Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 18
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 20
§ 19
Nyt on syytä kääntää ajatuksemme Vapahtajamme toiseen virkaan, nimittäin profeetalliseen. Muistutimme aiemmin siitä, että koska hänen kauttaan tapahtunut sovitus on kaikelle järjelle salaisuus eikä sovituksesta voi olla syntisille mitään hyötyä, elleivät he saa siitä tietoa, jota taas ei voida antaa muualta kuin taivaasta, niin Jeesuksen Kristuksen täytyi tulla sanansaattajaksi, joka tuo tiedon meille. Tämän ilmoittamisen hän on ottanutkin tehtäväkseen, ja sitä kutsutaan hänen profeetalliseksi virakseen. Jotta voimme järjestyksessä esittää tämän asian, meillä on vastattavanamme kolme eri kysymystä. Ensimmäinen kuuluu: mistä me voimme olla varmoja, että Jeesus Kristus on meidän oikea profeettamme? Toinen: mitä hänen virkaansa kuuluu? Ja kolmas: miten hän sitä hoitaa? Mutta meillä ei ole tilaisuutta vastata niihin aiheen laajuuden ja merkityksen mukaisesti vaan ainoastaan lyhyesti käsitellä olennaisinta.
Ensimmäisen väittämän, siis että Kristus on oikea ja Jumalan lähettämä opettajamme tai profeettamme, todistamme kolmella kiistattomalla perusteella, nimittäin ensinnäkin hänen monenlaisilla ihmeteoillaan, joita hän maan päällä näkyvän elämänsä aikana teki. Hänen ihmetekonsa olivat lähes lukemattomat, sillä vaikka evankelistat luettelevat niitä jokseenkin paljon, niin Johannes kuitenkin mainitsee, että hän teki opetuslastensa nähden monia muita merkkitekoja, joita hänen evankeliumissaan ei ole kirjattu. Hän oli luetellut niitä vain sen verran, kuin hän uskoi tarvittavan vahvistamaan Kristuksen nimen tunnustajia siinä uskossa, että Jeesus on Kristus ja että heillä olisi elämä hänen nimensä tähden1 Joh. 20:30–31. Hänen tekemiään ihmetekoja eivät Jeesuksen nimen pahimmatkaan herjaajat, juutalaiset, voineet heti Kristuksen jälkeen ilmestyneissä kirjoituksissaan kieltää, ja moni hänen aikaan elänyt juutalainen teki niistä sen johtopäätöksen, että Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme ja Jumala on katsonut kansansa puoleen2 Luuk. 7:16. Ja toisessa paikassa: Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan Joh. 6:14. Johtopäätös olikin sangen oikeellinen. Sellaisia ihmetekoja, joita hän teki parantaessaan spitaalisia, tehdessään sairaat terveiksi, antaessaan sokeille näkönsä, herättäessään kuolleita ja muuta, ei kukaan voi tehdä, ellei hän itse ole Jumala tai Jumalan uskottu lähettiläs, jonka tehtävä on tehdä ja julistaa jotain ihmisille tärkeää Jumalan nimissä Joh. 3:2. Ja koska tämä Jeesus teki sellaista, ei hänen uskottavuuttaan siinä, mitä hän julisti ja kuka hän väitti olevansa, mitenkään voida epäillä. Siksi hän itse vetosikin usein niihin todisteena siitä, että hän oli Jumalasta, ja että hänen oppinsa piti uskoa ja ottaa vastaan, kuten Joh. 5:36, 10:25, 14:11. Myös hänen todistajansa vetoavat samoin Jeesuksen ihmetekoihin, kuten Pietari Ap. t. 2:22 ja Paavali Hepr. 2:3–4, muista kohdista puhumattakaan. Toinen todistus tämän väitteen puolesta ovat Vapahtajamme Jeesuksen omat puheet, joissa hän usein paljasti opetuslapsilleen jumalallisen kaikkitietävyytensä Joh. 2:24–25 ja myös tiesi etukäteen tulevia asioita, kuten silloin kun hän ilmoitti kavaltajansa Matt. 26:21, oman ristiinnaulitsemisensa Joh. 3:14, 8:28, kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa Luuk. 18:32–33, sekä Jerusalemin murheellisen hävityksen Matt. 24:15 ja monia muita, mistä selvästi nähdään hänen jumalallisuutensa ja samalla hänen totuudellisuutensa. Samaa todistaa myös hänen saarnaamansa opin sisältö, sillä vaikka se olikin suurelta osin järjelle tavoittamatonta, se ei ollut järjen kanssa ristiriidassa ja päinvastoin sisälsi pyhää ja täysin Jumalan arvoista opetusta. Kolmanneksi meitä vakuuttavat tästä myös Vanhan testamentin profetiat Kristuksesta, meidän tulevasta profeetastamme ja opettajastamme, jotka hyvin merkittävällä tavalla osuvat kohdalleen hänessä. Jumala oli antanut suurelle Jumalan miehelle Moosekselle lupauksen, että hän tulisi synnyttämään Israelin lasten jälkeentulevissa polvissa profeetan heidän veljiensä keskuudessa, Mooseksen kaltaisen, ja panemaan sanansa hänen suuhunsa3 5. Moos. 18:18. Profeetta Jesajan kirjassa Jeesus puhuu itse: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista Jes. 61:1. Hänet oli helppo tunnistaa siitä, miten hän hoiti profeetallisen virkansa, sillä kun Filippus oli kuullut hänen puhuvan, hän sanoi täysin varmana ja vakuuttuneena: Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista Joh. 1:45. Lisäksi meidän Vapahtajamme sai Johannes Kastajan lähettämät opetuslapset vakuuttumaan tästä, eikä tämä johtunut vain heidän näkemistään monista ihmeteoista, vaan myös siitä, että köyhille julistetaan ilosanomaa Matt. 11:5. Katsokaa siis, rakkaani, kuinka kiistatonta se on, että Jeesus on oikea profeettamme, josta Jumala itse sanoo: Hänet minä otin todistajaksi kansoille, tein hänestä kansakuntien käskijän ja opettajan4 Jes. 55:4. Hän on se, jolle Herra, Herra on antanut taitavan kielen, niin että hän voi sanalla rohkaista uupunutta oikealla hetkellä5 Jes. 50:4. Ja jopa hänen vihollistensa täytyi tunnustaa hänen olevan opettaja, joka puhuu totta ja opettaa Jumalan tietä totuuden mukaisesti, mikä tarkoittaa, että hän hoiti profeetallista virkaansa oikein, niin pitkälle että hän ei pelännyt ketään eikä katsonut henkilöön6 Matt. 22:16. Kuinka turvallisesti voikaan meistä jokainen liittyä hänen kouluunsa, ja kuinka iloisesti me voimmekaan ottaa vastaan ja soveltaa itseemme hänen taivaallista oppiaan!
Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 18
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 20
paikat: Jerusalem
Henkilöt: Filippus Jesaja Johannes Joosef (UT) Mooses Pietari
Raamatunkohdat:
Aiheet: