Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 7
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 9
248
§ 8
Suunnatkaamme, rakkaat Herrassa, nyt hartautemme ja ajatuksemme meidän Vapahtajamme toiseen kalliiseen nimeen, joka varsinaisesti kuuluu hänelle hänen virkansa puolesta. Se ei ole yhtään vähemmän merkittävä kuin ensimmäinen. Häntä kutsutaan nimellä Kristus, mikä on kokonaan kreikkaa ja esiintyy melkeinpä lukemattomia kertoja Uuden testamentin kirjoissa ja tarkoittaa samaa kuin voideltu. Hepreaksi se on Messias, joka meidän ruotsinkielisessä raamatussamme esiintyy vain kaksi kertaa Johanneksen evankeliumissa, nimittäin ensimmäisen luvun 41. jakeessa, jossa apostoli Andreas sanoo veljelleen Pietarille: ”Me olemme löytäneet Messiaan!” – se merkitsee: Voidellun, sekä Joh. 4:25, jossa samarialainen nainen tunnustaa uskonsa Kristukseen ja sanoo: Minä tiedän että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.1 Tämän heprean sanan apostoli Johannes on siis näissä kohdissa sisällyttänyt myös kreikankieliseen alkutekstiin, sillä juutalaiset odottivat Vanhan testamentin profetioiden mukaisesti Kristusta ja tunsivat hänet tällä nimellä. Sitävastoin meidän ruotsinkielisessä Vanhan testamentin käännöksessämme sana Kristus esiintyy myöskin kahdesti, nimittäin249 Danielin kirjan 9. luvun jakeissa 25 ja 26. Mutta alkutekstissä sana Messias esiintyy varsin usein, ilman että se aina merkitsisi maailman Vapahtajaa, sillä sangen usein sitä käytetään myös toisista, jotka oli voideltu johonkin tehtävään. Etenkin kuninkaat kantoivat heprealaisten keskuudessa usein tätä nimeä.
Ymmärtääksemme oikein tämän Jeesuksen virkanimen meidän tulee ensin tietää, että Herra Jumala antoi Moosekselle nimenomaisen käskyn, että hänen tulee voidella ja vihkiä Aaron ylimmäiseksi papiksi ja hänen poikansa muiksi papeiksi virkoihinsa, mikä voitelu toisi heille ikuisen pappeuden heidän jälkipolviensa keskuudessa 2. Moos. 40:13–15. Tähän voiteluun tuli Jumalan nimenomaisesta käskystä käyttää parhaita hajusteita, mirhaa, kanelia, tuoksuruokoa ja kassian kuorta,2 jotka parasta apteekkaritaitoa noudattaen tuli kukin oikeassa mitassaan hyvin sekoittaa oliiviöljyyn, ja tätä voiteluöljyä tuli käyttää näihin vihkimyksiin sekä säilyttää se näitä tarkoituksia varten tabernaakkelissa 2. Moos. 30:22–25. Toiseksi huomaamme, että kun Israelin lapset saivat kuninkaita, niin nämä piti samalla tavalla vihkiä Jumalan käskyn mukaisesti tärkeään virkaansa tällä pyhällä voiteluöljyllä, kuten luemme Saulista 1. Sam. 15:1, Daavidista 1. Sam. 16:13 sekä Salomosta 1. Kun.250 1:39 ynnä muista. Tämä voitelu ei myöskään ollut vain ulkonainen säädös, koska itse Jumala kutsuu sitä pyhäksi, ja voide oli aivan erityisellä tavalla kokonaan erotettu muusta käytöstä. Myös Daavidista sanotaan selvästi, että Herran henki tuli häneen siitä päivästä, jolloin hänet voideltiin, ja oli hänessä aina siitä lähtien 1. Sam. 16:13. Ja kolmanneksi, myös profeetat vihittiin tällä voitelulla, mikä voidaan varmuudella päätellä siitä, että profeetta Natanin tuli kuningas Daavidin käskystä yhdessä ylimmän papin Sadokin kanssa voidella kuningas Salomo. Tätä käskyä Daavid ei olisi uskaltanut hänelle antaa eikä hän olisi siihen ryhtynyt, ellei häntä itseään olisi aiemmin voideltu, sillä Herra oli nimenomaan määrännyt 2. Moos. 30:29, että sen, joka oli tekemisissä tämän voiteluöljyn kanssa, täytyi ehdottomasti itse olla sillä voideltu. Niin kova rangaistus määrättiin siitä, jos joku vihkimätön antaisi sitä toiselle, että hänet tulisi hävittää kansansa parista. Mutta kaikkein selvimmin tämän tuo esille 1. Kun. 19:15–16, jossa Jumala nimenomaan käskee Elian voitelemaan Elisan profeetaksi tilalleen. Näin sekä papit, kuninkaat että profeetat vihittiin Vanhassa testamentissa tällä pyhällä voiteluöljyllä ja pyhitettiin kalliin virkansa251 hoitajiksi, mutta aivan erityisesti kuninkaita kutsuttiin painokkaasti Herran voidelluiksi.
Tämä vihkimysnimi suotiin maailman tulevalle Vapahtajalle usein jo Vanhan testamentin profetioissa, ei vain kahdessa jo mainitussa profeetta Danielin kirjan kohdassa, vaan myös kuningas Daavidin psalttarin monissa kohdissa sekä muillakin profeetoilla, mistä todistuksena mainitsen vain Ps. 132:17, jossa sanotaan: Siellä minä annan Daavidin sarven kohota, sytytän voidellulleni lampun.3 Ja edellisestä käy selvästi ilmi, että tässä puhutaan luvatusta maailman Vapahtajasta, samoin kuin Ps. 2:2, jossa sanotaan: Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan. Profeetta Jesaja antaa hänen itsensä puhua: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut Jes. 61:1. Ja kuten sanottu, tämä mainitaan Uudessa testamentissa miltei lukemattomia kertoja, joiden joukosta mainitsen vain kaksi ehkäpä merkittävintä ja tärkeintä, nimittäin ensiksi Luuk. 2:11, jossa jouluaamuna taivaasta laskeutunut sanansaattaja varmasti Jumalan nimenomaisesta käskystä ilmoitti252 paimenille, että heille oli tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.4 Toinen on Matt. 16:16, jossa apostoli Pietari Jeesuksen nimenomaisesta kehotuksesta tunnustaa uskonsa hänen persoonaansa ja sanoo: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.5 Tästä tunnustuksesta Jeesus sanoo välittömästi, että sitä ei hänelle ilmoittanut liha eikä veri vaan itse isä Jumala taivaassa, jae 17. Näistä todisteista näemme selvästi, että tämä nimi on hänelle annettu taivaasta, ja tässä suhteessa sen täytyi olla hänelle yhtä kallis kuin hänen omakin ympärileikkauksessa saamansa nimi.6
Mutta meidän tulee lyhyesti selvittää myös tällaisen nimen syytä ja aihetta. Jeesus Kristus Jumalan poika ei syntynyt suinkaan turhaan tänne maailmaan. Niin korkealla henkilöllä on myös täytynyt olla erittäin tärkeät syyt niin ihmeelliseen elämäänsä täällä maan päällä. Kyllä, hänellä oli todella paljon tehtävänään. Hän oli ottanut itselleen koko meidän autuutemme asian, jossa kaikki oli menetetty; hänestä täytyi tulla voimakas välittäjä Jumalan ja meidän välillemme ja siten meidän ylipappimme. Tässä hankkimassaan sovituksessa hänestä itsestään oli tultava meidän sanansaattajamme, siis meidän profeettamme ja opettajamme. Hänen täytyi myös meidän ruhtinaanamme ja kuninkaanamme johdattaa253 eksyneet lampaansa oikeaan ja puolustaa niitä niiden vihollisten uusilta hyökkäyksiltä. Hänen piti toisin sanoen ottaa kolme tärkeää virkaa, ylipapin, profeetan ja kuninkaan virat. Näihin tehtäviin hänet täytyi korkealla ja ihmeellisellä tavalla voidella sekä vihkiä ja tämän voitelemisen kautta hänet tehtiin soveliaaksi hoitamaan näitä tehtäviä täydellisesti. Siksi myös Kristus, eli voideltu, tarkoittaa samaa kuin: Jumalan valitsema, vihkimä ja kaikin puolin sovelias ihmissuvun lunastaja. Tästä hänen voitelemisestaan tai vihkimisestään pyhä Raamattumme puhuu hyvin selkeästi monessa kohdassa. Herra itse sanoo: Minä olen sankarin herättänyt auttamaan, olen kansan keskeltä korottanut valittuni; minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni7 Ps. 89:20–21. Korahilaisten morsiuslaulussa tätä voitelua kuvataan sangen korkeaksi ja jumalalliseksi näin: Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinut iloöljyllä enemmän kuin sinun kanssaveljiäsi8 Ps. 45:7–8. Tämän merkillisen profetian apostoli Paavali selkeästi sanasta sanaan soveltaa meidän Vapahtajaamme, Hepr. 1:8–9. Tähän kuuluu myös edellä254 mainittu kohta Jes. 61:1, jossa Vapahtaja itse puhuu ja sanoo, että Herra on minut voidellut, minkä hän selkeästi Luuk. 4:21 soveltaa omaan itseensä ja osoittaa, että nuo sanat tuolloin kävivät toteen hänessä. Ilman tätä vihkimystä hänestä ei koskaan olisi voinut tulla niin suurta ylipappia kuin miksi apostoli Paavali hänet kuvaa Hepr. 4:14–15. Hän ei olisi voinut saarnata kurjuudessa oleville tai sitoa särkyneitä sydämiä, hän ei olisi voinut julistaa vangituille vapautusta ja kahlehdituille siteiden avaamista. Kaikkeen tähän hänen piti siksi olla voideltu.
Lopuksi meidän tulee tässä myös lähemmin selvittää itse tuota voitelua, josta hän sai tämän virkansa nimen. Henkilö, joka tässä voidellaan, on toki Vapahtaja Jeesus, mutta ei suinkaan jumalallinen luonto, sillä siinä asuu jo ikuisesti jumaluuden koko täyteys Kol. 2:9, eikä sitä tarvitse tai voi vihkiä mihinkään tai tehdä mihinkään virkaan päteväksi, koska siinä kaikki on jo olemassa aivan täydellisenä. Kyse on inhimillisestä luonnosta, joka yhdessä jumalallisen kanssa tulisi hoitamaan näitä meidän autuutemme kannalta välttämättömiä ja hyvin tärkeitä tehtäviä. Hänhän oli lihaa meidän lihastamme ja luuta meidän luustamme, jota ei siksi pitänyt vain siittämisessä puhdistaa kaikesta synnistä, vaan se tuli myös varustaa viisaudella255 ja kyvyllä, mistä apostoli Pietari toteaa selvästi puheessaan Corneliukselle, kun hän sanoo, että Jumala oli voidellut Jeesus Nasaretilaisen,9 siis Kristuksen inhimillisen luonnon Ap. t. 10:38. Vihkimyksen suorittava persoona ei taas ole kukaan muu kuin Jumalan oma ainoa Poika, jumaluuden toinen persoona, joka siittämisessä yhtyi hänen ihmisyyteensä ja silloin voiteli hänet, kuten viimeksi esitetyistä sanoista voidaan helposti päätellä. Siinähän sanotaan, että Jumala, siis Kristuksen jumalallinen luonto, on voidellut Jeesus Nasaretilaisen. Samaa näyttää tarkoittavan myös juuri aiemmin siteerattu Ps. 45:8, jossa sanotaan: Jumala, sinun Jumalasi on voidellut sinut; tämä voitelu näyttää olevan myös tuon persoonallisen yhdistymisen luonnollinen seuraus. Ja mitä itse voiteluun tulee, niin saan muistuttaa, että niin kuin voitelua, jolla kuninkaat ja papit Vanhassa testamentissa vihittiin ja joka oli esikuva sille voitelulle, jolla koko maailman Vapahtaja kerran voideltaisiin, kutsuttiin pyhäksi voiteluksi, niin kutsutaan tätä myös edellä mainitussa kohdassa riemun öljyksi. Pietari selvittää, mitä tämä iloöljy oli, nimittäin Pyhää Henkeä ja voimaa Ap. t. 10:38. Tämä kallis voitelu, Pyhä Henki, annettiin myös256 niille uskoville, jotka vihittiin johonkin kalliiseen virkaan. Tässä oli kuitenkin se ero, että Jeesus ihmiseksitulemisessaan sai voitelun paljon suuremmassa ja avokätisemmässä mitassa, kun sanotaan: sinun Jumalasi on voidellut sinua riemun öljyllä enemmän kuin sinun kanssaveljiäsi,10 siis paljon runsaammin ja yltäkylläisemmin kuin ketään toista ihmistä. Ihmiseksi tullut Kristus sai siis paljon suuremman ymmärryksen valon ja tahdon täydellisen pyhyyden, minkä kautta hänet vihittiin ja tehtiin pystyväksi suorittamaan meidän sanoinkuvaamattomaksi lohduksemme ja iloksemme täydellisesti sen kaiken, minkä hän meidän autuutemme vuoksi oli ottanut tehtäväkseen. Tästä sanotaan Jes. 11:2: hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki.
248
§. 8.
Lät oss älskade i Herranom nu vända vår andakt och eftertanka til det andra vår Frälsares dyra namn, som egenteligen tilkommer honom i anseende til sina ämbeten. Det är ingalunda mindre märkeligit än det förra. Han kallas Christus, hvilket namn är helt och hållet grekiskt och förekommer nästan otaliga gånger i nya Testamentets skrifter och betyder så mycket som smord. På Ebreiska heter det Messias, och förekommer i hela vår Svenska Bibel allenast tvänne gånger hos Evangelisten Johannes, nemligen i des första Capitel 41 versen, hvarest Apostelen Andreas säger til sin broder Petrum: Vi hafve funnit Messiam, det betyder den smorda, och Cap. 4:25. hvarest den Samaritiska qvinnan gifver sin tros bekännelse om Christo, och säger: Jag vet at Messias skall komma, som kallas Christus, när han kommer, varder han oss all ting undervisandes, hvilket Ebreiska ord Apostelen Johannes på dessa ställen äfven i den Grekiska grundtexten bibehållit, emedan Christus bland Judarna, enligit gamla Testamentets prophetior, väntades och igenkännes under detta namnet. Däremot förekommer åter i vår Svenska öfversättning af gamla Testamentet ordet Christus likaledes två gånger, nem249ligen uti Daniels 9:de Cap. versen 25:te och 26:te. Men i grundtexten läses ordet Messias där ganska ofta, utan at altid betekna verldenes Frälsare, emedan det äfven ganska ofta brukas om andra, som til några ämbeten blifvit smorde, i synnerhet buro Konungarne allmänt detta namnet hos de Ebreer.
At förstå rätta betydelsen af detta Jesu ämbets namn, böre vi först veta, at Herren Gud gaf Mose uttryckelig befallning, at han skulle smörja och inviga Aron Öfversta Presten och hans söner de andra Presterna til sina ämbeten, hvilken smörjelse de skulle hafva til et evigt Prästerskap bland sina efterkommande, 2 Mos. B. 40:13,14,15. Denna smörjelsen skulle på Guds uttryckeliga befallning bestå af bästa speceri,11 myrrha, canel, calmus och cassia,12 som efter bästa Apotekare konst, hvardera til viss myckenhet skulle väl blandas och tilredas med Olive-olja, hvilken til dessa invigningar skulle nyttjas och til sådane behof i tabernaklet förvaras, 2 Mos. B. 30:22,23,24,25. För det andra märke vi, at när Israels barn fingo Konungar, skulle de på samma sätt efter Guds befallning invigas med denna heliga smörjelsen til sit vigtiga ämbete, som vi läse om Saul, 1 Sam. 15:1. om David Cap. 16:13. om Salomo 1 Kon. B.250 1:39. med flera, hvilken smörjelse ej eller var en blott utvärtes stadga, emedan den af Gud sjelf kallas helig och på et besynnerligit sätt ifrån alt annat bruk afsöndrades. Och det står äfven tydeligen om David, at Herrans ande kom öfver honom ifrån den dagen, då han blef smorder och alt sedan, 1 Sam. 16:13. Och för det tredje, at Propeheterne äfven blifvit invigde med denna smörjelsen, synes man med visshet kunna sluta deraf, at Propheten Nathan skulle efter Konung Davids befallning tillika med Öfversta Presten Zadoch förrätta smörjelsen på Konung Salomo hvilken förrättning hvarken David vågat anbefalla honom, eller han sig åtaga, om han ej sjelf därmed varit smord förut; ty Herren hade uttryckeligen befalt, 2 Mos. B. 30:29. at den som ville komma vid denna smörjelsen borde nödvändigt sjelf vara vigd därmed, och lagt så hårdt straff därpå, om någon ovigd skulle gifva någon annan däraf, at han skulle utrotad varda utu sitt folk.13 Men aldratydligast af 1 Kon. B. 19:15,16. hvarest Gud uttryckligen befaller Elias at smörja Elisa til Prophet i sitt ställe. Således blefvo både Prester, Konungar och Propheter med denna heliga smörjelsen i gamla Testamentet invigde och helgade til sina dyra ämbe251tens förrättande, men i synnerhet kallades Konungarne med synnerligit eftertryck Herrans smorda.
Detta invignings namn blef redan i gamla Testamentets prophetior ofta gifvit åt den tilkommande verldenes Frälsare, icke allenast på de tvänne redan nämnda ställen hos Propheten Daniel, utan ock flerestädes uti Konung Davids Psaltare och äfven hos de andra Propheter, såsom bevis hvarpå jag allenast må åberopa mig, Ps. 132:17. hvarest det heter: Thersammastädes skall upgå Davids horn; jag hafver tilredt min smorda en lyckto. Och det synes tydeligen af föregående, at där talas om den utlofvade verldenes Frälsare, äfven som Ps. 2:2. där det står: Konungarna på jordene resa sig up, och Herrarne rådslå med hvarannan emot Herran och hans smorda. Och Propheten Esaias införer honom sjelf talande och säger: Herrans Herrans Ande är med mig, therföre hafver Herren smordt mig, Es. 61:1. och som vi förut nämnt nästan otaliga gånger i det nya Testamentet, bland hvilka jag allenast må anföra tvänne såsom nästan de märkvärdigaste och hufvudsakeligaste, nemligen det första af Luc. 2:11. där den om Julmårgon nedkomne himmelske bodbäraren, ofelbart på Guds uttryckeliga befallning förkunnade för252 herdarne at dem i dag var födder Frälsaren, som är Christus Herren i Davids stad, och det andra af Matth. 16:16. hvarest Apostelen Petrus på Jesu uttryckeliga befallning aflägger sin tros bekännelse om hans person och säger: Tu äst Christus, lefvandes Guds Son. Om hvilken bekännelse Frälsaren säger straxt därpå, at kött och blod icke hade uppenbarat detta för honom, utan sjelf Gud Fader i himmelen. v. 17. Af hvilka vitnesbörder nogsamt inhämtas, at detta namn blifvit honom gifvit af himmelen, och i detta afseende måste vara lika dyrt med hans eget i omskärelsen antagna namn.14
Men oss åligger äfven at korteligen förklara orsaken och anledningen til et sådant namn. Jesus Christus Guds Son föddes ingalunda förgäfves hit til verlden. En så hög person måtte ock til en så underbar vandring här på jorden haft sina högst vigtiga orsaker. Ja, han hade alt för mycket at uträtta. Han hade sig åtagit hela vår salighets sak, i hvilken alt var förloradt; han måste blifva en kraftig medlare emellan Gud och oss, och således blifva vår Öfverste Präst, han måste om sin förvärfvade försoning blifva sjelf vår budbärare, det är vår Prophet och Lärare, han måste ock såsom vår Förste och Konung leda253 sina förvillade får til rätta och förvara dem ifrån sina fienders nya anfall, det är han skulle bekläda trenne ganska vigtiga ämbeten, det Öfversta Prästerliga, Prophetiska och Konungsliga. Til dessa måste han på et högt och underbart sätt smörjas och invigas och genom smörjelsen til deras fullkomliga förvaltande skickelig15 göras; hvarföre ock Christus eller smord vil så mycket säga, som den af Gud utsedda, invigda och til alla delar skickeliga människoslägtets förlossare, om hvilken hans smörjelse eller invigning vår heliga Bibel talar alt för tydeligen på flera ställen. Herren sjelf säger: Jag hafver upväckt mig en hjelte, then hjelpa kan, jag hafver uphögt en utkoradan utu folket. Jag hafver funnit min tjenare David: jag hafver smordt honom med mina heliga olja, Ps. 89:21.16 Och uti Korahbarnas Brudvisa17 beskrifves denna smörjelsen, såsom ganska hög och Guddomelig således: Gud tin stol blifver altid och i evighet; tins rikes spira är en rättvis spira. Tu älskar rättfärdigheten och hatar ogudaktigt väsende; therföre hafver Gud tin Gud smordt tig med glädjenes oljo mera än tina medbröder, Ps. 45:7,8. Hvilken märkeliga prophetia Apostelen Paulus tydeligen ord ifrån ord lämpar på vår Frälsare, Ebr. 1:8,9. Hit höra ock nyss254 anförda orden af Es. 61:1. hvarest Frälsaren sjelf talar och säger, at Herren hafver smordt mig, dem han uttryckeligen Luc. 4:21. lämpar på sig sjelf och visar, at de då blefvo fullbordade på honom. Utan denna invigning hade han aldrig kunnat blifva en så stor Öfverste Präst, som Apostelen Paulus beskrifver honom Ebr. 4:14,15. icke predika dem eländom eller förbinda förkrossade hjertan, icke förkunna fångar förlossning eller bundnom öpning;18 derföre måste han til alt sådant vara smord.
Ändteligen hörer ock hit at närmare förklara sjelfva smörjandet, hvaraf han fått detta sitt ämbetes namn. Personen som här smörjes är väl Frälsaren Jesus, men ingalunda den Guddomeliga naturen, ty uti honom bor redan af evighet all Guddomsens fullhet, Col. 2:9. och behöfver eller kan aldrig invigas eller til något ämbete skickelig göras, såsom den der äger alt förut i fullkomligaste måtton; utan den människliga, som tillsammans med den Guddomliga naturen skulle förvalta de til vår salighet oumgängeliga och ganska vigtiga värf. Han var ju kött af våro kött och ben af vårom benom, som derföre ej allenast i aflelsen behöfde renas ifrån all synd, utan äfven utrustas med vis255dom och förmåga; hvilket Apostelen Petrus nog tydeligen utmärker då han i sitt tal til Cornelium säger, at Gud hafver smordt Jesum af Nazaret, det är Christi människliga natur, Ap. G. 10:38. Den invigande personen är åter ingen annan än Guds egen enfödde Son, den andra Personen uti Guddomen, som uti aflelsen förenade sig med hans mandom, och då smorde honom som man af sidst anförda ord lätteligen kan sluta, hvarest det står at Gud är den, nemligen Christi Guddomeliga natur, som smordt Jesum af Nazaret; det samma synes äfven här näst förut anförda orden af Ps. 45:8. innebära, när det står, at Gud tin Gud hafver smordt tig; hvilken smörjelse äfven synes vara en naturlig följd af sjelfva den personliga föreningen. Och hvad sjelfva smörjelsen beträffar, får jag erhindra, at såsom den smörjelsen hvarmed Konungar och Prester skulle i gamla Testamentet invigas, hvilken var en förebild til den hvarmed hela verldenes Frälsare skulle en gång blifva smord, kallades en helig smörjelse, så kallas ock denna på sidst anförda ställe glädjenes oljo; och Petrus förklarar hvad denna glädjenes olja var, nemligen den Heliga Anda och kraft, Ap. G. 10:38. Denna dyra smörjelsen, den Heliga Anda, gafs väl äf256ven åt de trogna, som invigdes til några dyra ämbeten, men skilnaden bestod deruti, at Jesu mandom fick deraf et långt större och rundare mått, emedan det heter: Tin Gud hafver smordt tig med glädjenes oljo mer än tina medbröder, det är långt mer och ömnogare än någon annan människa, så at Christi mandom fick et långt större ljus i förståndet och en fullkomlig helighet uti sin vilja, hvarigenom han blef invigd och skickelig gjord at fullkomligen til vår obeskrifveliga tröst och glädje fullborda alt, hvad han til vår salighet sig åtagit, såsom han beskrifves Es. 11:2. at på honom skall hvilas Herrans Ande, vishets och förstånds Ande, råds och starkhets Ande, kunskaps och Herrans fruktans Ande.
248
§ 8
Suunnatkaamme, rakkaat Herrassa, nyt hartautemme ja ajatuksemme meidän Vapahtajamme toiseen kalliiseen nimeen, joka varsinaisesti kuuluu hänelle hänen virkansa puolesta. Se ei ole yhtään vähemmän merkittävä kuin ensimmäinen. Häntä kutsutaan nimellä Kristus, mikä on kokonaan kreikkaa ja esiintyy melkeinpä lukemattomia kertoja Uuden testamentin kirjoissa ja tarkoittaa samaa kuin voideltu. Hepreaksi se on Messias, joka meidän ruotsinkielisessä raamatussamme esiintyy vain kaksi kertaa Johanneksen evankeliumissa, nimittäin ensimmäisen luvun 41. jakeessa, jossa apostoli Andreas sanoo veljelleen Pietarille: ”Me olemme löytäneet Messiaan!” – se merkitsee: Voidellun, sekä Joh. 4:25, jossa samarialainen nainen tunnustaa uskonsa Kristukseen ja sanoo: Minä tiedän että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.19 Tämän heprean sanan apostoli Johannes on siis näissä kohdissa sisällyttänyt myös kreikankieliseen alkutekstiin, sillä juutalaiset odottivat Vanhan testamentin profetioiden mukaisesti Kristusta ja tunsivat hänet tällä nimellä. Sitävastoin meidän ruotsinkielisessä Vanhan testamentin käännöksessämme sana Kristus esiintyy myöskin kahdesti, nimittäin249 Danielin kirjan 9. luvun jakeissa 25 ja 26. Mutta alkutekstissä sana Messias esiintyy varsin usein, ilman että se aina merkitsisi maailman Vapahtajaa, sillä sangen usein sitä käytetään myös toisista, jotka oli voideltu johonkin tehtävään. Etenkin kuninkaat kantoivat heprealaisten keskuudessa usein tätä nimeä.
Ymmärtääksemme oikein tämän Jeesuksen virkanimen meidän tulee ensin tietää, että Herra Jumala antoi Moosekselle nimenomaisen käskyn, että hänen tulee voidella ja vihkiä Aaron ylimmäiseksi papiksi ja hänen poikansa muiksi papeiksi virkoihinsa, mikä voitelu toisi heille ikuisen pappeuden heidän jälkipolviensa keskuudessa 2. Moos. 40:13–15. Tähän voiteluun tuli Jumalan nimenomaisesta käskystä käyttää parhaita hajusteita, mirhaa, kanelia, tuoksuruokoa ja kassian kuorta,20 jotka parasta apteekkaritaitoa noudattaen tuli kukin oikeassa mitassaan hyvin sekoittaa oliiviöljyyn, ja tätä voiteluöljyä tuli käyttää näihin vihkimyksiin sekä säilyttää se näitä tarkoituksia varten tabernaakkelissa 2. Moos. 30:22–25. Toiseksi huomaamme, että kun Israelin lapset saivat kuninkaita, niin nämä piti samalla tavalla vihkiä Jumalan käskyn mukaisesti tärkeään virkaansa tällä pyhällä voiteluöljyllä, kuten luemme Saulista 1. Sam. 15:1, Daavidista 1. Sam. 16:13 sekä Salomosta 1. Kun.250 1:39 ynnä muista. Tämä voitelu ei myöskään ollut vain ulkonainen säädös, koska itse Jumala kutsuu sitä pyhäksi, ja voide oli aivan erityisellä tavalla kokonaan erotettu muusta käytöstä. Myös Daavidista sanotaan selvästi, että Herran henki tuli häneen siitä päivästä, jolloin hänet voideltiin, ja oli hänessä aina siitä lähtien 1. Sam. 16:13. Ja kolmanneksi, myös profeetat vihittiin tällä voitelulla, mikä voidaan varmuudella päätellä siitä, että profeetta Natanin tuli kuningas Daavidin käskystä yhdessä ylimmän papin Sadokin kanssa voidella kuningas Salomo. Tätä käskyä Daavid ei olisi uskaltanut hänelle antaa eikä hän olisi siihen ryhtynyt, ellei häntä itseään olisi aiemmin voideltu, sillä Herra oli nimenomaan määrännyt 2. Moos. 30:29, että sen, joka oli tekemisissä tämän voiteluöljyn kanssa, täytyi ehdottomasti itse olla sillä voideltu. Niin kova rangaistus määrättiin siitä, jos joku vihkimätön antaisi sitä toiselle, että hänet tulisi hävittää kansansa parista. Mutta kaikkein selvimmin tämän tuo esille 1. Kun. 19:15–16, jossa Jumala nimenomaan käskee Elian voitelemaan Elisan profeetaksi tilalleen. Näin sekä papit, kuninkaat että profeetat vihittiin Vanhassa testamentissa tällä pyhällä voiteluöljyllä ja pyhitettiin kalliin virkansa251 hoitajiksi, mutta aivan erityisesti kuninkaita kutsuttiin painokkaasti Herran voidelluiksi.
Tämä vihkimysnimi suotiin maailman tulevalle Vapahtajalle usein jo Vanhan testamentin profetioissa, ei vain kahdessa jo mainitussa profeetta Danielin kirjan kohdassa, vaan myös kuningas Daavidin psalttarin monissa kohdissa sekä muillakin profeetoilla, mistä todistuksena mainitsen vain Ps. 132:17, jossa sanotaan: Siellä minä annan Daavidin sarven kohota, sytytän voidellulleni lampun.21 Ja edellisestä käy selvästi ilmi, että tässä puhutaan luvatusta maailman Vapahtajasta, samoin kuin Ps. 2:2, jossa sanotaan: Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan. Profeetta Jesaja antaa hänen itsensä puhua: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut Jes. 61:1. Ja kuten sanottu, tämä mainitaan Uudessa testamentissa miltei lukemattomia kertoja, joiden joukosta mainitsen vain kaksi ehkäpä merkittävintä ja tärkeintä, nimittäin ensiksi Luuk. 2:11, jossa jouluaamuna taivaasta laskeutunut sanansaattaja varmasti Jumalan nimenomaisesta käskystä ilmoitti252 paimenille, että heille oli tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.22 Toinen on Matt. 16:16, jossa apostoli Pietari Jeesuksen nimenomaisesta kehotuksesta tunnustaa uskonsa hänen persoonaansa ja sanoo: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.23 Tästä tunnustuksesta Jeesus sanoo välittömästi, että sitä ei hänelle ilmoittanut liha eikä veri vaan itse isä Jumala taivaassa, jae 17. Näistä todisteista näemme selvästi, että tämä nimi on hänelle annettu taivaasta, ja tässä suhteessa sen täytyi olla hänelle yhtä kallis kuin hänen omakin ympärileikkauksessa saamansa nimi.24
Mutta meidän tulee lyhyesti selvittää myös tällaisen nimen syytä ja aihetta. Jeesus Kristus Jumalan poika ei syntynyt suinkaan turhaan tänne maailmaan. Niin korkealla henkilöllä on myös täytynyt olla erittäin tärkeät syyt niin ihmeelliseen elämäänsä täällä maan päällä. Kyllä, hänellä oli todella paljon tehtävänään. Hän oli ottanut itselleen koko meidän autuutemme asian, jossa kaikki oli menetetty; hänestä täytyi tulla voimakas välittäjä Jumalan ja meidän välillemme ja siten meidän ylipappimme. Tässä hankkimassaan sovituksessa hänestä itsestään oli tultava meidän sanansaattajamme, siis meidän profeettamme ja opettajamme. Hänen täytyi myös meidän ruhtinaanamme ja kuninkaanamme johdattaa253 eksyneet lampaansa oikeaan ja puolustaa niitä niiden vihollisten uusilta hyökkäyksiltä. Hänen piti toisin sanoen ottaa kolme tärkeää virkaa, ylipapin, profeetan ja kuninkaan virat. Näihin tehtäviin hänet täytyi korkealla ja ihmeellisellä tavalla voidella sekä vihkiä ja tämän voitelemisen kautta hänet tehtiin soveliaaksi hoitamaan näitä tehtäviä täydellisesti. Siksi myös Kristus, eli voideltu, tarkoittaa samaa kuin: Jumalan valitsema, vihkimä ja kaikin puolin sovelias ihmissuvun lunastaja. Tästä hänen voitelemisestaan tai vihkimisestään pyhä Raamattumme puhuu hyvin selkeästi monessa kohdassa. Herra itse sanoo: Minä olen sankarin herättänyt auttamaan, olen kansan keskeltä korottanut valittuni; minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni25 Ps. 89:20–21. Korahilaisten morsiuslaulussa tätä voitelua kuvataan sangen korkeaksi ja jumalalliseksi näin: Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinut iloöljyllä enemmän kuin sinun kanssaveljiäsi26 Ps. 45:7–8. Tämän merkillisen profetian apostoli Paavali selkeästi sanasta sanaan soveltaa meidän Vapahtajaamme, Hepr. 1:8–9. Tähän kuuluu myös edellä254 mainittu kohta Jes. 61:1, jossa Vapahtaja itse puhuu ja sanoo, että Herra on minut voidellut, minkä hän selkeästi Luuk. 4:21 soveltaa omaan itseensä ja osoittaa, että nuo sanat tuolloin kävivät toteen hänessä. Ilman tätä vihkimystä hänestä ei koskaan olisi voinut tulla niin suurta ylipappia kuin miksi apostoli Paavali hänet kuvaa Hepr. 4:14–15. Hän ei olisi voinut saarnata kurjuudessa oleville tai sitoa särkyneitä sydämiä, hän ei olisi voinut julistaa vangituille vapautusta ja kahlehdituille siteiden avaamista. Kaikkeen tähän hänen piti siksi olla voideltu.
Lopuksi meidän tulee tässä myös lähemmin selvittää itse tuota voitelua, josta hän sai tämän virkansa nimen. Henkilö, joka tässä voidellaan, on toki Vapahtaja Jeesus, mutta ei suinkaan jumalallinen luonto, sillä siinä asuu jo ikuisesti jumaluuden koko täyteys Kol. 2:9, eikä sitä tarvitse tai voi vihkiä mihinkään tai tehdä mihinkään virkaan päteväksi, koska siinä kaikki on jo olemassa aivan täydellisenä. Kyse on inhimillisestä luonnosta, joka yhdessä jumalallisen kanssa tulisi hoitamaan näitä meidän autuutemme kannalta välttämättömiä ja hyvin tärkeitä tehtäviä. Hänhän oli lihaa meidän lihastamme ja luuta meidän luustamme, jota ei siksi pitänyt vain siittämisessä puhdistaa kaikesta synnistä, vaan se tuli myös varustaa viisaudella255 ja kyvyllä, mistä apostoli Pietari toteaa selvästi puheessaan Corneliukselle, kun hän sanoo, että Jumala oli voidellut Jeesus Nasaretilaisen,27 siis Kristuksen inhimillisen luonnon Ap. t. 10:38. Vihkimyksen suorittava persoona ei taas ole kukaan muu kuin Jumalan oma ainoa Poika, jumaluuden toinen persoona, joka siittämisessä yhtyi hänen ihmisyyteensä ja silloin voiteli hänet, kuten viimeksi esitetyistä sanoista voidaan helposti päätellä. Siinähän sanotaan, että Jumala, siis Kristuksen jumalallinen luonto, on voidellut Jeesus Nasaretilaisen. Samaa näyttää tarkoittavan myös juuri aiemmin siteerattu Ps. 45:8, jossa sanotaan: Jumala, sinun Jumalasi on voidellut sinut; tämä voitelu näyttää olevan myös tuon persoonallisen yhdistymisen luonnollinen seuraus. Ja mitä itse voiteluun tulee, niin saan muistuttaa, että niin kuin voitelua, jolla kuninkaat ja papit Vanhassa testamentissa vihittiin ja joka oli esikuva sille voitelulle, jolla koko maailman Vapahtaja kerran voideltaisiin, kutsuttiin pyhäksi voiteluksi, niin kutsutaan tätä myös edellä mainitussa kohdassa riemun öljyksi. Pietari selvittää, mitä tämä iloöljy oli, nimittäin Pyhää Henkeä ja voimaa Ap. t. 10:38. Tämä kallis voitelu, Pyhä Henki, annettiin myös256 niille uskoville, jotka vihittiin johonkin kalliiseen virkaan. Tässä oli kuitenkin se ero, että Jeesus ihmiseksitulemisessaan sai voitelun paljon suuremmassa ja avokätisemmässä mitassa, kun sanotaan: sinun Jumalasi on voidellut sinua riemun öljyllä enemmän kuin sinun kanssaveljiäsi,28 siis paljon runsaammin ja yltäkylläisemmin kuin ketään toista ihmistä. Ihmiseksi tullut Kristus sai siis paljon suuremman ymmärryksen valon ja tahdon täydellisen pyhyyden, minkä kautta hänet vihittiin ja tehtiin pystyväksi suorittamaan meidän sanoinkuvaamattomaksi lohduksemme ja iloksemme täydellisesti sen kaiken, minkä hän meidän autuutemme vuoksi oli ottanut tehtäväkseen. Tästä sanotaan Jes. 11:2: hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki.
Unfortunately this content isn't available in English
248
§. 8.
Lät oss älskade i Herranom nu vända vår andakt och eftertanka til det andra vår Frälsares dyra namn, som egenteligen tilkommer honom i anseende til sina ämbeten. Det är ingalunda mindre märkeligit än det förra. Han kallas Christus, hvilket namn är helt och hållet grekiskt och förekommer nästan otaliga gånger i nya Testamentets skrifter och betyder så mycket som smord. På Ebreiska heter det Messias, och förekommer i hela vår Svenska Bibel allenast tvänne gånger hos Evangelisten Johannes, nemligen i des första Capitel 41 versen, hvarest Apostelen Andreas säger til sin broder Petrum: Vi hafve funnit Messiam, det betyder den smorda, och Cap. 4:25. hvarest den Samaritiska qvinnan gifver sin tros bekännelse om Christo, och säger: Jag vet at Messias skall komma, som kallas Christus, när han kommer, varder han oss all ting undervisandes, hvilket Ebreiska ord Apostelen Johannes på dessa ställen äfven i den Grekiska grundtexten bibehållit, emedan Christus bland Judarna, enligit gamla Testamentets prophetior, väntades och igenkännes under detta namnet. Däremot förekommer åter i vår Svenska öfversättning af gamla Testamentet ordet Christus likaledes två gånger, nem249ligen uti Daniels 9:de Cap. versen 25:te och 26:te. Men i grundtexten läses ordet Messias där ganska ofta, utan at altid betekna verldenes Frälsare, emedan det äfven ganska ofta brukas om andra, som til några ämbeten blifvit smorde, i synnerhet buro Konungarne allmänt detta namnet hos de Ebreer.
At förstå rätta betydelsen af detta Jesu ämbets namn, böre vi först veta, at Herren Gud gaf Mose uttryckelig befallning, at han skulle smörja och inviga Aron Öfversta Presten och hans söner de andra Presterna til sina ämbeten, hvilken smörjelse de skulle hafva til et evigt Prästerskap bland sina efterkommande, 2 Mos. B. 40:13,14,15. Denna smörjelsen skulle på Guds uttryckeliga befallning bestå af bästa speceri,29 myrrha, canel, calmus och cassia,30 som efter bästa Apotekare konst, hvardera til viss myckenhet skulle väl blandas och tilredas med Olive-olja, hvilken til dessa invigningar skulle nyttjas och til sådane behof i tabernaklet förvaras, 2 Mos. B. 30:22,23,24,25. För det andra märke vi, at när Israels barn fingo Konungar, skulle de på samma sätt efter Guds befallning invigas med denna heliga smörjelsen til sit vigtiga ämbete, som vi läse om Saul, 1 Sam. 15:1. om David Cap. 16:13. om Salomo 1 Kon. B.250 1:39. med flera, hvilken smörjelse ej eller var en blott utvärtes stadga, emedan den af Gud sjelf kallas helig och på et besynnerligit sätt ifrån alt annat bruk afsöndrades. Och det står äfven tydeligen om David, at Herrans ande kom öfver honom ifrån den dagen, då han blef smorder och alt sedan, 1 Sam. 16:13. Och för det tredje, at Propeheterne äfven blifvit invigde med denna smörjelsen, synes man med visshet kunna sluta deraf, at Propheten Nathan skulle efter Konung Davids befallning tillika med Öfversta Presten Zadoch förrätta smörjelsen på Konung Salomo hvilken förrättning hvarken David vågat anbefalla honom, eller han sig åtaga, om han ej sjelf därmed varit smord förut; ty Herren hade uttryckeligen befalt, 2 Mos. B. 30:29. at den som ville komma vid denna smörjelsen borde nödvändigt sjelf vara vigd därmed, och lagt så hårdt straff därpå, om någon ovigd skulle gifva någon annan däraf, at han skulle utrotad varda utu sitt folk.31 Men aldratydligast af 1 Kon. B. 19:15,16. hvarest Gud uttryckligen befaller Elias at smörja Elisa til Prophet i sitt ställe. Således blefvo både Prester, Konungar och Propheter med denna heliga smörjelsen i gamla Testamentet invigde och helgade til sina dyra ämbe251tens förrättande, men i synnerhet kallades Konungarne med synnerligit eftertryck Herrans smorda.
Detta invignings namn blef redan i gamla Testamentets prophetior ofta gifvit åt den tilkommande verldenes Frälsare, icke allenast på de tvänne redan nämnda ställen hos Propheten Daniel, utan ock flerestädes uti Konung Davids Psaltare och äfven hos de andra Propheter, såsom bevis hvarpå jag allenast må åberopa mig, Ps. 132:17. hvarest det heter: Thersammastädes skall upgå Davids horn; jag hafver tilredt min smorda en lyckto. Och det synes tydeligen af föregående, at där talas om den utlofvade verldenes Frälsare, äfven som Ps. 2:2. där det står: Konungarna på jordene resa sig up, och Herrarne rådslå med hvarannan emot Herran och hans smorda. Och Propheten Esaias införer honom sjelf talande och säger: Herrans Herrans Ande är med mig, therföre hafver Herren smordt mig, Es. 61:1. och som vi förut nämnt nästan otaliga gånger i det nya Testamentet, bland hvilka jag allenast må anföra tvänne såsom nästan de märkvärdigaste och hufvudsakeligaste, nemligen det första af Luc. 2:11. där den om Julmårgon nedkomne himmelske bodbäraren, ofelbart på Guds uttryckeliga befallning förkunnade för252 herdarne at dem i dag var födder Frälsaren, som är Christus Herren i Davids stad, och det andra af Matth. 16:16. hvarest Apostelen Petrus på Jesu uttryckeliga befallning aflägger sin tros bekännelse om hans person och säger: Tu äst Christus, lefvandes Guds Son. Om hvilken bekännelse Frälsaren säger straxt därpå, at kött och blod icke hade uppenbarat detta för honom, utan sjelf Gud Fader i himmelen. v. 17. Af hvilka vitnesbörder nogsamt inhämtas, at detta namn blifvit honom gifvit af himmelen, och i detta afseende måste vara lika dyrt med hans eget i omskärelsen antagna namn.32
Men oss åligger äfven at korteligen förklara orsaken och anledningen til et sådant namn. Jesus Christus Guds Son föddes ingalunda förgäfves hit til verlden. En så hög person måtte ock til en så underbar vandring här på jorden haft sina högst vigtiga orsaker. Ja, han hade alt för mycket at uträtta. Han hade sig åtagit hela vår salighets sak, i hvilken alt var förloradt; han måste blifva en kraftig medlare emellan Gud och oss, och således blifva vår Öfverste Präst, han måste om sin förvärfvade försoning blifva sjelf vår budbärare, det är vår Prophet och Lärare, han måste ock såsom vår Förste och Konung leda253 sina förvillade får til rätta och förvara dem ifrån sina fienders nya anfall, det är han skulle bekläda trenne ganska vigtiga ämbeten, det Öfversta Prästerliga, Prophetiska och Konungsliga. Til dessa måste han på et högt och underbart sätt smörjas och invigas och genom smörjelsen til deras fullkomliga förvaltande skickelig33 göras; hvarföre ock Christus eller smord vil så mycket säga, som den af Gud utsedda, invigda och til alla delar skickeliga människoslägtets förlossare, om hvilken hans smörjelse eller invigning vår heliga Bibel talar alt för tydeligen på flera ställen. Herren sjelf säger: Jag hafver upväckt mig en hjelte, then hjelpa kan, jag hafver uphögt en utkoradan utu folket. Jag hafver funnit min tjenare David: jag hafver smordt honom med mina heliga olja, Ps. 89:21.34 Och uti Korahbarnas Brudvisa35 beskrifves denna smörjelsen, såsom ganska hög och Guddomelig således: Gud tin stol blifver altid och i evighet; tins rikes spira är en rättvis spira. Tu älskar rättfärdigheten och hatar ogudaktigt väsende; therföre hafver Gud tin Gud smordt tig med glädjenes oljo mera än tina medbröder, Ps. 45:7,8. Hvilken märkeliga prophetia Apostelen Paulus tydeligen ord ifrån ord lämpar på vår Frälsare, Ebr. 1:8,9. Hit höra ock nyss254 anförda orden af Es. 61:1. hvarest Frälsaren sjelf talar och säger, at Herren hafver smordt mig, dem han uttryckeligen Luc. 4:21. lämpar på sig sjelf och visar, at de då blefvo fullbordade på honom. Utan denna invigning hade han aldrig kunnat blifva en så stor Öfverste Präst, som Apostelen Paulus beskrifver honom Ebr. 4:14,15. icke predika dem eländom eller förbinda förkrossade hjertan, icke förkunna fångar förlossning eller bundnom öpning;36 derföre måste han til alt sådant vara smord.
Ändteligen hörer ock hit at närmare förklara sjelfva smörjandet, hvaraf han fått detta sitt ämbetes namn. Personen som här smörjes är väl Frälsaren Jesus, men ingalunda den Guddomeliga naturen, ty uti honom bor redan af evighet all Guddomsens fullhet, Col. 2:9. och behöfver eller kan aldrig invigas eller til något ämbete skickelig göras, såsom den der äger alt förut i fullkomligaste måtton; utan den människliga, som tillsammans med den Guddomliga naturen skulle förvalta de til vår salighet oumgängeliga och ganska vigtiga värf. Han var ju kött af våro kött och ben af vårom benom, som derföre ej allenast i aflelsen behöfde renas ifrån all synd, utan äfven utrustas med vis255dom och förmåga; hvilket Apostelen Petrus nog tydeligen utmärker då han i sitt tal til Cornelium säger, at Gud hafver smordt Jesum af Nazaret, det är Christi människliga natur, Ap. G. 10:38. Den invigande personen är åter ingen annan än Guds egen enfödde Son, den andra Personen uti Guddomen, som uti aflelsen förenade sig med hans mandom, och då smorde honom som man af sidst anförda ord lätteligen kan sluta, hvarest det står at Gud är den, nemligen Christi Guddomeliga natur, som smordt Jesum af Nazaret; det samma synes äfven här näst förut anförda orden af Ps. 45:8. innebära, när det står, at Gud tin Gud hafver smordt tig; hvilken smörjelse äfven synes vara en naturlig följd af sjelfva den personliga föreningen. Och hvad sjelfva smörjelsen beträffar, får jag erhindra, at såsom den smörjelsen hvarmed Konungar och Prester skulle i gamla Testamentet invigas, hvilken var en förebild til den hvarmed hela verldenes Frälsare skulle en gång blifva smord, kallades en helig smörjelse, så kallas ock denna på sidst anförda ställe glädjenes oljo; och Petrus förklarar hvad denna glädjenes olja var, nemligen den Heliga Anda och kraft, Ap. G. 10:38. Denna dyra smörjelsen, den Heliga Anda, gafs väl äf256ven åt de trogna, som invigdes til några dyra ämbeten, men skilnaden bestod deruti, at Jesu mandom fick deraf et långt större och rundare mått, emedan det heter: Tin Gud hafver smordt tig med glädjenes oljo mer än tina medbröder, det är långt mer och ömnogare än någon annan människa, så at Christi mandom fick et långt större ljus i förståndet och en fullkomlig helighet uti sin vilja, hvarigenom han blef invigd och skickelig gjord at fullkomligen til vår obeskrifveliga tröst och glädje fullborda alt, hvad han til vår salighet sig åtagit, såsom han beskrifves Es. 11:2. at på honom skall hvilas Herrans Ande, vishets och förstånds Ande, råds och starkhets Ande, kunskaps och Herrans fruktans Ande.
248
§ 8
Suunnatkaamme, rakkaat Herrassa, nyt hartautemme ja ajatuksemme meidän Vapahtajamme toiseen kalliiseen nimeen, joka varsinaisesti kuuluu hänelle hänen virkansa puolesta. Se ei ole yhtään vähemmän merkittävä kuin ensimmäinen. Häntä kutsutaan nimellä Kristus, mikä on kokonaan kreikkaa ja esiintyy melkeinpä lukemattomia kertoja Uuden testamentin kirjoissa ja tarkoittaa samaa kuin voideltu. Hepreaksi se on Messias, joka meidän ruotsinkielisessä raamatussamme esiintyy vain kaksi kertaa Johanneksen evankeliumissa, nimittäin ensimmäisen luvun 41. jakeessa, jossa apostoli Andreas sanoo veljelleen Pietarille: ”Me olemme löytäneet Messiaan!” – se merkitsee: Voidellun, sekä Joh. 4:25, jossa samarialainen nainen tunnustaa uskonsa Kristukseen ja sanoo: Minä tiedän että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.37 Tämän heprean sanan apostoli Johannes on siis näissä kohdissa sisällyttänyt myös kreikankieliseen alkutekstiin, sillä juutalaiset odottivat Vanhan testamentin profetioiden mukaisesti Kristusta ja tunsivat hänet tällä nimellä. Sitävastoin meidän ruotsinkielisessä Vanhan testamentin käännöksessämme sana Kristus esiintyy myöskin kahdesti, nimittäin249 Danielin kirjan 9. luvun jakeissa 25 ja 26. Mutta alkutekstissä sana Messias esiintyy varsin usein, ilman että se aina merkitsisi maailman Vapahtajaa, sillä sangen usein sitä käytetään myös toisista, jotka oli voideltu johonkin tehtävään. Etenkin kuninkaat kantoivat heprealaisten keskuudessa usein tätä nimeä.
Ymmärtääksemme oikein tämän Jeesuksen virkanimen meidän tulee ensin tietää, että Herra Jumala antoi Moosekselle nimenomaisen käskyn, että hänen tulee voidella ja vihkiä Aaron ylimmäiseksi papiksi ja hänen poikansa muiksi papeiksi virkoihinsa, mikä voitelu toisi heille ikuisen pappeuden heidän jälkipolviensa keskuudessa 2. Moos. 40:13–15. Tähän voiteluun tuli Jumalan nimenomaisesta käskystä käyttää parhaita hajusteita, mirhaa, kanelia, tuoksuruokoa ja kassian kuorta,38 jotka parasta apteekkaritaitoa noudattaen tuli kukin oikeassa mitassaan hyvin sekoittaa oliiviöljyyn, ja tätä voiteluöljyä tuli käyttää näihin vihkimyksiin sekä säilyttää se näitä tarkoituksia varten tabernaakkelissa 2. Moos. 30:22–25. Toiseksi huomaamme, että kun Israelin lapset saivat kuninkaita, niin nämä piti samalla tavalla vihkiä Jumalan käskyn mukaisesti tärkeään virkaansa tällä pyhällä voiteluöljyllä, kuten luemme Saulista 1. Sam. 15:1, Daavidista 1. Sam. 16:13 sekä Salomosta 1. Kun.250 1:39 ynnä muista. Tämä voitelu ei myöskään ollut vain ulkonainen säädös, koska itse Jumala kutsuu sitä pyhäksi, ja voide oli aivan erityisellä tavalla kokonaan erotettu muusta käytöstä. Myös Daavidista sanotaan selvästi, että Herran henki tuli häneen siitä päivästä, jolloin hänet voideltiin, ja oli hänessä aina siitä lähtien 1. Sam. 16:13. Ja kolmanneksi, myös profeetat vihittiin tällä voitelulla, mikä voidaan varmuudella päätellä siitä, että profeetta Natanin tuli kuningas Daavidin käskystä yhdessä ylimmän papin Sadokin kanssa voidella kuningas Salomo. Tätä käskyä Daavid ei olisi uskaltanut hänelle antaa eikä hän olisi siihen ryhtynyt, ellei häntä itseään olisi aiemmin voideltu, sillä Herra oli nimenomaan määrännyt 2. Moos. 30:29, että sen, joka oli tekemisissä tämän voiteluöljyn kanssa, täytyi ehdottomasti itse olla sillä voideltu. Niin kova rangaistus määrättiin siitä, jos joku vihkimätön antaisi sitä toiselle, että hänet tulisi hävittää kansansa parista. Mutta kaikkein selvimmin tämän tuo esille 1. Kun. 19:15–16, jossa Jumala nimenomaan käskee Elian voitelemaan Elisan profeetaksi tilalleen. Näin sekä papit, kuninkaat että profeetat vihittiin Vanhassa testamentissa tällä pyhällä voiteluöljyllä ja pyhitettiin kalliin virkansa251 hoitajiksi, mutta aivan erityisesti kuninkaita kutsuttiin painokkaasti Herran voidelluiksi.
Tämä vihkimysnimi suotiin maailman tulevalle Vapahtajalle usein jo Vanhan testamentin profetioissa, ei vain kahdessa jo mainitussa profeetta Danielin kirjan kohdassa, vaan myös kuningas Daavidin psalttarin monissa kohdissa sekä muillakin profeetoilla, mistä todistuksena mainitsen vain Ps. 132:17, jossa sanotaan: Siellä minä annan Daavidin sarven kohota, sytytän voidellulleni lampun.39 Ja edellisestä käy selvästi ilmi, että tässä puhutaan luvatusta maailman Vapahtajasta, samoin kuin Ps. 2:2, jossa sanotaan: Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan. Profeetta Jesaja antaa hänen itsensä puhua: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut Jes. 61:1. Ja kuten sanottu, tämä mainitaan Uudessa testamentissa miltei lukemattomia kertoja, joiden joukosta mainitsen vain kaksi ehkäpä merkittävintä ja tärkeintä, nimittäin ensiksi Luuk. 2:11, jossa jouluaamuna taivaasta laskeutunut sanansaattaja varmasti Jumalan nimenomaisesta käskystä ilmoitti252 paimenille, että heille oli tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.40 Toinen on Matt. 16:16, jossa apostoli Pietari Jeesuksen nimenomaisesta kehotuksesta tunnustaa uskonsa hänen persoonaansa ja sanoo: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.41 Tästä tunnustuksesta Jeesus sanoo välittömästi, että sitä ei hänelle ilmoittanut liha eikä veri vaan itse isä Jumala taivaassa, jae 17. Näistä todisteista näemme selvästi, että tämä nimi on hänelle annettu taivaasta, ja tässä suhteessa sen täytyi olla hänelle yhtä kallis kuin hänen omakin ympärileikkauksessa saamansa nimi.42
Mutta meidän tulee lyhyesti selvittää myös tällaisen nimen syytä ja aihetta. Jeesus Kristus Jumalan poika ei syntynyt suinkaan turhaan tänne maailmaan. Niin korkealla henkilöllä on myös täytynyt olla erittäin tärkeät syyt niin ihmeelliseen elämäänsä täällä maan päällä. Kyllä, hänellä oli todella paljon tehtävänään. Hän oli ottanut itselleen koko meidän autuutemme asian, jossa kaikki oli menetetty; hänestä täytyi tulla voimakas välittäjä Jumalan ja meidän välillemme ja siten meidän ylipappimme. Tässä hankkimassaan sovituksessa hänestä itsestään oli tultava meidän sanansaattajamme, siis meidän profeettamme ja opettajamme. Hänen täytyi myös meidän ruhtinaanamme ja kuninkaanamme johdattaa253 eksyneet lampaansa oikeaan ja puolustaa niitä niiden vihollisten uusilta hyökkäyksiltä. Hänen piti toisin sanoen ottaa kolme tärkeää virkaa, ylipapin, profeetan ja kuninkaan virat. Näihin tehtäviin hänet täytyi korkealla ja ihmeellisellä tavalla voidella sekä vihkiä ja tämän voitelemisen kautta hänet tehtiin soveliaaksi hoitamaan näitä tehtäviä täydellisesti. Siksi myös Kristus, eli voideltu, tarkoittaa samaa kuin: Jumalan valitsema, vihkimä ja kaikin puolin sovelias ihmissuvun lunastaja. Tästä hänen voitelemisestaan tai vihkimisestään pyhä Raamattumme puhuu hyvin selkeästi monessa kohdassa. Herra itse sanoo: Minä olen sankarin herättänyt auttamaan, olen kansan keskeltä korottanut valittuni; minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni43 Ps. 89:20–21. Korahilaisten morsiuslaulussa tätä voitelua kuvataan sangen korkeaksi ja jumalalliseksi näin: Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinut iloöljyllä enemmän kuin sinun kanssaveljiäsi44 Ps. 45:7–8. Tämän merkillisen profetian apostoli Paavali selkeästi sanasta sanaan soveltaa meidän Vapahtajaamme, Hepr. 1:8–9. Tähän kuuluu myös edellä254 mainittu kohta Jes. 61:1, jossa Vapahtaja itse puhuu ja sanoo, että Herra on minut voidellut, minkä hän selkeästi Luuk. 4:21 soveltaa omaan itseensä ja osoittaa, että nuo sanat tuolloin kävivät toteen hänessä. Ilman tätä vihkimystä hänestä ei koskaan olisi voinut tulla niin suurta ylipappia kuin miksi apostoli Paavali hänet kuvaa Hepr. 4:14–15. Hän ei olisi voinut saarnata kurjuudessa oleville tai sitoa särkyneitä sydämiä, hän ei olisi voinut julistaa vangituille vapautusta ja kahlehdituille siteiden avaamista. Kaikkeen tähän hänen piti siksi olla voideltu.
Lopuksi meidän tulee tässä myös lähemmin selvittää itse tuota voitelua, josta hän sai tämän virkansa nimen. Henkilö, joka tässä voidellaan, on toki Vapahtaja Jeesus, mutta ei suinkaan jumalallinen luonto, sillä siinä asuu jo ikuisesti jumaluuden koko täyteys Kol. 2:9, eikä sitä tarvitse tai voi vihkiä mihinkään tai tehdä mihinkään virkaan päteväksi, koska siinä kaikki on jo olemassa aivan täydellisenä. Kyse on inhimillisestä luonnosta, joka yhdessä jumalallisen kanssa tulisi hoitamaan näitä meidän autuutemme kannalta välttämättömiä ja hyvin tärkeitä tehtäviä. Hänhän oli lihaa meidän lihastamme ja luuta meidän luustamme, jota ei siksi pitänyt vain siittämisessä puhdistaa kaikesta synnistä, vaan se tuli myös varustaa viisaudella255 ja kyvyllä, mistä apostoli Pietari toteaa selvästi puheessaan Corneliukselle, kun hän sanoo, että Jumala oli voidellut Jeesus Nasaretilaisen,45 siis Kristuksen inhimillisen luonnon Ap. t. 10:38. Vihkimyksen suorittava persoona ei taas ole kukaan muu kuin Jumalan oma ainoa Poika, jumaluuden toinen persoona, joka siittämisessä yhtyi hänen ihmisyyteensä ja silloin voiteli hänet, kuten viimeksi esitetyistä sanoista voidaan helposti päätellä. Siinähän sanotaan, että Jumala, siis Kristuksen jumalallinen luonto, on voidellut Jeesus Nasaretilaisen. Samaa näyttää tarkoittavan myös juuri aiemmin siteerattu Ps. 45:8, jossa sanotaan: Jumala, sinun Jumalasi on voidellut sinut; tämä voitelu näyttää olevan myös tuon persoonallisen yhdistymisen luonnollinen seuraus. Ja mitä itse voiteluun tulee, niin saan muistuttaa, että niin kuin voitelua, jolla kuninkaat ja papit Vanhassa testamentissa vihittiin ja joka oli esikuva sille voitelulle, jolla koko maailman Vapahtaja kerran voideltaisiin, kutsuttiin pyhäksi voiteluksi, niin kutsutaan tätä myös edellä mainitussa kohdassa riemun öljyksi. Pietari selvittää, mitä tämä iloöljy oli, nimittäin Pyhää Henkeä ja voimaa Ap. t. 10:38. Tämä kallis voitelu, Pyhä Henki, annettiin myös256 niille uskoville, jotka vihittiin johonkin kalliiseen virkaan. Tässä oli kuitenkin se ero, että Jeesus ihmiseksitulemisessaan sai voitelun paljon suuremmassa ja avokätisemmässä mitassa, kun sanotaan: sinun Jumalasi on voidellut sinua riemun öljyllä enemmän kuin sinun kanssaveljiäsi,46 siis paljon runsaammin ja yltäkylläisemmin kuin ketään toista ihmistä. Ihmiseksi tullut Kristus sai siis paljon suuremman ymmärryksen valon ja tahdon täydellisen pyhyyden, minkä kautta hänet vihittiin ja tehtiin pystyväksi suorittamaan meidän sanoinkuvaamattomaksi lohduksemme ja iloksemme täydellisesti sen kaiken, minkä hän meidän autuutemme vuoksi oli ottanut tehtäväkseen. Tästä sanotaan Jes. 11:2: hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki.
Unfortunately this content isn't available in English