Ruotsin hallitus kyseenalaisti Oulun ja Kokkolan tapulioikeudet kesällä 1774. Tullinkiertoa ja salakuljetusta verukkeena käyttäen hallitus kirjelmöi kamari- ja kauppakollegiolle, että tapulioikeuksia ryhdytään soveltamaan uudella tavalla perustamalla Kaskisten saareen kaupunki, joka toimisi koko Pohjanmaan tapulikaupunkina. Kaskisiin keskitettäisiin suunnitelman mukaan Kristiinankaupungin, Vaasan, Uudenkaarlepyyn, Pietarsaaren, Kokkolan, Raahen ja Oulun ulkomaankaupan tullaus. Idea oli sama, jota pohjalaiset olivat itse esittäneet 1700-luvun alkupuolella kauppavapauksien saamiseksi. Virallisesti aloitteen väitettiin tulleen tullihallinnolta, mutta pohjalaiset epäilivät taustalla olevan pääkaupungin suurkauppiaat tavoitteineen. Päätöksiä asiasta ei vielä oltu tehty ja pohjalaiskaupunkeja lähestyttiin lausuntopyynnöllä.
Pohjanmaalla oltiin tyrmistyneitä suunnitelmista. Anders Chydenius tarttui myös asiaan ja valitsi vaikutuskanavaksi Dagligt Allehanda -päivälehden, joka julkaisi Chydeniuksen tekstin joulukuussa 1774. Kirjoituksessaan Chydenius tyrmää suunnitelman talousmaantieteellisin perustein: Kaskinen sijaitsee yksinkertaisesti väärässä paikassa, jotta siitä voisi tulla Pohjanmaan yhteinen tapulikaupunki. Perinteinen purjehdusreitti kulki Pohjanlahden länsirannikkoa myöden etelään; poikkeaminen reitiltä vaikeasti navigoitavalle itärannikolle olisi aiheuttanut vaaratilanteita ja hidastanut matkantekoa.
Chydenius ihmettelee kirjoituksessaan hallituksen halua puuttua nimenomaan Kokkolan ja Oulun tapulioikeuksiin. Uusikaarlepyy, Pietarsaari ja Raahe käyttivät vielä tuossa vaiheessa tapulikaupunkeinaan Kokkolaa ja Oulua. Suunnitelman mukaan myös niiden olisi tullut jatkossa käyttää Kaskista tullauspaikkanaan.
Chydenius ei hyökkää suoraan tukholmalaiskauppiaita vastaan, vaan pitää aloitetta osoituksena tullihallinnon kyvyttömyydestä ymmärtää vapaan kaupan merkitystä maan taloudelle. Chydenius ei nähnyt perusteita salakuljetussyytöksille. Todennäköisempi syy – johon Chydenius ei suoraan viittaa – oli Oulun, Kokkolan, Raahen, Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn merkitys tervakaupassa. Pakottamalla tullaus Kaskisiin, olisi tämä tervakauppa saatu paremmin pääkaupungin kontrolliin. Hallituksen ilmoitus ajoittui ajankohtaan, jolloin Oulu ja Kokkola lisäsivät voimakkaasti omaa suoraa ulkomaille suuntautuvaa tervakauppaa Tukholman kustannuksella, vaikka suurin osa tervasta kuljetettiin edelleen Tukholman kautta.
Hallituksen suunnitelma Pohjanmaan kaupan keskittämisestä Kaskisiin ei toteutunut. Yhdysvaltojen vapaussodan myötä Oulun ja Kokkolan suora tervakauppa ulkomaille ja sen tuottamat tullitulot kasvoivat nopeasti, mitkä veivät perusteet suunnitelmalta. Sen sijaan idea Kaskisesta pohjalaisen kaupan keskuksena – tosin ilman monopolioikeuksia – jäi elämään. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua kauppias Petter Johan Bladh ryhtyi rakentamaan liikeimperiumiaan Kaskisiin, joka sai tapulioikeudet 1785. Myös Bladhin hanke epäonnistui ja hän ajautui vararikkoon Suomen sodan jälkeen.
JO
Kirjallisuus
Alanen, Aulis J., ”Pohjanlahden vapaasta purjehduksesta 1766–1808”, Historiallinen Arkisto 53, 1950.
Historisk statistik för Sverige, del 3. Utrikeshandel 1732–1970, Örebro: Statistiska centralbyrån 1972.
Högberg, Steffan, Utrikeshandel och sjöfart på 1700-talet. Stapelvaror i svensk export och import 1738–1808, Stockholm: Bonnier 1969.
Karonen, Petri, Patruunat ja poliitikot. Yritysjohtajat taloudellisina ja poliittisina toimijoina Suomessa 1600–1920, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004.
Ojala, Jari, Tuhannen purjelaivan kaupunki. Kokkolan purjemerenkulun historia, Kokkola: Keskipohjanmaa-säätiö 1996.
Åström, Sven-Erik, From Tar to Timber. Studies in Northeast European Forest Exploitation and Foreign Trade 1660–1860, Helsinki: Societas Scientiarum Fennica 1988.