Previous Section: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 8
Next Section: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 10
§. 9.
Än märke vi, at vår nästa äfven falskeligen beljuges utom domstolarne. Sådant sker ofta af ovarsamhet eller en elak vana at ljuga; när man ej tilvänjes från barndomen at göra skilnad emellan sanning och lögn, när människorna lära sig at pladdra mycket utan urskillning, nu om et, nu åter om annat, och ofta genom föräldrars och andras yttrade välbehag at åhöra sådant, ledas längre och längre in uti detta tungans raseri, som igenom öfning, kan gå ända til en färdighet at ljuga, så at lögnaren sjelf en gång icke vet däraf, eller mera216 kan göra någon skilnad emellan sanning och lögn, hvilket en bedröfvelig förfarenhet ofta öfvertygar oss om. Och hvem angår väl et sådant tal? Bland oräkneliga ämnen, som falla på deras oroliga tungor, är väl nästan, dess ära och göromål de vanligaste, som därvid ej annat kunna än ofta blifva sårade. Sådant sker icke eller sällan af högmod, då den stålta, som allena vill synas öfver andra, nyttjar sin förgiftiga tunga at slå andra utur brädet,1 och kan ej fördraga at någon annan blefve hedrad och berömd än han sjelf, samt är derföre färdig, at med allehanda falska skuggor förmörka den sanna och osminkade dygden. Ofta händer ock, at nästan beljuges af idel arghet, til at släcka sin harm eller hämnas på sina ovänner. Men hit hörer ock rätteligen det omåtteliga eller osanfärdiga beröm, hvarmed somliga taga sig före at uphöja sina anhöriga, vänner eller välgörare, at därigenom förvärfva dem et anseende, som dem ej med rätta tilkommer, och et förtroende bland medborgare, hvarigenom de få nästans egendom under sin vård, eller genom lån om händer, den de dock ej kunna förvara; at skaffa dem ämbeten och befordringar, dem de ej vederbörligen kunna bestrida, eller at hjelpa dem til rika, förnäma och lyckliga giftermål,217 dem de ej äro värde; hvilket alt intet annat är, än at kalla det onda godt och göra sött af suro, hvaröfver Herren icke mindre ropar ve, än då man kallar det goda ondt och gör surt af det söta. Es. 5:20. Det heter, at falskeligen bedröfva the rättfärdigas hjertan, och at styrka the ogudaktigas händer. Hes. 13:22. Och må här ingalunda gälla hvarken för Gud eller människor til försvar af et bedrägligt beröm, vår förbindelse med den berömda genom blodsband, vänskap eller välgärningar; ty et sådant upförande leder snörrätt at genom hans uphjelpande stjelpa och skada flera oskyldiga medborgare, som alt sundt förnuft måste rysa före. Vidare må vi ock räkna hit det ljugande, som sker med åtbörder, då man genom et behageligt och intagande vänligt umgängessätt, utan at sjelf verkeligen hysa någon upriktig vänskap, skaffar och tilvinner sig sin godtrogna nästas kärlek och förtroende, dem man likväl i sitt eget sinne föraktar och beler,2 och därigenom ofta ganska skendeligen bedrager den menlösa nästan. Än må vi ock omnämna det bedrägeri, som sker blott genom stillatigande, hvilket synes innebära et lugnt bifall och samtycke til det onda som talas eller för händer hafves. En illgärningsman och en belackare3 har ögonen omkring sig på de närvarande,218 och märker noga med hvad begärlighet hans lögngods anammas: kan han i de närvarandes ögon läsa det välbehag hvarmed de emottaga hans laster och försmädande, eller åtminstone den jämnsinnighet hvarmed de fördraga dem, är han genom sådant ej allenast upmuntrad at oförsynt den gången utprångla alt sitt förgiftiga kram,4 utan äfven at förse sig med nya och stora uplag af dessa styggelser, at på lika sätt framdeles göra bruk af; hvaremot et alfvarsamt missnöje yttradt med ord eller åtbörder och en förklarad afsky för nedrigheter stoppar straxt munnen på belackaren, och bringar den liderliga til någon eftertanka. Hvaraf ses, at et stillatigande vid sådant, öker sqvalrares djerfhet at beljuga sin nästa, som derföre i detta budet alfvarligen förbjudes; derföre har Gud befalt och sagt: Tu skalt straffa tin nästa, på thet tu icke skal lida för hans skul, 3 Mos. B. 19:17. men ingalunda med god mine låta honom bedrifva ondt uti din åsyn; ty det heter, at göra sig delaktig i annars mans synder, hvilket Apostelen Paulus troligen varnar sin lärjunge Timotheum före, 1 Ep. 5:22.5 Derföre säger ock Johannes: Then honom hälsar, det är, umgås vänligen och förtroligen med den ogudaktiga, han är delaktig i hans onda gärningar. 2 Epist. 11.6219 Och jag försäkrar, mine Älskade, at det står illa til boks för Öfversta Presten Eli,7 och alla flata och klemiga föräldrar, när de vid sina barns odygder icke en gång se illa på them therföre. 1 Sam. 3:13. Sluteligen förbjudes här äfven at sätta tro til de vrånga beskyllningar vi af belackare höra om nästan; ty så säger Herren: Tu skalt icke tro lögnaktigt tal, så at tu gör enom ogudaktigom bistånd och varder et vrångt vitne. 2 Mos. B. 23:1. I anseende hvartill det blifver högst angeläget, at noga känna den talandes fregd,8 at pröfva ordningen och sannolikheten af hvad han talar, jemföra hans berättelser med hvad man förut med full visshet vet om den belackade, och änteligen neka sitt samtycke til det som rörer nästans ära och goda namn, så länge tils man af alla omständigheter sammantagne måste fulleligen derom öfvertygas.
§ 9
Vielä huomaamme, että lähimmäisemme joutuu valehtelun kohteeksi kavalasti myös tuomioistuinten ulkopuolella. Se tapahtuu usein varomattomuudesta ja valehtelemisen pahasta tavasta. Jos lapsesta asti ei totuteta tekemään eroa totuuden ja valheen välillä, ja jos ihmiset oppivat lörpöttelemään, milloin tästä ja milloin tuosta asiasta sen enempää ajattelematta, ja jos vanhemmat ja muut usein osoittavat mielihyvää sellaisen kuuntelemisesta, niin tämä vain lietsoo edelleen kielen vimmaa, ja harjoituksen kautta tämä voi lopulta johtaa siihen, että ollaan valmiit valehtelemaan, joko niin, että valehtelija itse ei sitä kerta kaikkiaan tiedosta sitä tai sitten hän ei enää216 osaa tehdä eroa totuuden ja valheen välillä, mistä usein saamme surullisia kokemuksia. Ja ketähän sellaiset puheet mahtavat koskea? Niiden lukemattomien asioiden joukossa, jotka heidän levottomalle kielelleen nousevat, tavallisin aihe on varmaankin lähimmäinen, hänen kunniansa ja tekemisensä, eivätkä nämä puheet ole useinkaan muuta kuin loukkaavia. Tällaista tapahtuu usein ylpeydestä, kun ylpeilijä haluaa yksin loistaa muiden yläpuolella ja käyttää myrkyllistä kieltään lyödäkseen toiset laudalta. Hän ei voi sietää sitä, että joku toinen saisi enemmän kunniaa ja kiitosta kuin hän itse. Siksi hän on valmis heittämään kaikenlaisia valheellisia varjoja todellisen ja aidon hyveen päälle sen mustamaalaamiseksi. Usein käykin niin, että lähimmäisestä valehdellaan pelkän häijyyden vuoksi, tai jotta voitaisiin purkaa kiukkua tai kostaa vihamiehille. Mutta tähän on myös syytä sisällyttää kohtuuton tai epätodenmukainen ylistys, jota jotkut käyttävät kohottaakseen omaisiaan, ystäviään tai hyväntekijöitään ja hankkiakseen näin näille sellaista arvostusta, joka heille ei oikeasti kuulu, ja kansalaisten luottamusta, jonka turvin he voivat saada hoitoonsa tai lainan kautta käsiinsä lähimmäisen omaisuutta, jota he eivät kuitenkaan kykene säilyttämään. Tai heille hankitaan virkoja ja ylennyksiä, joita he eivät kykene asianmukaisesti hoitamaan, tai autetaan heitä rikkaisiin, ylhäisiin ja onnellisiin avioliittoihin,217 joiden arvoisia he eivät ole. Kaikki tämä ei ole mitään muuta kuin että kutsutaan pahaa hyväksi ja tehdään karvaasta makeaa, minkä Herra tuomitsee yhtä lailla kuin sen, että hyvää sanotaan pahaksi ja makea käännetään karvaaksi Jes. 5:20. Sanotaan, että olette tuottaneet murhetta vanhurskaalle, mutta jumalatonta te olette rohkaisseet9 Hes. 13:22. Eikä petollisen ylistyksen selitykseksi kelpaa Jumalan ja ihmisten edessä se, että olemme sidoksissa ylistämäämme henkilöön verisiteiden, ystävyyden tai hyvien töiden kautta, sillä tällainen menettely johtaa suoraan siihen, että tätä henkilöä auttamalla nujerramme ja vahingoitamme useita viattomia ihmisiä, ja tällaisen täytyy hirvittää kaikkea tervettä järkeä. Edelleen tähän voitaneen laskea mukana se valehtelu, joka tapahtuu teoissa, kun esimerkiksi miellyttävän ja valloittavan ulkoisen käyttäytymisen avulla hankitaan ja saavutetaan hyväuskoisen lähimmäisen rakkaus ja luottamus ilman, että mitään todellista ystävyyttä on meidän puoleltamme olemassa. Mielessämme päinvastoin halveksimme ja pilkkaamme häntä ja siten usein hyvin häpeällisesti petämme viatonta lähimmäistä. Voinemme myös vielä mainita petoksen, joka tapahtuu pelkän vaikenemisen kautta, silloin kun tämä näyttää sisältävän hiljaisen suostumisen ja yhtymisen siihen pahaan, josta puhutaan tai joka on tapahtumassa. Pahantekijä tai parjaaja tarkkailee ympärillään olevia218 ja panee tarkoin merkille, kuinka suopeasti hänen valheensa otetaan vastaan. Jos hän voi lukea läsnäolijoiden silmistä, että he suhtautuvat hänen paheeseensa ja pilkkaansa suopeasti tai edes suvaitsevat sitä välinpitämättömästi, niin tämä ei ainoastaan kannusta häntä sillä kertaa julkeasti kaupittelemaan kaikkea myrkyllistä rihkamansa vaan myös hankkimaan uuden, suuren varaston näitä iljetyksiä, joita hän voi samalla tavalla vastedes käyttää. Vakava paheksunta joko sanoin tai elein ilmaistuna ja julkituotu vastenmielisyys alhaista käytöstä kohtaan sitävastoin sulkee äkkiä parjaajan suun ja panee irstailijan edes jollakin tavalla ajattelemaan. Tästä näemme, että vaikeneminen tässä tilanteessa lisää juoruilijan rohkeutta valehdella lähimmäisestään, mikä tässä käskyssä siksi ankarasti kielletään; siksi Jumala määrää sanoen: Nuhtele häntä avoimesti, muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään 3. Moos. 19:17. Eikä suinkaan niin, että hyväksyvin ilmein annat hänen tehdä pahaa silmiesi edessä, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin, mistä apostoli Paavali uskollisesti varoittaa oppilastaan Timoteusta 1. Tim. 5:22. Siksi Johannes sanookin: Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, siis joka seurustelee ystävällisesti ja luottavaisesti jumalattoman kanssa, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa 2. Joh. jae 11.219 Ja vakuutan, rakkaat kuulijani, että epäsuosio odottaa ylipappi Eeliä sekä kaikkia saamattomia ja velttoja vanhempia, jotka eivät lastensa ollessa pahoissa teoissa koskaan pidä heitä kurissa10 1. Sam. 3:13. Lopuksi tässä kielletään myös uskomasta sellaisiin vääriin syytöksiin, joita kuulemme parjaajan lähimmäisistämme esittävän, sillä näin sanoo Herra: Älä usko perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen11 2. Moos. 23:1. Tässä suhteessa on erittäin tärkeää tuntea tarkoin puhujan maine, jotta voisi pohtia hänen puheensa järkevyyttä ja todenmukaisuutta, vertailla hänen kertomustaan siihen mitä moititusta henkilöstä varmasti aiemmin tiedetään ja lopulta olla yhtymättä siihen, mikä koskee lähimmäisen kunniaa ja hyvää nimeä niin kauan kunnes kaikki seikat yhdessä antavat varman vakuuden asiasta.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 8
Next Section: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 10
Places:
Names: Paul
Biblical references:
Subjects: