Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Toinen saarna

Toinen katekismussaarna, § 9

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 9

Kun näin olemme mielenylennykseksemme tarkastelleet Vapahtajamme kahta tärkeintä nimeä, niin myös meidän uskomme varmuus vaatii meitä tarkemmin tutkimaan, onko Jeesus Nasaretilainen, Marian poika, joka syntyi Betlehemissä, tuo isille Vanhassa testamentissa luvattu Messias, siis koko maailman Vapahtaja. Siitä, että hänet oli vanhassa liitossa luvattu ihmiskunnalle, ei todista vain ensimmäinen evankeliumi, jonka maailma sai Aadamissa, kun Jumala heti syntiinlankeemuksen jälkeen vakuutti hänelle, että naisen siemen tulee polkemaan rikki käärmeen pään1 1. Moos. 3:15, vaan myös monissa tästä asiasta sittemmin annetuissa hyvin armollisissa vakuutuksissa, kuten Abrahamille annettu: sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä 1. Moos. 22:18, tai Daavidille 1. Aik. 17:11–14, mutta vielä selvemmin monessa eri kohdassa pyhien profeettojen kautta. Niistä mainitsen ainoastaan profeetta Jesajan kirjan, jossa sanotaan: Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää, ja jossa seuraavaksi kuvataan, miten tälle on suotu suurin täydellisyys, jollaista ei yhdessäkään muussa ihmisessä voida nähdä Jes. 11:1–4, sekä profeetta Sakarjan kohdan, jossa Herra sanoo Joosualle: minä annan tulla palvelijani, Zemahin,2 mikä merkitsee vesaa, jonka nimen kautta hän yhdistää tämän profetian edellä esitettyyn ja kertoo seuraavaksi, että hän ottaa pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä3 Sak. 3:8–9. Tästä voi selvästi nähdä, millä asialla hänet oli lähetetty. Juudean kansan keskuudessa oli erityisesti Kristuksen aikana näihin selviin ja moninaisiin lupauksiin liittyen yleinen Messiaan kaipuu ja toivo hänen saamisestaan. Evankelista Luukas kertoo Simeonista; hän odotti Israelin lohdutusta ja hän oli saanut lupauksen, että hän saisi omin silmin nähdä Herran Kristuksen4 Luuk. 2:25–26. Mutta oliko tämä Jeesus nyt se oikea ja Vanhassa testamentissa luvattu maailman Vapahtaja, siitä riippuu koko meidän kristillisen oppimme totuus. Jos Jeesus on Kristus, meillä on elämä hänen nimessään5 Joh. 20:31, mutta jos hän ei ole, niin turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne6 1. Kor. 15:14. Mutta tässä kohdassa meidän ei tarvitse asettaa tätä kallista totuutta kaikkine todisteineen silmienne eteen. Siihen vaadittaisiin paljon enemmän kuin mitä yhdessä kokonaisessa saarnassa voidaan esittää, vaikka se olisi kuinka pitkä tahansa. Riittää, jos tällä kertaa vain lyhyesti voin esittää ne tärkeimmät perusteet, joiden varassa tämä järkkymätön totuus lepää.

Ensimmäisen todisteen saamme niiden profetioiden toteutumisesta, jotka hänestä Vanhassa testamentissa oli annettu. Juuri tätä perustetta pyhät evankelistat kaikkialla evankeliumikertomuksissaan vahvasti korostavat. Ennalta oli tarkkaan kuvattu, että hän syntyisi Iisain kannosta ja Daavidin suvusta, ja että hän todella syntyi niistä, siitä eivät todista vain evankelistat, vaan myös Matteuksen ja Luukkaan hänestä esittämät tarkat sukuluettelot. Jos joku ei halua tunnustaa meidän Jeesustamme Messiaaksi, osoittakoon hän jonkun toisen tästä suvusta, joka on ansainnut Messiaan nimen. Mutta vakuutan, että edes juutalaiset itse eivät siihen pysty. Nyt koko Daavidin suku on niin kadonnut tai sekoittunut, että juutalaiset eivät itsekään tiedä, onko sitä nyt olemassa vai ei. Tällainen Jumalan antama tuntomerkki ei siten voi enää sopia kehenkään toiseen Messiaaseen. Ajankohta, jolloin hän tulisi, oli profeetta Danielin 9. luvun mukaan tarkoin määrätty 70 vuosiviikoksi7 ja ajankohta, josta lähtien nuo viikot, yhteensä 490 vuotta, tulisi laskea, oli selvästi ilmoitettu, nimittäin että se alkaisi Jerusalemin kaupungin jälleenrakentamista koskevasta yleisestä käskystä, joka annettiin Persian kuninkaan Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena – pakanalliset historioitsijat kutsuvat häntä nimellä Artakserkses Pitkäkätinen8 Neh. 2:1,5,7,8. Vaikka juutalaisesta ajanlaskusta tuona aikana ei ole niin tarkkaa tietoa, tämä vuosiluku voidaan kuitenkin kreikkalaisten ja roomalaisten ajanlaskun avulla aivan tarkoin ajoittaa meidän Messiaamme syntymään. Osoittakoon siis ne, jotka haluavat kiistää meidän Jeesukseltamme tämän nimen, jonkun muun todennäköisen, yhtä suuren tai suuremman ihmisen, joka on tuohon aikaan elänyt maan päällä ja tehnyt itsensä tuon nimen arvoiseksi. Olen varma, että siihen he eivät pysty. Profeetat julistavat monessa kohden, että Messiaan aikana pakanoiden kääntyminen olisi huomattavaa. Näin tapahtuikin välittömästi apostolien aikana, ja se kiinnitti suuresti tuon ajan kuninkaiden ja keisareiden huomiota. Tällaisesta yleisestä kääntymyksestä ei ole tietoja aikaisemmissa tai myöhemmissä asiakirjoissa ennen tuota aikaa tai sen jälkeen, eikä tämä ole vähäinen osoitus sen puolesta että juuri hän on oikea henkilö eikä kukaan muu. Tässä voitaisiin viitata moniin profeettojen ennustuksiin, ilmauksiin paikasta, jossa hän syntyisi, juomasta jota hänelle annettaisiin ristillä, hänen vaatteidensa jakamiseen arpomalla ja moniin muihin asioihin, mutta aika ei salli meidän viipyä niissä, sillä suurempia todisteita meidän väitteemme puolesta on tarjolla joukoittain.

Niiden joukossa on syytä mainita ennen muuta apostolien yhdenmukaisesti esittämä todistus hänestä, mitä ei ole saatu aikaan rahalla tai lupauksilla tai toivolla maallisesta kunniasta ja autuudesta, vaan heidän mestarinsa päinvastoin sanoi heille, että heitä hänen nimensä vuoksi solvattaisiin ja vainottaisiin, Matt. 5:11, ja että heidät julistettaisiin lainsuojattomiksi ja surmattaisiin, Joh. 16:2. Siitä huolimatta he ovat niin suullaan ja kynällään kuin hengellään ja verellään todistaneet, että Jeesus oli Kristus ja vahvistaneet tämän tunnustuksensa monilla ihmeteoilla, jotka ovat kaikkien evankelistojen ja apostolien kirjoituksissa nähtävissä niin selvästi, ettei näistä asioista voi olla mitään epäilystä. Tämän kanssa sopivat yhteen myös kaikki Johannes Kastajan todistajanlausunnot, kuten silloin kun hän, jota itse juutalainen historiankirjoittaja Josephus ylistää9 suureksi ja pyhäksi mieheksi, sanoo Matt. 3:11. juutalaisille, että hänen jälkeensä tulisi se, joka olisi häntä väkevämpi, jonka kenkiäkään hän ei ole kelvollinen kantamaan, ja joka kastaisi heidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Evankelista Johannes esittää vielä lisää hänen10 todistuksiaan Jeesuksesta maailman Vapahtajana, mikä ei ole vähäinen osoitus tämän asian totuudesta. Sillä jos hän olisi esittänyt vääriä todisteita, niin se olisi varmasti tapahtunut hänen omaksi edukseen ja kunniakseen, mutta ei kenenkään muun. Hän kuitenkin täysin vilpittömästi ei vain täysin kiistä itseltään juutalaisten suuren hengellisen neuvoston hänelle tarjoamaa kunniaa, vaan myös merkillepantavalla tavalla hyvin pitkälle nöyrtyy Messiaan alle, jotta tämä yksin olisi suuri. Kuinka paljon tukea meidän kallis uskonkappaleemme saakaan näin puolueettomista todistuksista. Ja tämä olkoon nyt toinen kumoamaton todiste uskollemme Messiaaseen.

Mutta vakuuttuaksemme vielä paremmin tästä lohdullisesta totuudesta, tehkäämme kuten juutalaisten neuvosto Johanneksen suhteen, käykäämme itse Jeesuksemme luo ja kysykäämme pyhien evankelistojen kirjoista häneltä: Mitä sinä itse sanot itsestäsi? Ovatko sinun oppilaasi ja apostolisi sattumoisin osoittaneet sinulle kunnian, jota et itse tunnusta itsellesi kuuluvaksi? Ei suinkaan. Hän ei tosin itse kaikissa puheissaan kansalle nimenomaisesti ilmoittanut olevansa Messias, mutta hän ei koskaan kieltänyt sitä, ja päinvastoin toi sen usein selvästi esiin, kuten vastatessaan äidilleen: Ettekö tienneet, että minun pitää olla niiden joukossa, jotka kuuluvat minun Isälleni,11 ja koko hänen keskustelussaan Nikodemoksen kanssa Joh. 3. Mutta kun hänen elämänsä lähestyi loppuaan, hän todisti tästä yhä selvemmin, kuten nähdään hänen oppilailleen esittämästään kysymyksestä: Kenen ihmiset sanovat minun, Ihmisen Pojan, olevan?12 Matt. 16:13, ja toinen kysymys samasta asiasta: Kenenkä te sanotte minun olevan? mihin Pietari vastaa kaikkien puolesta: Sinä olet Kristus elävän Jumalan poika. Tämän vastauksen Vapahtaja hyväksyy kaikilta osin ja osoittaa, että tämä tieto ja näkemys on hänen Isänsä heille antama, Matt. 16:16–17. Lopuksi hän ylimmän papin käskystä antoi tuomioistuimen edessä suullisen valan siitä, että hän oli Kristus Jumalan poika, Matt. 26:63–64. Tämän tunnustuksen hän vahvisti kuolemallaan ja tekemillään monilla suurilla ihmeteoilla hän vakuutti koko maailman tästä totuudesta. Korkeampaa todistusta ei maan asukkaille koskaan voi antaa! Kuinka turvallisesti voimmekaan perustaa autuuden toivomme tähän totuuteen? Ja kun meidän Autuuttajamme uhrasi elämänsä tämän tunnustuksensa vuoksi, niin olkaamme myös me, joiden puolesta hän kuoli, valmiit mieluummin uhraamaan kaikki kuin asettamaan tämä suurin totuus epäilyksen alaiseksi.

Mutta siunatut kuulijat! Meillä on vielä jäljellä korkein ja kaikista vahvin todiste. Sillä jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi, siis se todiste, että hän on todistanut Pojastansa13 1. Joh. 5:9. Meidän täytyy siten saada tämä taivaasta suurelta ja varmalta todistajalta. Jeesuksen kasteessa kuultiin taivaasta ääni, sanoen Jeesuksesta, jota Pyhä Henki kyyhkysen hahmossa osoitti: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt Matt. 3:17. Tämä tarkoittaa: tunnistakaa hänet nyt, hän on oikea, luvattu, hän eikä kukaan muu, eikä kenenkään tarvitse erehtyä hänen henkilöstään. Tämän ihmeellisen tapauksen vahvistavat täysin myös pyhät evankelistat Markus ja Luukas. Toisen yhtä ihanan todisteen taivasta hän sai kirkastuessaan vuorella, kun saman korkean äänen kuultiin taas sanovan taivaan vaaleasta pilvestä: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä, Matt. 17:5. Tämän kertovat samalla tavoin myös äsken mainitut evankelistat, ja apostoli Pietari, joka ei kirjoittanut evankeliumia, mainitsee tämän merkillisen tapauksen jälkimmäisen kirjeensä 1. luvun 17. jakeessa, kun hän sanoo, että Jeesus tällöin sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni,14 mitä hän omin silmin oli todistamassa. Taivaallinen Isä lisää sanat kuulkaa häntä rohkaistakseen tällä tavoin kolmea läsnä olevaa todistajaa ja kaikkia niitä, jotka heidän saarnojen kautta voisivat saada tiedon tästä ilmestyksestä, niin että he täysin turvallisesti ottaisivat hänet vastaan maailman ainoana ja oikeana Vapahtajana ja Messiaana, uskoutuisivat hänelle ja vain hänen täydellisen sovituksensa kautta etsisivät autuuttaan. Älköön siis kukaan silloin rohjetko vähääkään epäillä tätä totuutta. Kukaan meistä ei liene niin julkea, että tekisi Jumalasta valehtelijan. Hyväksykäämme siis se ei vain täysin varmana, vaan rientäkäämme myös hartaasti iloiten rakentamaan koko autuuden toivomme ajassa ja ikuisuudessa tälle kulmakivelle.

  1. 1992/muokattu
  2. 1938/muokattu
  3. 1938
  4. 1938/muokattu
  5. 1938
  6. 1938
  7. vuosiviikko = seitsemän vuotta
  8. Artakserkses I hallitsi 465–424 eKr. Hänellä oli lisänimi Makrokheir eli Pitkäkätinen, ilmeisesti koska hänen oikea kätensä oli pidempi kuin vasen.
  9. juutalainen historiankirjoittaja Josephus ylistää: viittaa juutalaisen historioitsijan Josephus Flaviuksen teokseen Ioudaikē archaiologia (kr. Ἰουδαϊκὴ ἀρχαιολογία, ”Juutalaisten muinaisajat”) 18.5.2
  10. Johannes Kastajan
  11. Luuk. 2:49 (1938/muokattu)
  12. 1776/1938
  13. 1938
  14. 2. Piet. 1:17 (1938)

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: