Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 9
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 11
§ 10
Uhraa vielä hieman aikaa saadaksesi tästä lisätietoja Ruotsin kaupan historiaan kuuluvasta erikoisesta tapauksesta, joka todellakin valaisee asiaa.
Vuonna 1680 ja sitä edeltäneinä aikoina raudan yleinen hinta oli Karlstadin ja Kristinehamnin markkinoilla 24 kuparitaaleria, mikä sen ajan vaihtokurssin mukaan teki neljä hopeariikintaaleria, mutta sen jälkeen kun Göteborgin kaupunki sai vuonna 1681 yksinomaisella erioikeudella tapulivapauden Ruotsin länsirannikolla ja Uddevallalle vuonna 1674 myönnetty tapulioikeus otettiin siltä pois1 ja rautakauppa mainituilla markkinoilla jäi pelkästään Göteborgin asukkaiden käsiin, raudan hinta putosi muutamassa vuodessa aina 18 taaleriin16 kippunnalta tai kolmeen riikintaaleriin, niin että vasarapatruunat, kuten ruukinomistajia silloin kutsuttiin, samoin kuin Värmlannin vuorikunnan ruukinharjoittajat, joutuivat 22. lokakuuta ja 25. joulukuuta 1688 jätetyissä anomuksissaan kuninkaalliselle vuorikollegiolle ensimmäistä kertaa valittamaan kohtuuttomasta pakosta, jonka armoille heidän rautakauppansa oli siitä hetkestä joutunut, kun Uddevalla menetti tapulioikeutensa.
On surullista lukea asiakirjoista, mitä Bergslagenin ja Göteborgin kaupungin välillä tuosta lähtien alkaneessa laajassa oikeudenkäynnissä tapahtui ja mihin surkeuteen tämä vuorikunta tätä kautta alistettiin. Kaikki tutkimukset ja asiakirjat samoin kuin kollegioiden ja kuninkaan käskynhaltijoiden lausunnot ovat yhtä mieltä siitä, että Göteborgin yksin saama vapaus oli juuri se, joka teki kaupungista kykenevän kiristämään Bergslagenia. Kauppiaat saivat kuninkaallisen vuorikollegion varoituksen, ja heitä uhattiin oikeuksiensa menettämisellä, mutta ilman tulosta.
Göteborg pakotti 1) raudanhinnan alas yhdellä riikintaalerilla kippunnalta; 2) nosti ennenkuulumattomasti tavaroidensa myyntihintoja ja myi riihikuivaa ruistaan 18 kuparitaalerilla tynnyriltä, kun Uddevalla myi samanlaista viljaa 13 1/2 taalerilla samaa rahaa; 3) petti Bergslagenia väärillä mitoilla, sillä suolaa myytiin tynnyreissä2, jotka eivät vetäneet enempää kuin kolmesta kolmeen ja puoleen vakkaa, kun Tukholman mitta veti kahdeksasosan enemmän.
Tässä yhteydessä minun täytyy huomauttaa, että sen jälkeen kun Tukholma vuoden 1617 kauppa-asetuksen3 kautta oli ensi kertaa tullut mukaan Bergslagenin kauppaan, ne jotka vasta tuolloin pyrkivät ottamaan itselleen Bergslagenin kaupan maakaupunkien porvareilta, eivät olleet voineet näkyvästi harjoittaa monopoleja. Ulkomaiset asiamiehet rajoittivat näet näitä monopoleja väliaikaisten päätösten ja poikkeuslupien ansiosta vastoin vuosien 1617 ja 1673 kauppa-asetuksia4, ja vaikka samat asetukset saatettiin kuninkaallisen majesteetin selvennyksellä 28. huhtikuuta 16875 täysin voimaan, näkyy sitä seuranneista kauppa-asetuksista, muun muassa vuoden 1699 kuninkaallisesta päätöksestä6, ettei niitä ollut pantu toimeen. Göteborgin asukkailta monopolien harjoittaminen kuitenkin onnistui paremmin. He eivät tulleet 4) vasarapatruunoiden eivätkä ruukinomistajien avuksi riittävillä ennakoilla; 5) he17 kieltäytyivät solmimasta sopimuksia ja 6) ottamasta vastaan ja maksamasta sitä täysilaatuista rautaa, joka ylitti sopimuksen kokonaismäärän.
§. 10.
Tag dig ännu liten tid, at ytterligare blifwa underrättad härom af en besynnerlig händelse utur den Swenska Handels-Historien, som märkeligen7 uplyser saken.
År 1680 och den förutgående tiden, war det allmänna Järn-priset på Carlstads och Christinahamns Marknader 24 Dal. Kopparmynt, som efter den tidens Cours, utgjorde 4 Riksdaler Specie; men sedan år 1681 Götheborgs Stad blef et Privilegium Exclusivum til Stapel-frihet i Wästra Hafwet8 meddelt och den 1674 Uddewalla bewiljade Stapel honom betagen,9 och Järn-handelen wid ofwannämde Marknader stannade Götheborgs-boen, endast i händerne, så föll Järn-priset inom några år ända til 18 Dal.16 Skepp. eller 3 Riksdaler; så at Hammar-Patronerne, så kallades då Bruks-ägare, jämte Wärmlands Bärgslags Bruks-Idkare år 1688, under den 22 Octob. och 25 Decemb., genom ingifne Supliker i Kongl. Bärgs-Collegio, första gången måste klaga öfwer det odrägeliga twång deras Järn-Handel från den stunden råkat uti, då Uddewalla förlorade sin Stapel-rätt.
Det är ömkeligt, at läsa i Handlingarne, huru det gick til med den imellan Bärgslagen och Götheborgs Stad, härigenom upkomne widlyftiga Rättegång, och det elände denna Bärgslag dymedelst sattes uti. Alla undersökningar och Acter, samt Collegiernas och Konungens Befallningshafwandes utlåtande stämma därutinnan öfwerens, at Götheborgs ensamt wundna frihet, war den samma, som satte Staden i stånd, at twinga Bärgslagen. De Handlande blefwo af Konglige Bärgs-Collegio åtwarnade och hotade, at förlora sin rättighet; men alt förgäfwes.
Götheborg twingade 1) neder Järn-priset en Riksdaler på Skepp. 2) Stegrade oärhördt up sina Waror, och sålde sin Ri-torra Råg til 18 Dal. Kopparmynt Tunnan, då Uddewalla sålde samma slags Spannemål til 13 1/2 Daler dito mynt. 3) Bedrog Bärgslagen genom et falskt mål;10 emedan Saltet såldes i spil-träds Tunnor,11 som ej mera höllo än 3 à 3 1/2 skeppa, då Stockholms mål innehölt 1/8:del mera.
Härwid bör jag anmärka, at sedan Stockholm genom Handels-Ordinantien af 1617,12 första gången kommit in i Bärgslags Handelen, hade några synbara Monopolier af dem, som nu först wille draga under sig Bärgslags Handelen från Upstads-borgarne, icke kunnat föröfwas, emedan utländske Expediterne förmedelst interims Resolutioner och Concessioner,13 twärt emot Handels-Ordinantierne af 1617 och 1673,14 höllo dem inom skrankorne, och ehuru samma Ordinantier genom Kongl. Maj:ts Förklaring af d. 28 April 168715 sattes i sin fulla kraft, ses dock af Handels-Ordinantierna den instundade tiden, och bland annat af Kongl. Resolutionen år 1699,16 at därå ingen werkställighet fölgt; men för Götheborgs-boerne gick det bättre an. De bisprungo 4) icke Hammar-Patronerne och Bruks-ägarne med tilräckeliga förlager. 5) Wä17grade de, at ingå Contracter, och 6) at emottaga och betala det redbara Järnet, som öfwersteg Contracts Summan.
§ 10
Uhraa vielä hieman aikaa saadaksesi tästä lisätietoja Ruotsin kaupan historiaan kuuluvasta erikoisesta tapauksesta, joka todellakin valaisee asiaa.
Vuonna 1680 ja sitä edeltäneinä aikoina raudan yleinen hinta oli Karlstadin ja Kristinehamnin markkinoilla 24 kuparitaaleria, mikä sen ajan vaihtokurssin mukaan teki neljä hopeariikintaaleria, mutta sen jälkeen kun Göteborgin kaupunki sai vuonna 1681 yksinomaisella erioikeudella tapulivapauden Ruotsin länsirannikolla ja Uddevallalle vuonna 1674 myönnetty tapulioikeus otettiin siltä pois17 ja rautakauppa mainituilla markkinoilla jäi pelkästään Göteborgin asukkaiden käsiin, raudan hinta putosi muutamassa vuodessa aina 18 taaleriin16 kippunnalta tai kolmeen riikintaaleriin, niin että vasarapatruunat, kuten ruukinomistajia silloin kutsuttiin, samoin kuin Värmlannin vuorikunnan ruukinharjoittajat, joutuivat 22. lokakuuta ja 25. joulukuuta 1688 jätetyissä anomuksissaan kuninkaalliselle vuorikollegiolle ensimmäistä kertaa valittamaan kohtuuttomasta pakosta, jonka armoille heidän rautakauppansa oli siitä hetkestä joutunut, kun Uddevalla menetti tapulioikeutensa.
On surullista lukea asiakirjoista, mitä Bergslagenin ja Göteborgin kaupungin välillä tuosta lähtien alkaneessa laajassa oikeudenkäynnissä tapahtui ja mihin surkeuteen tämä vuorikunta tätä kautta alistettiin. Kaikki tutkimukset ja asiakirjat samoin kuin kollegioiden ja kuninkaan käskynhaltijoiden lausunnot ovat yhtä mieltä siitä, että Göteborgin yksin saama vapaus oli juuri se, joka teki kaupungista kykenevän kiristämään Bergslagenia. Kauppiaat saivat kuninkaallisen vuorikollegion varoituksen, ja heitä uhattiin oikeuksiensa menettämisellä, mutta ilman tulosta.
Göteborg pakotti 1) raudanhinnan alas yhdellä riikintaalerilla kippunnalta; 2) nosti ennenkuulumattomasti tavaroidensa myyntihintoja ja myi riihikuivaa ruistaan 18 kuparitaalerilla tynnyriltä, kun Uddevalla myi samanlaista viljaa 13 1/2 taalerilla samaa rahaa; 3) petti Bergslagenia väärillä mitoilla, sillä suolaa myytiin tynnyreissä18, jotka eivät vetäneet enempää kuin kolmesta kolmeen ja puoleen vakkaa, kun Tukholman mitta veti kahdeksasosan enemmän.
Tässä yhteydessä minun täytyy huomauttaa, että sen jälkeen kun Tukholma vuoden 1617 kauppa-asetuksen19 kautta oli ensi kertaa tullut mukaan Bergslagenin kauppaan, ne jotka vasta tuolloin pyrkivät ottamaan itselleen Bergslagenin kaupan maakaupunkien porvareilta, eivät olleet voineet näkyvästi harjoittaa monopoleja. Ulkomaiset asiamiehet rajoittivat näet näitä monopoleja väliaikaisten päätösten ja poikkeuslupien ansiosta vastoin vuosien 1617 ja 1673 kauppa-asetuksia20, ja vaikka samat asetukset saatettiin kuninkaallisen majesteetin selvennyksellä 28. huhtikuuta 168721 täysin voimaan, näkyy sitä seuranneista kauppa-asetuksista, muun muassa vuoden 1699 kuninkaallisesta päätöksestä22, ettei niitä ollut pantu toimeen. Göteborgin asukkailta monopolien harjoittaminen kuitenkin onnistui paremmin. He eivät tulleet 4) vasarapatruunoiden eivätkä ruukinomistajien avuksi riittävillä ennakoilla; 5) he17 kieltäytyivät solmimasta sopimuksia ja 6) ottamasta vastaan ja maksamasta sitä täysilaatuista rautaa, joka ylitti sopimuksen kokonaismäärän.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 10.
Tag dig ännu liten tid, at ytterligare blifwa underrättad härom af en besynnerlig händelse utur den Swenska Handels-Historien, som märkeligen23 uplyser saken.
År 1680 och den förutgående tiden, war det allmänna Järn-priset på Carlstads och Christinahamns Marknader 24 Dal. Kopparmynt, som efter den tidens Cours, utgjorde 4 Riksdaler Specie; men sedan år 1681 Götheborgs Stad blef et Privilegium Exclusivum til Stapel-frihet i Wästra Hafwet24 meddelt och den 1674 Uddewalla bewiljade Stapel honom betagen,25 och Järn-handelen wid ofwannämde Marknader stannade Götheborgs-boen, endast i händerne, så föll Järn-priset inom några år ända til 18 Dal.16 Skepp. eller 3 Riksdaler; så at Hammar-Patronerne, så kallades då Bruks-ägare, jämte Wärmlands Bärgslags Bruks-Idkare år 1688, under den 22 Octob. och 25 Decemb., genom ingifne Supliker i Kongl. Bärgs-Collegio, första gången måste klaga öfwer det odrägeliga twång deras Järn-Handel från den stunden råkat uti, då Uddewalla förlorade sin Stapel-rätt.
Det är ömkeligt, at läsa i Handlingarne, huru det gick til med den imellan Bärgslagen och Götheborgs Stad, härigenom upkomne widlyftiga Rättegång, och det elände denna Bärgslag dymedelst sattes uti. Alla undersökningar och Acter, samt Collegiernas och Konungens Befallningshafwandes utlåtande stämma därutinnan öfwerens, at Götheborgs ensamt wundna frihet, war den samma, som satte Staden i stånd, at twinga Bärgslagen. De Handlande blefwo af Konglige Bärgs-Collegio åtwarnade och hotade, at förlora sin rättighet; men alt förgäfwes.
Götheborg twingade 1) neder Järn-priset en Riksdaler på Skepp. 2) Stegrade oärhördt up sina Waror, och sålde sin Ri-torra Råg til 18 Dal. Kopparmynt Tunnan, då Uddewalla sålde samma slags Spannemål til 13 1/2 Daler dito mynt. 3) Bedrog Bärgslagen genom et falskt mål;26 emedan Saltet såldes i spil-träds Tunnor,27 som ej mera höllo än 3 à 3 1/2 skeppa, då Stockholms mål innehölt 1/8:del mera.
Härwid bör jag anmärka, at sedan Stockholm genom Handels-Ordinantien af 1617,28 första gången kommit in i Bärgslags Handelen, hade några synbara Monopolier af dem, som nu först wille draga under sig Bärgslags Handelen från Upstads-borgarne, icke kunnat föröfwas, emedan utländske Expediterne förmedelst interims Resolutioner och Concessioner,29 twärt emot Handels-Ordinantierne af 1617 och 1673,30 höllo dem inom skrankorne, och ehuru samma Ordinantier genom Kongl. Maj:ts Förklaring af d. 28 April 168731 sattes i sin fulla kraft, ses dock af Handels-Ordinantierna den instundade tiden, och bland annat af Kongl. Resolutionen år 1699,32 at därå ingen werkställighet fölgt; men för Götheborgs-boerne gick det bättre an. De bisprungo 4) icke Hammar-Patronerne och Bruks-ägarne med tilräckeliga förlager. 5) Wä17grade de, at ingå Contracter, och 6) at emottaga och betala det redbara Järnet, som öfwersteg Contracts Summan.
§ 10
Uhraa vielä hieman aikaa saadaksesi tästä lisätietoja Ruotsin kaupan historiaan kuuluvasta erikoisesta tapauksesta, joka todellakin valaisee asiaa.
Vuonna 1680 ja sitä edeltäneinä aikoina raudan yleinen hinta oli Karlstadin ja Kristinehamnin markkinoilla 24 kuparitaaleria, mikä sen ajan vaihtokurssin mukaan teki neljä hopeariikintaaleria, mutta sen jälkeen kun Göteborgin kaupunki sai vuonna 1681 yksinomaisella erioikeudella tapulivapauden Ruotsin länsirannikolla ja Uddevallalle vuonna 1674 myönnetty tapulioikeus otettiin siltä pois33 ja rautakauppa mainituilla markkinoilla jäi pelkästään Göteborgin asukkaiden käsiin, raudan hinta putosi muutamassa vuodessa aina 18 taaleriin16 kippunnalta tai kolmeen riikintaaleriin, niin että vasarapatruunat, kuten ruukinomistajia silloin kutsuttiin, samoin kuin Värmlannin vuorikunnan ruukinharjoittajat, joutuivat 22. lokakuuta ja 25. joulukuuta 1688 jätetyissä anomuksissaan kuninkaalliselle vuorikollegiolle ensimmäistä kertaa valittamaan kohtuuttomasta pakosta, jonka armoille heidän rautakauppansa oli siitä hetkestä joutunut, kun Uddevalla menetti tapulioikeutensa.
On surullista lukea asiakirjoista, mitä Bergslagenin ja Göteborgin kaupungin välillä tuosta lähtien alkaneessa laajassa oikeudenkäynnissä tapahtui ja mihin surkeuteen tämä vuorikunta tätä kautta alistettiin. Kaikki tutkimukset ja asiakirjat samoin kuin kollegioiden ja kuninkaan käskynhaltijoiden lausunnot ovat yhtä mieltä siitä, että Göteborgin yksin saama vapaus oli juuri se, joka teki kaupungista kykenevän kiristämään Bergslagenia. Kauppiaat saivat kuninkaallisen vuorikollegion varoituksen, ja heitä uhattiin oikeuksiensa menettämisellä, mutta ilman tulosta.
Göteborg pakotti 1) raudanhinnan alas yhdellä riikintaalerilla kippunnalta; 2) nosti ennenkuulumattomasti tavaroidensa myyntihintoja ja myi riihikuivaa ruistaan 18 kuparitaalerilla tynnyriltä, kun Uddevalla myi samanlaista viljaa 13 1/2 taalerilla samaa rahaa; 3) petti Bergslagenia väärillä mitoilla, sillä suolaa myytiin tynnyreissä34, jotka eivät vetäneet enempää kuin kolmesta kolmeen ja puoleen vakkaa, kun Tukholman mitta veti kahdeksasosan enemmän.
Tässä yhteydessä minun täytyy huomauttaa, että sen jälkeen kun Tukholma vuoden 1617 kauppa-asetuksen35 kautta oli ensi kertaa tullut mukaan Bergslagenin kauppaan, ne jotka vasta tuolloin pyrkivät ottamaan itselleen Bergslagenin kaupan maakaupunkien porvareilta, eivät olleet voineet näkyvästi harjoittaa monopoleja. Ulkomaiset asiamiehet rajoittivat näet näitä monopoleja väliaikaisten päätösten ja poikkeuslupien ansiosta vastoin vuosien 1617 ja 1673 kauppa-asetuksia36, ja vaikka samat asetukset saatettiin kuninkaallisen majesteetin selvennyksellä 28. huhtikuuta 168737 täysin voimaan, näkyy sitä seuranneista kauppa-asetuksista, muun muassa vuoden 1699 kuninkaallisesta päätöksestä38, ettei niitä ollut pantu toimeen. Göteborgin asukkailta monopolien harjoittaminen kuitenkin onnistui paremmin. He eivät tulleet 4) vasarapatruunoiden eivätkä ruukinomistajien avuksi riittävillä ennakoilla; 5) he17 kieltäytyivät solmimasta sopimuksia ja 6) ottamasta vastaan ja maksamasta sitä täysilaatuista rautaa, joka ylitti sopimuksen kokonaismäärän.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 9
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 11
paikat: Bergslagen Bohuslääni Göteborg Karlstad Kristinehamn Ruotsi Uddevalla Värmlanti
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: