Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 12
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 14
§ 13
Jälkimmäinen osa
Käykäämme nyt, rakkaat kuulijani Herrassa, lupaukseni mukaisesti tarkastelemaan toiseksi sitä, mitä Herra tässä käskee. Kun valhe toiselta puolen on yleisesti kielletty, kuten äsken kuulimme, niin on selvää, että vastakohta eli totuus on se, mikä tässä toiselta puolta vakavasti määrätään. Sillä näin sanoo Herra: Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta226 toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne Sak. 8:16. Samaan meitä kehottaa apostoli Paavali, kun hän asettaa valheen ja totuuden vastakkain ja sanoo: Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta Ef. 4:25. Huomaammekin, että totuuteen monissa Pyhän kirjan kohdissa liittyy ihania armonlupauksia. Herra lupasi, että hänen majaansa saa tulla ja hänen pyhällä vuorellaan asua se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta1 Ps. 15:1–2, ja se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein, siis totta, hän saa, sanoo Herra, asua korkealla vuorella, kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva. Leipää hän saa riittämiin2 Jes. 33:15–16. Mutta havaitsemme edelleen, että totuuteen kuuluu ennen muuta seuraavat neljä asiaa: on 1) nimittäin otettava tarkoin ja puolueettomasti selville lähimmäistä koskevien asioiden asiayhteys. Se on tehtävä tarkoin, niin ettei kiiruhdeta pitämään omia tai toisten ajatuksia luotettavina, ennen kuin asioiden tila on tarkoin tutkittu. Se on tehtävä puolueettomasti, niin ettei käsityksiä asioista muodosteta sen mukaan, miten joko ystävyyden tai vihan ja kateuden vuoksi haluaisi niiden olevan, vaan niin kuin asia todellakin ja totuudessaan on, ja oman kantamme tulee227 muotoutua sydämessämme tämän mukaisesti. 2) Tämän vilpittömän vakaumuksemme johdosta myös meidän toimintamme ja kanssakäymisemme lähimmäisen suhteen tulee olla rehellistä, siis ystävällistä, vakavaa ja vilpitöntä, niin että jätämme pois kaiken vilpillisyyden ja petoksen, jolla vahingoittaisimme hyväuskoista lähimmäistä. 3) Mutta koska tämä käsky koskee ensi sijassa kielen kurissa pitämistä, niin tässä myös vaaditaan ensi sijassa totuutta sanoissa, mihin kuuluu se, ettemme puhu muuta kuin mitä sydän rehellisesti ajattelee, ja että äsken mainittu ajatuksemme on yhtäpitävä sen asian kanssa, josta puhumme. Jos suu ei käy yksiin sydämen kanssa, totuus on poissa, ja jos vakaumus on väärä ja puhe sen mukana, niin puhe on yhtälailla valheellista ja väärää. Tämä totuus velvoittaa meitä yhtä hyvin oikeudessa kuin jokapäiväisessä kanssakäymisessämme, sekä myös kirjoituksissa, sillä niitä ei voi pitää muuna kuin niitä lukeville tarkoitettuna puheena. Tuomioistuinten tulee erityisesti olla totuuden tyyssijoja. Siksi Sirak sanoo osapuolista: Tunnusta rohkeasti, mikä on oikein, kun sinun pitää auttaa kansaa, sillä tunnustuksen kautta totuus ja oikeus tulee ilmi. Älä puhu totuuden vastaisesti vaan, ota häpeä kantaaksesi, jos olet tehnyt rikkomuksen. Henkesi uhallakin taistele totuuden puolesta, niin Herra Jumala sotii sinun puolellasi3 Sir. 4:27–29,32.4 Vielä enemmän sitä vaaditaan todistajilta,228 sillä Herra määrää, että asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla 5. Moos. 19:15. Ja Vapahtaja itse sanoo, että kahden todistajan todistus pätee Joh. 8:17. Ja vihdoin sitä vaaditaan ennen muuta tuomareilta, sillä heille sanotaan: Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai muukalaisen kanssa,5 toisin sanoen todellisen asiantilan mukaisesti 5. Moos. 1:16. Jeesuksemme sanoo tuomareille: Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein Joh. 7:24. Mutta totuuden tulee vallita myös tuomioistuinten ulkopuolella puheissa ja kirjoituksissa, sillä Salomo sanoo: Osta totuutta, älä myy Sananl. 23:23, ja profeetta Sakarjan kirjassa sanotaan: Näin sanoo Herra Sebaot: rakastakaa ainoastaan totuutta ja rauhaa6 Sak. 8:19. 4) Neljänneksi Herra vaatii meiltä totuutta myös teoissa, siis että meidän tulee kaikessa toimia rehellisesti lähimmäistämme kohtaan ja osoittaa hänelle samalla kertaa sekä uskollisuutta että totuudellisuutta, tehdä hänelle rakkaudenpalveluksia vilpittömin sydämin ja antautua sielullamme ja sydämellämme totuudelle niin, että se saa kokonaan synnyttää meidät uudestaan ja antaa meille halun ja kyvyn vaeltaa totuudessa ja tehdä myös lähimmäisille sitä mikä hyvää on. Tätä Vapahtaja nimittää totuuden tekemiseksi, kun hän sanoo: Se, joka tekee pahaa,229 kaihtaa valoa – – – mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon Joh. 3:20–21. Ja apostoli Johannes sanoo seuraavasti: Joka sanoo tuntevansa Jumalan ja vaeltavansa vilpittömässä rakkaudessa, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä 1. Joh. 2:4. Toisessa kohdassa sama apostoli sanoo, että ne, jotka vaeltavat pimeässä, siis elävät jumalattomasti, eivät seuraa totuutta7 1. Joh. 1:6, ja hän kehottaakin uskoviaan: Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa 1. Joh. 3:18. Kirjeessään rakkaalle veljelleen Gaiukselle hän vakuuttaa, että mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa 3. Joh. jae 4. Tämän Jumalan yleisen totuuskäskyn pohja on Jumalan omassa, ikuisessa ja muuttumattomassa totuudellisuudessa. Kuten Daavid sanoo: Kaikki Herran tiet ovat hyvyys ja totuus8 Ps. 25:10. Sama sanoma oli myös Mooseksen ja Karitsan laulussa, jota Johannes kuuli pyhien laulavan, sillä siinä sanotaan: Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä pyhien kuningas!9 Ilm. 15:3. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa? 4. Moos. 23:19. Koska laki ei ole mitään muuta kuin Jumalan pyhyyden jäljennös, jonka hän on jättänyt ihmisille ja jota230 noudattamalla menetetty Jumalan kaltaisuus voidaan saavuttaa, niin ei totuuden Jumala myöskään voi muuta kuin vaatia meiltä tässä totuutta, eikä tämä vaatimus voi olla muuta kuin samalla tavalla ikuinen ja muuttumaton kuin Jumala itse, ja tämän johdosta se myös on täysin välttämätön meidän tavoittelemamme autuuden kannalta, joka on Jumalan kaltaisuudessa.
§. 13.
Sednare Delen.
Låtom oss, nu, Älskade i Herranom! vända efter låfven vår uppmärksamhet för det andra til det, som Herren här befaller. Då lögnen på ena sidan i gemen förbjudes, som vi nyss hört, så är klart, at motsatsen, det är sanningen, på den andra alfvarligen befalles; ty så säger Herren: Thetta är thet I göra skolen: hvar och tale sanningen med then226 andra; och dömmer rätt, och skaffer frid i edrom portom.10 Zach. 8:16. Det samma förmanar oss Apostelen Paulus til, då han sätter lögn och sanning emot hvarandra och säger: Lägger bort lögnen, och taler sanningen hvar och en med sin nästa. Eph. 4:25. Derföre finne vi ock sanningen vara på flera ställen i den Heliga Skrift beledsagad med härliga nådelöften. Herren låfvade, at de skulle få bo i hans hydda och blifva på hans heliga berg, som gjorde rätt och talade sanningen af hjertat. Ps. 15:1,2. Och then som vandrade uti rättfärdighet och talade thet rätt var, thet är sanning, han skulle, säger Herren, bo i högdene, och klipporna skulle vara hans fäste och beskydd, och hans bröd skulle varda honom gifvit. Es. 33:15,16. Men vi märke vidare, at til denna sanning höra förnämligast följande fyra stycken, nemligen, 1:o En noga och oväldug undersökning af sakernas sammanhang, som angå nästan; noga bör den vara, så at man icke förhastar sig at taga sina egna eller andras tankar för påliteliga, förän man noga pröfvat sakernas beskaffenhet; den måste ock vara oväldug, så at man icke vänder sina begrep efter det man antingen af vänskap eller hat och afvund vil hafva dem, utan som saken sig verkeligen och i sanning förhåller, och derefter bör hjertats öf227vertygelse stadga sig hos oss. 2:o Böra i följe af denna vår upriktiga öfvertygelse våra åtbörder och umgänge med nästan äfven vara redeliga, det är, vänliga, alfvarsamma och upriktiga, så at vi aflägge all falskhet och bedrägeri, at därmed förföra en godtrogen nästa. 3:o Men som detta budet förnämligast syftar derpå, at styra tungan, så fordras här äfven hufvudsakeligen sanning i ord, hvartil hörer at vi ej tale annat än hvad hjertat redeligen tänker, och at tankan, som nyss nämdes, kommer öfverens med saken som vi tale om: öfverensstämmer icke munnen med hjertat, så är sanningen borta, och om öfvertygelsen är falsk, och talet därefter, så är talet likaledes lögnaktigt och falskt. Denna sanning förpliktas vi til så väl inför rätta, som i dageligt umgänge, och äfven i skrifter, hvilka ej annorlunda kunna anses än tal, hållna för alla dem, som läsa dem. Domstolarna skola i synnerhet vara sanningens säten. Derföre säger Syrac om parter: Bekän fri thet rätt är, när man folket hjelpa skal: ty igenom bekännelse varder sanningen och rätten uppenbar: tala icke emot sanningen, utan lät hånet öfver tig gå, om tu i saken brotslig äst. Försvara sanningen intil döden; så skal Herren Gud strida för tig. Cap. 4:28,29,30,33. Den fordras så mycket mera af vitnen,228 emedan Herren förordnat, at i tvegge eller tregge vitnens mun skola alla saker stå. 5 Mos. B. 19:15. Och Frälsaren säger sjelf, at tvegge människors vitnesbörd, är sant. Joh. 8:17. Och änteligen fordras den ock hufvudsakeligen af domare; ty så heter det til dem: Förhörer Edra bröder, och dömmer rätt emellan hvar man och hans broder, och främlingen; det är, efter sakens sanskylliga beskaffenhet. 5 Mos. B. 1:16. och vår Jesus säger til domare: Dömmer icke efter ansigtet, utan dömmer en rätt dom. Joh. 7:24. Men den bör ock finnas utom domstolar i samtal och i skrifter; ty så säger Salomo: Köp sanningena och sälg icke bort henne. Ordsp. B. 23:23. Och hos Propheten Zacharia heter det: Så säger Herren Zebaoth: älsker allenast sanning och frid. Cap. 8:19. För det fjerde fordrar Herren af oss sanning äfven uti gerningarna, det är at vi uti all ting handla redeliga med vår nästa, och bevisa honom trohet och sanning i förbund, och bemöta honom med kärlekstjenster af et upriktigt hjerta, och äro så af själ och hjerta sanningene tilgifna, at den fått helt och hållit föda oss på nytt, och gifva oss hog och förmåga at vandra uti sanning och göra det godt är, äfven emot vår nästa; och det kallar Frälsaren at göra sanningen, då han säger: Hvar och en som illa gör,229 hatar ljuset; - - men then som gör sanningena han kommer til ljuset. Joh. 3:20,21. Och Apostelen Johannes talar därom sålunda: Then ther säger, jag känner Gud, och håller icke hans bud, så at han vandrar i en oskrymtad kärlek,11 han är en ljugare, och i honom är icke sanningen. 1 Ep. 2:4. och på et annat ställe säger samma Apostel, at de som vandra i mörkret, och lefva ogudaktigt, de göra icke sanningen. Cap. 1:6. och förmanar derföre sina trogna: Min barn, älskoms icke med ordom eller tungone, utan med gerning och sanning. Cap. 3:18. Och i Brefvet til sin älskeliga broder Gajus betygar han, at han ingen större frögd hafver, än then, at han hörer sina barn vandra i sanningene. 3 Ep. 4. Grunden til detta Guds allmänna sannings bud ligger uti Guds egen eviga och oföränderliga sanfärdighet; Ty alle Herrans vägar äro godhet och sanning säger David Ps. 25:10. Det samma innehölt äfven Mose och Lambsens sång, den Johannes hörde helgonen sjunga, där det heter: Herre Gud alsvåldig! rättfärdige och sanne äro tina vägar, tu helgonens Konung. Uppenb. B. 15:3. Skulle han då säja något och icke görat? Skulle han något tala och icke hållat? 4 Mos. B. 23:19. Då lagen nu intet annat är än en afskrift af Guds helighet, den han lemnat människom, genom hvil230kens åtlydnad den förlorade Guds likhet kan vinnas, så har ock sanningenes Gud ej annat kunnat än däruti fordra sanning af oss, och kan denna fordran intet annat än vara lika evig och oföränderlig som Gud sjelf, och til följe däraf för oss til den efterlängtade lycksaligheten, som består i Guds likhet, aldeles oumgänglig.
§ 13
Jälkimmäinen osa
Käykäämme nyt, rakkaat kuulijani Herrassa, lupaukseni mukaisesti tarkastelemaan toiseksi sitä, mitä Herra tässä käskee. Kun valhe toiselta puolen on yleisesti kielletty, kuten äsken kuulimme, niin on selvää, että vastakohta eli totuus on se, mikä tässä toiselta puolta vakavasti määrätään. Sillä näin sanoo Herra: Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta226 toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne Sak. 8:16. Samaan meitä kehottaa apostoli Paavali, kun hän asettaa valheen ja totuuden vastakkain ja sanoo: Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta Ef. 4:25. Huomaammekin, että totuuteen monissa Pyhän kirjan kohdissa liittyy ihania armonlupauksia. Herra lupasi, että hänen majaansa saa tulla ja hänen pyhällä vuorellaan asua se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta12 Ps. 15:1–2, ja se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein, siis totta, hän saa, sanoo Herra, asua korkealla vuorella, kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva. Leipää hän saa riittämiin13 Jes. 33:15–16. Mutta havaitsemme edelleen, että totuuteen kuuluu ennen muuta seuraavat neljä asiaa: on 1) nimittäin otettava tarkoin ja puolueettomasti selville lähimmäistä koskevien asioiden asiayhteys. Se on tehtävä tarkoin, niin ettei kiiruhdeta pitämään omia tai toisten ajatuksia luotettavina, ennen kuin asioiden tila on tarkoin tutkittu. Se on tehtävä puolueettomasti, niin ettei käsityksiä asioista muodosteta sen mukaan, miten joko ystävyyden tai vihan ja kateuden vuoksi haluaisi niiden olevan, vaan niin kuin asia todellakin ja totuudessaan on, ja oman kantamme tulee227 muotoutua sydämessämme tämän mukaisesti. 2) Tämän vilpittömän vakaumuksemme johdosta myös meidän toimintamme ja kanssakäymisemme lähimmäisen suhteen tulee olla rehellistä, siis ystävällistä, vakavaa ja vilpitöntä, niin että jätämme pois kaiken vilpillisyyden ja petoksen, jolla vahingoittaisimme hyväuskoista lähimmäistä. 3) Mutta koska tämä käsky koskee ensi sijassa kielen kurissa pitämistä, niin tässä myös vaaditaan ensi sijassa totuutta sanoissa, mihin kuuluu se, ettemme puhu muuta kuin mitä sydän rehellisesti ajattelee, ja että äsken mainittu ajatuksemme on yhtäpitävä sen asian kanssa, josta puhumme. Jos suu ei käy yksiin sydämen kanssa, totuus on poissa, ja jos vakaumus on väärä ja puhe sen mukana, niin puhe on yhtälailla valheellista ja väärää. Tämä totuus velvoittaa meitä yhtä hyvin oikeudessa kuin jokapäiväisessä kanssakäymisessämme, sekä myös kirjoituksissa, sillä niitä ei voi pitää muuna kuin niitä lukeville tarkoitettuna puheena. Tuomioistuinten tulee erityisesti olla totuuden tyyssijoja. Siksi Sirak sanoo osapuolista: Tunnusta rohkeasti, mikä on oikein, kun sinun pitää auttaa kansaa, sillä tunnustuksen kautta totuus ja oikeus tulee ilmi. Älä puhu totuuden vastaisesti vaan, ota häpeä kantaaksesi, jos olet tehnyt rikkomuksen. Henkesi uhallakin taistele totuuden puolesta, niin Herra Jumala sotii sinun puolellasi14 Sir. 4:27–29,32.15 Vielä enemmän sitä vaaditaan todistajilta,228 sillä Herra määrää, että asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla 5. Moos. 19:15. Ja Vapahtaja itse sanoo, että kahden todistajan todistus pätee Joh. 8:17. Ja vihdoin sitä vaaditaan ennen muuta tuomareilta, sillä heille sanotaan: Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai muukalaisen kanssa,16 toisin sanoen todellisen asiantilan mukaisesti 5. Moos. 1:16. Jeesuksemme sanoo tuomareille: Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein Joh. 7:24. Mutta totuuden tulee vallita myös tuomioistuinten ulkopuolella puheissa ja kirjoituksissa, sillä Salomo sanoo: Osta totuutta, älä myy Sananl. 23:23, ja profeetta Sakarjan kirjassa sanotaan: Näin sanoo Herra Sebaot: rakastakaa ainoastaan totuutta ja rauhaa17 Sak. 8:19. 4) Neljänneksi Herra vaatii meiltä totuutta myös teoissa, siis että meidän tulee kaikessa toimia rehellisesti lähimmäistämme kohtaan ja osoittaa hänelle samalla kertaa sekä uskollisuutta että totuudellisuutta, tehdä hänelle rakkaudenpalveluksia vilpittömin sydämin ja antautua sielullamme ja sydämellämme totuudelle niin, että se saa kokonaan synnyttää meidät uudestaan ja antaa meille halun ja kyvyn vaeltaa totuudessa ja tehdä myös lähimmäisille sitä mikä hyvää on. Tätä Vapahtaja nimittää totuuden tekemiseksi, kun hän sanoo: Se, joka tekee pahaa,229 kaihtaa valoa – – – mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon Joh. 3:20–21. Ja apostoli Johannes sanoo seuraavasti: Joka sanoo tuntevansa Jumalan ja vaeltavansa vilpittömässä rakkaudessa, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä 1. Joh. 2:4. Toisessa kohdassa sama apostoli sanoo, että ne, jotka vaeltavat pimeässä, siis elävät jumalattomasti, eivät seuraa totuutta18 1. Joh. 1:6, ja hän kehottaakin uskoviaan: Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa 1. Joh. 3:18. Kirjeessään rakkaalle veljelleen Gaiukselle hän vakuuttaa, että mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa 3. Joh. jae 4. Tämän Jumalan yleisen totuuskäskyn pohja on Jumalan omassa, ikuisessa ja muuttumattomassa totuudellisuudessa. Kuten Daavid sanoo: Kaikki Herran tiet ovat hyvyys ja totuus19 Ps. 25:10. Sama sanoma oli myös Mooseksen ja Karitsan laulussa, jota Johannes kuuli pyhien laulavan, sillä siinä sanotaan: Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä pyhien kuningas!20 Ilm. 15:3. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa? 4. Moos. 23:19. Koska laki ei ole mitään muuta kuin Jumalan pyhyyden jäljennös, jonka hän on jättänyt ihmisille ja jota230 noudattamalla menetetty Jumalan kaltaisuus voidaan saavuttaa, niin ei totuuden Jumala myöskään voi muuta kuin vaatia meiltä tässä totuutta, eikä tämä vaatimus voi olla muuta kuin samalla tavalla ikuinen ja muuttumaton kuin Jumala itse, ja tämän johdosta se myös on täysin välttämätön meidän tavoittelemamme autuuden kannalta, joka on Jumalan kaltaisuudessa.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 12
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 14
paikat:
Henkilöt: Daavid Gaius Jeesus Sirak Johannes Mooses Paavali Salomo
Raamatunkohdat:
Aiheet: