Edellinen dokumentti: Herra tohtori Chydeniukselle (Peripatheticus) DA 22.3.1779
Seuraava dokumentti: ”Siihen vilkkaaseen väittelyyn…” (Epilogus) DA 26.3.1779
Laamanni Antonsson on vastikään matkustanut Värmlantiin, mutta vastaan hänen valtuuttamanaan siihen, mitä Stockholms Postenin numerossa 20 on julkaistu herra rovasti Chydeniuksen puolesta.1
1) Luottamuksellisesti sanottuna arvoisa herra Logicus hoitaa huonosti tehtävänsä herra rovastin edustajana, sillä hän vastaa vaikenemalla kaikista niistä karkeista ja häpeämättömistä ilmauksista, joiden käyttämisestä kirjoituksessaan herra rovastia syytetään ja on näin ottanut syyllisyyden niskoilleen ja saisi hävetä, sillä jokainen järkevä ihminen havaitsee, että herra rovastin mielenilmaukset, joita Dagligt Allehandassa on käytetty herra rovastin omina sanoina, hän on singonnut ilmoille säädyttömästi ja lainvastaisesti. 2) Elleivät herra Logicus tai hänen päämiehensä pysty puolustamaan herra rovastin ilmoittamia niin sanottuja perustotuuksia muulla tavalla kuin säädyttömillä irvailuilla, ne muistuttavat tulia, joita mastojen huipuissa joskus ukonilmalla nähdään2 ja jotka katoavat yhtä nopeasti kuin ilmaantuvatkin. 3) Suvaitkoon herra Logicus lukea seuraavan otteen Stockholms Postenin tämän vuoden 9. numerossa 1. helmikuuta julkaistusta kirjoituksesta:
Wien, 14. tammikuuta. ”Viime torstaina otettiin yhden yön kuluessa kaikki täällä kaupungissa olleet irtolaiset sekä vailla palveluspaikkaa tai elinkeinoa olevat miehet sotapalvelukseen hetkellä, jolloin he eivät lainkaan osanneet odottaa tällaista tarkastusta. Tämä on ollut täällä tapana vuosien ajan ja tuonut kaupungin asukkaille sen hyödyn, että työtön ja varaton väki, joka ei aina pyri käyttämään parhaita keinoja toimeentulonsa hankkimiseen, saadaan yhteisöä hyödyttävään käyttöön ja asetetaan tarkemman valvonnan alaiseksi.”3 Arvoisan herran päämies herra rovasti Chydenius on olettanut päinvastaista. Näin on selkeästi osoitettu, että herra rovasti esittää totuudenvastaisia väitteitä ja irtolaiset karkaavat valtakunnasta,4 sillä vastakkainen totuus käy ilmi, kun he pesiytyvät pääkaupunkeihin, vaikka he elävät siellä täysin turvattomissa oloissa. Herra Logicus uskoo, ettei hän itse eikä hänen päämiehensäkään voisi onnettomuudekseen nälänhätään joutuessaan syyllistyä rikoksiin henkensä pitimiksi, mutta minä uskon asian olevan päinvastoin. Jerusalemin piirityksen ja hävityksen5 aikaisten olojen olisi ainakin pitänyt vakuuttavasti osoittaa herra rovasti Chydeniukselle, että ihmiset silloin nälänhädässä teurastivat ja söivät omat lapsensa, ja miten monia mitä surkeimpia tapahtumia sisältyykään kertomuksiin tuollaisista tilanteista, kun ihmiset ovat nälänhätään jouduttuaan halunneet pysyä hengissä. Sananlaskujen kirjan 30. luvun 8. ja 9. jakeessa maailman ihmisistä viisain, kuningas Salomo, esittää asian oikealta näkökannalta. Hän opettaa ihmistä rukoilemaan Jumalaa kuten hän itsekin tekee ja sanomaan: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ’Kuka on Herra?’ ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.”6 Raamatunhistorian kertomuksen Daavidin ja Nabalin keskinäisistä suhteista, kun Daavid miehineen oli erämaassa ilman ruokaa,7 pitäisi tässäkin tapauksessa olla herra rovastille ja arvoisalle herra Logicukselle sekä opetus että varoitus sen havaitsemiseksi, millainen vaikutus nälänhädällä on ollut kuningas Daavidiin, joka kerran söi uhrileivät8 hengenpitimikseen ja aikoi toisella kerralla murhata Nabalin ja tuhota hänen talonsa.9
Arvoisa herra Logicus sekä herra rovasti Chydenius eivät näköjään halua uskoa, että tässä valtakunnassa voidaan laskea joutilaita tai irtolaisia olevan yksi jokaista manttaalia kohti, mutta tämä on osoitus suuresta tietämättömyydestä ja todistaa, etteivät herra Logicus ja herra rovasti Chydenius tunne työväestön luonnetta eivätkä laatua. Arvoisa herra Logicus! Voitte olla varma siitä, ettei kukaan tunne Värmlannin laamannikuntaa sekä kaikkia sen asukkaita ja elinkeinoelämää paremmin kuin laamanni Antonsson. Hänen uupumaton työnsä monenlaisten hyödyllisten taloudellisten tulosten saavuttamiseksi johti siihen, että hän vuonna 1765 pyysi eron kuninkaan armollisella valtakirjallaan hänelle suomasta Värmlannin laamannin virasta. Ja hänen tietonsa perustuvat juuri Värmlannin työväen tuntemukseen eivätkä Marokosta tulleisiin tietoihin, joihin herra rovasti Chydenius Dagligt Allehandassa vetoaa. Mikäli herra Logicus haluaa muuten oppia tuntemaan, mikä herra laamanni Antonsson on miehiään, sopii kysyä hänen asuinseutunsa ihmisiltä, miten hän elää ja nauttiiko hän seudun asukkaiden luottamusta vai ei. Hän omistaa seudulla suuren maatilan. Talonpojat ja torpparit voivat hyvin tiluksilla, joita he ovat peräti 30 vuoden ajan viljelleet hänen alustalaisinaan. Kävi jopa niin, että vuoden 1767 kurssiasetus10 aiheutti laamanni Antonssonille miljoonan kuparitaalerin tappion, ehkä ylikin, ei ainakaan vähempää; kunniani kautta tämä on totuus ja pysyy sellaisena. Työtä tehden, uutteruudella ja asioita harkitsevasti hoitaen hän on tähän asti kohdellut jokaista oikeudenmukaisesti. Niin hän toimii tulevinakin aikoina.
Mutta mitä tämä kuuluu käsillä olevaan asiaan tai miten herra Logicus sekoittaa asioita ollessaan velvollinen puolustamaan päämiehensä järjetöntä kansalaisia vastaan suuntautuvaa kirjoitusta ja hänen asettumistaan laiskureiden puolustajaksi? Eihän laamanni Antonsson ole kirjoittanut, että niiden, joilla ei ole muita toimeentulon hankkimisen mahdollisuuksia, on tehtävä työtä sen takia, että he ovat syntyneet työtä tekevään talonpoikaiseen sukukuntaan. Todellisuudessa hän uskoo, että jos hänen vanhempansa eivät olisi lähettäneet häntä opin tielle ja yliopistoon, vaan pitäneet hänet maatalouden parissa ja vanhempien kodissa, hän olisi ollut yhtä onnellinen kuin maineikkaimmat miehet, jotka viettävät monia unettomia öitä työläisen nukkuessa turvassa ja hyvin. Mutta kun samasta talonpoikaissuvusta polveutuu aatelisperheitä ja monia kunnian miehiä, vanhemmat eivät halunneet säästellä kolmen poikansa kouluttamisessa pitäessään nuorimmaisen kotona.
Herra laamanni Antonsson on kyllä lakaissut omien oviensa edustan. Hän ei voi alentua matalamielisyyteen, ja jos herra Logicus tai herra rovasti Chydenius haluavat asioita sotkemalla esittää muuta, he syyllistyvät itse mitä suurimpaan matalamielisyyteen. Vuonna 1765 nimellä Valtakunnan heikkouden lähde11 painettu kirjoitus ja toinen kirjoitus tavaroiden arvosta ja rahalaitoksesta12 ovat keskenään ristiriidassa ja osoittavat rovasti Chydeniuksen ajattelun horjuvuuden. Mutta kaikenmoistahan uskaltaudutaan tekemään maineen tavoittelemiseksi; niinhän teki Ateenassa sekin mies, joka poltti Dianan temppelin.13
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Anonyymi kirjoitus Stockholms Posten -lehdessä 23.3.1779, nro 60.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Wennberg och Compagnie, Stockholm, 1779.
Perusteksti: Stockholms Posten -lehden sidottu nide, vuosikerta 1779, Dagstidning 1700–1850, Kungliga biblioteket.
Kuvalähde: Kungliga biblioteket.
Huomautuksia: Chydenius vastasi tähän kirjoituksellaan Huomautuksia, jotka liittyvät herra laamanni Antonssonin asiamiehen Stockholms-Postenin numerossa 60 maaliskuun 23. päivänä 1779 julkaistuun vastaukseen, Dagligt Allehanda 27.–28.5.1779.
Edellinen dokumentti: Herra tohtori Chydeniukselle (Peripatheticus) DA 22.3.1779
Seuraava dokumentti: ”Siihen vilkkaaseen väittelyyn…” (Epilogus) DA 26.3.1779