijat itse joutuvat vaaralliseen hämäryyteen, kun nämä lyhdyt sammuvat: käsityön kehitys pysähtyy, kun ne eivät saa tukea keksinnöistä eivätkä tietämyksestä, ja orjamaiset käsitykset leviävät. Jumalattomat teot vievät turmioon hallitsijalle veroa maksavia alamaisia kaikkialla valtakunnassa, eikä hän itse voi tässä raakalaisuuden pimeydessä olla koskaan varmasti turvassa naamioituneen murhaajan tikarilta. Mutta Kustaa on Suuri kaikessa ja kerää itse tietoja kaikilta hyödyllisiltä tieteenaloilta, osallistuu usein armollisesti Kuninkaallisen tiedeakatemian istuntoihin ja kuuntelee tarkkaavaisesti selvityksiä kaikista sen jäsenten aikaansaannoksista. Siitä hetkestä lähtien, kun hän oppii heidät tuntemaan, ei oppineiden, kirjallista toimintaa harjoittavien ja hyödyllisiä tuloksia tavoittelevien miesten tarvitse kerjätä leipää Kustaan valtaistuimen edessä. Hänen mielestään he ansaitsevat aina huolista vapaan toimeentulon, kunhan he vain haluavat toimia hyödyllisesti. Hän suojelee tieteitä kaikkialla ja käy kirjeenvaihtoa myös oppineiden ulkomaalaisten kanssa.197 Valistunut kuningas rakastaa valoa, oikean vapauden perustaa, jolla hän aina seisoo tukevasti. Meidän Kustaamme ei ainoastaan siedä valoa, vaan kehottaa jalomielisesti alamaisiaankin välittämään hänelle sitä uskollisesti kaikilta tahoilta.198 Hän ei julista pilkkaajaa vihollisekseen, vaan pitää häntä valistumattomana tai harhaan johdettuna kansalaisena, jota kohtaan hänen ei tule olla kostonhaluinen, vaan lempeä ja myötätuntoinen. Tällaisen kuninkaan syntymäpäivää on jopa panettelijoillakin syytä juhlia, koska hän sokeroi heidän sappensa karvauden rakkaudellaan ja armollisuudellaan.
Entisaikojen ruotsalainen urhoollisuus oli omavaltaisuuden aikakautena199 menettänyt suuren osan ulkomailla nauttimastaan arvostuksesta. Se näyttäytyi toki toisinaan verisissä yhteenotoissa vihollisen kanssa, mutta osaksemme koitui lopulta aina tappio.200 Mitä on valtakunta ilman5 sotavoimia? Mitä ovat sotavoimat ilman järjestystä ja muukalaisten niille osoittamaa arvostusta? Kaunis ja hyvin suunniteltu, mutta aitaamaton puutarha, jonka kateellinen ja rosvoileva naapuri tai pahansisuinen elukka voi hetkessä tuhota. Miten paljon painavat hallitsijan tai hänen ministereittensä sanat neuvotteluissa vieraiden valtojen kanssa, jos armeija ja laivasto ovat kehnossa kunnossa ja rajalinnoitukset huonosti hoidettuina rappiolla? Itsevaltaiset monarkit ostakoot monissa taisteluissa useiden tuhansien ihmisten verellä jäljelle jääneille rohkeutta rintaan ja sotataitoa. Tuollaiset oppirahat ovat liian kalliit meidän Kustaallemme, joka on oppinut oikealla tavalla arvostamaan ihmisiä ja kansalaisia. Mutta eikö hän sitten ole ajatellut valtakunnan puolustusta? Viisas ei ole se, joka tekee paljon, mutta saa aikaan vähän tuloksia, vaan viisaaksi on sanottava sellaista hallitsijaa, joka saa suuria aikaan vähäisillä toimilla. Laivasto siirtyy kuninkaan silmien alle201 ja varustellaan kaikin puolin kuntoon.202 Linnoituksia rakennetaan,203 leirialueita perustetaan ja joukot kootaan niille, vihollisiksi naamioitujen kimppuun käydään ja heidät voitetaan, mutta kaikki toteutetaan ilman miesten ja veren tuhlaamista.204 Päälliköt saavat kantaa vastuun toiminnastaan, ja alaiset pidetään hyvässä järjestyksessä. Koko tämä suuri koneisto pannaan liikkeelle Kustaan omalla korkealla kädellä. Hän on valmiina kaikkeen. Ruotsia kunnioitetaan kaikilla tahoilla, ja vieraat vallat antavat hänen sanoilleen suuren painoarvon. Vai kukapa tahtoisikaan kohdata suuren kuninkaamme Kustaan, kun hänellä on komennossaan Ruotsin armeija?
Mutta joku ehkä pohdiskelee, pitäisikö meidän tämän kaiken huomioon ottaessamme pelätä sotaa, kun valmistelut ja6 tulevaisuudennäkymät vaikuttavat näin sotaisilta? Tällaista puhuvat usein ihmiset, jotka tahallaan etsivät aiheita halutessaan vimmaisesti moittia kuninkaamme viisaita hallitustoimia. Minä vastaan kuitenkin asiastani varmana kieltävästi! Kallisarvoinen hallitsijamme ei varmastikaan ryhdy siihen koskaan muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Arvostaahan hän toki ihmiselämää niin suuresti, että vain ahdingossa hän voi sallia kansalaisten veren vuotavan. Tähän voimme täysin varmasti luottaa, ja sen tähden voimme mitä ripeimpien valtakunnan puolustusvalmistelujen ollessa käynnissä iloiten juhlia rauhaa rakastavan kuninkaamme korkeata syntymäpäivää.
Arvoisat kuulijat, jos me taas käännämme katseemme toiseen suuntaan, saamme nähdä Aurinkomme kaksin verroin kauniimpana. Hallitsijan, jolla on maailman hellin sydän. Hän ei ajattele, että miljoonat ihmiset on luotu häntä varten, vaan että hänet on luotu tekemään heidät onnellisiksi. Meidän ei tarvitse edetä arvailujen tietä. Hädänalaisiin kohdistuvat lempeät silmäykset kertovat hänen luonteenlaadustaan, hellät sanat ilmentävät hänen sisäistä taipumustaan, ja alati hyviä tekoja toteuttavat kädet osoittavat hänen vakavan pyrkimyksensä tehdä hyvää. Hän huojentaa köyhän osaa, kerjäläiset siunaavat häntä, ja sairaalassa makaava kurjimus saa leipää ja hoitoa lempeän kuninkaansa kädestä. He itkevät ilosta ja siunaavat tätä päivää, jona taivas lahjoitti Kustaa III:n heidänkin auttajakseen ja suojelijakseen.
Meidän Kustaamme on minun käsitykseni mukaan ohjannut korkealla esimerkillään Ruotsin ikään kuin uuteen7 aikakauteen, jonka erottavat aikaisemmista yleiset ja ihailtavat hyvät työt hädänalaisten auttamiseksi. Tulipalojen tuhoamat kaupungit, kirkot ja raatihuoneet on lyhyessä ajassa rakennettu uudelleen runsaiden keräysvarojen avulla, köyhiä autetaan, leskistä ja orvoista pidetään huolta. Tällaisen vaikutuksen kuninkaan esimerkki on tehnyt hänen alamaisiinsa. Tuo kaikki on siis syytä merkitä siunatun Kustaamme aikaansaannoksiksi. Onni onnettomuudessa joutua hädänalaiseen tilaan Kustaan hyvien tekojen aikakaudella!
Nyt jälleen toiseen asiaan. Miltä valtakunnan rahalaitos teistä näyttää? Millainen oli rahamme tila ennen kuningas Kustaan hallituskautta, ja millainen se on nyt? Tässä havaitsemme jälleen yhden hänen suurteoistaan.
Suokaa minun tässä yhteydessä astua pikaisesti askel taaksepäin ja katsahtaa valtakuntamme raha-asioiden historiaa. Ruotsissa on ikivanhoista ajoista saakka laskettu, että markka vastaa kahdeksaa äyriä, mutta vanhimpina aikoina tuo markka vastasi markan painoa eli kuuttatoista luotia puhdasta hopeaa, joten yksi äyri vastasi noina aikoina hopeariikintaaleria. Kuningas Maunu Ladonlukon205 aikana eli 1200-luvulla raha oli huonontunut kahteen kolmasosaan206 alkuperäisestä arvostaan, niin että 16 luotia puhdasta hopeaa vastasi silloin kolmea rahamarkkaa ja 3 rahamarkkaa kahdeksaa hopeariikintaaleria. Rahamarkka huononi ja menetti arvoaan sitten ajan mittaan niin hirmuisesti, että Kustaa I:n eli8 Kustaa Eerikinpojan aikaan 1500-luvulla rahamarkan arvo oli enää vain 1/16 hopeamarkasta, joten jo silloin ryhdyttiin laskemaan, että 2 rahamarkkaa on yhtä kuin 1 hopeariikintaaleri. Vuoden 1594 rahakannan mukaan riikintaalerin arvoksi laskettiin 4½ rahamarkkaa, ja kun 1600-luvulla erotettiin hopea- ja kuparimarkka ja -taaleri toisistaan, korotettiin riikintaaleria vastaava markkamäärä tuolla vuosisadalla ensin 15 ja 16 markkaan, mutta Kuningas Kaarle XI:n aikana jo 24 kuparimarkkaan. Rahaa huononnettiin 1715 jälleen peräti 50 %, jolloin riikintaalerin kurssi kohosi 36 markkaan.207 Mutta kun 6 kuparitaalerin paino plootuina ja kuparikolikkoina oli hyvin erilainen ja kun pankista otetuista valtavista lainoista koostunut setelirahan vyöry peitti maan kuin tulvavesi eikä pankki kyennyt lunastamaan tai ei halunnut lunastaa seteleitään oikealla metallirahalla, kurssi alkoi holtittomasti nousta, niin että vuoden 1756 tasolta päädyttiin 108 markkaan 1763 ja 1764. Vuoden 1765 valtiopäivillä hyväksyttiin suunnitelma kurssin laskemisesta208 vähitellen viimeiseen pariarvoon209 36 markkaan, mutta kesällä 1767 kurssi putosi nopeasti 40 markkaan, mikä antoi elinkeinoelämällemme tappavan iskun. Kun taas toiset ihmiset ottivat hallitusvallan 1769,210 uusia lainoja myöntämällä annettiin kurssin lähteä vapaasti syöksymään ylös, ja viimeksi pidetyillä valtiopäivillämme 1771 lainanantajien ja lainanottajien erilaiset edut olivat niin pahoin ristiriidassa, etteivät valtakunnan säädyt kaikessa mahtavuudessaan päässeet puusta pitkään, kunnes ne äärimmäisessä neuvottomuudessaan heittivät kaiken meidän Kustaamme syliin, kun hän tämän lisäksi oli juuri sitä ennen ottanut käsiinsä valtakunnan9 hallitusvallan. Raskaita taakkoja heikoille hartioille; Kustaa kykeni kuitenkin kantamaan ne. Meidän rahalaitoksemme tila oli niin sotkuinen vyyhti, ettei sen selvittäminen ollut suinkaan helppoa. Sehän oli jättänyt parhaatkin lahjakkuudet neuvottomiksi, mutta meidän Kustaamme uutteruus ja hänen ajattelunsa syvälle tunkeutuva voima läpäisivät kaiken. Suunnitelma rahalaitoksen järjestämisestä laadittiin, mutta niin salaisesti, ettei kukaan tiennyt, mihin suuntaan asia kääntyisi, joten kurssin liikkeitä salaisesti ohjaileva Kustaan käsi sai sen ikään kuin itsestään ja liiketoimille suotuisasti pysymään 72 markan tasolla, kunnes kuninkaallinen majesteetti koko maailman hämmästykseksi ja ruotsalaisten iloksi avasi marraskuussa 1776 kerralla sangen rikkaan kulta- ja hopeakaivoksen. Tarkoitan aiemmin uskottavuutensa kansalaisten silmissä menettänyttä valtakunnan säätyjen pankkia, jossa niin kotimaan kansalaiset kuin ulkomaalaisetkin saivat yhtäkkiä ryhtyä vaihtamaan kaikkia pankin liikkeelle laskemia papereita211 koviin riikintaalereihin 72 markan kurssiin ja kaikkia metallirahoja sen arvon mukaan, mikä niillä pitoisuutensa nojalla oli suhteessa riikintaaleriin, ja tehdä kaikki laskutoimitukset hopearahassa, eikä riikintaaleri menettänyt hitustakaan pitoisuudestaan. Millaista olikaan kaupankäynti, millaista keinottelu ja millaisia liiketoiminnan heilahtelut rahan arvon huojuessa loppumattomiin? Uhkapeliä, jossa rikkain kapitalisti saattoi parissa kuukaudessa ajautua vararikkoon pelkästään pörssikurssin takia. Kiitos olkoon Kustaalle siitä, että hän on niin lujasti vakiinnuttanut rahamme arvon, ettei sille ole vertaa koko Euroopassa. Nyt voidaan laskelmat tehdä horjumattomaan rahanarvoon luottaen, nyt voidaan myyntihinta määrätä ostohinnan perusteella, nyt voidaan tehdä sopimuksia, lainanantajilla ja lainanottajilla on tasaveroiset oikeudet.10 Lisäksi armollinen kuninkaamme on ilahduttanut pitkään valittaneita rahapalkkaa nauttivia virkamiehiä antamalla toivoa heidän palkkojensa korottamisesta kaksinkertaisiksi. Eikö meillä siis olekin syytä pitää Ruotsin kansalle onnellisena sitä päivää, jona taivas lahjoitti meille näin siunatun hallitsijan ja hyvinvointimme suojelijan?
Tänään pitäisi sanoa paljon Kustaan kunniaksi, ja tästä runsaudesta minun on vielä sanottava asia, joka tänä päivänä yhtä lailla herättää Ruotsin miesten ihailua, nimittäin se, että hän on lain ja vapauden mahtavin puolustaja. Mitä on yhteiskunta ilman lakeja? Mitä ovat lait ilman niiden toimeenpanoa? Mitä ovat omaisuudet, vapaudet ja oikeudet ilman lain turvaa? Kuninkaamme sisällytti vuoden 1772 hallitusmuotoon todella suuren asian, kun hän ei halunnut neuvostossa käsiteltävissä oikeustapauksissa käyttöönsä suurempia oikeuksia kuin hänen edeltäjillään oli ollut. Hän aikoi hallita valtakuntaansa eikä alamaistensa oikeuksia, omistuksia eikä heidän elämäänsä. Lain oli suojeltava niitä, ja neuvosherrojen, kansan valtuutuksen saaneiden, oli valvottava niitä, vaikka ne eivät koskaan olisi voineet joutua hellävaraisempiin käsiin. Kuningas osoittaa suurta viisautta, jos hän epäilee itseään: mitä hänestä voisi tulla, jos hänellä olisi enemmän valtaa määrätä ihmisten elämästä. Viisaana miehenä hän näki pitemmälle tuleviin tapahtumiin: valtaistuimelle, jota nyt kaunisti maailman lempein kuningas, saattaisi joskus myöhemmin nousta joku, jonka sydän ei olisi yhtä hellä eikä vahva, ja joka voisi käyttää valtaa väärin, sukukuntamme sortamiseen.
Muuan valtakunnan ylimmistä tuomioistumista oli joutunut terävänäköisen kuninkaamme silmissä kehnoon valoon, kun siihen oli kohdistettu ankaria valituksia epäoikeudenmukaisista ja mielivaltaisista11 ratkaisuista.212 Hän matkustaa paikalle itse ja antaa läsnäolollaan asioille sellaisen painoarvon, että epäoikeudenmukaiset tuomarit kauhistuvat. Valitukset jätetään oikeuskanslerin käsiin, syylliset haastetaan vastaamaan ja tuomitaan ja saavat ansaitsemansa rangaistuksen. Ukkosen jyrähdys väärämielisten tuomarien korvissa. Mutta rauhanviesti sorretuille kansalaisille.
Hän havaitsi laajan Suomenmaan kasvaneen väestön kuormittavan ylempiä ja alempia tuomioistuimia useammille oikeusjutuilla kuin ne ehtivät ratkaista ja ulosottotoimen sujuvan hitaasti, koska etäisyydet viranomaisiin ovat pitkiä. Tämän takia hän luo valtiontaloudelle koituvista kalliista kustannuksista huolimatta uusia läänejä, perustaa uuden hovioikeuden ja jakaa laamannikuntia pienemmiksi.213
Hän kuuntelee mielellään kansanjoukkojen valituksia. Hän haluaa edistää kirjoitus- ja painovapautta, vapauden ja oikeudenmukaisuuden perustaa, ja tekee sen niin kuninkaallisella ja armollisella tavalla, että tämä väistämättä herättää vapaiden kansalaisten keskuudessa vilpitöntä iloa. Hän sanoo tarvitsevansa itse sellaista valaistusta, jotta hän saisi kansan äänen perusteella todeta, onko hän hallitsijana onnistunut niin täysin, että saa hallita onnellista kansaa.
Näemme, että lempeä kuninkaamme vaalii tarkasti kansan vapauksia ja oikeuksia eikä mielellään kajoa niihin. Jos näin joskus käy, kun asiat on hänelle esitetty vääristeltyinä, hän on itse valmis oikaisemaan asian heti ehdittyään saada tapauksesta parempia tietoja. Näissä tapauksissa viisaan kuninkaan on katsottava asiaa useilta näkökannoilta: omistusoikeutta ei saa vaarantaa eikä rehellisesti ansaittuja privilegioita saa murtaa,12 ja kaikki näkökohdat on sovitettava yhteen valtakunnan ja kansan todellisia etuja vastaavalla tavalla. Kustaa punnitsee kaikkea oikeuden ja kohtuuden vaa’alla, ja tässähän on kaikki, mitä näissä asioissa voidaan suurelta kuninkaalta odottaa.
Todistajikseni tässä asiassa saanen hyvällä syyllä nimetä tämän Kokkolan tapulikaupungin kunnianarvoisan maistraatin ja kaupungin suuresti kunnioitetun porvariston, jotka pystyvät oman kokemuksensa perusteella antamaan siitä todistuksensa mitä iloisimmin mielin, kun nyt nähdään suuren Kustaamme omakätisesti vahvistaneen Teidän tapuli- ja purjehdusvapautenne,214 joita on jo useiden vuosien ajan horjutettu. Tämä vapaus avaa iloisia näköaloja paitsi kaupungille itselleen myös maan asukkaille yleisesti ja heidän välityksellään koko valtakunnalle, ja tämä kaksinkertaistaa sydäntemme yleisen tyytyväisyyden tänä päivänä.
Arvoisat kuulijat, sallikaa siis minun, joka jaan samat ilon tunteet Teidän kanssanne, esittää tosin lyhyt ja epätäydellinen, mutta kuitenkin todenmukainen kuvaus tästä ilonaiheesta.
Valloitukset, jotka tehdään vastarintaa kohtaamatta, eivät suurestikaan ilahduta sotasankareita, mutta kun he joutuvat miekka kädessä marssimaan mahtavaa ja joka askeleella vastarintaa tekevää vihollista vastaan ja saavat monen hikisen ja verisen yhteenoton jälkeen lopulta vihollisensa nujerretuksi ja tunkeutuvat rajojen yli, he tuntevat mielessään kaiken ylittävää nautintoa. Synkkä taivas, meren pimeys, myrskyt ja hengenvaarat ovat oikeastaan syitä, joiden takia merenkulkija ilahtuu niin suuresti saadessaan laskea ankkurinsa toivomaansa satamaan. Ellei tapulioikeuksien hankkiminen olisi maksanut mitään, ellei asiaa olisi vastustettu kiihkeästi,13 ei niitä olisi kaupungeissa eikä maaseudulla osattu arvostaa näin suuresti, mutta kuin monien käänteiden jälkeen lopulta hankitaan pelin mestaruus, viriää sydämessämme varmasti tyytyväisyyttä saavutettuun vapauteen.
Viime vuosisadan lopussa lyötiin juhlavassa tilanteessa muistoraha,215 johon oli kuvattu raivoisan meren keskellä paljaalla kallioluodolla seisova linna, jonka muureja vasten vihaiset aallot hakkaavat kiukkuaan, mutta linna seisoi hievahtamatta. Samalla raivoavalla merellä nähtiin myös pienen laivan ajelehtivat tuulen mukana, julmien aaltojen viskoessa sitä välillä ylös taivasta päin ja syöstessä sen välillä syvyyksiä kohti ja hirmuisten pärskeiden lyödessä sen yli. Rahaan oli kirjoitettu latinaksi: Jactatur sed tuta tamen est,216 eli: Laiva toki heittelehtii, mutta ei ole silti vaarassa. Tuollainen tunnuslause tuntuisi mielestäni varsin hyvin sopivan meidän tapulioikeuksillemme.
Ette varmaankaan ole vielä unohtaneet, miten kohtuuttomalta tämä asia näytti vuoden 1756 valtiopäivillä niistä, jotka olivat tottuneet yksin käymään kauppaa ulkomaalaisten kanssa teidän vientitavaroillanne, ja miten uskomattomalta se näytti Teistä itsestänne. Kukapa Teistä ei ole nähnyt vuosien 1756 ja 1760 valtiopäiväasiakirjoista, millaisia vaikeita taisteluja ja rajuja käänteitä tästä kysymyksestä aiheutui? Ja ellette ole ehtineet lukea niistä, ovat ainakin kaikki tuon ajan porvarit tunteneet niiden rasittavuuden, sillä Te haitte ratkaisua sellaisena aikana, jolloin päivänselvinkin oikeuden toteuttaminen ja vapaus oli ostettava rahalla. Silloin ei vielä ollut tämän vapauden linnan rakentamisen14 aika. Asia näytti hankalalta ja mahdottomalta, mutta lopulta Norrbottenin217 kaupungit onnistuivat seuraavilla vuoden 1765 valtiopäivillä hankkimaan tapulioikeudet, ja seudun edustajat saivat lopultakin palata tämä oliivinlehvä suussaan218 ilahduttamaan kotona olevia veljiään.
Vankila avautui ja satoja vuosia vangittuina olleet vapautuivat. Mutta mitäpä edistystä, mitä suuria harppauksia voitiin odottaa pitkässä vankeudessa ikään kuin tiettyyn asentoon jäykistyneiltä elimistöiltä? Oli lasten tavoin aluksi ryömittävä, sitten edettävä tuen varassa, ennen kuin kyettiin kävelemään. Sortajat hymyilivät pienille hankkeillemme, eikä vapauden kadehtiminen siis näyttänyt aiheelliselta, mutta miten kauan tuota kestäisi? Kun harkinta ja uutteruus yhdistyivät uusissa tapulikaupungeissa, kun vähäiset voimat koottiin yhteen, kun kauppiaamme olivat useita vuosia taivaltaneet raivaamattomia teitä ja etsineet reittinsä läpi sumun, joka kaikkialla tällä taipaleella oli edessä ja ympäröi heitä, he alkoivat nähdä uuden päivän koittavan kaupalle ja ulottaa liiketoimintaansa useampiin satamiin. Entiset markkinoiden valtiaat heräsivät silloin horroksestaan pää täynnä levottomia ajatuksia menetyksistä, joita vapaus aiheuttaisi valtakunnalle, sillä heidän käsityksensä mukaan heidän kaupallisten valloitustensa supistuminen merkitsi valtakunnalle hirmuista menetystä: kaikki kaupankäynti ja merenkulku oli romahtamassa, ja Ruotsia uhkasi tuho. Tämän käsityksen pohjalta laadittiin ankaria syytöksiä, jotka tuotiin valtaistuimen eteen. Niiden esittäjien aivoissa kehiteltiin mitä hirmuisimpia äärimmäisen vapauden kautta syntynsä saaneita kummituksia,15 joille annettiin nimeksi tullipetos ja salakuljetus ja joiden ilmenemisestä ja turmiollisista seurauksista laadittiin joidenkin vähäpätöisten tapahtumien nojalla laveita kuvauksia aivan samoin kuin romaanikirjailija luo leikkivän mielikuvituksensa voimalla muutaman rivin ansaitsevasta tapahtumasta kokonaisia kirjoja.
Tuollaisten kruunua ja valtakuntaa vahingoittavien villieläinten kimppuun oli siis käytävä ja ne oli tapettava. Ne maalattiin mustalle taustalle, ja koko tapulioikeutemme sijoitettiin maalitaulun taakse, jotta sitä haavoitettaisiin samalla tikarilla kuin näitä kummituksia ja se surmattaisiin samalla laukauksella kuin ne, sillä hyökkäys oli todellisuudessa suunnattu vapauden sydämeen.
Noin ankara aikomus, noin kauhea juoni ei kuitenkaan saanut niin rumaa nimeä; vaan sitä sanottiin vain Pohjanmaan kaupunkien purjehduksen järjestelyksi, jonka mukaan merikauppa oli hoidettava Kaskisten kautta. Vaikka tuolla paikkakunnalla olisi maailman paras satama, se sijaitsee läänin äärimmäisessä laidassa ja on etäisen sijaintinsa takia täysin käyttökelvoton Pohjanmaan koko pohjoisosan kannalta, monessakin suhteessa kaupungeillemme vielä sopimattomampi tapulipaikaksi kuin itse Tukholma. Asiaa ajettiin pontevasti eikä pienempiä merenkulkukaupunkeja kuunneltu lainkaan, kun ne tuomittiin tähän vankeuteen. Muidenkin kaupunkien piti ryhtyä käyttämään sitä tullauspaikkana, vaikka ne eivät varastoisikaan tavaroitaan sinne. Säätyjen päätökset, kuninkaan vakuutukset ja myönnetyt privilegiot olivat antamassa myöten, ja koko vapaus oli kaatumaisillaan. Silloin ei taaskaan ollut nukkumisen aika. Asia oli esitettävä uudelleen oikeassa16 valossa koko yleisölle, Pohjanmaan kaupunkien oli valvottava oikeuksiaan, ja uhatuksi joutuneen väestön oli etsittävä turvaa valtaistuimen edestä. Asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi, ja monien käänteiden jälkeen mutkikas tapaus lopulta valkenee suuren Kustaan terävälle järjelle. Mitä silloin tapahtuu? No, Kustaa näkee, Kustaa toimii, ja vapaus voittaa. Orjuuden oli paettava Kustaa III:tta elähdyttävän vapauden hengen tieltä. Tapulioikeutemme vahvistetaan, ja hänen oma kunnioitettu kätensä tekee siitä meille ikuisiksi ajoiksi peruuttamattoman oikeuden. Mielestäni me seisomme tänään taistelukentällä Kustaan johtaessa vapauden voimia ja näemme hajalle lyötyjen vihollistemme pakenevan ja kruunaamme kunnioituksen laakerinlehvillä tämän verrattoman sotapäällikkömme. Kaikkivaltiaan kallisarvoinen armo on siunannut meitä. Kustaa on lyönyt orjuuden ikiajoiksi kahleisiin ja nostanut vapauden ylimmälle istuimelle. Laivamme saavat turvallisesti purjehtia ulkomaiden satamiin; niille on avattu väylä Belttien219 läpi, meidän ja jälkeläistemme laivat halkovat vapaasti valtameren aavoja vesiä.
Leimutkoot salamat ja ukkonen jyrisköön,
niin että taivaankansi vapisee,
laivamme etenee aina yhtä onnekkaasti,
niin kauan kuin Kustaan valo loistaa.
Arvoisat Herrat, tämän tapulikaupunki Kokkolan kauppiaat!
Sallinette minun lopuksi tässä iloisessa tilaisuudessa myös antaa Teille erityistä kannustusta. Te olette tänään kuulleet kaikkein armollisimman kuninkaanne17 omakätisesti vahvistaneen Teidän vapautenne, sen, että saatte lähettää omat laivanne purjehtimaan maailman ympäri. Tätä vapautta ei ole teille suotu pelkästään Teidän itsenne, vaan koko maan hyväksi. Teidän käsiinne on siis uskottu merkittävä osa valtakunnan hyvinvoinnista. On hyvin tärkeää, miten uskollisesti ja miten arvokkaasti te osanne hoidatte. Ellette uutterasti käytä Teille armollisesti suotua vapautta, Te olette kuin vankeja, joille on avattu ovi, mutta jotka eivät silti poistu kopistaan. Silloin Te ette hyödytä itseänne ettekä isänmaatanne. Nyt on tullut aika panna ulkomaalaiset maksamaan Teidän vientitavaroistanne ja varustaa maa kaikella tarpeellisella, vaurastuttaa synnyinseutuanne muukalaisten rikkauksien avulla.
Mutta Te sanotte, että kaikkeen tuollaiseen tarvitaan runsasta rahoitusta, jota emme pysty hankkimaan. Minä vastaan: aivan totta, juuri sitä tarvitaan! Mitä siis on tehtävä? Kas niin, hyvät Herrat! Nyt on tärkeää, että Te keskinäisen rakkauden hengessä yhdistätte varallisuutenne, ja silloin Te voitte toki saada jotakin aikaan.
Kokkolan kaupungin porvaristo on vanhoista ajoista saakka saanut yleistä kiitosta yksituumaisuudestaan, joka on tiiviimpää kuin monissa muissa kaupungeissa, ja nämä porvarit ovat todellakin ansainneet maineensa. Kuninkaan korkea käskynhaltija220 on äskettäin tuonut tämän Teidän kiitettävän yksimielisyytenne arvokkaalla tavalla valtaistuimen eteen. Tämän hyveen ansiosta Te olette ulkomaille suuntautuvien merenkulkuhankkeidenne pienuudesta huolimatta tehneet tällä alalla suuren työn muihin uusiin tapulikaupunkeihin verrattuna. Tämän teidän vapautenne uuden vahvistuksen18 pitäisi kuitenkin tänään ja tällaisena yleisen ilon hetkenä yhdistää Teidät vielä tiiviimmin tekemään kaiken mahdollisen. Näyttää myös olevan sellainen tilanne, että jotakin pitäisi voida saada aikaan, kun englantilaisilla on käytävänään kallis sota Amerikassa,221 melkein koko Eurooppa varustautuu ja me elämme mitä parhaimmassa rauhassa. Silloin on oikea aika korjata satoa. Kuolkoon siis kaikki kauna keskuudestamme tänään. Vain se olkoon vastustajamme, joka mustaa kansalaisia, ei suinkaan sellainen mies, joka yrittää uutteruudella vaurastua laillisesti. Ja se, joka kykenee parhaiten sovittelemaan tapahtuneet vääryydet ja herättämään yleistä luottamusta, olkoon suurin Teidän porvaristonne piirissä.
Tässä asiassa Te ette saa paljonkaan aikaan, jos kukin Teistä yrittää toimia yksin. Teidän hartianne ovat vielä liian heikot siihen, että pystyisitte yksin kantamaan niin raskaita taakkoja. Hollantilaisten riikintaaleriinsa lyöttämä tunnuslause olkoon aina meidän ohjenuoranamme: Yksituumaisuudella voivat pienet omaisuudet kasvaa suuriksi.222 Hyvät Herrat, osoittautukaa siis esi-isienne saamien kiitosten arvoisiksi, tarttukaa Jumalan siunauksella tosissanne köyteen joka mies. Kun näin toimitte, teihin kohdistuva kiitos ylittää sen, jota esi-isänne saivat osakseen, ja ellette itse ehdi sitä saada, lapsenne kuitenkin aikanaan korjaavat satoa teidän yksituumaisuudestanne ja vaivannäöstänne ja käyttävät tyytyväisinä hyväkseen teidän uutteruutenne heille avaamia uria.
Vain taivaan siunaus voi kruunata työn ja suoda menestystä kaikille hankkeillenne. Missä on yksimielisyyttä, siellä on siunausta. Mutta kauna ja kateus tuhoavat kantajansa19
Silloin myös armollinen kuninkaamme voi iloita siitä, ettei hän ole turhaan vahvistanut Teille vapauttanne, kun Te tuolla tavalla uskollisesti toimien hyödytätte itseänne, valtakuntaa ja kansalaisia.
Rakkaus, rauha ja yksimielisyys
kantakoot neuvonpitonne ihanaan menestykseen.
Kauna älköön koskaan ohjatko toimianne,
taivas kruunatkoon Teidät armollaan!
Rakkaus kaunistakoon Kustaan aikaa,
hyve ja lahjakkuus juurtukoot.
Kustaan valtikkaa totelkoot kaikki,
hän hallitsee sydämiämme.
Vapautta Kustaamme haluaa suojella
eikä sortaa ainuttakaan sielua.
Vapaus asuu pienimmässäkin mökissä,
Kustaalla ei orjia ole.
Opi siis, Ruotsinmaa, oikein kunnioittamaan
Kustaata, Pohjolan suurta päällikköä.
Taivas keventäköön Kustaan taakkaa,
Taivas suokoon Kustaalle hyvää!!!
Ruotsalaiset, suomalaiset, ylös ylistämään
Kustaata, Ruotsin kuningasta ja isää.
Sydän osoittakoon ilonsa,
Kustaalla on kaikkien sydämet vallassaan.20
Jouset soikoot tänä päivänä,
tykit paukkukoot tämän juhlan kunniaksi,
vuoret ja kalliot kaikukoot
tämän päivän ylistystä.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section:
Next Section:
Places: Netherlands America Europe Holland Kokkola (Gamlakarleby – today Karleby) Ladugårdsgärdet Gulf of Bothnia Ostrobothnia North America North, the Prussia Sweden Finland Denmark Stockholm Uppsala Russia
Names: Adler, Walborg Johansdotter Charles XI Catherine II “the Great” Gustav I (Vasa) Gustav III
Biblical references:
Subjects: