Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 9
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 11
§ 10
Uhraa vielä hieman aikaa saadaksesi tästä lisätietoja Ruotsin kaupan historiaan kuuluvasta erikoisesta tapauksesta, joka todellakin valaisee asiaa.
Vuonna 1680 ja sitä edeltäneinä aikoina raudan yleinen hinta oli Karlstadin ja Kristinehamnin markkinoilla 24 kuparitaaleria, mikä sen ajan vaihtokurssin mukaan teki neljä hopeariikintaaleria, mutta sen jälkeen kun Göteborgin kaupunki sai vuonna 1681 yksinomaisella erioikeudella tapulivapauden Ruotsin länsirannikolla ja Uddevallalle vuonna 1674 myönnetty tapulioikeus otettiin siltä pois1 ja rautakauppa mainituilla markkinoilla jäi pelkästään Göteborgin asukkaiden käsiin, raudan hinta putosi muutamassa vuodessa aina 18 taaleriin kippunnalta tai kolmeen riikintaaleriin, niin että vasarapatruunat, kuten ruukinomistajia silloin kutsuttiin, samoin kuin Värmlannin vuorikunnan ruukinharjoittajat, joutuivat 22. lokakuuta ja 25. joulukuuta 1688 jätetyissä anomuksissaan kuninkaalliselle vuorikollegiolle ensimmäistä kertaa valittamaan kohtuuttomasta pakosta, jonka armoille heidän rautakauppansa oli siitä hetkestä joutunut, kun Uddevalla menetti tapulioikeutensa.
On surullista lukea asiakirjoista, mitä Bergslagenin ja Göteborgin kaupungin välillä tuosta lähtien alkaneessa laajassa oikeudenkäynnissä tapahtui ja mihin surkeuteen tämä vuorikunta tätä kautta alistettiin. Kaikki tutkimukset ja asiakirjat samoin kuin kollegioiden ja kuninkaan käskynhaltijoiden lausunnot ovat yhtä mieltä siitä, että Göteborgin yksin saama vapaus oli juuri se, joka teki kaupungista kykenevän kiristämään Bergslagenia. Kauppiaat saivat kuninkaallisen vuorikollegion varoituksen, ja heitä uhattiin oikeuksiensa menettämisellä, mutta ilman tulosta.
Göteborg pakotti 1) raudanhinnan alas yhdellä riikintaalerilla kippunnalta; 2) nosti ennenkuulumattomasti tavaroidensa myyntihintoja ja myi riihikuivaa ruistaan 18 kuparitaalerilla tynnyriltä, kun Uddevalla myi samanlaista viljaa 13 1/2 taalerilla samaa rahaa; 3) petti Bergslagenia väärillä mitoilla, sillä suolaa myytiin tynnyreissä2, jotka eivät vetäneet enempää kuin kolmesta kolmeen ja puoleen vakkaa, kun Tukholman mitta veti kahdeksasosan enemmän.
Tässä yhteydessä minun täytyy huomauttaa, että sen jälkeen kun Tukholma vuoden 1617 kauppa-asetuksen3 kautta oli ensi kertaa tullut mukaan Bergslagenin kauppaan, ne jotka vasta tuolloin pyrkivät ottamaan itselleen Bergslagenin kaupan maakaupunkien porvareilta, eivät olleet voineet näkyvästi harjoittaa monopoleja. Ulkomaiset asiamiehet rajoittivat näet näitä monopoleja väliaikaisten päätösten ja poikkeuslupien ansiosta vastoin vuosien 1617 ja 1673 kauppa-asetuksia4, ja vaikka samat asetukset saatettiin kuninkaallisen majesteetin selvennyksellä 28. huhtikuuta 16875 täysin voimaan, näkyy sitä seuranneista kauppa-asetuksista, muun muassa vuoden 1699 kuninkaallisesta päätöksestä6, ettei niitä ollut pantu toimeen. Göteborgin asukkailta monopolien harjoittaminen kuitenkin onnistui paremmin. He eivät tulleet 4) vasarapatruunoiden eivätkä ruukinomistajien avuksi riittävillä ennakoilla; 5) he kieltäytyivät solmimasta sopimuksia ja 6) ottamasta vastaan ja maksamasta sitä täysilaatuista rautaa, joka ylitti sopimuksen kokonaismäärän.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 9
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 11
paikat: Bergslagen Bohuslääni Göteborg Karlstad Kristinehamn Ruotsi Uddevalla Värmlanti
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: