Edellinen dokumentti: ”Sen, mitä arvoisa herra on Dagligt Allehandassa kirjoittanut…” (36 vuotta maata viljellyt 60-vuotias mies) DA 27.7.1778
Seuraava dokumentti: Antonsson, Reinhold, Huomautuksia kirkkoherra, maisteri Chydeniuksen asettumisesta irtolaisten ja laiskureiden valtuutetuksi 1779
Kirkkoherra, maisteri Chydenius on äskettäin painattanut ajatuksiaan Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista.
Hänen ehdottamansa parannettu palkollissääntö, jonka mukaan palkolliset saavat sopia vapaasti keskenään vuosipalveluksesta tai päiväpalkasta sen mukaan, mitä parhaana pitävät, siihen hintaan, josta he voivat keskenään päästä yksimielisyyteen,1 tuo hänen mielestään tilanteeseen radikaalin parannuksen, kun taas jokin muunlainen sääntö on täysin kohtuuton, epäoikeudenmukainen ja haitallinen.
Kukaan ei kiistäne sitä, että jo vuosien ajan on noudatettu juuri tätä herra kirkkoherran ehdottamaa palkollissääntöä. Koska kuitenkin on yhtä varmaa, ettei asiaa ole sillä autettu, vaan tilanne huononee päivä päivältä, herra kirkkoherran periaatteen täytyy olla virheellinen, muutenhan tämä asia olisi valtakunnassa jo saatu kuntoon, mistä kuitenkin ollaan kaukana.
Asiaa on pohdittava tarkemmin, mutta sitä ennen on kuitenkin ensiksi saatava tietää:
1) Uskooko herra kirkkoherra, että ihmisten luonnollisiin oikeuksiin kuuluu myös se, että seurakunnan vallassa olisi laissa säädettyjen kymmenyksien ja muiden taksalla määriteltyjen korvausten maksamisen sijasta sanoa: tästä me emme piittaa, haluamme sopia mielemme mukaan herra kirkkoherran kanssa tietystä kertakaikkisesta vuosipalkasta tai sitten maksaa jokaisesta saarnasta tai muusta toimituksesta, jota me herra kirkkoherralta tarvitsemme, sellaisilla ehdoilla, että jos hinta on meidän mielestämme liian korkea tai jos joku toinen pappi saarnaa mielestämme paremmin, me saisimme luonnollisten oikeuksiemme mukaisesti mennä lähimmän papin luo, joka tarjoaa palveluksiaan halvempaan hintaan, tai jos hän on liian kallispalkkainen eikä saarnaa meidän mielemme mukaisesti, meillä pitäisi olla oikeus pyytää pappisvihkimystä jollekulle nuorelle kyvykkäälle henkilölle, joka toimittaisi kaikki nämä tärkeät tehtävät sellaista korvausta vastaan, josta voimme hänen kanssaan sopia mielemme ja kykyjemme mukaan?
2) Uskooko herra kirkkoherra, että jos laivassa syntyy jostakin syystä pulaa vedestä tai muonasta, vaikka edessä on vielä monen viikon tai päivän purjehdus ennen maihin pääsemistä, kapteeni rikkoo ihmisten luonnollisia oikeuksia antamalla puoliannoksia sen sijaan, että muutaman päivän täysien annosten jälkeen kaikki kuolevat nälkään?
3) Uskooko herra kirkkoherra, että sanaa sopimus voidaan muuten kuin nimellisesti käyttää, silloin kun ulkomailla vientikieltoon asetetun välttämättömyystavaran varastot ovat kotimaassa niin vähäiset, että vain puolet tarvitsevista voivat saada sitä, vai eikö sopiminen tuollaisessa tapauksessa muistuta suuresti Englannissa sattuneita tapauksia, jolloin ratsumies sopii viritetty pistooli kädessään matkalaisen kanssa hänen kellostaan tai kukkarostaan?
4) Olisiko tuollaisissa tapauksissa suositeltavampaa, että hallitsija toimisi alamaistensa erotuomarina, kuin että vain ylihintaa maksamaan kykenevät rikkaat säilyisivät muiden tuhoutuessa?
5) Koska kansa on siirtynyt luonnontilasta yhteiskunnan jäseniksi, luuleeko herra kirkkoherra, että ihmisten luonnollisia oikeuksia loukataan liiaksi, jos hallitsija säätää yhteiskunnan jäsenille joitakin vähäisiä väliaikaisia tai pysyviä rajoituksia, jotka kuitenkin johtavat kokonaisuuden täydellistymiseen, ja etteivätkö valtion tuolla tavalla saavuttaman yleisen hyvinvoinnin jokaiseen sen jäseneen kohdistuvat suotuisat vaikutukset ylitä mainittujen rajoitusten haittavaikutuksia?
Satu käsivarsien, jalkojen ja muiden jäsenten vatsaa vastaan esittämistä valituksista2 on huomionarvoinen. Nehän väittivät, ettei niiden enää tarvinnut työskennellä sen hyväksi, kun se ahmaisi kaiken, minkä ne saivat hankituksi, ja siispä ne päättivät muuttaa tilanteen.
Koska vatsa kärsi puutetta, muut jäsenet uupuivat ja heikentyivät siinä määrin, että ne iloitsivat saadessaan jälleen tehdä työtä vatsan ravitsemiseksi, muuten niitä kaikkia olisi kohdannut surkea loppu.
Yksinkertaiset rengit ja piiat voisivat herra maisteri Chydeniuksen käyttämien perustelujen nojalla alkaa uskoa, että heidän luonnollisten oikeuksiensa vastaista on oppia lukemaan sisältä, lukea katekismusta, käydä kirkossa, käyttää autuuden välineitään,3 osallistua kinkereille ja moneen muuhunkin asiaan, elleivät itse tahdo.
Samoilla perusteilla renki ja piika voisivat väittää, että jos he haluaisivat mennä kesäisin alasti kaduille ja kujille, myös kirkkoon, käräjille ja muuallekin, koska se heidän mielestään säästää vaatteita ja on mukavaa, kuka heitä voi siitä estää loukkaamatta heidän luonnollisia oikeuksiaan.
Niinpä yksinkertainen väki saattaisi ottaa tuosta kirjoitelmasta uskonnon, kunniallisuuden ja hyvien tapojen sekä säätyjen privilegioiden vastaisia yllykkeitä.
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Anonyymin kirjoittajan kirjoitus Dageliga Tidningar, Eller: Dagligt Allehanda -lehdessä 30.12.1778, nro 298.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Kongl. Ordenstryckeriet, Stockholm, 1778.
Perusteksti: Dageliga Tidningar, Eller: Dagligt Allehanda -lehden sidottu nide, vuosikerta 1778, Dagstidning 1700–1850, Kungliga biblioteket.
Kuvalähde: Kungliga biblioteket.
Huomautuksia: Chydenius vastasi tähän kirjoituksellaan Vastaus 30.12. Dagligt Allehandan numerossa 298 julkaistuun arvosteluun, joka kohdistuu teokseen Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista, Dagligt Allehanda 7.1.1779
