Previous Section: The National Gain, § 5
Next Section: The National Gain, § 7
§ 6
For example, if an ironworks producing 2,000 skeppund of wrought iron per year should have a hundred farmers subordinate to it, each8 contracted to perform 50 days of labour annually for the works but for 1 daler kmt less than they could earn working either for themselves or elsewhere, in order that the export commodity could be sold abroad with some advantage, it is clear that each farmer thus loses 50 daler kmt a year or, in other words, produces goods to a value of 50 daler less than by other work, which will constitute a loss to the nation of 5,000 daler.
If the same ironworks should also have a few hundred farmers subordinate to it who were obliged to supply it with the charcoal required for its operations, for example 3,500 stigar, either for a sum of daler agreed to at some earlier time or else for whatever the proprietor of the works is willing to pay, for example 6 daler kmt less for each stig than they could have earned in other ways during the same time – even granted that the proprietor of the works is unable to pay more for this commodity if he is to be able to sell the iron abroad at some profit – but the farmers had nevertheless been able, during the time that they have spent producing the charcoal, to make up the loss that they incur on every stig of charcoal, namely by producing goods for 21,000 daler kmt more in farming, crafts and weaving or some other line of business, it will be obvious that the loss to the nation will thereby be increased by the same amount. If, in addition, we add the almost irreplaceable loss of the best forests in the kingdom, which after some time could have supplied us with all kinds of woodworking materials and timber, allowing ten loads of fire-logs for every large stig of charcoal, then 35,000 loads of wood are required for these 2,000 skeppund of bar iron from when the ore is extracted from the mine until the iron is hammered out into bars, which, reckoned at only 16 öre per load, will increase the loss by 17,500 daler, thus creating an overall loss of 43,500 daler kmt.
If those 2,000 skeppund were to be sold at an average price of 6 riksdaler banco per skeppund, excluding freight, and, at an 80-mark exchange rate, brought in 240,000 copper daler, then it is9 clear that rather more than a fifth of that sum will constitute a loss to the nation, even if the entire amount is sold to foreigners.
§. 6.
Til Exempel, om et Järn-werck af 2 000 Skepp:ds årliga smide hade hundrade Bönder lydande därunder, som hwar8dera wore förbundne, at arbeta 50 dagswerken om året til samma Bruk; men til en Daler Kopp:mts ringare wärde, än de antingen i eget arbete eller annars kunde förtjena, och det til den ändan1, at Export-waran kunde försäljas utomlands med någon fördel; så är klart, at hwarje Bonde förlorar därmed 50 Dal. Kopp:mt årligen, eller som är det samma, tilwerkar waror til 50 Daler mindre wärde, än uti något annat arbete, hwarigenom Nationnale förlusten blifwer 5 000 Dal.
Om under samma Bruk widare skulle lyda några hundrade Bönder, som woro förpliktade at förse det med nödiga kol til arbetet, til Exempel 3 500 stigar, antingen til et i förra tider accorderat2 Dalertal, eller ock til det som Bruks-ägaren wil gifwa, til Exempel 6 Dal. Kopp:mt mindre för hwarje stig, än de under samma tid kunnat på annat sätt förtjena: Lät äfwen så wara, at Bruks-ägaren ej kan betala denna Wara dyrare, om järnet skal med någon fördel kunna debiteras3 hos utlänningen; men samma Bönder likwäl, under den tid de arbetat på kolen, i landtbruket, slögder och wäfnader eller annat näringsfång, kunnat förtjäna den på hwarje stig kol lidna förlusten, det är frambringa waror för 21 000 Daler Kopp:mt mera, så blifwer klart, at Nationnale förlusten härigenom ökes til lika så stor summa. Lägge wi ändteligen4 den nästan oboteliga förlust af Rikets bästa skogar, som efter någon tid kunnat lemna oss allahanda slögde-ämnen och timmer-träden och räkna 10 lass långwed5 til hwarje stor stig kol, så åtgå til dessa 2 000 Skepp:d Stångjärns smide, från det malmen brytes utur grufwan, tils Järnet är utsmidt i stänger, 35 000 lass wed, hwilka allenast beräknade til 16 öre lasset, öka förlusten til 17 500 Dal. som tilsammans tagit, gör en förlust af 43 500 Daler Kopparmynt.
Om nu dessa 2 000 Skepp:d i medelpris försåldes til 6 Riks-Dal. Banco Skepp:det utom frakten, och efter 80 marks Cours gjorde en summa af 240 000 Daler Kopp:mt, så är9 klart, at något mera än en femtedel af denna summa blifwer en Nationnal förlust, fast hela posten säljes til utlänningen.
§ 6
Jos esimerkiksi 2000 kippuntaa taoksia vuodessa tuottavan rautaruukin alaisuudessa on sata talonpoikaa, joista kukin8 on velvollinen tekemään ruukille 50 päivätyötä vuodessa, mutta tämä työn arvo on yhden kuparitaalerin pienempi kuin mitä hän voisi ansaita omissa töissään tai muutoin, millä päiväpalkalla pyritään siihen, että vientitavara voitaisiin myydä ulkomailla hiukan edullisemmin, niin on selvää, että jokainen talonpoika menettää näin vuosittain 50 kuparitaaleria, tai toisin sanoen: jokaisen tuottamien tavaroiden arvo on 50 taaleria pienempi kuin jossakin toisessa työssä. Kansalliseksi tappioksi tulee siten 5 000 taaleria.
Oletetaan, että saman ruukin alaisina on edelleen muutamia satoja talonpoikia, joiden velvollisuutena on toimittaa työssä tarvittavia sysiä, esimerkiksi 3 500 lästiä, joko kauan sitten sovitusta taalerisummasta tai summasta, jonka ruukinomistaja suostuu maksamaan ja joka on lästiltä vaikkapa 6 kuparitaaleria vähemmän kuin he voisivat ansaita samassa ajassa muulla tavoin. Olkoon myös niin, ettei ruukinomistaja pysty maksamaan tavarasta enempää, mikäli raudan myynnin ulkomaille pitäisi tuottaa voittoakin. Jos samat talonpojat olisivat kuitenkin voineet sysien valmistukseen käyttämässään ajassa saada maanviljelyksestä, käsitöistä, kutomistaan kankaista tai muista elinkeinoista jokaisesta sysilästistä kärsimänsä tappion verran, toisin sanoen olisivat voineet tuottaa tavaroita 21 000 kuparitaalerin verran suuremmasta arvosta, silloin on selvää, että kansallinen tappio on näin lisääntynyt yhtä suurella summalla. Lopuksi voimme ottaa mukaan ne lähes korvaamattomat tappiot, joita tässä aiheutuu valtakunnan parhaille metsille, sillä niistä olisi jonkin ajan kuluttua saatu kaikenlaista käyttöpuuta ja tukkeja. Jos laskemme, että jokaiseen isoon sysilästiin menee 10 kuormaa puunrankoja, niin 2 000 kippunnan kankiraudan takominen, alkaen siitä kun malmi louhitaan kaivoksesta, siihen asti kun rauta on taottu kangiksi, vaatii 35 000 puukuormaa. Vaikka laskisimme kuorman hinnaksi vain 16 äyriä, tämä kuormien määrä kasvattaa tappiota 17 500 taalerilla, ja yhteenlaskettuna päädytään 43 500 kuparitaalerin tappioon.
Jos nämä 2 000 kippuntaa myydään keskimäärin 6 bankoriikintaalerilla kippunnalta ilman rahtikuluja, ja 80 markan kurssin mukaan loppusumma olisi 240 000 kuparitaaleria, on9 selvää, että hieman yli viidennes summasta on kansallista tappiota, vaikka koko määrä myytäisiinkin ulkomaalaisille.
§ 6
For example, if an ironworks producing 2,000 skeppund of wrought iron per year should have a hundred farmers subordinate to it, each8 contracted to perform 50 days of labour annually for the works but for 1 daler kmt less than they could earn working either for themselves or elsewhere, in order that the export commodity could be sold abroad with some advantage, it is clear that each farmer thus loses 50 daler kmt a year or, in other words, produces goods to a value of 50 daler less than by other work, which will constitute a loss to the nation of 5,000 daler.
If the same ironworks should also have a few hundred farmers subordinate to it who were obliged to supply it with the charcoal required for its operations, for example 3,500 stigar, either for a sum of daler agreed to at some earlier time or else for whatever the proprietor of the works is willing to pay, for example 6 daler kmt less for each stig than they could have earned in other ways during the same time – even granted that the proprietor of the works is unable to pay more for this commodity if he is to be able to sell the iron abroad at some profit – but the farmers had nevertheless been able, during the time that they have spent producing the charcoal, to make up the loss that they incur on every stig of charcoal, namely by producing goods for 21,000 daler kmt more in farming, crafts and weaving or some other line of business, it will be obvious that the loss to the nation will thereby be increased by the same amount. If, in addition, we add the almost irreplaceable loss of the best forests in the kingdom, which after some time could have supplied us with all kinds of woodworking materials and timber, allowing ten loads of fire-logs for every large stig of charcoal, then 35,000 loads of wood are required for these 2,000 skeppund of bar iron from when the ore is extracted from the mine until the iron is hammered out into bars, which, reckoned at only 16 öre per load, will increase the loss by 17,500 daler, thus creating an overall loss of 43,500 daler kmt.
If those 2,000 skeppund were to be sold at an average price of 6 riksdaler banco per skeppund, excluding freight, and, at an 80-mark exchange rate, brought in 240,000 copper daler, then it is9 clear that rather more than a fifth of that sum will constitute a loss to the nation, even if the entire amount is sold to foreigners.
§. 6.
Til Exempel, om et Järn-werck af 2 000 Skepp:ds årliga smide hade hundrade Bönder lydande därunder, som hwar8dera wore förbundne, at arbeta 50 dagswerken om året til samma Bruk; men til en Daler Kopp:mts ringare wärde, än de antingen i eget arbete eller annars kunde förtjena, och det til den ändan6, at Export-waran kunde försäljas utomlands med någon fördel; så är klart, at hwarje Bonde förlorar därmed 50 Dal. Kopp:mt årligen, eller som är det samma, tilwerkar waror til 50 Daler mindre wärde, än uti något annat arbete, hwarigenom Nationnale förlusten blifwer 5 000 Dal.
Om under samma Bruk widare skulle lyda några hundrade Bönder, som woro förpliktade at förse det med nödiga kol til arbetet, til Exempel 3 500 stigar, antingen til et i förra tider accorderat7 Dalertal, eller ock til det som Bruks-ägaren wil gifwa, til Exempel 6 Dal. Kopp:mt mindre för hwarje stig, än de under samma tid kunnat på annat sätt förtjena: Lät äfwen så wara, at Bruks-ägaren ej kan betala denna Wara dyrare, om järnet skal med någon fördel kunna debiteras8 hos utlänningen; men samma Bönder likwäl, under den tid de arbetat på kolen, i landtbruket, slögder och wäfnader eller annat näringsfång, kunnat förtjäna den på hwarje stig kol lidna förlusten, det är frambringa waror för 21 000 Daler Kopp:mt mera, så blifwer klart, at Nationnale förlusten härigenom ökes til lika så stor summa. Lägge wi ändteligen9 den nästan oboteliga förlust af Rikets bästa skogar, som efter någon tid kunnat lemna oss allahanda slögde-ämnen och timmer-träden och räkna 10 lass långwed10 til hwarje stor stig kol, så åtgå til dessa 2 000 Skepp:d Stångjärns smide, från det malmen brytes utur grufwan, tils Järnet är utsmidt i stänger, 35 000 lass wed, hwilka allenast beräknade til 16 öre lasset, öka förlusten til 17 500 Dal. som tilsammans tagit, gör en förlust af 43 500 Daler Kopparmynt.
Om nu dessa 2 000 Skepp:d i medelpris försåldes til 6 Riks-Dal. Banco Skepp:det utom frakten, och efter 80 marks Cours gjorde en summa af 240 000 Daler Kopp:mt, så är9 klart, at något mera än en femtedel af denna summa blifwer en Nationnal förlust, fast hela posten säljes til utlänningen.
§ 6
Jos esimerkiksi 2000 kippuntaa taoksia vuodessa tuottavan rautaruukin alaisuudessa on sata talonpoikaa, joista kukin8 on velvollinen tekemään ruukille 50 päivätyötä vuodessa, mutta tämä työn arvo on yhden kuparitaalerin pienempi kuin mitä hän voisi ansaita omissa töissään tai muutoin, millä päiväpalkalla pyritään siihen, että vientitavara voitaisiin myydä ulkomailla hiukan edullisemmin, niin on selvää, että jokainen talonpoika menettää näin vuosittain 50 kuparitaaleria, tai toisin sanoen: jokaisen tuottamien tavaroiden arvo on 50 taaleria pienempi kuin jossakin toisessa työssä. Kansalliseksi tappioksi tulee siten 5 000 taaleria.
Oletetaan, että saman ruukin alaisina on edelleen muutamia satoja talonpoikia, joiden velvollisuutena on toimittaa työssä tarvittavia sysiä, esimerkiksi 3 500 lästiä, joko kauan sitten sovitusta taalerisummasta tai summasta, jonka ruukinomistaja suostuu maksamaan ja joka on lästiltä vaikkapa 6 kuparitaaleria vähemmän kuin he voisivat ansaita samassa ajassa muulla tavoin. Olkoon myös niin, ettei ruukinomistaja pysty maksamaan tavarasta enempää, mikäli raudan myynnin ulkomaille pitäisi tuottaa voittoakin. Jos samat talonpojat olisivat kuitenkin voineet sysien valmistukseen käyttämässään ajassa saada maanviljelyksestä, käsitöistä, kutomistaan kankaista tai muista elinkeinoista jokaisesta sysilästistä kärsimänsä tappion verran, toisin sanoen olisivat voineet tuottaa tavaroita 21 000 kuparitaalerin verran suuremmasta arvosta, silloin on selvää, että kansallinen tappio on näin lisääntynyt yhtä suurella summalla. Lopuksi voimme ottaa mukaan ne lähes korvaamattomat tappiot, joita tässä aiheutuu valtakunnan parhaille metsille, sillä niistä olisi jonkin ajan kuluttua saatu kaikenlaista käyttöpuuta ja tukkeja. Jos laskemme, että jokaiseen isoon sysilästiin menee 10 kuormaa puunrankoja, niin 2 000 kippunnan kankiraudan takominen, alkaen siitä kun malmi louhitaan kaivoksesta, siihen asti kun rauta on taottu kangiksi, vaatii 35 000 puukuormaa. Vaikka laskisimme kuorman hinnaksi vain 16 äyriä, tämä kuormien määrä kasvattaa tappiota 17 500 taalerilla, ja yhteenlaskettuna päädytään 43 500 kuparitaalerin tappioon.
Jos nämä 2 000 kippuntaa myydään keskimäärin 6 bankoriikintaalerilla kippunnalta ilman rahtikuluja, ja 80 markan kurssin mukaan loppusumma olisi 240 000 kuparitaaleria, on9 selvää, että hieman yli viidennes summasta on kansallista tappiota, vaikka koko määrä myytäisiinkin ulkomaalaisille.
§ 6
For example, if an ironworks producing 2,000 skeppund of wrought iron per year should have a hundred farmers subordinate to it, each8 contracted to perform 50 days of labour annually for the works but for 1 daler kmt less than they could earn working either for themselves or elsewhere, in order that the export commodity could be sold abroad with some advantage, it is clear that each farmer thus loses 50 daler kmt a year or, in other words, produces goods to a value of 50 daler less than by other work, which will constitute a loss to the nation of 5,000 daler.
If the same ironworks should also have a few hundred farmers subordinate to it who were obliged to supply it with the charcoal required for its operations, for example 3,500 stigar, either for a sum of daler agreed to at some earlier time or else for whatever the proprietor of the works is willing to pay, for example 6 daler kmt less for each stig than they could have earned in other ways during the same time – even granted that the proprietor of the works is unable to pay more for this commodity if he is to be able to sell the iron abroad at some profit – but the farmers had nevertheless been able, during the time that they have spent producing the charcoal, to make up the loss that they incur on every stig of charcoal, namely by producing goods for 21,000 daler kmt more in farming, crafts and weaving or some other line of business, it will be obvious that the loss to the nation will thereby be increased by the same amount. If, in addition, we add the almost irreplaceable loss of the best forests in the kingdom, which after some time could have supplied us with all kinds of woodworking materials and timber, allowing ten loads of fire-logs for every large stig of charcoal, then 35,000 loads of wood are required for these 2,000 skeppund of bar iron from when the ore is extracted from the mine until the iron is hammered out into bars, which, reckoned at only 16 öre per load, will increase the loss by 17,500 daler, thus creating an overall loss of 43,500 daler kmt.
If those 2,000 skeppund were to be sold at an average price of 6 riksdaler banco per skeppund, excluding freight, and, at an 80-mark exchange rate, brought in 240,000 copper daler, then it is9 clear that rather more than a fifth of that sum will constitute a loss to the nation, even if the entire amount is sold to foreigners.
Previous Section: The National Gain, § 5
Next Section: The National Gain, § 7
Places:
Names:
Biblical references:
Subjects: