Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 2
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 4
§ 3
Kenet meidän pitäisi tuntea, sen Vapahtaja ilmoittaa meille sanoessaan: sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Hän puhuu tässä varsinaisesti Isän, jumaluuden ensimmäisen persoonan kanssa, mutta sanat pitävät sisällään yhtä lailla koko jumalallisen olemuksen, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kun hän sanoo: sinä, ainoa todellinen Jumala. Kristinuskossa emme nimittäin tunnusta, että Isä tai ensimmäinen persoona yksin on Jumala, vaan että Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, ja että kaikki kolme yhdessä ovat jumalallinen olemus. Tämä suuri ja ylistetty kolminaisuus232 on se, joka meidän tulee tuntea, mutta ei suinkaan jumalia, jotka eivät ole tehneet taivasta eivätkä maata Jer. 10:11, vaan elävä jumala, josta Paavali ja Barnabas saarnasivat Lystrassa, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on Ap. t. 14:15. Meidän tulee tuntea hänen olemuksensa, että hän on yksin on ja tulee olemaan yksi todellinen Jumala ikuisesti, eikä hänen lisäkseen ole mitään muuta jumalaa taivaassa tai maan päällä. Meidän tulee tuntea hänen korkeat ominaisuutensa, hänen ääretön viisautensa, hänen rajoittamaton kaikkivaltiutensa, hänen muuttumaton pyhyytensä, hänen ylitsevuotava armonsa ja laupeutensa kaikkia luomiaan olentoja ja erityisesti ihmistä kohtaan. Samoin tulee tuntea hänen jumalallisten kättensä työt yleisesti, jotka kaikki julistavat hänen kunniaansa Ps. 19:2, ja erityisesti hänen armollinen ja ihailtava huolenpitonsa ihmissuvusta. Tämä on se yleinen tieto Jumalasta, joka meillä tulee olla, mutta on myös olemassa toinen tieto, jonka kallis Vapahtajamme Jeesus sanoo kuuluvan ikuiseen elämään. Ei siis suinkaan riitä, että tunnemme Jumalan Pyhän Kolminaisuuden yleisesti, siihen vaaditaan myös erityisempää tietoa toisen persoonan kalliista armontyöstä ja teoista meidän autuutemme eteen. Tämän Vapahtaja ilmaisee233 aloitussanoissamme sillä tiedolla, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen Kristuksen. Tämä on autuain ja meille syntisille kaikkein välttämättömin tieto, jota täydellisyyden tilassa ei olisi välttämättä tarvittu, tai tarkemmin sanottuna sille ei siellä edes olisi ollut sijaa. Tämän tiedon kohteena ei kuitenkaan ole vain toisen persoonan jumaluus vaan kaikki mitä hän on ja mitä hän on suurissa nimissään ja kahdessa luonnossaan tehnyt ihmissuvun lunastamiseksi ja sen autuuden hyväksi. Tämän tiedon hän nostaa niin korkealle, että sanoo siinä olevan ikuisen elämän. Samaa vakuuttavat miltei lukemattomat Raamatun kohdat, saman kertoo meille myös terve harkinta. Me tunnemme helposti oman turmeluksemme, omatuntomme kalvaa meitä ja uhkaa rangaistuksilla sekä kostolla rikkomustemme tähden. Huomaamme helposti, että meidän on mahdoton itse lepyttää synnin takia suututtamamme Jumalan vanhurskautta, varsinkin kun vaelluksemme jatkossa tulee olemaan sarja uusia rikkomuksia. Mikään tieto ei siten ole enemmän tarpeen kuin se, että tunnemme Sovittajan, joka on maksanut velan, tyynnyttänyt Jumalan vihan ja hankkinut kuolemaan tuomitulle syntiselle elämän ja autuuden. Älkää siis ihmetelkö, että kaikki uskovat jo vanhan liiton aikana profetioissa ja monissa uhreissaan niin ahkerasti tutkivat tätä suurta vaikkakin silloin vielä varjoihin kätkeytynyttä tietoa ja usein myös löysivät sen,234 niin kuin Vapahtaja Jeesus sanoo Abrahamista, että hän saisi nähdä hänen1 päivänsä, että hän oppi tuntemaan sen, jonka isä Jumala lähettäisi, ja hän riemuitsi Joh. 8:56. Älkää ihmetelkö, että hurskas Simeon monen muun tavoin odotti tätä Israelin lohdutusta Luuk. 2:25 ja hartaasti iloiten ja koko maailmasta luopuen syleili häntä, kun hän sai nähdä ja tuntea tämän kaikelle kansalle valmistetun Jumalan autuuden, jae 30. Älkää ihmetelkö, että Johannes Kastaja kastamisessaan ja kaikessa oppineisuudessaan viittasi ensi sijassa ja itsensä syvästi alentaen tähän Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin Joh. 1:27,29. Siksi kaikki evankelistat ovatkin niin tarkoin koettaneet kuvata kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tämän Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen syntymästä, elämästä, kärsimyksestä ja muusta, opettaakseen sillä tavoin kuulijansa tuntemaan sen, jonka Jumala on lähettänyt, niin kuin he itse olivat hänen maanpäällisen vaelluksensa päivinä oppineet hänet tuntemaan. Ja vaikka Paavalilla oli niin paljon muita kauniita tietoja, niin hän näki, että, vaikka ne olisivat olleet suurempiakin, ne kaikki yhdessä olivat vahingoksi ja hyödyttömiä kaiken ylittävään Herran Jeesuksen tietämiseen nähden Fil. 3:8. Älkää lopuksi ihmetelkö sitäkään, että minä, sen jälkeen kun tarkastelussani uskontunnustuksemme ensimmäisestä kappaleesta koetin antaa teille tarpeellisen opastuksen235 Jumalan tuntemiseen yleisesti ja erityisesti ensimmäisen persoonan, Isän tuntemiseen, hänen ominaisuuksiinsa ja hyviin tekoihinsa, tänään ryhdyn antamaan teille jollain tapaa seikkaperäistä ja perusteellista tietoa siitä, jonka Jumala on meidän autuudeksemme lähettänyt, hänen ainoasta pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta.
§. 3.
Hvad det är som vi skole känna, gifver Frälsaren vid handen, då han säger: Tig allena sannan Gud och then tu sänt hafver Jesum Christum. Han talar väl här egenteligen med Fadren såsom den förste Personen i Guddomen, men innefattar icke des mindre i dessa orden hela det Guddomeliga väsendet Fadren, Sonen och den Heliga Anda, då han säger: Tig allena sannan Gud; ty uti vår Christeliga tro bekänne vi icke at Fadren eller den förste Personen allena är Gud, utan at Fadren är Gud, Sonen är Gud, och den Heliga Anda är Gud, och at de alla tre äro tilsammantagne et Guddomeligit väsende. Denna stora och högtlofvade Tre232enigheten är den som skall kännas, men ingalunda the Gudar, som himmel och jord icke gjort hafva, Jer. 10:11. utan then lefvande Guden, som Paulus och Barnabas predikade i Lystra, som giort hafver himmel och jord och hafvet och alt thet uti them är. Apostl. G. 14:15. Han bör kännas til sin varelse, at han allena är och blifver en sann Gud i evighet, och utom honom ingen annan Gud i himmelen eller på jorden. Han bör kännas til sina höga egenskaper, sin outgrundeliga vishet, sin oinskränkta allmagt, sin oföränderliga helighet och sin öfversvinnerliga2 nåd och förbarmande emot alla sina skapade kreatur och i synnerhet människan. Han bör kännas äfven til sina Guddomeliga händers värk i gemen, hvilka alla förtälja hans ära, Ps. 19:2. och i synnerhet til sin så nådiga som förundransvärda hushållning med människo slägtet, och detta är den allmänna kännedom vi böre hafva om Gud; men det är ock en annan kunskap som vår dyre Frälsare Jesus säger höra til evinnerligit lif. Det är ingalunda nog för oss at således känna Gud den heliga Treenigheten i gemen; dertil fordras ock en mera besynnerlig kunskap om den andra Personens dyra Nåde värf och förrättningar til vår salighet, hvilket Frälsaren uttrycker uti vå233ra ingångsord med kännedomen af den Gud sändt hafver Jesum Christum; den saligaste, den för oss syndare aldra oumbärligaste kunskapen, som i fullkomlighetens stånd hade varit aldeles umbärlig, eller rättare sagdt icke ens ägt rum. Ämnet för denna kunskapen är ingalunda blott den andra Personens Guddom, utan alt hvad han är och har gjort i sina stora namn och tvänne naturer til människo-slägtets förlossning och salighet. Denna kunskapen är den som han så högt uphöjer, at han säger deruti vara evinnerligit lif. Det samma intyga nästan otaliga Skriftenes rum:3 det samma visar oss en sund eftertanka. Vi känne lätteligen vårt förderf, vårt samvete aggar4 oss och hotar med straff och hämd för våra öfverträdelser: Vi finne lätt omöjeligheten at sjelfve försona den genom synden förtörnade Gudens rättfärdighet, så mycket mera som vår följande vandel blifver en kedja af nya brott. Ingen kunskap kan då blifva nödigare, än at känna en medlare, som betalt skulden, stillat Guds vrede och förvärfvat den til döden dömde syndaren lif och salighet. Undrer då icke, at redan alle trogne i gamla förbundet5 i prophetierna och i de många offren så flitigt forskat och ofta funnit denna stora, fast då än i skuggor insvepta kän234nedom; såsom Frälsaren Jesus säger om Abraham at han såg hans dag, det är han lärde känna den som Gud Fader sända skulle och vardt glad. Joh. 8:56. Undrer icke at den fromme Simeon med flera väntat efter denna Israels tröst. Luc. 2:25. och med innerligaste glädje och försakande af hela verlden omfamnade honom när han fick se och känna denna åt alt folk beredda Guds salighet v. 30. Undrer icke at Johannes Döparen med sin döpelse och all sin lärdom pekade förnämligast och med sin egen djupaste försakelse6 på detta Guds lamb, som borttager verldenes synder, Joh. 1:27,29. Derföre hafva alla Evangelisterna med så stor sorgfällighet sökt antekna så noga de minsta omständigheterna af denna Guds Sons Jesu Christi födelse, vandel och lidande med mera, at derigenom lära sina Åhörare så känna den som Gud sändt hafver, som de sjelfve i hans vandrings dagar på jorden lärt at känna honom. Och at Paulus oagtat sina många andra vackra insigter, ansåg dem allesammans, om de än varit större, för skada och träck7 emot den öfversvinneliga Herrans Jesu kunskap. Phil. 3:8. Och undrer ändteligen icke eller därpå, at jag, sedan vi uti betraktelsen öfver första Artikelen i vår tros bekännelse sökt gifva eder en nödig anvis235ning at lära känna Gud i gemen, och den första Personen Fadren i synnerhet, til sina egenskaper och välgärningar, i dag företagit mig at bibringa eder en någorlunda utförlig och grundelig kännedom af den som Gud sändt hafver til vår salighet, hans enda Son Jesum Christum.
§ 3
Kenet meidän pitäisi tuntea, sen Vapahtaja ilmoittaa meille sanoessaan: sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Hän puhuu tässä varsinaisesti Isän, jumaluuden ensimmäisen persoonan kanssa, mutta sanat pitävät sisällään yhtä lailla koko jumalallisen olemuksen, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kun hän sanoo: sinä, ainoa todellinen Jumala. Kristinuskossa emme nimittäin tunnusta, että Isä tai ensimmäinen persoona yksin on Jumala, vaan että Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, ja että kaikki kolme yhdessä ovat jumalallinen olemus. Tämä suuri ja ylistetty kolminaisuus232 on se, joka meidän tulee tuntea, mutta ei suinkaan jumalia, jotka eivät ole tehneet taivasta eivätkä maata Jer. 10:11, vaan elävä jumala, josta Paavali ja Barnabas saarnasivat Lystrassa, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on Ap. t. 14:15. Meidän tulee tuntea hänen olemuksensa, että hän on yksin on ja tulee olemaan yksi todellinen Jumala ikuisesti, eikä hänen lisäkseen ole mitään muuta jumalaa taivaassa tai maan päällä. Meidän tulee tuntea hänen korkeat ominaisuutensa, hänen ääretön viisautensa, hänen rajoittamaton kaikkivaltiutensa, hänen muuttumaton pyhyytensä, hänen ylitsevuotava armonsa ja laupeutensa kaikkia luomiaan olentoja ja erityisesti ihmistä kohtaan. Samoin tulee tuntea hänen jumalallisten kättensä työt yleisesti, jotka kaikki julistavat hänen kunniaansa Ps. 19:2, ja erityisesti hänen armollinen ja ihailtava huolenpitonsa ihmissuvusta. Tämä on se yleinen tieto Jumalasta, joka meillä tulee olla, mutta on myös olemassa toinen tieto, jonka kallis Vapahtajamme Jeesus sanoo kuuluvan ikuiseen elämään. Ei siis suinkaan riitä, että tunnemme Jumalan Pyhän Kolminaisuuden yleisesti, siihen vaaditaan myös erityisempää tietoa toisen persoonan kalliista armontyöstä ja teoista meidän autuutemme eteen. Tämän Vapahtaja ilmaisee233 aloitussanoissamme sillä tiedolla, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen Kristuksen. Tämä on autuain ja meille syntisille kaikkein välttämättömin tieto, jota täydellisyyden tilassa ei olisi välttämättä tarvittu, tai tarkemmin sanottuna sille ei siellä edes olisi ollut sijaa. Tämän tiedon kohteena ei kuitenkaan ole vain toisen persoonan jumaluus vaan kaikki mitä hän on ja mitä hän on suurissa nimissään ja kahdessa luonnossaan tehnyt ihmissuvun lunastamiseksi ja sen autuuden hyväksi. Tämän tiedon hän nostaa niin korkealle, että sanoo siinä olevan ikuisen elämän. Samaa vakuuttavat miltei lukemattomat Raamatun kohdat, saman kertoo meille myös terve harkinta. Me tunnemme helposti oman turmeluksemme, omatuntomme kalvaa meitä ja uhkaa rangaistuksilla sekä kostolla rikkomustemme tähden. Huomaamme helposti, että meidän on mahdoton itse lepyttää synnin takia suututtamamme Jumalan vanhurskautta, varsinkin kun vaelluksemme jatkossa tulee olemaan sarja uusia rikkomuksia. Mikään tieto ei siten ole enemmän tarpeen kuin se, että tunnemme Sovittajan, joka on maksanut velan, tyynnyttänyt Jumalan vihan ja hankkinut kuolemaan tuomitulle syntiselle elämän ja autuuden. Älkää siis ihmetelkö, että kaikki uskovat jo vanhan liiton aikana profetioissa ja monissa uhreissaan niin ahkerasti tutkivat tätä suurta vaikkakin silloin vielä varjoihin kätkeytynyttä tietoa ja usein myös löysivät sen,234 niin kuin Vapahtaja Jeesus sanoo Abrahamista, että hän saisi nähdä hänen8 päivänsä, että hän oppi tuntemaan sen, jonka isä Jumala lähettäisi, ja hän riemuitsi Joh. 8:56. Älkää ihmetelkö, että hurskas Simeon monen muun tavoin odotti tätä Israelin lohdutusta Luuk. 2:25 ja hartaasti iloiten ja koko maailmasta luopuen syleili häntä, kun hän sai nähdä ja tuntea tämän kaikelle kansalle valmistetun Jumalan autuuden, jae 30. Älkää ihmetelkö, että Johannes Kastaja kastamisessaan ja kaikessa oppineisuudessaan viittasi ensi sijassa ja itsensä syvästi alentaen tähän Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin Joh. 1:27,29. Siksi kaikki evankelistat ovatkin niin tarkoin koettaneet kuvata kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tämän Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen syntymästä, elämästä, kärsimyksestä ja muusta, opettaakseen sillä tavoin kuulijansa tuntemaan sen, jonka Jumala on lähettänyt, niin kuin he itse olivat hänen maanpäällisen vaelluksensa päivinä oppineet hänet tuntemaan. Ja vaikka Paavalilla oli niin paljon muita kauniita tietoja, niin hän näki, että, vaikka ne olisivat olleet suurempiakin, ne kaikki yhdessä olivat vahingoksi ja hyödyttömiä kaiken ylittävään Herran Jeesuksen tietämiseen nähden Fil. 3:8. Älkää lopuksi ihmetelkö sitäkään, että minä, sen jälkeen kun tarkastelussani uskontunnustuksemme ensimmäisestä kappaleesta koetin antaa teille tarpeellisen opastuksen235 Jumalan tuntemiseen yleisesti ja erityisesti ensimmäisen persoonan, Isän tuntemiseen, hänen ominaisuuksiinsa ja hyviin tekoihinsa, tänään ryhdyn antamaan teille jollain tapaa seikkaperäistä ja perusteellista tietoa siitä, jonka Jumala on meidän autuudeksemme lähettänyt, hänen ainoasta pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 3.
Hvad det är som vi skole känna, gifver Frälsaren vid handen, då han säger: Tig allena sannan Gud och then tu sänt hafver Jesum Christum. Han talar väl här egenteligen med Fadren såsom den förste Personen i Guddomen, men innefattar icke des mindre i dessa orden hela det Guddomeliga väsendet Fadren, Sonen och den Heliga Anda, då han säger: Tig allena sannan Gud; ty uti vår Christeliga tro bekänne vi icke at Fadren eller den förste Personen allena är Gud, utan at Fadren är Gud, Sonen är Gud, och den Heliga Anda är Gud, och at de alla tre äro tilsammantagne et Guddomeligit väsende. Denna stora och högtlofvade Tre232enigheten är den som skall kännas, men ingalunda the Gudar, som himmel och jord icke gjort hafva, Jer. 10:11. utan then lefvande Guden, som Paulus och Barnabas predikade i Lystra, som giort hafver himmel och jord och hafvet och alt thet uti them är. Apostl. G. 14:15. Han bör kännas til sin varelse, at han allena är och blifver en sann Gud i evighet, och utom honom ingen annan Gud i himmelen eller på jorden. Han bör kännas til sina höga egenskaper, sin outgrundeliga vishet, sin oinskränkta allmagt, sin oföränderliga helighet och sin öfversvinnerliga9 nåd och förbarmande emot alla sina skapade kreatur och i synnerhet människan. Han bör kännas äfven til sina Guddomeliga händers värk i gemen, hvilka alla förtälja hans ära, Ps. 19:2. och i synnerhet til sin så nådiga som förundransvärda hushållning med människo slägtet, och detta är den allmänna kännedom vi böre hafva om Gud; men det är ock en annan kunskap som vår dyre Frälsare Jesus säger höra til evinnerligit lif. Det är ingalunda nog för oss at således känna Gud den heliga Treenigheten i gemen; dertil fordras ock en mera besynnerlig kunskap om den andra Personens dyra Nåde värf och förrättningar til vår salighet, hvilket Frälsaren uttrycker uti vå233ra ingångsord med kännedomen af den Gud sändt hafver Jesum Christum; den saligaste, den för oss syndare aldra oumbärligaste kunskapen, som i fullkomlighetens stånd hade varit aldeles umbärlig, eller rättare sagdt icke ens ägt rum. Ämnet för denna kunskapen är ingalunda blott den andra Personens Guddom, utan alt hvad han är och har gjort i sina stora namn och tvänne naturer til människo-slägtets förlossning och salighet. Denna kunskapen är den som han så högt uphöjer, at han säger deruti vara evinnerligit lif. Det samma intyga nästan otaliga Skriftenes rum:10 det samma visar oss en sund eftertanka. Vi känne lätteligen vårt förderf, vårt samvete aggar11 oss och hotar med straff och hämd för våra öfverträdelser: Vi finne lätt omöjeligheten at sjelfve försona den genom synden förtörnade Gudens rättfärdighet, så mycket mera som vår följande vandel blifver en kedja af nya brott. Ingen kunskap kan då blifva nödigare, än at känna en medlare, som betalt skulden, stillat Guds vrede och förvärfvat den til döden dömde syndaren lif och salighet. Undrer då icke, at redan alle trogne i gamla förbundet12 i prophetierna och i de många offren så flitigt forskat och ofta funnit denna stora, fast då än i skuggor insvepta kän234nedom; såsom Frälsaren Jesus säger om Abraham at han såg hans dag, det är han lärde känna den som Gud Fader sända skulle och vardt glad. Joh. 8:56. Undrer icke at den fromme Simeon med flera väntat efter denna Israels tröst. Luc. 2:25. och med innerligaste glädje och försakande af hela verlden omfamnade honom när han fick se och känna denna åt alt folk beredda Guds salighet v. 30. Undrer icke at Johannes Döparen med sin döpelse och all sin lärdom pekade förnämligast och med sin egen djupaste försakelse13 på detta Guds lamb, som borttager verldenes synder, Joh. 1:27,29. Derföre hafva alla Evangelisterna med så stor sorgfällighet sökt antekna så noga de minsta omständigheterna af denna Guds Sons Jesu Christi födelse, vandel och lidande med mera, at derigenom lära sina Åhörare så känna den som Gud sändt hafver, som de sjelfve i hans vandrings dagar på jorden lärt at känna honom. Och at Paulus oagtat sina många andra vackra insigter, ansåg dem allesammans, om de än varit större, för skada och träck14 emot den öfversvinneliga Herrans Jesu kunskap. Phil. 3:8. Och undrer ändteligen icke eller därpå, at jag, sedan vi uti betraktelsen öfver första Artikelen i vår tros bekännelse sökt gifva eder en nödig anvis235ning at lära känna Gud i gemen, och den första Personen Fadren i synnerhet, til sina egenskaper och välgärningar, i dag företagit mig at bibringa eder en någorlunda utförlig och grundelig kännedom af den som Gud sändt hafver til vår salighet, hans enda Son Jesum Christum.
§ 3
Kenet meidän pitäisi tuntea, sen Vapahtaja ilmoittaa meille sanoessaan: sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Hän puhuu tässä varsinaisesti Isän, jumaluuden ensimmäisen persoonan kanssa, mutta sanat pitävät sisällään yhtä lailla koko jumalallisen olemuksen, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kun hän sanoo: sinä, ainoa todellinen Jumala. Kristinuskossa emme nimittäin tunnusta, että Isä tai ensimmäinen persoona yksin on Jumala, vaan että Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, ja että kaikki kolme yhdessä ovat jumalallinen olemus. Tämä suuri ja ylistetty kolminaisuus232 on se, joka meidän tulee tuntea, mutta ei suinkaan jumalia, jotka eivät ole tehneet taivasta eivätkä maata Jer. 10:11, vaan elävä jumala, josta Paavali ja Barnabas saarnasivat Lystrassa, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on Ap. t. 14:15. Meidän tulee tuntea hänen olemuksensa, että hän on yksin on ja tulee olemaan yksi todellinen Jumala ikuisesti, eikä hänen lisäkseen ole mitään muuta jumalaa taivaassa tai maan päällä. Meidän tulee tuntea hänen korkeat ominaisuutensa, hänen ääretön viisautensa, hänen rajoittamaton kaikkivaltiutensa, hänen muuttumaton pyhyytensä, hänen ylitsevuotava armonsa ja laupeutensa kaikkia luomiaan olentoja ja erityisesti ihmistä kohtaan. Samoin tulee tuntea hänen jumalallisten kättensä työt yleisesti, jotka kaikki julistavat hänen kunniaansa Ps. 19:2, ja erityisesti hänen armollinen ja ihailtava huolenpitonsa ihmissuvusta. Tämä on se yleinen tieto Jumalasta, joka meillä tulee olla, mutta on myös olemassa toinen tieto, jonka kallis Vapahtajamme Jeesus sanoo kuuluvan ikuiseen elämään. Ei siis suinkaan riitä, että tunnemme Jumalan Pyhän Kolminaisuuden yleisesti, siihen vaaditaan myös erityisempää tietoa toisen persoonan kalliista armontyöstä ja teoista meidän autuutemme eteen. Tämän Vapahtaja ilmaisee233 aloitussanoissamme sillä tiedolla, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen Kristuksen. Tämä on autuain ja meille syntisille kaikkein välttämättömin tieto, jota täydellisyyden tilassa ei olisi välttämättä tarvittu, tai tarkemmin sanottuna sille ei siellä edes olisi ollut sijaa. Tämän tiedon kohteena ei kuitenkaan ole vain toisen persoonan jumaluus vaan kaikki mitä hän on ja mitä hän on suurissa nimissään ja kahdessa luonnossaan tehnyt ihmissuvun lunastamiseksi ja sen autuuden hyväksi. Tämän tiedon hän nostaa niin korkealle, että sanoo siinä olevan ikuisen elämän. Samaa vakuuttavat miltei lukemattomat Raamatun kohdat, saman kertoo meille myös terve harkinta. Me tunnemme helposti oman turmeluksemme, omatuntomme kalvaa meitä ja uhkaa rangaistuksilla sekä kostolla rikkomustemme tähden. Huomaamme helposti, että meidän on mahdoton itse lepyttää synnin takia suututtamamme Jumalan vanhurskautta, varsinkin kun vaelluksemme jatkossa tulee olemaan sarja uusia rikkomuksia. Mikään tieto ei siten ole enemmän tarpeen kuin se, että tunnemme Sovittajan, joka on maksanut velan, tyynnyttänyt Jumalan vihan ja hankkinut kuolemaan tuomitulle syntiselle elämän ja autuuden. Älkää siis ihmetelkö, että kaikki uskovat jo vanhan liiton aikana profetioissa ja monissa uhreissaan niin ahkerasti tutkivat tätä suurta vaikkakin silloin vielä varjoihin kätkeytynyttä tietoa ja usein myös löysivät sen,234 niin kuin Vapahtaja Jeesus sanoo Abrahamista, että hän saisi nähdä hänen15 päivänsä, että hän oppi tuntemaan sen, jonka isä Jumala lähettäisi, ja hän riemuitsi Joh. 8:56. Älkää ihmetelkö, että hurskas Simeon monen muun tavoin odotti tätä Israelin lohdutusta Luuk. 2:25 ja hartaasti iloiten ja koko maailmasta luopuen syleili häntä, kun hän sai nähdä ja tuntea tämän kaikelle kansalle valmistetun Jumalan autuuden, jae 30. Älkää ihmetelkö, että Johannes Kastaja kastamisessaan ja kaikessa oppineisuudessaan viittasi ensi sijassa ja itsensä syvästi alentaen tähän Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin Joh. 1:27,29. Siksi kaikki evankelistat ovatkin niin tarkoin koettaneet kuvata kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tämän Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen syntymästä, elämästä, kärsimyksestä ja muusta, opettaakseen sillä tavoin kuulijansa tuntemaan sen, jonka Jumala on lähettänyt, niin kuin he itse olivat hänen maanpäällisen vaelluksensa päivinä oppineet hänet tuntemaan. Ja vaikka Paavalilla oli niin paljon muita kauniita tietoja, niin hän näki, että, vaikka ne olisivat olleet suurempiakin, ne kaikki yhdessä olivat vahingoksi ja hyödyttömiä kaiken ylittävään Herran Jeesuksen tietämiseen nähden Fil. 3:8. Älkää lopuksi ihmetelkö sitäkään, että minä, sen jälkeen kun tarkastelussani uskontunnustuksemme ensimmäisestä kappaleesta koetin antaa teille tarpeellisen opastuksen235 Jumalan tuntemiseen yleisesti ja erityisesti ensimmäisen persoonan, Isän tuntemiseen, hänen ominaisuuksiinsa ja hyviin tekoihinsa, tänään ryhdyn antamaan teille jollain tapaa seikkaperäistä ja perusteellista tietoa siitä, jonka Jumala on meidän autuudeksemme lähettänyt, hänen ainoasta pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 2
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 4
paikat: Lystra
Henkilöt: Abraham Barnabas Johannes Kastaja Paavali Simeon
Raamatunkohdat:
Aiheet: