Til herr kyrkoherden doctor Chydenius (Peripatheticus) DA 15.–16.6.1779

[1/132]

Til Herr Kyrkoherden Doctor Chydenius.

Jag tackar för Herr Doctorens benägna swar uti N:o 104 af denna Tidning,95swar uti N:o 104 af denna Tidning: se Svar till Peripatheticus samt dess däri mig oförskylt wiste höflighet. Wi känna hwarannan icke til personerne, ja icke ens til anseendet,96utseendet är det därföre icke billigt97rimligt, rättvist at wi bemöta hwarannan med wänlighet, endast hålla oss wid sjelfwa saken och däri söka hwad wi i allmänhet kalla sanning? Icke dess mindre torde min Herre ej ogunstigt uptaga, om jag en passant98en passant: fra. i förbigående ärindrar, at åtminstone jag för min del saknar i detta swar det sammanhang, eldighet och styrka, som jag eljest tyckt mig finna i flere af min Herres Skrifter. Tidens knapphet för min Herre och kanske min egen ofullkomlighet i första skriften torde hafwa bidragit til så strödda anmärkningar.

Lät oss därföre för denna gång formera wissa principer, och däraf draga slutsatser som förklara saken samt hwarderas därom ägande begrep och mening; Ty i et gammalt Latinskt ordspråk heter det: Contra principia negantem, non est disputandum.99Contra principia negantem, non est disputandum: lat. man bör inte debattera med den som inte är med på principerna

Om jag intet misstager mig, så lärer wäl i detta ämne min Herres antagna principium wara: Tjänstefolkets naturliga rätt och frihet; Men som min Herre i swaret medgifwer at densamma i det mästa cesserar,100avträds, upphör att gälla då man gifwit sig i samfund, och at i det stället det Allmänna bästa blifwer högsta Lagen; så tror jag det wara bäst och säkrast at wi hålla oss wid det senare, såsom å båda sidor ärkänt.

Jag kunde wäl projectera flere grundsanningar, men demonstrationen blefwe i sådan händelse mera widlyftig, än detta Dagblad synes tillåta.

Med Allmänna bästa förstår jag alt det som bidrager til subordination101underordning, lydnad och ordning i et Samhälle, til Statens förkofran och bestånd, samt Participanternes102deltagarnas gemensamma, eller i detta fall Husbönders och Tjänstehjons bilaterale och reciproque103ömsesidiga förmåner.

Skall detta winnas; så måste näst Religionen, billighet och rättwisa blifwa wår förnämsta synepunct.

Hwad Guds Ord, Catechesen och Hustaflan104ett tillägg till Luthers lilla katekes, bestående av tolv korta stycken sammansatta av bibelspråk där människors plikter mot varandra framställs förmår om Tjänstehjons undergifwenhet å ena, samt Husbönders öma plikt, både i anseende til Själawården och deras timeliga105fysiska, jordiska, materiella bästa å andra sidan, därom behöfwer jag icke påminna Herr Doctoren, som wet och känner sådant långt bättre än jag. Och däraf synes följa en jämwigt emellan dem båda, i förmåner, rätt och skyldigheter, som jag kallar och min Herre tyckes medgifwa wara, billighet och rättwisa.[2/132]

Om det är sant, at Krigsmagten til lands och watten, Näringar, Handaslögder och jordbruk, icke kunna bestå eller drifwas utan Tjänstehjon; så lärer ock böra medgifwas, at i samma mån som Tjänstehjonens antal igenom Författningar minskas, eller de få lof at blifwa dyrlegde,106dyra att anställa i samma mån periclitera107äventyras och aftaga slike Inrättningar.

Min Herre påstår at Lösdrifware-titelen, såsom menlig och ogrundad, bör uteslutas ur alla Förordningar; eller som är det samma, at hwar och en af bägge Könen får wara lösdrifware, och äga så kallat förswar i sin personliga rättighet, om och när honom hälst behagar.

Men käre säg mig, månne en slik Författning skulle tjäna at öka eller minska Tjänstehjonens antal? Tänk wäl efter sjelf, min Herr Doctor.

Widare påstås det wara onaturligit och mindre politiskt108klokt at hindra Folk ifrån giftermål; och jag är sjelf på wisst sätt af enahanda mening; frågar allenast, hwem är som hindrat Tjänstehjon at gifta sig, sedan stämmodag är ute?109stämmodag är ute: anställningstiden löpt ut Icke finnes sådant förbudit i någon Förordning, och jag har såsom Husbonde, med min dryga kostnad, sjelf hållit Bröllop åt både Pigor och Drängar; Jag skulle därpå hos andra kunna wisa kanske tusendetals exempel, och jag tror at min Herre gjorde detsamma, om hans år och förmögenhet, som äro mig obekanta, sådant skulle tillåta.

Men lät oss se något nogare på saken; hwilketdera är bättre, om ungdom af den gemenare hopen110den gemenare hopen: de lägre samhällsklasserna wräka sig i giftermål tilsammans, på en ort och i en tid, där de ingen ting weta och förstå, ingen ting äga, och som knappast kunna något förwärfa, än om de först i laga tid och ordning skulle tilhållas at tjäna, därunder blifwa bättre educerade,111undervisade, uppfostrade wande til flit och arbete, späkte och underwiste i sådane stycken som gagna dem sjelfwa, om och när de en gång komma at träda i Hushålls-ståndet.112tillståndet där man förestår ett hushåll, äktenskap, det äkta ståndet Ja äfwen kunna något hafwa förtjänt om de warit dygdiga och sparsamma.

Min Herre synes hålla med det förra, såsom mäst bidragande til Folkhopens förökning; men jag swarar: om densamma blifwer wårt enda föremål, så torde jag kunna projectera andra til ändamålet mer tjänande utwägar, Sat Sapienti.113Sat Sapienti: Lat. det sagda är nog för den som redan vet. En av dem som deltog i tjänstehjonsdebatten i inledningsfasen sommaren 1778 dolde sig bakom pseudonymen Sat Sapienti.

Ändamålet af Ägtenskap är, efter min tanka, icke allenast at föda, utan äfwen at upföda barn, så at de blifwa Christeliga, sediga, starka och arbetsamma, eller med et ord, nyttiga Medlemmar i et Samhälle. Men igenom otidiga,114för tidigt eller vid fel tidpunkt ingångna förhastade och fattige giftermål befordras uselhet, wanmagt och tiggerie, hwarigenom Tjänstehjonens antal äfwen ansenligen förminskas, så wida någon efteråt ej lärer åtaga sig under tjänste-tiden at föda Tjänstehjonens Hustru och barn, då de fleste Husbönder i desse dyra och utblottade tider, utom dess hafwa swårighet nog at föda sig sjelfwa och sina egna.

Men skulle wi härom än widare stadna in Contradictoriis,115än widare stadna in Contradictoriis: fortsatt ha delade meningar så lät oss wädja til Allmänheten, at opartiskt få döma, hwilkendera af oss hafwer mästa skäl och sanning på sin sida, och för öfrigit wara oss emellan lika goda wänner.[1/133]

Wår116Inlägger var uppdelat på två nr av Dagligt Allehanda. Den andra delen som börjar här ingick i Dagligt Allehanda 16.6.1779 nr 133. betraktelse har delat sig i 2:ne stycken, och följer således nu angående Tjänstehjonens löner.

Härwid måste jag först beswara en af min Herre i swaret framstäld fråga, hwarmed han tror mig aldeles blifwa snärd, nämligen huru med lagligen stipulerade löner skall förhållas i hungers-nöd.

Jag swarar: Som wid alla Politiske och Oeconomiske Lagar den gamla Regelen måste gälla, at förord bryter Lag,117at förord bryter Lag: att ett föregående avtal eller gjort förbehåll omintetgör tillämpningen av lagbestämmelserna på den punkt avtalet eller förbehållet gäller eller som Juristerne tro och lära, unus quisque potest Jura & Beneficia sua, aut insistera,118bör vara insistere aut Renunciare.119unus quisque potest Jura & Beneficia sua, aut insistera, aut Renunciare: lat. var och en kan hålla på eller avstå från de rättigheter och förmåner han åtnjuter Så har jag redan medgifwit, at om et sådant aftal sker förut, bör det stå i både Husbönders och Tjänstehjons magt, at efteråt antingen höja eller minska lönen, men har något aftal icke skedt, så bör Lagen följas och blifwa en Norm för både Domare och Executorer, at hjälpa den klagande tilrätta. Och som nästan alla Lagar, utom de Moraliske och Regerings-Lagarne,120grundlagarna, författningen tåla en slik inskränkning, så blifwer satsen icke paradox.121motstridig

Icke eller har jag sagt at lönerne böra stipuleras lika i dyr122ekonomiskt ansträngd, knapp och god tid, eller nu blifwa de samma, som de woro 1739 då Tjänstehjons-Stadgan utfärdades och Coursen war al pari.123Coursen war al pari: Kursen på värdepapper eller valuta överensstämde med dess nominella värde. Här åsyftas tiden före övergången till pappersmyntfot 1745. Efter att myntens värde senare sjönk kraftigt ansåg man att kursen som rådde före värdeminskningen var den ”normala”.

Efter min tanka ankommer på Lagstiftarens öma försorg at härutinnan lämpa författningen efter tidernas skick och Myntets antingen stigande eller fallande wärde; kan hungers-nöd förut spås, bör äfwen Lagen rättas därefter. Men den Christeliga och mänskliga plikt, at föda och löna et Tjänstehjon, kan icke uphöra i hungers-nöd, så framt man icke blifwer aldeles utur stånd at densamma fullgöra, då man i slik händelse måtte få lof at accordera,124komma överens om skuldens avbetalning äfwen så wäl med Tjänstehjon som med andra Creditorer; Ty efter gammalt ordspråk har nöden ingen Lag.

Rätta frågan oss emellan lärer wara, hwilketdera wore bättre och för Staten nyttigare, at Tjänstehjonens Löner antingen igenom en allmän Lag stipulerades til et wisst quantum pro anno,125quantum pro anno: lat. summa per år eller at låta det samma ankomma på et fritt betingande.

Jag har trodt mig böra styrka til de förra, och finner mycket betänkande wid det senare, af följande skäl:

1:mo, Som arbetsföre personer efter min tanka, i anledning af hwad förut sagt är, äro skyldige at i en wiss tid och ordning taga årstjänst, til Närings idkares förmån och det allmänna bästas befrämjande; så kan, efter min Herres idee, deras arbete och tjänst icke så absolute räknas för deras egendom, at de därpå, lika som en Köpmans-wara, kunna sättja hwad wärde de hälst behaga; och således bör i en wälbestäldt Regering det icke eller få ankomma på deras fria wal, at antingen få så stor lön de sjelfwe behaga, eller ock aldeles afhålla sig ifrån tjänstgöring.

2:do, Som et fritt betingande i detta fall nödwändigt måste bidraga til lönernes stegring; så måste ock den fattigare delen af Husbönder, som förmodeligen äro de mästa, antingen gifwa så stor lön som tjänstehjonet behagar, eller ock blifwa utan betjäning, hwilket senare ju ofelbart skulle tjäna til deras och i synnerhet Åkerbrukets undergång; Och således blefwe min Herres förslag wäl nyttigt för de rika, men skadeligt för alla fattiga Husbönder. Och

3:tio, Skulle et slikt betingande gifwa anledning til öfwerbåd,126överbud trätor och en ständig strid, så wäl emellan Husbönder och Tjänstehjon, som emellan hwar och en af dem inbördes, hwilket beklageligen just tyckes wara det som mången torde önska.

Men tiden skyndar och papperet tillåter icke någon widlyftighet.

Lät mig därföre, i anledning af Herr Doctorens eget anförande i åfwannämde swar, få sluteligen, til närmare uplysnings ärhållande, göra min Herre några korta och enfaldiga frågor.

1:mo, Efter min Herre säger at en god tjänst eller Husbonde aldrig saknar Tjänstehjon, så lät mig weta hwad min Herre förstår med en god Husbonde?

Månne den är god, som har råd och wälwilja nog at gifwa Tjänstehjonet hwad det begär och åstundar, i lön, mat, kläder, frihet och lustbarheter, med mera?

Eller den, som efter sin fattiga förmåga gifwer hwad billigt är och Lagen föreskrifwer, som söker at förbättra och emendera127rätta Tjänstehjonets fel och många oarter, håller det til gudsfruktan, waksamhet och arbete, samt aldrig ser igenom fingren med grofwa och uppenbara förbrytelser?[2/133]

I förra fallet torde wäl större delen af Tjänstehjonen wara färdige, at efter Herr Doctorens död upresa åt honom en ärestod; men i det sednare kunde han lätt råka i disput med sina egna Principaler.

2:do, Som Herr Doctoren frågar om jag känner Kongl. Råd-Kammarens Project til en förnyad Tjänstehjons-Stadga,128Kongl. Råd-Kammarens Project til en förnyad Tjänstehjons-Stadga: se Utlåtande över tjänstehjonsstadgan 1778, not 1 och 2 grundadt på Kammar-Oeconomie Deputations Betänkande i detta ämne, samt Kongl. Kammar-Collegii därpå fotade Yttrande? Så frågas tilbaka, om Herr Doctoren dymedelst wil imponera eller intimidera129skrämma med principium Authoritatis?130principium Authoritatis: lat. auktoritetsprincipen

Jag bedyrar heligt, at jag ej sedt eller läst hwarken den ena eller den andra af dessa Skrifter, och torde således wara ursäktad, om häruti något influtit som skulle däremot stöta; men i alt fall tror jag det icke wara farligit, så länge saken är in fieri,131in fieri: lat. å bane, håller på att ske och den förwäntade nya Tjänstehjons-Ordningen ännu icke blifwit utfärdad.

Sluteligen och 3:tio brukas af min Herre et ord som kallas Lagmakare: Men käre säg mig, huru skall jag detta förstå? Nog har jag hördt talas om Skomakare, Snörmakare, Nålmakare, Peruquemakare, Solfjädersmakare och många flere; men aldrig om Lagmakare.

Månne därmed förstås en Clericus, eller Laicus,132Clericus, eller Laicus: präst eller lekman som i oträngt mål133i oträngt mål: utan tvingande skäl, onödigtvis blandar sig i Lagwäsendet? Eller sådana Projectmakare, som efter Zäleuci grymma Lag måste, jämte Projectet, träda fram med rep om halsen, hwarmed de omsider skulle hängas, om Projectet misslyckades?134Zäleuci grymma Lag ... om Projectet misslyckades: Åsyftar de första nedtecknade grekiska lagarna uppkallade efter Zaleukos, enligt antik tradition en lagstiftare i den grekiska kolonin Lokroi Epizefyrioi i Syditalien på 660-talet f.Kr. Enligt Zaleukos stränga och absoluta lagar var den som föreslog lagändringar tvungen att träda framför rådet med ett rep kring halsen. Om rådet röstade ner förslaget hängdes den som initierat lagändringen omedelbart.

Om min Herre härutinnan behagar mig underrätta, sker mig en stor grace;135ynnest emedlertid förblifwer jag en

Ödmjuk Tjenare

Peripatheticus.

P.S. Tjänstehjons-Stadgan är, efter min tanka, icke orsaken til Folkets utflyttning, utan äro därtil andra orsaker, dem jag framdeles torde kunna gifwa wid handen.

1. swar uti N:o 104 af denna Tidning: se Svar till Peripatheticus
2. utseendet
3. rimligt, rättvist
4. en passant: fra. i förbigående
5. Contra principia negantem, non est disputandum: lat. man bör inte debattera med den som inte är med på principerna
6. avträds, upphör att gälla
7. underordning, lydnad
8. deltagarnas
9. ömsesidiga
10. ett tillägg till Luthers lilla katekes, bestående av tolv korta stycken sammansatta av bibelspråk där människors plikter mot varandra framställs
11. fysiska, jordiska, materiella
12. dyra att anställa
13. äventyras
14. klokt
15. stämmodag är ute: anställningstiden löpt ut
16. den gemenare hopen: de lägre samhällsklasserna
17. undervisade, uppfostrade
18. tillståndet där man förestår ett hushåll, äktenskap, det äkta ståndet
19. Sat Sapienti: Lat. det sagda är nog för den som redan vet. En av dem som deltog i tjänstehjonsdebatten i inledningsfasen sommaren 1778 dolde sig bakom pseudonymen Sat Sapienti.
20. för tidigt eller vid fel tidpunkt ingångna
21. än widare stadna in Contradictoriis: fortsatt ha delade meningar
22. Inlägger var uppdelat på två nr av Dagligt Allehanda. Den andra delen som börjar här ingick i Dagligt Allehanda 16.6.1779 nr 133.
23. at förord bryter Lag: att ett föregående avtal eller gjort förbehåll omintetgör tillämpningen av lagbestämmelserna på den punkt avtalet eller förbehållet gäller
24. bör vara insistere
25. unus quisque potest Jura & Beneficia sua, aut insistera, aut Renunciare: lat. var och en kan hålla på eller avstå från de rättigheter och förmåner han åtnjuter
26. grundlagarna, författningen
27. motstridig
28. ekonomiskt ansträngd, knapp
29. Coursen war al pari: Kursen på värdepapper eller valuta överensstämde med dess nominella värde. Här åsyftas tiden före övergången till pappersmyntfot 1745. Efter att myntens värde senare sjönk kraftigt ansåg man att kursen som rådde före värdeminskningen var den ”normala”.
30. komma överens om skuldens avbetalning
31. quantum pro anno: lat. summa per år
32. överbud
33. rätta
34. Kongl. Råd-Kammarens Project til en förnyad Tjänstehjons-Stadga: se Utlåtande över tjänstehjonsstadgan 1778, not 1 och 2
35. skrämma
36. principium Authoritatis: lat. auktoritetsprincipen
37. in fieri: lat. å bane, håller på att ske
38. Clericus, eller Laicus: präst eller lekman
39. i oträngt mål: utan tvingande skäl, onödigtvis
40. Zäleuci grymma Lag ... om Projectet misslyckades: Åsyftar de första nedtecknade grekiska lagarna uppkallade efter Zaleukos, enligt antik tradition en lagstiftare i den grekiska kolonin Lokroi Epizefyrioi i Syditalien på 660-talet f.Kr. Enligt Zaleukos stränga och absoluta lagar var den som föreslog lagändringar tvungen att träda framför rådet med ett rep kring halsen. Om rådet röstade ner förslaget hängdes den som initierat lagändringen omedelbart.
41. ynnest

[1/132]

Herra kirkkoherra ja tohtori Chydeniukselle.

Kiitän herra tohtoria hyväntahtoisesta vastauksesta tämän lehden numerossa 104136lehden numerossa 104: ks. Vastaus Peripatheticukselle sekä siinä minulle aiheettomasti osoitetusta kohteliaisuudesta. Me emme tunne toisiamme henkilökohtaisesti, emme edes ulkonäöltäkään. Eikö siis ole paikallaan, että suhtaudumme toisiimme ystävällisesti, pysymme vain käsiteltävässä asiassa ja pyrimme pääsemään siinä lopputulokseen, jota yleensä sanomme totuudeksi. Arvoisa herra ei silti pahastune, jos huomautan sivumennen, että ainakin minä puolestani jäin kaipaamaan tuosta vastauksesta sitä johdonmukaisuutta, tulisuutta ja voimaa, jota olen muissa yhteyksissä ollut havaitsevinani useissa arvon herran kirjoituksissa. Arvoisan herran kiireet ja ehkä oman edellisen kirjoitukseni epätäydellisyys lienevät vaikuttaneet huomautusten hajanaisuuteen.

Muotoilkaamme tämän takia tällä kerralla joitakin periaatteita ja johtakaamme niistä päätelmiä, jotka selittävät asiaa sekä kummankin käsityksiä ja mielipiteitä siitä. Sanotaanhan vanhassa latinankielisessä sananlaskussa: Contra principia negantem, non est disputandum.137Contra principia negantem, non est disputandum: lat. ei pidä keskustella sellaisen kanssa, joka ei noudata periaatteita

Ellen erehdy, arvoisan herran tässä asiassa omaksuma periaate lienee: palkollisten luonnolliset oikeudet ja vapaus. Mutta kun arvoisa herra vastauksessaan myöntää, että tämä vapaus suurimmaksi osaksi päättyy yhteiskunnan jäseniksi tulemisen myötä ja yleisestä edusta tulee sen sijaan ylin laki, on uskoakseni parasta ja varminta, että pitäydymme viimeksi mainitussa käsityskannassa, jonka kumpikin puoli on tunnustanut oikeaksi.

Voisin toki tuoda esiin useampia perustotuuksia, mutta siinä tapauksessa todistelu olisi esitettävä laveammin kuin tämä lehti näyttää sallivan.

Yleisellä edulla tarkoitan kaikkea, mikä edistää yhteiskunnan hierarkiaan alistumista ja järjestyksen säilymistä, jotta valtio vaurastuisi ja pysyisi vakaana, sekä asianosaisten eli tässä tapauksessa isäntien ja palkollisten kahdenvälisiä ja vastavuoroisia etuja.

Jotta tähän päästäisiin, pitää kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden olla heti uskonnon jälkeen tärkein näkökohta, joka meidän on otettava huomioon.

Sitä, mitä Jumalan sana, katekismus ja huoneentaulu138Huoneentaulu oli Lutherin Vähän katekismuksen liite, jossa raamatunlauseiden avulla määriteltiin perheenjäsenten ja yhteiskunnan eri ryhmien velvollisuudet toisiaan kohtaan. sanovat toisaalta palkollisten alistumisesta ja toisaalta isäntien tärkeästä velvollisuudesta huolehtia sekä sielunhoidosta että heidän ajallisista eduistaan, minun ei tarvitsee muistuttaa herra tohtorille, joka tietää ja tuntee tällaiset asiat paljon paremmin kuin minä. Ja tästä näyttää seuraavan noiden osapuolten välinen etujen, oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, jota sanon ja jonka arvoisa herrakin tuntuu tunnustavan kohtuudeksi ja oikeudenmukaisuudeksi.[2/132]

Jos on totta, etteivät valtakunnan maa- ja merivoimat, elinkeinot, käsityöammatit eikä maatalous kykene säilymään eikä niitä voida saada toimimaan ilman palkollisia, lienee myös myönnettävä, että samassa määrin kuin palkollisten määrää vähennetään säädöksillä tai he saavat oikeuden vaatia korkeita palkkoja, mainitut yhteiskunnan laitokset joutuvat vaaraan ja heikkenevät.

Arvoisa herra vaatii, että nimitys irtolainen on halventavana ja perusteettomana poistettava kaikista säädöksistä. Toisin sanottuna siis kuka tahansa niin mies kuin nainenkin saa olla irtolainen ja nauttia niin sanottua laillista suojelua139laillista suojelua: Mikäli henkilöllä ei ollut vakituista palveluspaikkaa tai omaa elinkeinoa, hänellä ei ollut laillista suojelua, jolloin hänet saatettiin pidättää irtolaisena ja määrätä pakkotyöhön. henkilökohtaisena oikeutenaan, jos ja kun tämä hänelle parhaiten sopii.

Mutta hyvä mies, sano minulle, mahtaisiko tuollainen säädös olla omiaan lisäämään vai vähentämään palkollisten määrää? Ajatelkaa asiaa itse tarkasti, arvoisa herra tohtori.

Lisäksi esitetään väite, että ihmisten avioitumisen estäminen on luonnotonta eikä järin viisastakaan, ja olen itsekin tietyllä tavalla samaa mieltä. Kysyn vain, kuka on estänyt palkollisia avioitumasta palvelusvuoden päätyttyä? Sitä ei ole kielletty missään säädöksessä, ja olen itse isäntänä järjestänyt omalla kustannuksellani kalliisti häitä sekä piioille että rengeille. Voisin esittää tästä asiasta ehkä tuhansia esimerkkejä muiden talouksista, ja luullakseni arvoisa herra tekisi samoin, jos hänen ikävuotensa ja varallisuutensa, joita en tunne, tämän mahdollistaisivat.

Tarkastelkaamme kuitenkin asiaa hieman tarkemmin. Kumpi vaihtoehdoista on parempi: sekö, että alemman rahvaan nuoret ryntäävät avioliittoon keskenään paikassa ja ikävaiheessa, jossa he eivät tiedä eivätkä ymmärrä mitään, eivät omista mitään ja kykenevät tuskin mitään hankkimaankaan, vai se, että heidät ensin määrätään laillisena ajankohtana ja laillisessa järjestyksessä palvelukseen, jonka aikana he saavat parempaa koulutusta, tottuvat kovaan työhön ja uurastukseen, heidät ohjataan hillitsemään mielihalunsa ja he saavat sellaista opetusta, joka hyödyttää heitä itseään, jos ja kun he joskus siirtyvät huoneenhallituksen säätyyn.140siirtyvät huoneenhallituksen säätyyn: menevät naimisiin ja perustavat oman talouden Ovat jopa saattaneet ansaitakin jotakin, jos ovat eläneet hyveellisesti ja säästäväisesti.

Arvoisa herra näyttää kannattavan ensiksi mainittua vaihtoehtoa pitäen sitä väkiluvun kasvattamisen kannalta edullisimpana, mutta minä vastaan: jos tämä otetaan ainoaksi tavoitteeksemme, luulen pystyväni ehdottamaan muita tulokseen vielä paremmin johtavia keinoja. Sat sapienti.141Sat sapienti: lat. lyhennys Terentiuksen (”Phormio”, III, 3, 8) Plautuksen (”Persa” IV, 7, 9) esittämästä ilmauksesta dictum sapienti sat est, ”sanottu riittää viisaalle”, ts. viisas ymmärtää vähemmästäkin

Käsitykseni mukaan avioliiton tarkoituksena ei ole pelkästään lasten synnyttäminen, vaan myös heidän kasvattamisensa kristillisiksi, hyväkäytöksisiksi, voimakkaiksi ja työteliäiksi eli lyhyesti sanottuna yhteiskunnan hyödyllisiksi jäseniksi. Liian varhaisten, kiireellä solmittujen ja köyhien välisten avioliittojen välityksellä kuitenkin edistetään kurjuutta, voimattomuutta ja kerjäläiselämää, samalla kun palkollisten määrää lisäksi tuntuvasti vähenee, koska kukaan tuskin myöhemmin ryhtyy elättämään palkollisen vaimoa ja lapsia kesken palvelussuhteen, kun useimmilla isännillä on näinä kalliina rutiköyhyyden aikoina muutenkin kylliksi vaikeuksia itsensä ja oman perheensä elättämisessä.

Jos kuitenkin jäämme tässä asiassa edelleen erimielisiksi, vedotkaamme yleisöön, jotta se saisi puolueettomasti ratkaista, kummalla meistä on paremmat perustelut ja totuus puolellaan ja pysykäämme muuten keskenämme yhtä hyvinä ystävinä.[1/133]

Kirjoitelmamme142Kirjoitus ilmestyi kahdessa peräkkäisessä Dagligt Allehandan numerossa. Tästä alkaa toinen osa, joka julkaistiin 16.6.1779 numerossa 133. on jakautunut kahteen osaan, ja nyt siis seuraa palkollisten palkkaa koskeva tarkastelu.

Tässä yhteydessä minun on ensiksi vastattava arvoisan herran vastauksessaan esittämään kysymykseen, jolla hän luulee saavansa minut pahasti kiipeliin, nimittäin kysymykseen, miten laillisesti säädettyjen palkkojen suhteen on meneteltävä nälänhädän oloissa.

Vastaan: Kuten kaikkien yhteiskunnallisten ja taloudellisten lakien ollessa kyseessä tässäkin väistämättä pätee se vanha sääntö, että osapuolten keskinäinen sopimus ohittaa lain, eli lakimiesten uskon ja opetuksen mukaa: unus quisque potest iura et beneficia sua, aut insistere, aut renunciare.143unus quisque potest iura et beneficia sua, aut insistere, aut renunciare: lat. jokainen voi pitää kiinni tai luopua nauttimistaan oikeuksista ja eduista Olenkin jo myöntänyt, että jos tuollainen sopimus on etukäteen tehty, pitää sekä isännillä että palkollisilla olla oikeus myöhemmin korottaa tai alentaa palkkoja, mutta ellei asiasta ole sovittu, on lakia noudatettava ja sen on oltava ohjenuorana sekä tuomareille että oikeudenpalvelijoille valittajan oikeuden turvaamiseen. Ja kun melkein kaikki lait moraalilakeja ja hallitusvaltaa koskevia lakeja lukuun ottamatta sietävät tällaisen rajoituksen, lause ei ole ristiriitainen.

En ole myöskään sanonut, että palkat on säädettävä yhtäläisiksi niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina tai että niiden on oltava nykyisin samat kuin ne olivat 1739, jolloin palkollissääntö säädettiin ja kurssi oli pariarvossaan.144kurssi oli pariarvossaan: Kurssi oli yhtä suuri kuin nimellisarvo. Tässä viitataan aikaan ennen paperirahakantaan siirtymistä (1745), jolloin vallinnutta kurssia pidettiin sittemmin, rahan arvon alennuttua jyrkästi, ”normaalina”.

Käsitykseni mukaan lainsäätäjän on auliisti huolehdittava siitä, että säädöstä sovelletaan aikojen luonteen sekä rahan nousevan tai laskevan arvon mukaisesti; jos nälänhätä on ennustettavissa, on myös lakia muokattava tilanteen mukaiseksi. Kristillinen ja inhimillinen velvollisuus elättää palkollinen ja maksaa hänen palkkansa ei kuitenkaan voi lakata nälänhädän vallitessa, ellei maksaja menetä täysin kykyään tämän velvollisuuden täyttämiseen, jolloin asianomainen joutuu tekemään akordin145konkurssitilanteessa velallisen ja -velkojien sopimus, jossa sovitaan velkojen osittaisesta maksamisesta niin palkollistensa kuin muidenkin velkojiensa kanssa. Vanhan sananlaskun mukaanhan hätä ei lue lakia.

Varsinaisesti meitä erottava kysymys lienee se, toimittaisiinko paremmin ja valtiolle edullisemmin, jos palkollisten palkat säädettäisiin yleisellä lailla tietyksi summaksi vuodelta vai jos niiden määräytyminen jätettäisiin asianomaisten vapaan sopimisen varaan.

Olen uskonut, että minun on annettava tukeni ensiksi mainitulle ratkaisulle, ja näen jälkimmäisessä paljon arveluttavia piirteitä, seuraavista syistä:

1) Koska työkykyiset henkilöt ovat minun käsitykseni mukaan edellä esitetyn perusteella velvollisia ryhtymään tietyksi ajaksi ja tietyn järjestyksen mukaisesti vuosipalvelukseen elinkeinonharjoittajien sekä yleisen edun edistämiseksi, ei heidän työtään eikä palvelustaan voida arvoisan herran esittämän ajatuksen mukaisesti pitää niin ehdottomasti heidän omaisuutenaan, että he voisivat määrätä sille ikään kuin kauppatavaralle mielensä mukaisen arvon. Hyvää järjestystä noudattavan hallitusvallan ei siis myöskään pidä jättää heidän vapaasti valittavakseen, että he joko saavat mieleisensä palkan tai pysyvät kokonaan poissa palveluksesta.

2) Koska vapaa sopimusoikeus johtaa tässä tapauksessa väistämättä palkkojen nousuun, isäntien vähävaraisemman osan, johon luultavasti kuuluu isäntien enemmistö, on joko maksettava niin paljon palkkaa kuin palkollinen haluaa tai jäätävä ilman palvelusväkeä, jolloin jälkimmäinen vaihtoehto veisi ilman muuta heidät tuhoon ja erityisesti koko peltoviljelyn rappiolle. Ja näin arvoisan herran ehdotus varmaankin hyödyttäisi rikkaita, mutta olisi vahingoksi kaikille köyhille isännille.

3) Tuollainen sopimusvapaus aiheuttaisi ylisuurten palkkojen tarjoamista, sanaharkkaa ja alituista riitaa sekä isäntien ja palkollisten välille että kummankin ryhmän omassa keskuudessa, mitä valitettavasti monikin juuri tuntuu toivovan.

Aika kuitenkin rientää, eikä paperille mahdu laveasanaisuutta.

Sallittakoon minun tämän takia herra tohtorin itse yllä mainitussa vastauksessaan esittämien ajatusten johdosta lopuksi esittää tarkemman valaistuksen saamiseksi arvoisalle herralle muutamia lyhyitä ja yksinkertaisia kysymyksiä.

1) Koska arvoisa herra sanoo, että hyvä palveluspaikka tai isäntä ei koskaan jää vaille palkollisia, saisinko kuulla, mitä arvoisa herra tarkoittaa sanoilla hyvä isäntä?

Onko se isäntä hyvä, jolla on kylliksi varaa ja hyväntahtoisuutta antaakseen palkolliselle sen verran rahapalkkaa, ruokaa, vaatteita, vapautta ja huveja ym. kuin tämä pyytää ja toivoo?

Vaiko se, joka köyhänä kykynsä mukaan antaa sen, mikä on kohtuullista ja lain määräämää, joka yrittää korjata palkollisen virheitä ja monia pahoja tapoja ja saada hänet parantamaan niitä, ohjaa häntä jumalanpelkoon, vireyteen ja työhön eikä koskaan katso sormien lävitse karkeita ja ilmeisen selviä rikkomuksia?[2/133]

Ensiksi mainitussa tapauksessa lienevät useimmat palkollisista valmiita pystyttämään herra tohtorille muistopatsaan hänen kuolemansa jälkeen, mutta jälkimmäisessä tapauksessa hän voisi helposti joutua riitaan omien päämiestensä kanssa.

2) Kun herra tohtori kysyy, tunnenko kamari- ja talousdeputaation asiaa koskevaan mietintöön perustuvaa kuninkaallisen neuvoston esitystä146kuninkaallisen neuvoston esitystä: ks Lausunto palkollissäännöstä, viitteet 4–18 uudeksi palkollissäännöksi sekä kuninkaallisen kamarikollegion siihen perustuvaa lausuntoa, kysyttäköön vastaukseksi, haluaako herra tohtori tällä kysymyksellä tehdä vaikutuksen tai pelotella aseenaan ylempään auktoriteettiin vetoaminen?

Vakuutan pyhästi, etten ole nähnyt enkä lukenut kumpaakaan noista teksteistä, ja saanen siis anteeksi, jos tähän kirjoitukseen on tullut jotakin, mikä on niiden vastaista; en kuitenkaan missään tapauksessa usko sen olevan vaarallista niin kauan kuin asia on vireillä eikä odotettua uutta palkollissääntöä ole vielä julkaistu.

Lopuksi ja kolmanneksi arvoisa herra puhuu lakien kirjoittajista käyttäen sanaa ”lakimaakari”. Mutta hyvänen aika, miten minun olisi tämä ymmärrettävä? Olen kyllä kuullut hattumaakareista, peruukkimaakareista, satulamaakareista ynnä muista, mutta en koskaan ”lakimaakareista”.

Ehkäpä tällä sanalla tarkoitetaan pappismiestä tai maallikkoa, joka sotkeutuu tarpeettomasti lakien säätämiseen? Tai sellaisia aloitemaakareita, joiden oli Zaleukoksen julman lain mukaan oli ehdotustaan esitellessään astuttava esiin kaulassaan köysi, johon heidät aikanaan hirtettäisiin, jos esitys kaatuisi?147Zaleukoksen julman ... jos esitys kaatuisi?: Ensimmäiset muistiinmerkityt kreikkalaiset lait ovat saaneet nimensä Zaleukokselta, joka perimätiedon mukaan toimi lainsäätäjänä kreikkalaisessa Lokroi Epizefyrioi -siirtokunnassa Etelä-Italiassa 660-luvulla eKr. Zaleukoksen ankarien ja ehdottomien lakien mukaan lainmuutosta esittäneen oli astuttava neuvoston eteen köysi kaulassaan. Jos neuvosto hylkäsi esityksen, hirtettiin sitä esittänyt välittömästi.

Mikäli arvoisa herra suvaitsee valistaa minua näistä asioista, se on minulle suuri suosionosoitus; olen kuitenkin edelleen

nöyrä palvelija

Peripatheticus.

P. S. Käsitykseni mukaan palkollissääntö ei ole väen maastamuuton syy, vaan siihen on muita syitä, joita saattanen tuonnempana esitellä.

Suom. Heikki Eskelinen

1. lehden numerossa 104: ks. Vastaus Peripatheticukselle
2. Contra principia negantem, non est disputandum: lat. ei pidä keskustella sellaisen kanssa, joka ei noudata periaatteita
3. Huoneentaulu oli Lutherin Vähän katekismuksen liite, jossa raamatunlauseiden avulla määriteltiin perheenjäsenten ja yhteiskunnan eri ryhmien velvollisuudet toisiaan kohtaan.
4. laillista suojelua: Mikäli henkilöllä ei ollut vakituista palveluspaikkaa tai omaa elinkeinoa, hänellä ei ollut laillista suojelua, jolloin hänet saatettiin pidättää irtolaisena ja määrätä pakkotyöhön.
5. siirtyvät huoneenhallituksen säätyyn: menevät naimisiin ja perustavat oman talouden
6. Sat sapienti: lat. lyhennys Terentiuksen (”Phormio”, III, 3, 8) Plautuksen (”Persa” IV, 7, 9) esittämästä ilmauksesta dictum sapienti sat est, ”sanottu riittää viisaalle”, ts. viisas ymmärtää vähemmästäkin
7. Kirjoitus ilmestyi kahdessa peräkkäisessä Dagligt Allehandan numerossa. Tästä alkaa toinen osa, joka julkaistiin 16.6.1779 numerossa 133.
8. unus quisque potest iura et beneficia sua, aut insistere, aut renunciare: lat. jokainen voi pitää kiinni tai luopua nauttimistaan oikeuksista ja eduista
9. kurssi oli pariarvossaan: Kurssi oli yhtä suuri kuin nimellisarvo. Tässä viitataan aikaan ennen paperirahakantaan siirtymistä (1745), jolloin vallinnutta kurssia pidettiin sittemmin, rahan arvon alennuttua jyrkästi, ”normaalina”.
10. konkurssitilanteessa velallisen ja -velkojien sopimus, jossa sovitaan velkojen osittaisesta maksamisesta
11. kuninkaallisen neuvoston esitystä: ks Lausunto palkollissäännöstä, viitteet 4–18
12. Zaleukoksen julman ... jos esitys kaatuisi?: Ensimmäiset muistiinmerkityt kreikkalaiset lait ovat saaneet nimensä Zaleukokselta, joka perimätiedon mukaan toimi lainsäätäjänä kreikkalaisessa Lokroi Epizefyrioi -siirtokunnassa Etelä-Italiassa 660-luvulla eKr. Zaleukoksen ankarien ja ehdottomien lakien mukaan lainmuutosta esittäneen oli astuttava neuvoston eteen köysi kaulassaan. Jos neuvosto hylkäsi esityksen, hirtettiin sitä esittänyt välittömästi.

Unfortunately this content isn't available in English