Edellinen jakso: Maakauppa, § 9
Seuraava jakso: Maakauppa, § 11
§ 10
Kaupankäynti maaseudulla on erinomaisella tavalla osoittanut valtakuntaa hyödyttävän vaikutuksensa myös ruukkien liiketoiminnassa, mistä haluan esittää vain yhden, mutta yhtä merkittävän kuin vakuuttavankin esimerkin. Ruotsin Bergslagen käytti monista kauppasäännöistä huolimatta hyväkseen vapautta, joka salli koti- ja ulkomaisten kauppa-asiamiesten kierrellä alueella käymässä kauppaa monenlaisilla valtakunnan tuotteilla, kunnes vuonna 1699 saatiin autuaasti edesmennyt kuningas Kaarle XII kaunisteltujen perusteiden nojalla taivutetuksi tämän kaupankäynnin tehokkaaseen kieltämiseen.1 Kiellolla kauppa-asiamiehet41 suljettiin markkinoiden ulkopuolelle ja raudan hinta aleni muutamassa viikossa 31–32 taalerista 22 taaleriin kippunnalta, mutta Bergslagen ei silti kyennyt myymään rautaansa. Tämä aiheutti niin suuren muutoksen ruukkien toimintaan, että kuninkaallisten kollegioiden oli yhdessä esitettävä hallitsijalle vakava muistutus Bergslagenin väistämättömästä romahduksesta, ellei sikäläisen kaupan entistä vapautta palautettaisi, mikä sillä kertaa Bergslagenin pelastukseksi myös onnistuttiin saamaan aikaan, ja raudan hinta nousi jälleen luonnolliselle tasolleen.
Vuoden 1723 valtiopäivillä esitettiin kuitenkin uusi vaatimus kauppa-asiamiesten karkottamisesta Bergslagenista. Sitä toki vastustettiin hyvin painokkaasti, missä erityisesti ansioitui asessori Swedenborg,2 joka 13.4.1723 laatimassaan vakavasanaisessa muistiossa3 esitti vaatimukseen kohdistuvan erittäin voimakkaan vastalauseensa ja42 ennusti kaiken, mitä sitten todellisuudessa tapahtui. Tästä huolimatta päätettiin kieltää kauppa-asiamiehiä enää koskaan sekaantumasta mainittuun liiketoimintaan, ja tästä aiheutui se ikävä seuraus, että raudan hinta alkoi heti 1725 laskea ja painui viidessä vuodessa alas kokonaista 10 taaleria kippunnalta ja pysyi tässä 36–40 taalerin alihinnassa peräti 20 vuotta kenenkään haluamatta kuunnella esityksiä entisen vapauden palauttamisesta, kunnes lopulta turvauduttiin mieluummin oireita lievittävään kuin oikeaan lääkkeeseen ja perustettiin kauppaneuvos ja ritari Nordencrantzin ehdottama rautakonttori.4