Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Syntymäpäiväpuhe

Syntymäpäiväpuhe

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Taivas1 itse kasteli tätä kallisarvoista tainta, ja hänelle säteili voimallisempi aurinko kuin se, joka maailman kasveja kasvattaa. Meissä eli vahva toivo, mutta emme vielä päässeet nauttimaan hänen persoonastaan. Sen takia odotimme innokkaasti hänen varttumistaan täysi-ikäiseksi, kuten nyt mielellämme pidättelisimme vuosien kulkua.

Kustaamme loisti kuitenkin silmissämme jo kauan ennen nousuaan kuninkaan valtaistuimelle. Hänen neroutensa, hänen intomielisyytensä, hänen ajattelunsa voima saattoivat kaikki hänen opettajansa hämmennyksiin. Vasta silloin kuitenkin todella näimme hänen ponnekkuutensa, hänen hyveellisyytensä, helläsydämisyytensä ja ihmisrakkautensa, kun hänen oli kyynelsilmin otettava lempeän ja kaikkien kaipaaman isänsä kädestä kirvonnut valtikka2 ja yritettävä hallita neuvotonta kansaa. Kaikkein selvimmin tämän näimme sitten, kun hän oli onnistunut vapauttamaan Ruotsin kruunun alamaiset niistä onnettomien olojen siteistä, joihin he olivat pitkän ajan kuluessa sotkeutuneet.

Vasta nyt siis on sadonkorjuun oikea aika: nyt voimme kaksin verroin iloisina juhlia lempeän, suuren kuninkaamme korkeata syntymäpäivää, kun saamme hänen varjossaan nauttia siitä, mitä hänen uutteruutensa ja vaivannäkönsä on meille suonut. Haluaisin sanoa jotakin selvittääkseni Teille lähemmin suuren kuninkaamme tekoja, ylistääkseni Teille tätä päivää, mutta havaitsen olevani tänään neuvoton, en suinkaan puheenaiheiden puutteen takia, vaan koska niitä on niin valtavasti, etten tiedä, mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin. Jos siis sivuutan jonkin suuren teon, tämä johtuu siitä, että kaikki meidän Kustaa III:mme aikaansaannokset ovat suuria. Jos suurimpia tekoja käsitellään riittämättömästi, se on ajan niukkuuden ja puhujan vika, kun hän ei ole saanut käyttääkseen tähän yhtä monia tunteja kuin asioiden laajuus ja merkitys olisivat vaatineet viikkoja.

Heti Ruotsin valtaistuimelle noustuaan kallisarvoinen kuninkaamme osoitti huomiota herättävällä tavalla rakkautensa kotimaataan ja sen kieltä kohtaan. Kirjallisuus ei enää saanut ilmentää innoitustaan vieraassa asussa.3 Ruotsalaisia lahjakkuuksia oli hänen hallituskaudellaan kannustettava ja äidinkieli kehitettävä niin puhtaaksi ja korkeatasoiseen ilmaisuun kykeneväksi, että se pystyy kilpailemaan Euroopan pisimmälle jalostettujen kielten kanssa. Hän lyötti rahoihinsa vain yhden sanan: Isänmaa. Hänen kaikki tekonsa tähtäsivät vain sen onnellistuttamiseen hänen alaisuudessaan. Hän halusi itse olla kansalainen,4 vaikka olikin kuningas, ja jakaa mieluummin heidän kanssaan ilot ja surut kuin istua loistossaan valtaistuimellaan sorrettujen alamaisten ylläpidettävänä. Lyhyesti sanottuna: hän rakastaa isänmaataan ja kansaansa. Kunpa Sinun korkea esimerkkisi virittäisi saman liekin alamaistesi sydämiin!

Ruotsin asiat olivat kehnossa jamassa, kun Kustaa otti valtikan käteensä. Me kaikki puuhasimme niin innokkaasti valtakunnan asioiden johtamisessa, että pappi oli unohtamassa kirjansa, kauppias tilinpitonsa ja talonpoika temmattiin auran kurjesta valtiopäivien neuvonpitoihin. Kaikki halusivat hallita, mutta kukaan ei halunnut totella. Vapauden alkuperäinen luonne oli 50 vuodessa jo siinä määrin vääristynyt, että alkuperäisestä vapaudesta oli jäljellä tuskin muuta kuin pelkkä nimi. Mikään apu ei näyttänyt tuossa huolestuttavassa tilanteessa enää mahdolliselta. Kaikki, jotka näkivät asioiden keskinäiset yhteydet, valittivat Ruotsin kohtaloa, mutta pikkusielut ja tahriintuneet sydämet uskoivat varsinaisen kulta-ajan koittaneen, kun kansalaisten vapauden kustannuksella voitiin harjoittaa niin laajaa omavaltaisuutta kuin suinkin haluttiin. Juuri hetkellä, jolloin keskinäinen kauna alkoi kuohua yli äyräiden ja valtakuntaa uhkasi mitä täydellisin anarkia, Kustaamme tarttui itse ohjaksiin. Taivas muisti vielä Ruotsia ja antoi rohkeutta hänen rintaansa ja menestystä hänen hankkeelleen omavaltaisuuden ja omanvoitonpyynnin pysäyttämiseksi. Hoitokuuri oli ankara. Sekasortoon joutunut valtakunnan hallituskoneisto oli henkitoreissaan, ja se oli valettava kokonaan uuteen muottiin. Jumalan kiitos tämä sujui ilman henkien menetystä ja verenvuodatusta ja johti siihen, että aito ja ikivanha vapaus elpyi uuteen elämään ja pääsimme onneksemme eroon paljosta päänvaivasta ja saimme kukin hoitaa omaa tehtäväämme suuren kuninkaamme varjossa. Tämä kuninkaamme suurtyö on herättänyt ihailua kaikkialla Euroopassa, ja sen takia häntä sekä kunnioitetaan että pelätään kautta maailman kaikkialla, missä on ennätetty päästä selville Kustaan nimestä ja suurista teoista.

Vähäpätöiset hallitsijat pitävät tieteitä ja oppineisuutta niin mitättöminä arvolleen, etteivät he juurikaan vaivaudu kiinnittämään niihin huomiota saati tekemään mitään niiden hyväksi. He eivät käsitä, miten nopeasti valistuneet katoavat maailmasta ja miten toiset kasvavat pimeydessä ja ajautuvat harhapoluille ja harhaluuloihin,  ja miten hallitsijat itse joutuvat vaaralliseen hämäryyteen, kun nämä lyhdyt sammuvat: käsityön kehitys pysähtyy, kun ne eivät saa tukea keksinnöistä eivätkä tietämyksestä, ja orjamaiset käsitykset leviävät. Jumalattomat teot vievät turmioon hallitsijalle veroa maksavia alamaisia kaikkialla valtakunnassa, eikä hän itse voi tässä raakalaisuuden pimeydessä olla koskaan varmasti turvassa naamioituneen murhaajan tikarilta. Mutta Kustaa on Suuri kaikessa ja kerää itse tietoja kaikilta hyödyllisiltä tieteenaloilta, osallistuu usein armollisesti Kuninkaallisen tiedeakatemian istuntoihin ja kuuntelee tarkkaavaisesti selvityksiä kaikista sen jäsenten aikaansaannoksista. Siitä hetkestä lähtien, kun hän oppii heidät tuntemaan, ei oppineiden, kirjallista toimintaa harjoittavien ja hyödyllisiä tuloksia tavoittelevien miesten tarvitse kerjätä leipää Kustaan valtaistuimen edessä. Hänen mielestään he ansaitsevat aina huolista vapaan toimeentulon, kunhan he vain haluavat toimia hyödyllisesti. Hän suojelee tieteitä kaikkialla ja käy kirjeenvaihtoa myös oppineiden ulkomaalaisten kanssa.5 Valistunut kuningas rakastaa valoa, oikean vapauden perustaa, jolla hän aina seisoo tukevasti. Meidän Kustaamme ei ainoastaan siedä valoa, vaan kehottaa jalomielisesti alamaisiaankin välittämään hänelle sitä uskollisesti kaikilta tahoilta.6 Hän ei julista pilkkaajaa vihollisekseen, vaan pitää häntä valistumattomana tai harhaan johdettuna kansalaisena, jota kohtaan hänen ei tule olla kostonhaluinen, vaan lempeä ja myötätuntoinen. Tällaisen kuninkaan syntymäpäivää on jopa panettelijoillakin syytä juhlia, koska hän sokeroi heidän sappensa karvauden rakkaudellaan ja armollisuudellaan.

Entisaikojen ruotsalainen urhoollisuus oli omavaltaisuuden aikakautena7 menettänyt suuren osan ulkomailla nauttimastaan arvostuksesta. Se näyttäytyi toki toisinaan verisissä yhteenotoissa vihollisen kanssa, mutta osaksemme koitui lopulta aina tappio.8 Mitä on valtakunta ilman sotavoimia? Mitä ovat sotavoimat ilman järjestystä ja muukalaisten niille osoittamaa arvostusta? Kaunis ja hyvin suunniteltu, mutta aitaamaton puutarha, jonka kateellinen ja rosvoileva naapuri tai pahansisuinen elukka voi hetkessä tuhota. Miten paljon painavat hallitsijan tai hänen ministereittensä sanat neuvotteluissa vieraiden valtojen kanssa, jos armeija ja laivasto ovat kehnossa kunnossa ja rajalinnoitukset huonosti hoidettuina rappiolla? Itsevaltaiset monarkit ostakoot monissa taisteluissa useiden tuhansien ihmisten verellä jäljelle jääneille rohkeutta rintaan ja sotataitoa. Tuollaiset oppirahat ovat liian kalliit meidän Kustaallemme, joka on oppinut oikealla tavalla arvostamaan ihmisiä ja kansalaisia. Mutta eikö hän sitten ole ajatellut valtakunnan puolustusta? Viisas ei ole se, joka tekee paljon, mutta saa aikaan vähän tuloksia, vaan viisaaksi on sanottava sellaista hallitsijaa, joka saa suuria aikaan vähäisillä toimilla. Laivasto siirtyy kuninkaan silmien alle9 ja varustellaan kaikin puolin kuntoon.10 Linnoituksia rakennetaan,11 leirialueita perustetaan ja joukot kootaan niille, vihollisiksi naamioitujen kimppuun käydään ja heidät voitetaan, mutta kaikki toteutetaan ilman miesten ja veren tuhlaamista.12 Päälliköt saavat kantaa vastuun toiminnastaan, ja alaiset pidetään hyvässä järjestyksessä. Koko tämä suuri koneisto pannaan liikkeelle Kustaan omalla korkealla kädellä. Hän on valmiina kaikkeen. Ruotsia kunnioitetaan kaikilla tahoilla, ja vieraat vallat antavat hänen sanoilleen suuren painoarvon. Vai kukapa tahtoisikaan kohdata suuren kuninkaamme Kustaan, kun hänellä on komennossaan Ruotsin armeija?

Mutta joku ehkä pohdiskelee, pitäisikö meidän tämän kaiken huomioon ottaessamme pelätä sotaa, kun valmistelut ja tulevaisuudennäkymät vaikuttavat näin sotaisilta? Tällaista puhuvat usein ihmiset, jotka tahallaan etsivät aiheita halutessaan vimmaisesti moittia kuninkaamme viisaita hallitustoimia. Minä vastaan kuitenkin asiastani varmana kieltävästi! Kallisarvoinen hallitsijamme ei varmastikaan ryhdy siihen koskaan muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Arvostaahan hän toki ihmiselämää niin suuresti, että vain ahdingossa hän voi sallia kansalaisten veren vuotavan. Tähän voimme täysin varmasti luottaa, ja sen tähden voimme mitä ripeimpien valtakunnan puolustusvalmistelujen ollessa käynnissä iloiten juhlia rauhaa rakastavan kuninkaamme korkeata syntymäpäivää.

Arvoisat kuulijat, jos me taas käännämme katseemme toiseen suuntaan, saamme nähdä Aurinkomme kaksin verroin kauniimpana. Hallitsijan, jolla on maailman hellin sydän. Hän ei ajattele, että miljoonat ihmiset on luotu häntä varten, vaan että hänet on luotu tekemään heidät onnellisiksi. Meidän ei tarvitse edetä arvailujen tietä. Hädänalaisiin kohdistuvat lempeät silmäykset kertovat hänen luonteenlaadustaan, hellät sanat ilmentävät hänen sisäistä taipumustaan, ja alati hyviä tekoja toteuttavat kädet osoittavat hänen vakavan pyrkimyksensä tehdä hyvää. Hän huojentaa köyhän osaa, kerjäläiset siunaavat häntä, ja sairaalassa makaava kurjimus saa leipää ja hoitoa lempeän kuninkaansa kädestä. He itkevät ilosta ja siunaavat tätä päivää, jona taivas lahjoitti Kustaa III:n heidänkin auttajakseen ja suojelijakseen.

Meidän Kustaamme on minun käsitykseni mukaan ohjannut korkealla esimerkillään Ruotsin ikään kuin uuteen aikakauteen, jonka erottavat aikaisemmista yleiset ja ihailtavat hyvät työt hädänalaisten auttamiseksi. Tulipalojen tuhoamat kaupungit, kirkot ja raatihuoneet on lyhyessä ajassa rakennettu uudelleen runsaiden keräysvarojen avulla, köyhiä autetaan, leskistä ja orvoista pidetään huolta. Tällaisen vaikutuksen kuninkaan esimerkki on tehnyt hänen alamaisiinsa. Tuo kaikki on siis syytä merkitä siunatun Kustaamme aikaansaannoksiksi. Onni onnettomuudessa joutua hädänalaiseen tilaan Kustaan hyvien tekojen aikakaudella!

Nyt jälleen toiseen asiaan. Miltä valtakunnan rahalaitos teistä näyttää? Millainen oli rahamme tila ennen kuningas Kustaan hallituskautta, ja millainen se on nyt? Tässä havaitsemme jälleen yhden hänen suurteoistaan.

Suokaa minun tässä yhteydessä astua pikaisesti askel taaksepäin ja katsahtaa valtakuntamme raha-asioiden historiaa. Ruotsissa on ikivanhoista ajoista saakka laskettu, että markka vastaa kahdeksaa äyriä, mutta vanhimpina aikoina tuo markka vastasi markan painoa eli kuuttatoista luotia puhdasta hopeaa, joten yksi äyri vastasi noina aikoina hopeariikintaaleria. Kuningas Maunu Ladonlukon13 aikana eli 1200-luvulla raha oli huonontunut kahteen kolmasosaan14 alkuperäisestä arvostaan, niin että 16 luotia puhdasta hopeaa vastasi silloin kolmea rahamarkkaa ja 3 rahamarkkaa kahdeksaa hopeariikintaaleria. Rahamarkka huononi ja menetti arvoaan sitten ajan mittaan niin hirmuisesti, että Kustaa I:n eli Kustaa Eerikinpojan aikaan 1500-luvulla rahamarkan arvo oli enää vain 1/16 hopeamarkasta, joten jo silloin ryhdyttiin laskemaan, että 2 rahamarkkaa on yhtä kuin 1 hopeariikintaaleri. Vuoden 1594 rahakannan mukaan riikintaalerin arvoksi laskettiin 4½ rahamarkkaa, ja kun 1600-luvulla erotettiin hopea- ja kuparimarkka ja -taaleri toisistaan, korotettiin riikintaaleria vastaava markkamäärä tuolla vuosisadalla ensin 15 ja 16 markkaan, mutta Kuningas Kaarle XI:n aikana jo 24 kuparimarkkaan. Rahaa huononnettiin 1715 jälleen peräti 50 %, jolloin riikintaalerin kurssi kohosi 36 markkaan.15 Mutta kun 6 kuparitaalerin paino plootuina ja kuparikolikkoina oli hyvin erilainen ja kun pankista otetuista valtavista lainoista koostunut setelirahan vyöry peitti maan kuin tulvavesi eikä pankki kyennyt lunastamaan tai ei halunnut lunastaa seteleitään oikealla metallirahalla, kurssi alkoi holtittomasti nousta, niin että vuoden 1756 tasolta päädyttiin 108 markkaan 1763 ja 1764. Vuoden 1765 valtiopäivillä hyväksyttiin suunnitelma kurssin laskemisesta16 vähitellen viimeiseen pariarvoon17 36 markkaan, mutta kesällä 1767 kurssi putosi nopeasti 40 markkaan, mikä antoi elinkeinoelämällemme tappavan iskun. Kun taas toiset ihmiset ottivat hallitusvallan 1769,18 uusia lainoja myöntämällä annettiin kurssin lähteä vapaasti syöksymään ylös, ja viimeksi pidetyillä valtiopäivillämme 1771 lainanantajien ja lainanottajien erilaiset edut olivat niin pahoin ristiriidassa, etteivät valtakunnan säädyt kaikessa mahtavuudessaan päässeet puusta pitkään, kunnes ne äärimmäisessä neuvottomuudessaan heittivät kaiken meidän Kustaamme syliin, kun hän tämän lisäksi oli juuri sitä ennen ottanut käsiinsä valtakunnan hallitusvallan. Raskaita taakkoja heikoille hartioille; Kustaa kykeni kuitenkin kantamaan ne. Meidän rahalaitoksemme tila oli niin sotkuinen vyyhti, ettei sen selvittäminen ollut suinkaan helppoa. Sehän oli jättänyt parhaatkin lahjakkuudet neuvottomiksi, mutta meidän Kustaamme uutteruus ja hänen ajattelunsa syvälle tunkeutuva voima läpäisivät kaiken. Suunnitelma rahalaitoksen järjestämisestä laadittiin, mutta niin salaisesti, ettei kukaan tiennyt, mihin suuntaan asia kääntyisi, joten kurssin liikkeitä salaisesti ohjaileva Kustaan käsi sai sen ikään kuin itsestään ja liiketoimille suotuisasti pysymään 72 markan tasolla, kunnes kuninkaallinen majesteetti koko maailman hämmästykseksi ja ruotsalaisten iloksi avasi marraskuussa 1776 kerralla sangen rikkaan kulta- ja hopeakaivoksen. Tarkoitan aiemmin uskottavuutensa kansalaisten silmissä menettänyttä valtakunnan säätyjen pankkia, jossa niin kotimaan kansalaiset kuin ulkomaalaisetkin saivat yhtäkkiä ryhtyä vaihtamaan kaikkia pankin liikkeelle laskemia papereita19 koviin riikintaalereihin 72 markan kurssiin ja kaikkia metallirahoja sen arvon mukaan, mikä niillä pitoisuutensa nojalla oli suhteessa riikintaaleriin, ja tehdä kaikki laskutoimitukset hopearahassa, eikä riikintaaleri menettänyt hitustakaan pitoisuudestaan. Millaista olikaan kaupankäynti, millaista keinottelu ja millaisia liiketoiminnan heilahtelut rahan arvon huojuessa loppumattomiin? Uhkapeliä, jossa rikkain kapitalisti saattoi parissa kuukaudessa ajautua vararikkoon pelkästään pörssikurssin takia. Kiitos olkoon Kustaalle siitä, että hän on niin lujasti vakiinnuttanut rahamme arvon, ettei sille ole vertaa koko Euroopassa. Nyt voidaan laskelmat tehdä horjumattomaan rahanarvoon luottaen, nyt voidaan myyntihinta määrätä ostohinnan perusteella, nyt voidaan tehdä sopimuksia, lainanantajilla ja lainanottajilla on tasaveroiset oikeudet. Lisäksi armollinen kuninkaamme on ilahduttanut pitkään valittaneita rahapalkkaa nauttivia virkamiehiä antamalla toivoa heidän palkkojensa korottamisesta kaksinkertaisiksi. Eikö meillä siis olekin syytä pitää Ruotsin kansalle onnellisena sitä päivää, jona taivas lahjoitti meille näin siunatun hallitsijan ja hyvinvointimme suojelijan?

Tänään pitäisi sanoa paljon Kustaan kunniaksi, ja tästä runsaudesta minun on vielä sanottava asia, joka tänä päivänä yhtä lailla herättää Ruotsin miesten ihailua, nimittäin se, että hän on lain ja vapauden mahtavin puolustaja. Mitä on yhteiskunta ilman lakeja? Mitä ovat lait ilman niiden toimeenpanoa? Mitä ovat omaisuudet, vapaudet ja oikeudet ilman lain turvaa? Kuninkaamme sisällytti vuoden 1772 hallitusmuotoon todella suuren asian, kun hän ei halunnut neuvostossa käsiteltävissä oikeustapauksissa käyttöönsä suurempia oikeuksia kuin hänen edeltäjillään oli ollut. Hän aikoi hallita valtakuntaansa eikä alamaistensa oikeuksia, omistuksia eikä heidän elämäänsä. Lain oli suojeltava niitä, ja neuvosherrojen, kansan valtuutuksen saaneiden, oli valvottava niitä, vaikka ne eivät koskaan olisi voineet joutua hellävaraisempiin käsiin. Kuningas osoittaa suurta viisautta, jos hän epäilee itseään: mitä hänestä voisi tulla, jos hänellä olisi enemmän valtaa määrätä ihmisten elämästä. Viisaana miehenä hän näki pitemmälle tuleviin tapahtumiin: valtaistuimelle, jota nyt kaunisti maailman lempein kuningas, saattaisi joskus myöhemmin nousta joku, jonka sydän ei olisi yhtä hellä eikä vahva, ja joka voisi käyttää valtaa väärin, sukukuntamme sortamiseen.

Muuan valtakunnan ylimmistä tuomioistumista oli joutunut terävänäköisen kuninkaamme silmissä kehnoon valoon, kun siihen oli kohdistettu ankaria valituksia epäoikeudenmukaisista ja mielivaltaisista ratkaisuista.20 Hän matkustaa paikalle itse ja antaa läsnäolollaan asioille sellaisen painoarvon, että epäoikeudenmukaiset tuomarit kauhistuvat. Valitukset jätetään oikeuskanslerin käsiin, syylliset haastetaan vastaamaan ja tuomitaan ja saavat ansaitsemansa rangaistuksen. Ukkosen jyrähdys väärämielisten tuomarien korvissa. Mutta rauhanviesti sorretuille kansalaisille.

Hän havaitsi laajan Suomenmaan kasvaneen väestön kuormittavan ylempiä ja alempia tuomioistuimia useammille oikeusjutuilla kuin ne ehtivät ratkaista ja ulosottotoimen sujuvan hitaasti, koska etäisyydet viranomaisiin ovat pitkiä. Tämän takia hän luo valtiontaloudelle koituvista kalliista kustannuksista huolimatta uusia läänejä, perustaa uuden hovioikeuden ja jakaa laamannikuntia pienemmiksi.21

Hän kuuntelee mielellään kansanjoukkojen valituksia. Hän haluaa edistää kirjoitus- ja painovapautta, vapauden ja oikeudenmukaisuuden perustaa, ja tekee sen niin kuninkaallisella ja armollisella tavalla, että tämä väistämättä herättää vapaiden kansalaisten keskuudessa vilpitöntä iloa. Hän sanoo tarvitsevansa itse sellaista valaistusta, jotta hän saisi kansan äänen perusteella todeta, onko hän hallitsijana onnistunut niin täysin, että saa hallita onnellista kansaa.

Näemme, että lempeä kuninkaamme vaalii tarkasti kansan vapauksia ja oikeuksia eikä mielellään kajoa niihin. Jos näin joskus käy, kun asiat on hänelle esitetty vääristeltyinä, hän on itse valmis oikaisemaan asian heti ehdittyään saada tapauksesta parempia tietoja. Näissä tapauksissa viisaan kuninkaan on katsottava asiaa useilta näkökannoilta: omistusoikeutta ei saa vaarantaa eikä rehellisesti ansaittuja privilegioita saa murtaa, ja kaikki näkökohdat on sovitettava yhteen valtakunnan ja kansan todellisia etuja vastaavalla tavalla. Kustaa punnitsee kaikkea oikeuden ja kohtuuden vaa’alla, ja tässähän on kaikki, mitä näissä asioissa voidaan suurelta kuninkaalta odottaa.

Todistajikseni tässä asiassa saanen hyvällä syyllä nimetä tämän Kokkolan tapulikaupungin kunnianarvoisan maistraatin ja kaupungin suuresti kunnioitetun porvariston, jotka pystyvät oman kokemuksensa perusteella antamaan siitä todistuksensa mitä iloisimmin mielin, kun nyt nähdään suuren Kustaamme omakätisesti vahvistaneen Teidän tapuli- ja purjehdusvapautenne,22 joita on jo useiden vuosien ajan horjutettu. Tämä vapaus avaa iloisia näköaloja paitsi kaupungille itselleen myös maan asukkaille yleisesti ja heidän välityksellään koko valtakunnalle, ja tämä kaksinkertaistaa sydäntemme yleisen tyytyväisyyden tänä päivänä.

Arvoisat kuulijat, sallikaa siis minun, joka jaan samat ilon tunteet Teidän kanssanne, esittää tosin lyhyt ja epätäydellinen, mutta kuitenkin todenmukainen kuvaus tästä ilonaiheesta.

Valloitukset, jotka tehdään vastarintaa kohtaamatta, eivät suurestikaan ilahduta sotasankareita, mutta kun he joutuvat miekka kädessä marssimaan mahtavaa ja joka askeleella vastarintaa tekevää vihollista vastaan ja saavat monen hikisen ja verisen yhteenoton jälkeen lopulta vihollisensa nujerretuksi ja tunkeutuvat rajojen yli, he tuntevat mielessään kaiken ylittävää nautintoa. Synkkä taivas, meren pimeys, myrskyt ja hengenvaarat ovat oikeastaan syitä, joiden takia merenkulkija ilahtuu niin suuresti saadessaan laskea ankkurinsa toivomaansa satamaan. Ellei tapulioikeuksien hankkiminen olisi maksanut mitään, ellei asiaa olisi vastustettu kiihkeästi, ei niitä olisi kaupungeissa eikä maaseudulla osattu arvostaa näin suuresti, mutta kuin monien käänteiden jälkeen lopulta hankitaan pelin mestaruus, viriää sydämessämme varmasti tyytyväisyyttä saavutettuun vapauteen.

Viime vuosisadan lopussa lyötiin juhlavassa tilanteessa muistoraha,23 johon oli kuvattu raivoisan meren keskellä paljaalla kallioluodolla seisova linna, jonka muureja vasten vihaiset aallot hakkaavat kiukkuaan, mutta linna seisoi hievahtamatta. Samalla raivoavalla merellä nähtiin myös pienen laivan ajelehtivat tuulen mukana, julmien aaltojen viskoessa sitä välillä ylös taivasta päin ja syöstessä sen välillä syvyyksiä kohti ja hirmuisten pärskeiden lyödessä sen yli. Rahaan oli kirjoitettu latinaksi: Jactatur sed tuta tamen est,24 eli: Laiva toki heittelehtii, mutta ei ole silti vaarassa. Tuollainen tunnuslause tuntuisi mielestäni varsin hyvin sopivan meidän tapulioikeuksillemme.

Ette varmaankaan ole vielä unohtaneet, miten kohtuuttomalta tämä asia näytti vuoden 1756 valtiopäivillä niistä, jotka olivat tottuneet yksin käymään kauppaa ulkomaalaisten kanssa teidän vientitavaroillanne, ja miten uskomattomalta se näytti Teistä itsestänne. Kukapa Teistä ei ole nähnyt vuosien 1756 ja 1760 valtiopäiväasiakirjoista, millaisia vaikeita taisteluja ja rajuja käänteitä tästä kysymyksestä aiheutui? Ja ellette ole ehtineet lukea niistä, ovat ainakin kaikki tuon ajan porvarit tunteneet niiden rasittavuuden, sillä Te haitte ratkaisua sellaisena aikana, jolloin päivänselvinkin oikeuden toteuttaminen ja vapaus oli ostettava rahalla. Silloin ei vielä ollut tämän vapauden linnan rakentamisen aika. Asia näytti hankalalta ja mahdottomalta, mutta lopulta Norrbottenin25 kaupungit onnistuivat seuraavilla vuoden 1765 valtiopäivillä hankkimaan tapulioikeudet, ja seudun edustajat saivat lopultakin palata tämä oliivinlehvä suussaan26 ilahduttamaan kotona olevia veljiään.

Vankila avautui ja satoja vuosia vangittuina olleet vapautuivat. Mutta mitäpä edistystä, mitä suuria harppauksia voitiin odottaa pitkässä vankeudessa ikään kuin tiettyyn asentoon jäykistyneiltä elimistöiltä? Oli lasten tavoin aluksi ryömittävä, sitten edettävä tuen varassa, ennen kuin kyettiin kävelemään. Sortajat hymyilivät pienille hankkeillemme, eikä vapauden kadehtiminen siis näyttänyt aiheelliselta, mutta miten kauan tuota kestäisi? Kun harkinta ja uutteruus yhdistyivät uusissa tapulikaupungeissa, kun vähäiset voimat koottiin yhteen, kun kauppiaamme olivat useita vuosia taivaltaneet raivaamattomia teitä ja etsineet reittinsä läpi sumun, joka kaikkialla tällä taipaleella oli edessä ja ympäröi heitä, he alkoivat nähdä uuden päivän koittavan kaupalle ja ulottaa liiketoimintaansa useampiin satamiin. Entiset markkinoiden valtiaat heräsivät silloin horroksestaan pää täynnä levottomia ajatuksia menetyksistä, joita vapaus aiheuttaisi valtakunnalle, sillä heidän käsityksensä mukaan heidän kaupallisten valloitustensa supistuminen merkitsi valtakunnalle hirmuista menetystä: kaikki kaupankäynti ja merenkulku oli romahtamassa, ja Ruotsia uhkasi tuho. Tämän käsityksen pohjalta laadittiin ankaria syytöksiä, jotka tuotiin valtaistuimen eteen. Niiden esittäjien aivoissa kehiteltiin mitä hirmuisimpia äärimmäisen vapauden kautta syntynsä saaneita kummituksia, joille annettiin nimeksi tullipetos ja salakuljetus ja joiden ilmenemisestä ja turmiollisista seurauksista laadittiin joidenkin vähäpätöisten tapahtumien nojalla laveita kuvauksia aivan samoin kuin romaanikirjailija luo leikkivän mielikuvituksensa voimalla muutaman rivin ansaitsevasta tapahtumasta kokonaisia kirjoja.

Tuollaisten kruunua ja valtakuntaa vahingoittavien villieläinten kimppuun oli siis käytävä ja ne oli tapettava. Ne maalattiin mustalle taustalle, ja koko tapulioikeutemme sijoitettiin maalitaulun taakse, jotta sitä haavoitettaisiin samalla tikarilla kuin näitä kummituksia ja se surmattaisiin samalla laukauksella kuin ne, sillä hyökkäys oli todellisuudessa suunnattu vapauden sydämeen.

Noin ankara aikomus, noin kauhea juoni ei kuitenkaan saanut niin rumaa nimeä; vaan sitä sanottiin vain Pohjanmaan kaupunkien purjehduksen järjestelyksi, jonka mukaan merikauppa oli hoidettava Kaskisten kautta. Vaikka tuolla paikkakunnalla olisi maailman paras satama, se sijaitsee läänin äärimmäisessä laidassa ja on etäisen sijaintinsa takia täysin käyttökelvoton Pohjanmaan koko pohjoisosan kannalta, monessakin suhteessa kaupungeillemme vielä sopimattomampi tapulipaikaksi kuin itse Tukholma. Asiaa ajettiin pontevasti eikä pienempiä merenkulkukaupunkeja kuunneltu lainkaan, kun ne tuomittiin tähän vankeuteen. Muidenkin kaupunkien piti ryhtyä käyttämään sitä tullauspaikkana, vaikka ne eivät varastoisikaan tavaroitaan sinne. Säätyjen päätökset, kuninkaan vakuutukset ja myönnetyt privilegiot olivat antamassa myöten, ja koko vapaus oli kaatumaisillaan. Silloin ei taaskaan ollut nukkumisen aika. Asia oli esitettävä uudelleen oikeassa valossa koko yleisölle, Pohjanmaan kaupunkien oli valvottava oikeuksiaan, ja uhatuksi joutuneen väestön oli etsittävä turvaa valtaistuimen edestä. Asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi, ja monien käänteiden jälkeen mutkikas tapaus lopulta valkenee suuren Kustaan terävälle järjelle. Mitä silloin tapahtuu? No, Kustaa näkee, Kustaa toimii, ja vapaus voittaa. Orjuuden oli paettava Kustaa III:tta elähdyttävän vapauden hengen tieltä. Tapulioikeutemme vahvistetaan, ja hänen oma kunnioitettu kätensä tekee siitä meille ikuisiksi ajoiksi peruuttamattoman oikeuden. Mielestäni me seisomme tänään taistelukentällä Kustaan johtaessa vapauden voimia ja näemme hajalle lyötyjen vihollistemme pakenevan ja kruunaamme kunnioituksen laakerinlehvillä tämän verrattoman sotapäällikkömme. Kaikkivaltiaan kallisarvoinen armo on siunannut meitä. Kustaa on lyönyt orjuuden ikiajoiksi kahleisiin ja nostanut vapauden ylimmälle istuimelle. Laivamme saavat turvallisesti purjehtia ulkomaiden satamiin; niille on avattu väylä Belttien27 läpi, meidän ja jälkeläistemme laivat halkovat vapaasti valtameren aavoja vesiä.

Leimutkoot salamat ja ukkonen jyrisköön,

niin että taivaankansi vapisee,

laivamme etenee aina yhtä onnekkaasti,

niin kauan kuin Kustaan valo loistaa.

Arvoisat Herrat, tämän tapulikaupunki Kokkolan kauppiaat!

Sallinette minun lopuksi tässä iloisessa tilaisuudessa myös antaa Teille erityistä kannustusta. Te olette tänään kuulleet kaikkein armollisimman kuninkaanne omakätisesti vahvistaneen Teidän vapautenne, sen, että saatte lähettää omat laivanne purjehtimaan maailman ympäri. Tätä vapautta ei ole teille suotu pelkästään Teidän itsenne, vaan koko maan hyväksi. Teidän käsiinne on siis uskottu merkittävä osa valtakunnan hyvinvoinnista. On hyvin tärkeää, miten uskollisesti ja miten arvokkaasti te osanne hoidatte. Ellette uutterasti käytä Teille armollisesti suotua vapautta, Te olette kuin vankeja, joille on avattu ovi, mutta jotka eivät silti poistu kopistaan. Silloin Te ette hyödytä itseänne ettekä isänmaatanne. Nyt on tullut aika panna ulkomaalaiset maksamaan Teidän vientitavaroistanne ja varustaa maa kaikella tarpeellisella, vaurastuttaa synnyinseutuanne muukalaisten rikkauksien avulla.

Mutta Te sanotte, että kaikkeen tuollaiseen tarvitaan runsasta rahoitusta, jota emme pysty hankkimaan. Minä vastaan: aivan totta, juuri sitä tarvitaan! Mitä siis on tehtävä? Kas niin, hyvät Herrat! Nyt on tärkeää, että Te keskinäisen rakkauden hengessä yhdistätte varallisuutenne, ja silloin Te voitte toki saada jotakin aikaan.

Kokkolan kaupungin porvaristo on vanhoista ajoista saakka saanut yleistä kiitosta yksituumaisuudestaan, joka on tiiviimpää kuin monissa muissa kaupungeissa, ja nämä porvarit ovat todellakin ansainneet maineensa. Kuninkaan korkea käskynhaltija28 on äskettäin tuonut tämän Teidän kiitettävän yksimielisyytenne arvokkaalla tavalla valtaistuimen eteen. Tämän hyveen ansiosta Te olette ulkomaille suuntautuvien merenkulkuhankkeidenne pienuudesta huolimatta tehneet tällä alalla suuren työn muihin uusiin tapulikaupunkeihin verrattuna. Tämän teidän vapautenne uuden vahvistuksen pitäisi kuitenkin tänään ja tällaisena yleisen ilon hetkenä yhdistää Teidät vielä tiiviimmin tekemään kaiken mahdollisen. Näyttää myös olevan sellainen tilanne, että jotakin pitäisi voida saada aikaan, kun englantilaisilla on käytävänään kallis sota Amerikassa,29 melkein koko Eurooppa varustautuu ja me elämme mitä parhaimmassa rauhassa. Silloin on oikea aika korjata satoa. Kuolkoon siis kaikki kauna keskuudestamme tänään. Vain se olkoon vastustajamme, joka mustaa kansalaisia, ei suinkaan sellainen mies, joka yrittää uutteruudella vaurastua laillisesti. Ja se, joka kykenee parhaiten sovittelemaan tapahtuneet vääryydet ja herättämään yleistä luottamusta, olkoon suurin Teidän porvaristonne piirissä.

Tässä asiassa Te ette saa paljonkaan aikaan, jos kukin Teistä yrittää toimia yksin. Teidän hartianne ovat vielä liian heikot siihen, että pystyisitte yksin kantamaan niin raskaita taakkoja. Hollantilaisten riikintaaleriinsa lyöttämä tunnuslause olkoon aina meidän ohjenuoranamme: Yksituumaisuudella voivat pienet omaisuudet kasvaa suuriksi.30 Hyvät Herrat, osoittautukaa siis esi-isienne saamien kiitosten arvoisiksi, tarttukaa Jumalan siunauksella tosissanne köyteen joka mies. Kun näin toimitte, teihin kohdistuva kiitos ylittää sen, jota esi-isänne saivat osakseen, ja ellette itse ehdi sitä saada, lapsenne kuitenkin aikanaan korjaavat satoa teidän yksituumaisuudestanne ja vaivannäöstänne ja käyttävät tyytyväisinä hyväkseen teidän uutteruutenne heille avaamia uria.

Vain taivaan siunaus voi kruunata työn ja suoda menestystä kaikille hankkeillenne. Missä on yksimielisyyttä, siellä on siunausta. Mutta kauna ja kateus tuhoavat kantajansa

Silloin myös armollinen kuninkaamme voi iloita siitä, ettei hän ole turhaan vahvistanut Teille vapauttanne, kun Te tuolla tavalla uskollisesti toimien hyödytätte itseänne, valtakuntaa ja kansalaisia.

Rakkaus, rauha ja yksimielisyys

kantakoot neuvonpitonne ihanaan menestykseen.

Kauna älköön koskaan ohjatko toimianne,

taivas kruunatkoon Teidät armollaan!

Rakkaus kaunistakoon Kustaan aikaa,

hyve ja lahjakkuus juurtukoot.

Kustaan valtikkaa totelkoot kaikki,

hän hallitsee sydämiämme.

Vapautta Kustaamme haluaa suojella

eikä sortaa ainuttakaan sielua.

Vapaus asuu pienimmässäkin mökissä,

Kustaalla ei orjia ole.

Opi siis, Ruotsinmaa, oikein kunnioittamaan

Kustaata, Pohjolan suurta päällikköä.

Taivas keventäköön Kustaan taakkaa,

Taivas suokoon Kustaalle hyvää!!!

Ruotsalaiset, suomalaiset, ylös ylistämään

Kustaata, Ruotsin kuningasta ja isää.

Sydän osoittakoon ilonsa,

Kustaalla on kaikkien sydämet vallassaan.

Jouset soikoot tänä päivänä,

tykit paukkukoot tämän juhlan kunniaksi,

vuoret ja kalliot kaikukoot

tämän päivän ylistystä.

Suom. Heikki Eskelinen

  1. Kirjoituksen alkuosa on todennäköisesti kadonnut. Ks. Tietoja Anders Chydeniuksen kirjoituksista, s. 630–631. LINKKI
  2. isänsä kädestä kirvonnut valtikka: Kustaa III:n isä Adolf Fredrik kuoli 12.2.1771 ja Kustaa III kruunattiin kuninkaaksi 29.5.1772.
  3. Kustaa III halusi edistää ruotsinkielistä teatteria ja oopperaa; mm. hän antoi Johan Wellanderille tehtäväksi kirjoittaa ruotsinkielinen libretto Francesco Antonio Uttinin oopperaan Thetis och Pelée, jonka ensiesitys oli tammikuussa 1773. On myös mahdollista, että Chydenius tarkoittaa kuningatar Lovisa Ulrikan Ruotsiin kutsumaa ranskalaista Du Londelin teatteriseuruetta, jonka sopimus irtisanottiin Adolf Fredrikin kuoleman jälkeen. Ks. myös Kruunajaispuhe, § 11.
  4. Painettuna ilmestyneessä puheessaan säädyille Hans kongl. maj:ts tal, til riksens ständer uppå riks-salen wid riksdagens början den 25 junii 1771 (1771) Kustaa III kutsui itseään ”vapaan kansan ensimmäiseksi kansalaiseksi”. Ks. myös Kruunajaispuhe, § 7.
  5. käy kirjeenvaihtoa myös oppineiden ulkomaalaisten kanssa: Kustaa III loi julkista kuvaa itsestään eurooppalaisena valistuneena hallitsijana käymällä kirjeenvaihtoa nimekkäiden ulkomaisten oppineiden (Voltaire, Marmontel ja johtavat fysiokraatit) kanssa. Hänen aikalaisensa Venäjän Katarina II tunnettiin laajasta kirjeenvaihdostaan valistusfilosofien kanssa.
  6. Meidän Kustaamme ei ... uskollisesti kaikilta tahoilta.: Kustaa III oli valtaneuvostolle 26.4.1774 antamassaan lausunnossa tuonut esille painovapauden hyviä puolia hallitsijoiden kannalta. Lausunto julkaistiin painettuna: Protocoll öfwer justitiæ-ärender i kongl. maj:ts råd-kammare; innehållande: kongl. maj:ts egit höga yttrande om tryckfriheten (1774).
  7. omavaltaisuuden aikakautena: vapaudenajalla
  8. osaksemme koitui lopulta aina tappio: Vapaudenajalla Ruotsi kärsi suuria tappioita hattujen sodassa Venäjää vastaan 1741–1743 ja Pommerin sodassa Preussia vastaan 1757–1762.
  9. Laivasto siirtyy kuninkaan silmien alle: Vuodesta 1689 Karlskronassa toiminut amiraliteettikollegio siirrettiin 1776 Tukholman Riddarholmenille, Sparren palatsiin.
  10. varustellaan kaikin puolin kuntoon: Ruotsin laivastoa vahvistettiin 1770–1780-luvuilla.
  11. Linnoituksia rakennetaan: Suomenlinnaan rakennettiin 1770-luvulla mm. kruunulinna Ehrensvärd, jonka peruskiven Kustaa III muurasi vieraillessaan linnoitussaarella 1775.
  12. leirialueita perustetaan ja ... ja veren tuhlaamista: Chydenius tarkoittaa kenttäharjoituksia ja harjoitusleirejä, joista Kustaa III oli erityisen kiinnostunut. Kuningas osallistui itse kesäisin mm. Ladugårdsgärdetillä järjestetyille leireille. Niiden aikana tehtiin todellisuudenmukaisia sotaharjoituksia, joissa osa sotilaista esitti vastapuolta, siis venäläisiä.
  13. Maunu Ladonlukko oli Ruotsin kuningas 1275–1290.
  14. huonontunut kahteen kolmasosaan: Chydenius laskee väärin, annetuilla arvoilla rahan arvo heikkeni kolmasosaan.
  15. riikintaalerin kurssi kohosi 36 markkaan: Hopeisen riikintaalerin arvo pysyi suhteellisen vakaana kuparirahan arvon laskiessa. Kurssilla tarkoitetaan tässä yhtä riikintaaleria vastaavaa markkamäärää kuparirahaa. Kun kuparirahan arvo laski, kurssin sanottiin nousevan. Ks. myös Muita rahajärjestelmään liittyviä käsitteitä, s. 686. LINKKI
  16. kurssin laskemisesta: Rahan arvon nostamisesta. Ruotsissa oli vuodesta 1745 käytössä paperirahakanta; toisin sanoen pääasiallisena maksuvälineenä olivat setelit, joita säätyjen pankki ei lunastanut. Rahamäärän voimakas kasvu johti inflaatioon ja ruotsalaisen valuutan heikkenemiseen. Aikakauden terminologiassa tätä kutsuttiin kurssin nousemiseksi, koska ruotsalaista valuuttaa tarvittiin enemmän ulkomaista valuuttayksikköä kohden. 1760-luvun alusta alkaen käytiin keskustelua inflaation syistä, keinoista sen lopettamiseksi sekä siitä, miten raharealisaatio, siis paluu metalliseen rahakantaan, tulisi toteuttaa. Keskustelua käytiin myös siitä, oliko syytä yrittää palauttaa rahalle sen alkuperäisenä pidetty arvo, eli aikakauden kielellä ”alentaa kurssia”. Chydenius katsoi aluksi, että inflaatio johtui keinottelusta, mutta omaksui sitten 1765 kannan, joka myös meidän aikanamme pidetään oikeana, eli että inflaatio johtuu rahan määrän kasvusta. Hän varoitti myös rahan vanhan arvon palauttamisesta koko talouselämälle koituvista haitallisista seurauksista. Ks. Kommentti: Valtakunnan pelastaminen.
  17. Pariarvo tarkoittaa tilannetta, jossa nimellisarvo ja markkina-arvo ovat yhtä suuret.
  18. toiset ihmiset ottivat hallitusvallan 1769: Hatut pääsivät hallitsevaan asemaan valtiopäivillä 1769.
  19. Tarkoitetaan ensi sijassa pankin laajamittaisesti liikkeelle laskemia ns. siirtoseteleitä (transportsedlar).
  20. Muuan valtakunnan ylimmistä ... ja mielivaltaisista ratkaisuista.: Vuonna 1773 Kustaa III oli käynnistänyt tutkinnan Götan hovioikeuden toimista. Ks. myös Hovioikeuspuhe, s. 2–4
  21. uusia läänejä, perustaa uuden hovioikeuden ja jakaa laamannikuntia pienemmiksi: ks. Kommentti: Hovioikeuspuhe
  22. omakätisesti vahvistaneen Teidän tapuli- ja purjehdusvapautenne: Kustaa III oli vahvistanut Kokkolan ja useiden muiden Pohjanmaan kaupunkien tapulioikeudet 1777. Ks. kommentti ja Purjehdusvapauden muutos ja sen kommentti.
  23. Viime vuosisadan lopussa lyötiin juhlavassa tilanteessa muistoraha: Vuonna 1693 lyötiin mitali Uppsalan kokouksen satavuotismuiston kunniaksi. Mitaliin on kuvattu laiva, jonka peräpäässä on serafihahmo ja ristillä koristeltu kilpi ja mastossa Kristuksen monogrammi. Laiva kulkee purjeet laskettuina vakaasti kuohuvan aallokon läpi
  24. Jactatur sed tuta tamen est: mitaliin kaiverrettu teksti ei sisällä ”est”-sanaa
  25. ”Norrbottenilla” tarkoitettiin usein valtakunnan pohjoisia alueita Pohjanlahden kummallakin rannalla.
  26. palata tämä oliivinlehvä suussaan: Viittaa Raamatun (1. Moos. 8:10–11) kertomukseen kyyhkysestä, joka palasi Nooakin arkkiin tuore oliivipuun lehti nokassaan ja toi siten hyviä uutisia.
  27. Tanskan salmet Iso- ja Vähä-Belt
  28. Kuninkaan korkea käskynhaltija: maaherra
  29. englantilaisilla on käytävänään kallis sota Amerikassa: Pohjois-Amerikan vapaussota 1775–1783
  30. Hollantilaisissa kulta- ja hopeadukaateissa oli lat. teksti concordia res parvae crescunt hollandiae. Tämä oli Alankomaiden tasavallan (Republiek der Zeven Verenigde Nederlanden) tunnuslause. Hollannissa hopeisia dukaatteja kutsuttiin myös riikintaalereiksi (rijksdaalder). Sitaatti on peräisin Gaius Sallustius Crispuksen teoksesta Jugurthan sota (Bellum Iugurthinum). Marja Itkosen suomennoksena se kuuluu: ”yksimielisyys näet voimistaa pienet valtiot”, teoksessa Gaius Sallustius Crispus, Catilinan salaliitto – Jugurthan sota (1963), s. 66.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: