Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 13
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 15
§ 14
Mutta autuas Luther vaatii tässä erityisesti, että meidän täytyy ensimmäisenä puolustaa lähimmäistämme. Se tarkoittaa, että meidän tulee puolustaa lähimmäistämme, hänen hyvää nimeään ja hyvää mainettaan. Mikään ei ole yleisempää, kuin että kuulemme toisten parjaavan ja halventavan lähimmäistämme ja kristinkumppaniamme. Oikean kristityn ei silloin ole aika kuunnella sellaista hyväksyen ja jollain tavalla tyytyväisyyttään ilmaisten, vaan meidän tulee kaikin mahdollisin keinoin puolustaa häntä. Tässä on kuitenkin huomattava, että se ei suinkaan saa tapahtua valehtelemalla, vaan sen täytyy aina perustua totuuteen niin pitkälle, kuin sen voimme tietää. Tämä puolustaminen kumpuaa toki täysin rakkauden ja totuuden lähteistä, mutta sitä toteutetaan kuitenkin eri tilanteissa eri tavoin. Siihen kuuluu, että totuuden koetinkivellä koettelemme lähimmäistämme vastaan esitettyjä syytöksiä. Liian usein otamme jokapäiväisessä puheessa löysät huhut, pelkät epäilyt ja jopa ilmiselvien vihollisten herjaukset täytenä totena. Ei juurikaan kysytä, miten ne sopivat yhteen ajankohdan ja erilaisten olosuhteiden kanssa, tai kuinka luotettava kertoja on ollut, vaan parjataan, uskotaan ja tuomitaan. Puolustamisen tulee nojata puolueettomiin todisteisiin, niin että kaikki sellainen, missä ei ole kaikkea oikealta totuudelta vaadittavaa varmuutta, on jollei täysin kiellettävä, niin ainakin epävarmana asetettava epäilyksen alaiseksi, ja se järjettömyys, joka pannaan lähimmäisen viaksi, tulee valheena raivata kokonaan tieltä. Mutta toiset ihmiset eivät tuomitse meitä vain tekojemme, vaan valitettavasti useimmiten myös tarkoitustemme pohjalta, jolloin todelliset hairahdukset kuvataan monin verroin suurempina ja sinänsä viattomille teoille annetaan paheellinen leima. Tässä rakkaus vaatii jälleen, että totuuden rakastajan tulee raivata pois tieltä tällaiset arvelut ja vastustaa pahan sydämen perusteettomia laskelmia, eikä niihin pidä itse uskoa, vaan pikemminkin rakkauden lain mukaisesti tulkita kaikkea parhain päin. Sitä vastoin on korostettava hänen hyveitään sekä hyvää käyttäytymistään, ja ne todelliset erheet, joita totuuden ääni ei vastalauseitta salli epäiltävän, tulee selittää ja antaa anteeksi inhimillisinä erehdyksinä tai äkkipikaisuuksina. Sirak sanoo tästä painokkaasti: Älä ajattele liikoja itsestäsi, niin että voisit rankaista kaikkia muita, mikä tarkoittaa: älä kuvittele liikoja itsestäsi, älä nosta itseäsi ajatuksissasi niin korkealle kaikkien muiden yläpuolelle, ettet enää kestä kenenkään toisen saamaa kiitosta, vaan mestaroit kaikkia, sillä paha halu tuhoaa sen, joka antaa sille vallan, ja vihamiehet pääsevät ilkkumaan häntä1 Sir. 6:2,4. Luemme, miten Jonatan ryhtyi puolustamaan viatonta Daavidia, jonka hänen isänsä Saul oli määrännyt tapettavaksi ja sanoi: Hän ei ole tehnyt vääryyttä sinulle, vaan kaikki hänen tekonsa ovat koituneet sinun parhaaksesi. Hän osoitti, miten Daavid oli uskollisesti palvellut kuningas Saulia ja hankkinut tälle suuren voiton filistealaisista, ja sanoi: Miksi nyt vuodattaisit viatonta verta ja syyttä riistäisit Daavidilta hengen? 1. Sam. 19:4–5. Ja ajatelkaa, että apostoli Pietarikin, niin pitkälle kuin se totuuden nimissä on mahdollista, osoittaa ymmärtämystä juutalaisten tekemää kauheaa Vapahtajan murhaa kohtaan ja sanoo: Minä kyllä tiedän, veljet, te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte Ap. t. 3:17. Niinpä apostoli Paavali sanoo tästä erittäin kauniisti: rakkaus ei katkeroidu, ei ajattele pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa2 1. Kor. 13:5–6, ja Herra itse lupaa runsaan armopalkkion sille, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon, vaan suojelee ja puolustaa häntä Ps. 15:3.
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 13
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 15
paikat:
Henkilöt: Daavid Jonatan Luther, Martti Paavali Pietari Saul
Raamatunkohdat:
Aiheet: