Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 21
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 23
§ 22
Lopulta ehdimme nyt Vapahtajamme Jeesuksen kolmanteen virkaan, joka on kuninkaallinen. Mutta pelkään jo kuluttaneeni rakkaiden kuulijoideni kärsivällisyyden loppuun ja yritän siksi ilmaista jäljelläolevan mahdollisimman lyhytsanaisesti. Sen, että hän on kuningas, me tunnustamme selvästi uskontunnustuksessamme, kun sanomme, että uskomme Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme, jossa emme vain tunnusta hänen olevan Herra, vaan että hän on myös meidän Herramme, ja samalla tunnustamme olevamme hänen alamaisiaan. Tämä totuus ei meidän joukossamme tarvitse paljoa todistelua. Taivaallinen sanansaattaja sanoo nimenomaan Neitsyt Marialle ennen Jeesuksen siittämistä, että hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua Luuk. 1:32–33. Aika ei salli minun esittää useampia lähes lukemattomista muista todisteista. Saadaksemme selvän käsityksen Jeesuksen tästä virasta meidän täytyy kääntää ajatuksemme kuningas-sanaan,341 josta tämä virka on saanut nimensä. Kuninkaille kuuluu yleisesti kaksi asiaa, nimittäin oikeuksia ja velvollisuuksia. Molemmat kuuluvat meidän kalliille Vapahtajallemme kuninkaana. Mutta kuninkaalla tulee ensimmäisenä olla yksi tai useampi valtakunta, muuten hän kantaa kuninkaan nimeä suotta. Siksi meidän onkin jo ennen kuin tutkimme hänen kuninkaallisia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan, tutkittava mitä valtakuntia tällä meidän kuninkaallamme tulee olla. Jos tarkastelemme häntä todellisena Jumalana ja kolminaisuuden yhtenä persoonana, joka Isän ja Pyhän Hengen kanssa on luonut kaiken, ja jumalallisessa viisaudessaan, kaikkivaltiudessaan sekä hyvyydessään ohjaa ja hallitsee kaikkea, eikä tätä jumalallista hallintaa voi koskaan ottaa häneltä pois, niin on täysin kiistatonta, että hän on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa kuningas, joka hallitsee ja ohjaa koko maailmaa, taivasta ja maata ja kaikkea mitä niissä on, mitä muuten kutsutaan voiman tai kaikkivallan valtakunnaksi. Jos samalla ajattelemme, miten persoonallisessa yhdistymisessä jumalallinen luonto on myös tehnyt meidän Vapahtajamme ihmisluonnon osalliseksi kaikesta siitä vallasta, kunniasta ja majesteettisuudesta, joka jumalallisella oli ja joka voitiin välittää, niin näemme, että myös tämä inhimillinen luonto on astunut valtaan kaikkivaltiuden valtakunnassa, minkä Vapahtaja tekee selkeästi342 tiettäväksi sanoessaan, että hän ihmisen poikana, siis ihmisen luonnoltaan istuu voiman oikealla puolella, mikä ei tarkoita muuta kuin hallitsemista jumalallisessa kaikkivaltiudessa ja että hän tulee taivaan pilvien päällä Matt. 26:64. Tätä valtakuntaa ei häneltä myöskään koskaan voida ottaa pois, sillä hän ei voi milloinkaan lakata olemasta maailman luoja ja alkuunpanija jumaluuden muiden persoonien keralla. Mutta jos emme nyt puhu varsinaisesti tästä valtakunnasta, tai siitä yhteisestä oikeudesta, joka Kristuksen persoonalla siihen on muiden mukana, vaan puhumme tässä Kristuksen omasta valtakunnasta, joka kuuluu hänelle meidän välittäjänämme ja auttajanamme. Siitä apostoli Paavali sanoo, että hän on sen omalla verellään itselleen lunastanut1 Ap. t. 20:28. Se on näin ollen Jeesuksen itse lunastama valtakunta, joka myös siihen tapaan nähden, jolla hän sen hankki, on hyvin kalliisti ostettu, sillä se on riistetty takaisin kuoleman valtiaalta, Saatanalta, kukistamalla hänen mahtinsa täydellisesti Hepr. 2:14–15. Valtakunta on lunastettu, ei millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä2 1. Piet. 1:18–19, ja tästä syystä apostoli Paavali sanookin hänen valtakuntansa alamaisia kalliisti ostetuiksi 1. Kor. 6:20. Hänen tällä tavoin lunastamansa valtakunta on siten se seurakunta tai ihmisten joukko, jonka Jeesus Kristus343 kärsimyksellään ja kuolemallaan, täyttymyksellään ja Isälleen kohdistamillaan esirukouksilla on syntien ja pimeyden valloilta onnistunut saamaan oman valtansa alle. He ovat jättäneet aiemman johtajansa, paholaisen, ja yksin uskosta ottaneet Jeesuksen Herrakseen ja Mestarikseen ja vakuuttaneet hänelle rajatonta kunnioitustaan, rakkauttaan ja kuuliaisuuttaan. Katsokaa rakkaani, tämä on nyt se Jeesuksen hankkima valtakunta, jonka kuningas hän on. Tämä valtakunta, koska siinä ei näy sen paremmin maallista hallitsijaa kuin sotajoukkojakaan sitä puolustamassa, eikä tuomioistuimia ja ulkoisia rangaistuksia, niin sen kuningas itse vakuuttaakin, että se ei ole tästä maailmasta Joh. 18:36–37, vaan sen täytyy olla hengellinen valtakunta. Ja siihen runsaaseen ja ansaitsemattomaan armoon nähden, jota siellä jaetaan kaikille oikeille alamaisille ja tarjotaan kaikille syntisille, sitä on syytä kutsua armon valtakunnaksi, jossa meidän Vapahtajamme täydellisen sovitusuhrinsa jälkeen on myös inhimillisessä luonnossaan tullut kuninkaaksi.
§. 22.
Ändteligen hinne vi nu til vår Frälsares Jesu tredje ämbete, som är det Konungsliga. Men jag fruktar mig redan hafva uttröttat mina kära Åhörares tålamod, och skall därföre bjuda til at i det återstående vara så kort som möjeligit är. At han är en Konung, bekänne vi nog tydeligen i vår tros Artikel, när vi säge: at vi tro på Jesum Christum vår Herra, hvarest vi bekänne honom icke allenast vara en Herre, utan at han äfven är vår Herre, och med det samma erkänne oss vara hans undersåtare. Denna sanning behöfver ibland oss icke många bevis. Den himmelske bådbäraren säger uttryckeligen till Jungfru Maria för Jesu aflelse, at han skulle varda stor, och Herren Gud skall gifva honom hans Faders Davids säte. Och han skall vara en Konung öfver Jacobs hus i evig tid, och på hans Rike skall ingen ände vara. Luc. 1:32,33. Tiden tål ej at bland nästan otaliga andra bevis anföra flera. At få ett tydeligit begrep om detta Jesu ämbete måste vi vända vår eftertanka til det ordet Konung,341 hvaraf hans ämbete hafver sitt namn. Konungar tilhöre i gemen tvänne ting, nemligen rättigheter och skyldigheter. Båda tilkomma vår dyre Frälsare, så som Konung. Men en Konung tilhörer först at värkeligen äga ett eller flera riken, annars bär han Konunga-titel förgäfves; vi måste därföre förut och innan vi komme til hans Konungsliga rättigheter och skyldigheter, först undersöka hvad Riken denne vår Konung måste äga. Betrakte vi honom såsom en san Gud och en Treenighetens Person, som med Fadren och den Helga Anda skapat alt ting, och i sin Guddomeliga visdom, allmakt och godhet alt ting styrer och regerar, hvilken Guddomeliga styrelse aldrig honom kan fråntagas, så är aldeles oryggeligit at han är tillika med Fadrenom och den Heliga Anda en Konung, som råder och regerar öfver hela verlden, himmel och jord och alt hvad däruti är, hvilket annars kallas kraftenes eller allmakts Rike. Eftersinne vi äfven huru vår Frälsares människliga natur i den Personliga föreningen, blifvit af den Guddomeliga delagtig gjord af all den makt, ära och Majestät som den Guddomeliga ägde och kunde meddelas, så finne vi at den människliga äfven tilträdt detta allmakts Rike, hvilket Frälsaren tydeligen gifver342 tilkänna då han säger, at han såsom människones son, det är til sin människliga natur skall sitta på kraftenes högra hand, hvilket icke annat är än regera i Guddomelig Allmakt och komma i himmelens sky Matth. 26:64. Ej eller kan detta rike någonsin tagas ifrån honom, emedan han aldrig kan återvända at vara verldenes skapare och uphofsman tillika med de öfriga personerna i Guddomen. Men om detta Rike är nu icke egenteligen talet, eller denna gemensamma rätt, som Christi Person hafver därtil med de andra, utan här talas om Christi enskildta Rike, som tilkommer honom såsom vår medlare och hjelpare, hvilket Apostelen Paulus säger, at han förvärfvat med sitt blod: Apostl. G. 20:28. som således är ett af Jesu sjelf förvärfvadt rike, som ock i anseende til sjelfva sättet, huru han fått det, är ganska dyrtköpt; ty det är återtaget af mörksens förste satan genom et fullkomligit nederlag af all hans makt. Ebr. 2:14,15. och riket är igenlöst, ingalunda med förgängeligit silf eller Guld, utan med Christi eget dyra blod, 1. Pet. 1:18,19. hvarföre Apostelen Paulus äfven kallar hans rikes undersåtare dyrt köpte. 1. Cor. 6:22.3 Hans på detta sättet förvärfvade Rike är således den samling eller det antal människor, som Christus Jesus ge343nom sin pina och död, genom sin tilfyllestgörelse och förbön hos sin Fader hafver ifrån syndenes och mörksens väldigheter bragt under sin lydno, hvilka öfvergifvit djefvulen sin förra ledare, och antagit Jesum genom trona allena för sin Herre och Mästare och försäkrat honom om den oinskränktaste vördnad, kärlek och lydna. Ser mine älskade, detta är nu det af Jesu förvärfvade Riket, hvars Konung han är. Hvilket rike, emedan där hvarken synes någon verldslig Regent, eller några krigshärar at försvara det, eller några Domstolar och utvärtes straff, intygar sjelfve dess Konung, at det icke var af denna verlden, Joh. 18:36,37. utan måste vara ett andeligit Rike, och kallas, i anseende til den ömnoga och oförtjenta nåd som där meddelas alla rätta undersåtare och tilbjudes alla syndare, rätteligen ett nådenes Rike, öfver hvilket vår Frälsare efter fulländadt försonings Offer är blefven en Konung äfven til sin människliga natur.
§ 22
Lopulta ehdimme nyt Vapahtajamme Jeesuksen kolmanteen virkaan, joka on kuninkaallinen. Mutta pelkään jo kuluttaneeni rakkaiden kuulijoideni kärsivällisyyden loppuun ja yritän siksi ilmaista jäljelläolevan mahdollisimman lyhytsanaisesti. Sen, että hän on kuningas, me tunnustamme selvästi uskontunnustuksessamme, kun sanomme, että uskomme Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme, jossa emme vain tunnusta hänen olevan Herra, vaan että hän on myös meidän Herramme, ja samalla tunnustamme olevamme hänen alamaisiaan. Tämä totuus ei meidän joukossamme tarvitse paljoa todistelua. Taivaallinen sanansaattaja sanoo nimenomaan Neitsyt Marialle ennen Jeesuksen siittämistä, että hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua Luuk. 1:32–33. Aika ei salli minun esittää useampia lähes lukemattomista muista todisteista. Saadaksemme selvän käsityksen Jeesuksen tästä virasta meidän täytyy kääntää ajatuksemme kuningas-sanaan,341 josta tämä virka on saanut nimensä. Kuninkaille kuuluu yleisesti kaksi asiaa, nimittäin oikeuksia ja velvollisuuksia. Molemmat kuuluvat meidän kalliille Vapahtajallemme kuninkaana. Mutta kuninkaalla tulee ensimmäisenä olla yksi tai useampi valtakunta, muuten hän kantaa kuninkaan nimeä suotta. Siksi meidän onkin jo ennen kuin tutkimme hänen kuninkaallisia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan, tutkittava mitä valtakuntia tällä meidän kuninkaallamme tulee olla. Jos tarkastelemme häntä todellisena Jumalana ja kolminaisuuden yhtenä persoonana, joka Isän ja Pyhän Hengen kanssa on luonut kaiken, ja jumalallisessa viisaudessaan, kaikkivaltiudessaan sekä hyvyydessään ohjaa ja hallitsee kaikkea, eikä tätä jumalallista hallintaa voi koskaan ottaa häneltä pois, niin on täysin kiistatonta, että hän on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa kuningas, joka hallitsee ja ohjaa koko maailmaa, taivasta ja maata ja kaikkea mitä niissä on, mitä muuten kutsutaan voiman tai kaikkivallan valtakunnaksi. Jos samalla ajattelemme, miten persoonallisessa yhdistymisessä jumalallinen luonto on myös tehnyt meidän Vapahtajamme ihmisluonnon osalliseksi kaikesta siitä vallasta, kunniasta ja majesteettisuudesta, joka jumalallisella oli ja joka voitiin välittää, niin näemme, että myös tämä inhimillinen luonto on astunut valtaan kaikkivaltiuden valtakunnassa, minkä Vapahtaja tekee selkeästi342 tiettäväksi sanoessaan, että hän ihmisen poikana, siis ihmisen luonnoltaan istuu voiman oikealla puolella, mikä ei tarkoita muuta kuin hallitsemista jumalallisessa kaikkivaltiudessa ja että hän tulee taivaan pilvien päällä Matt. 26:64. Tätä valtakuntaa ei häneltä myöskään koskaan voida ottaa pois, sillä hän ei voi milloinkaan lakata olemasta maailman luoja ja alkuunpanija jumaluuden muiden persoonien keralla. Mutta jos emme nyt puhu varsinaisesti tästä valtakunnasta, tai siitä yhteisestä oikeudesta, joka Kristuksen persoonalla siihen on muiden mukana, vaan puhumme tässä Kristuksen omasta valtakunnasta, joka kuuluu hänelle meidän välittäjänämme ja auttajanamme. Siitä apostoli Paavali sanoo, että hän on sen omalla verellään itselleen lunastanut4 Ap. t. 20:28. Se on näin ollen Jeesuksen itse lunastama valtakunta, joka myös siihen tapaan nähden, jolla hän sen hankki, on hyvin kalliisti ostettu, sillä se on riistetty takaisin kuoleman valtiaalta, Saatanalta, kukistamalla hänen mahtinsa täydellisesti Hepr. 2:14–15. Valtakunta on lunastettu, ei millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä5 1. Piet. 1:18–19, ja tästä syystä apostoli Paavali sanookin hänen valtakuntansa alamaisia kalliisti ostetuiksi 1. Kor. 6:20. Hänen tällä tavoin lunastamansa valtakunta on siten se seurakunta tai ihmisten joukko, jonka Jeesus Kristus343 kärsimyksellään ja kuolemallaan, täyttymyksellään ja Isälleen kohdistamillaan esirukouksilla on syntien ja pimeyden valloilta onnistunut saamaan oman valtansa alle. He ovat jättäneet aiemman johtajansa, paholaisen, ja yksin uskosta ottaneet Jeesuksen Herrakseen ja Mestarikseen ja vakuuttaneet hänelle rajatonta kunnioitustaan, rakkauttaan ja kuuliaisuuttaan. Katsokaa rakkaani, tämä on nyt se Jeesuksen hankkima valtakunta, jonka kuningas hän on. Tämä valtakunta, koska siinä ei näy sen paremmin maallista hallitsijaa kuin sotajoukkojakaan sitä puolustamassa, eikä tuomioistuimia ja ulkoisia rangaistuksia, niin sen kuningas itse vakuuttaakin, että se ei ole tästä maailmasta Joh. 18:36–37, vaan sen täytyy olla hengellinen valtakunta. Ja siihen runsaaseen ja ansaitsemattomaan armoon nähden, jota siellä jaetaan kaikille oikeille alamaisille ja tarjotaan kaikille syntisille, sitä on syytä kutsua armon valtakunnaksi, jossa meidän Vapahtajamme täydellisen sovitusuhrinsa jälkeen on myös inhimillisessä luonnossaan tullut kuninkaaksi.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 22.
Ändteligen hinne vi nu til vår Frälsares Jesu tredje ämbete, som är det Konungsliga. Men jag fruktar mig redan hafva uttröttat mina kära Åhörares tålamod, och skall därföre bjuda til at i det återstående vara så kort som möjeligit är. At han är en Konung, bekänne vi nog tydeligen i vår tros Artikel, när vi säge: at vi tro på Jesum Christum vår Herra, hvarest vi bekänne honom icke allenast vara en Herre, utan at han äfven är vår Herre, och med det samma erkänne oss vara hans undersåtare. Denna sanning behöfver ibland oss icke många bevis. Den himmelske bådbäraren säger uttryckeligen till Jungfru Maria för Jesu aflelse, at han skulle varda stor, och Herren Gud skall gifva honom hans Faders Davids säte. Och han skall vara en Konung öfver Jacobs hus i evig tid, och på hans Rike skall ingen ände vara. Luc. 1:32,33. Tiden tål ej at bland nästan otaliga andra bevis anföra flera. At få ett tydeligit begrep om detta Jesu ämbete måste vi vända vår eftertanka til det ordet Konung,341 hvaraf hans ämbete hafver sitt namn. Konungar tilhöre i gemen tvänne ting, nemligen rättigheter och skyldigheter. Båda tilkomma vår dyre Frälsare, så som Konung. Men en Konung tilhörer först at värkeligen äga ett eller flera riken, annars bär han Konunga-titel förgäfves; vi måste därföre förut och innan vi komme til hans Konungsliga rättigheter och skyldigheter, först undersöka hvad Riken denne vår Konung måste äga. Betrakte vi honom såsom en san Gud och en Treenighetens Person, som med Fadren och den Helga Anda skapat alt ting, och i sin Guddomeliga visdom, allmakt och godhet alt ting styrer och regerar, hvilken Guddomeliga styrelse aldrig honom kan fråntagas, så är aldeles oryggeligit at han är tillika med Fadrenom och den Heliga Anda en Konung, som råder och regerar öfver hela verlden, himmel och jord och alt hvad däruti är, hvilket annars kallas kraftenes eller allmakts Rike. Eftersinne vi äfven huru vår Frälsares människliga natur i den Personliga föreningen, blifvit af den Guddomeliga delagtig gjord af all den makt, ära och Majestät som den Guddomeliga ägde och kunde meddelas, så finne vi at den människliga äfven tilträdt detta allmakts Rike, hvilket Frälsaren tydeligen gifver342 tilkänna då han säger, at han såsom människones son, det är til sin människliga natur skall sitta på kraftenes högra hand, hvilket icke annat är än regera i Guddomelig Allmakt och komma i himmelens sky Matth. 26:64. Ej eller kan detta rike någonsin tagas ifrån honom, emedan han aldrig kan återvända at vara verldenes skapare och uphofsman tillika med de öfriga personerna i Guddomen. Men om detta Rike är nu icke egenteligen talet, eller denna gemensamma rätt, som Christi Person hafver därtil med de andra, utan här talas om Christi enskildta Rike, som tilkommer honom såsom vår medlare och hjelpare, hvilket Apostelen Paulus säger, at han förvärfvat med sitt blod: Apostl. G. 20:28. som således är ett af Jesu sjelf förvärfvadt rike, som ock i anseende til sjelfva sättet, huru han fått det, är ganska dyrtköpt; ty det är återtaget af mörksens förste satan genom et fullkomligit nederlag af all hans makt. Ebr. 2:14,15. och riket är igenlöst, ingalunda med förgängeligit silf eller Guld, utan med Christi eget dyra blod, 1. Pet. 1:18,19. hvarföre Apostelen Paulus äfven kallar hans rikes undersåtare dyrt köpte. 1. Cor. 6:22.6 Hans på detta sättet förvärfvade Rike är således den samling eller det antal människor, som Christus Jesus ge343nom sin pina och död, genom sin tilfyllestgörelse och förbön hos sin Fader hafver ifrån syndenes och mörksens väldigheter bragt under sin lydno, hvilka öfvergifvit djefvulen sin förra ledare, och antagit Jesum genom trona allena för sin Herre och Mästare och försäkrat honom om den oinskränktaste vördnad, kärlek och lydna. Ser mine älskade, detta är nu det af Jesu förvärfvade Riket, hvars Konung han är. Hvilket rike, emedan där hvarken synes någon verldslig Regent, eller några krigshärar at försvara det, eller några Domstolar och utvärtes straff, intygar sjelfve dess Konung, at det icke var af denna verlden, Joh. 18:36,37. utan måste vara ett andeligit Rike, och kallas, i anseende til den ömnoga och oförtjenta nåd som där meddelas alla rätta undersåtare och tilbjudes alla syndare, rätteligen ett nådenes Rike, öfver hvilket vår Frälsare efter fulländadt försonings Offer är blefven en Konung äfven til sin människliga natur.
§ 22
Lopulta ehdimme nyt Vapahtajamme Jeesuksen kolmanteen virkaan, joka on kuninkaallinen. Mutta pelkään jo kuluttaneeni rakkaiden kuulijoideni kärsivällisyyden loppuun ja yritän siksi ilmaista jäljelläolevan mahdollisimman lyhytsanaisesti. Sen, että hän on kuningas, me tunnustamme selvästi uskontunnustuksessamme, kun sanomme, että uskomme Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme, jossa emme vain tunnusta hänen olevan Herra, vaan että hän on myös meidän Herramme, ja samalla tunnustamme olevamme hänen alamaisiaan. Tämä totuus ei meidän joukossamme tarvitse paljoa todistelua. Taivaallinen sanansaattaja sanoo nimenomaan Neitsyt Marialle ennen Jeesuksen siittämistä, että hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua Luuk. 1:32–33. Aika ei salli minun esittää useampia lähes lukemattomista muista todisteista. Saadaksemme selvän käsityksen Jeesuksen tästä virasta meidän täytyy kääntää ajatuksemme kuningas-sanaan,341 josta tämä virka on saanut nimensä. Kuninkaille kuuluu yleisesti kaksi asiaa, nimittäin oikeuksia ja velvollisuuksia. Molemmat kuuluvat meidän kalliille Vapahtajallemme kuninkaana. Mutta kuninkaalla tulee ensimmäisenä olla yksi tai useampi valtakunta, muuten hän kantaa kuninkaan nimeä suotta. Siksi meidän onkin jo ennen kuin tutkimme hänen kuninkaallisia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan, tutkittava mitä valtakuntia tällä meidän kuninkaallamme tulee olla. Jos tarkastelemme häntä todellisena Jumalana ja kolminaisuuden yhtenä persoonana, joka Isän ja Pyhän Hengen kanssa on luonut kaiken, ja jumalallisessa viisaudessaan, kaikkivaltiudessaan sekä hyvyydessään ohjaa ja hallitsee kaikkea, eikä tätä jumalallista hallintaa voi koskaan ottaa häneltä pois, niin on täysin kiistatonta, että hän on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa kuningas, joka hallitsee ja ohjaa koko maailmaa, taivasta ja maata ja kaikkea mitä niissä on, mitä muuten kutsutaan voiman tai kaikkivallan valtakunnaksi. Jos samalla ajattelemme, miten persoonallisessa yhdistymisessä jumalallinen luonto on myös tehnyt meidän Vapahtajamme ihmisluonnon osalliseksi kaikesta siitä vallasta, kunniasta ja majesteettisuudesta, joka jumalallisella oli ja joka voitiin välittää, niin näemme, että myös tämä inhimillinen luonto on astunut valtaan kaikkivaltiuden valtakunnassa, minkä Vapahtaja tekee selkeästi342 tiettäväksi sanoessaan, että hän ihmisen poikana, siis ihmisen luonnoltaan istuu voiman oikealla puolella, mikä ei tarkoita muuta kuin hallitsemista jumalallisessa kaikkivaltiudessa ja että hän tulee taivaan pilvien päällä Matt. 26:64. Tätä valtakuntaa ei häneltä myöskään koskaan voida ottaa pois, sillä hän ei voi milloinkaan lakata olemasta maailman luoja ja alkuunpanija jumaluuden muiden persoonien keralla. Mutta jos emme nyt puhu varsinaisesti tästä valtakunnasta, tai siitä yhteisestä oikeudesta, joka Kristuksen persoonalla siihen on muiden mukana, vaan puhumme tässä Kristuksen omasta valtakunnasta, joka kuuluu hänelle meidän välittäjänämme ja auttajanamme. Siitä apostoli Paavali sanoo, että hän on sen omalla verellään itselleen lunastanut7 Ap. t. 20:28. Se on näin ollen Jeesuksen itse lunastama valtakunta, joka myös siihen tapaan nähden, jolla hän sen hankki, on hyvin kalliisti ostettu, sillä se on riistetty takaisin kuoleman valtiaalta, Saatanalta, kukistamalla hänen mahtinsa täydellisesti Hepr. 2:14–15. Valtakunta on lunastettu, ei millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä8 1. Piet. 1:18–19, ja tästä syystä apostoli Paavali sanookin hänen valtakuntansa alamaisia kalliisti ostetuiksi 1. Kor. 6:20. Hänen tällä tavoin lunastamansa valtakunta on siten se seurakunta tai ihmisten joukko, jonka Jeesus Kristus343 kärsimyksellään ja kuolemallaan, täyttymyksellään ja Isälleen kohdistamillaan esirukouksilla on syntien ja pimeyden valloilta onnistunut saamaan oman valtansa alle. He ovat jättäneet aiemman johtajansa, paholaisen, ja yksin uskosta ottaneet Jeesuksen Herrakseen ja Mestarikseen ja vakuuttaneet hänelle rajatonta kunnioitustaan, rakkauttaan ja kuuliaisuuttaan. Katsokaa rakkaani, tämä on nyt se Jeesuksen hankkima valtakunta, jonka kuningas hän on. Tämä valtakunta, koska siinä ei näy sen paremmin maallista hallitsijaa kuin sotajoukkojakaan sitä puolustamassa, eikä tuomioistuimia ja ulkoisia rangaistuksia, niin sen kuningas itse vakuuttaakin, että se ei ole tästä maailmasta Joh. 18:36–37, vaan sen täytyy olla hengellinen valtakunta. Ja siihen runsaaseen ja ansaitsemattomaan armoon nähden, jota siellä jaetaan kaikille oikeille alamaisille ja tarjotaan kaikille syntisille, sitä on syytä kutsua armon valtakunnaksi, jossa meidän Vapahtajamme täydellisen sovitusuhrinsa jälkeen on myös inhimillisessä luonnossaan tullut kuninkaaksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 21
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 23
paikat:
Henkilöt: Daavid Jaakob (VT) Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: