Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 53
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 55
§ 54
Juuri edellä on jo näytetty, että luonnollista kaupan vapautta oli kauan ennen Kustaa I:n aikaa rajoitettu huomattavasti. Vielä helpompaa on paljastaa merkittävimmät koko seuranneena aikana valtakunnan kauppaa kaksin verroin sitoneet rajoitukset. Lukuun ottamatta vain joitakin harvoja kuningas Kaarle XI:n aikaisia asetuksia voidaan hädin tuskin löytää yhtään kauppasäädöstä, joka ei järjestyksen, kaupunkien etujen ja ulkomaalaisten poissulkemisen nimissä olisi silminnähden lisännyt kahleita Ruotsin kauppaelinkeinolle. Näiden kaikkien säädösten esitteleminen olisi yksin aihe laajalle tutkielmalle. Minun täytyy tyytyä ainoastaan luettelemaan yhtä ja toista olennaisinta vakuuttaakseni siten kriitikon siitä, että säädökset luotiin tuona aikana täysin hänen järjestelmänsä mukaisesti, ja sen mukainen oli siten itse kauppaelinkeinokin. Vuonna 1536 lyypekkiläisiä kiellettiin viemästä ruotsalaisia elintarvikkeita1, vaikka heillä muuten edelleen oli vapaus harjoittaa satamissamme merenkulkua. Tämän takia elintarvikkeiden kauppa suurelta osin keskeytyi, ja se väkijoukko,94 joka sai elantonsa pelkästään tästä elinkeinosta, ajettiin köyhyyteen. Ne taas, joille tämä oli vain sivuelinkeino, jäivät vaille kannustusta, ja niin tämä elinkeino kuihtui väistämättä pois valtakunnan korvaamattomaksi tappioksi.
Kuningas Erik XIV:n Tukholman kaupungille 12. huhtikuuta 1563 suomien privilegioiden 32. pykälä kieltää selkeästi kaiken laittomissa satamissa käytävän kaupan ja maakaupan, koska ne ovat Tukholmalle ja useille valtakunnan kaupungeille suureksi vahingoksi ja haitaksi.
Jos katsomme itse kaupungeissa tehtyjä järjestelyjä, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin lainata kuningas Juhanan 10. maaliskuuta 1570 antamaa säädöstä kaupunkien epäjärjestystä vastaan. Sen toisessa ja kolmannessa pykälässä sanotaan, ettei kukaan Tukholmassa saa ostaa mitään ulkomaisia tuotteita ennen kuin kuninkaan määräämät ostajat ovat haalineet kuninkaan omiin varastoihin kaiken mahdollisesti tarvittavan. Neljännessä pykälässä sanotaan, ettei kukaan kaupustelija saanut asettua kaduille ja kujille, vaan ainoastaan Suurtorille, ja niin edelleen. Sama kuningas uudisti päätöksessään Tukholman kaupungin 24. helmikuuta 1573 jättämästä valituksesta aiemmat säädökset maakaupasta ja elintarvikkeiden maastakuljetuksesta, ja vuonna 1587 rajoitettiin Norlannin kauppaa Tukholman tukemiseksi kivitalojen rakentamisessa. Tämä norlantilaisilta kaupungeilta nyt jo 178 vuoden aikana saatu tuki muodostaa summan, joka ylittää reilusti kaikki kolehdit ja keräystulot, jotka mikään palanut kirkko, kaupunki tai luostari aina kristinuskon tulosta lähtien on koskaan voinut Ruotsissa saada.
§. 54.
Näst förut är redan wist, at den naturliga Handels-friheten, långt för Gustaf den I:stas tid war märkeligen inspärrad, och det måste än blifwa lättare, at å daga lägga de mera betydande inskränkningar, som hela den följande tiden i en fördubblad mon, bundit Rikets Handel. När man allenast undantager några få i Konung Carl den XI:tes Regiments tid, är man näppeligen i stånd, at träffa en enda Handels-författning, som icke ögonskenligen, under namn af ordning, Städernes förmoner, och utlänningarnes utestängande öka bojor på den Swenska Handels-rörelsen: At anföra dem alla, wore allena et ämne til en widlöftig afhandling. Jag måste åtnöja mig, at allenast upräkna en och annan af de hufwudsakeligaste, at därmed öfwertyga Criticus, at det war aldeles efter hans System, som författningarne denna tiden blifwit tilskapade, och följakteligen sjelfwa Handels-rörelsen. År 1536 blefwo Lübeckarne förbudne,2 at exportera Swenska Fetalie-waror,3 oansedt de i öfrigt ägde ännu frihet, at hos oss idka Sjö-fart; hwarigenom Victualie-försälgningen blef til en stor del afbruten, och den folkmängd, som där94utaf hade sin näring, om det war dess endaste, försatt i armod; men war det allenast en bi-gren, förlorade den därwid sin upmuntran; och samma gren kunde ej annat än twina bårt, til en obotelig förlust för Riket.
Konung Eric den XIV:des Stockholms Stad förunte Privilegier af den 12 April 1563 §. 32 innehålla uttryckeligt Förbud emot Handel uti olaga Hamnar, och alt Landsköp, som Stockholms Stad och flere Städer i Riket länder til stor skada och hinder.
Se wi på anstalterna inom Städerna sjelfwa, behöfwer jag blott åberopa mig Konung Johans Stadga emot oskick i Städerna af den 10 Martii 1570, som i 2 och 3 §. §. innehåller, at ingen i Stockholm får handla något utländskt gods innan Konungens förordnade egne Köpmän hafwa anammat til Konungens eget behof, hwad som kunde behöfwas. §. 4. At ingen månglerska fick sitta på gator och gränder, utan allenast på Stor-torget etc. Samma Konung förnyade i sin Resolution på Stockholms Stads beswär af den 24 Februarii 1573 de förra stadgar om lands-köp och Victualiers utförsel, och 1587 inskränktes Norrländska Handelen til at understödja Stockholm wid sin Stenhus-byggnad, hwilket understöd af de Norrländske Städerne nu på 178 års tid utgjort en Summa, som wida öfwerträffar alla sammanskott och Stamböcker,4 som någon afbrunnen Kyrka, Stad eller Kloster, alt sedan Christendomens början, någonsin kunnat få i Swerige.
§ 54
Juuri edellä on jo näytetty, että luonnollista kaupan vapautta oli kauan ennen Kustaa I:n aikaa rajoitettu huomattavasti. Vielä helpompaa on paljastaa merkittävimmät koko seuranneena aikana valtakunnan kauppaa kaksin verroin sitoneet rajoitukset. Lukuun ottamatta vain joitakin harvoja kuningas Kaarle XI:n aikaisia asetuksia voidaan hädin tuskin löytää yhtään kauppasäädöstä, joka ei järjestyksen, kaupunkien etujen ja ulkomaalaisten poissulkemisen nimissä olisi silminnähden lisännyt kahleita Ruotsin kauppaelinkeinolle. Näiden kaikkien säädösten esitteleminen olisi yksin aihe laajalle tutkielmalle. Minun täytyy tyytyä ainoastaan luettelemaan yhtä ja toista olennaisinta vakuuttaakseni siten kriitikon siitä, että säädökset luotiin tuona aikana täysin hänen järjestelmänsä mukaisesti, ja sen mukainen oli siten itse kauppaelinkeinokin. Vuonna 1536 lyypekkiläisiä kiellettiin viemästä ruotsalaisia elintarvikkeita5, vaikka heillä muuten edelleen oli vapaus harjoittaa satamissamme merenkulkua. Tämän takia elintarvikkeiden kauppa suurelta osin keskeytyi, ja se väkijoukko,94 joka sai elantonsa pelkästään tästä elinkeinosta, ajettiin köyhyyteen. Ne taas, joille tämä oli vain sivuelinkeino, jäivät vaille kannustusta, ja niin tämä elinkeino kuihtui väistämättä pois valtakunnan korvaamattomaksi tappioksi.
Kuningas Erik XIV:n Tukholman kaupungille 12. huhtikuuta 1563 suomien privilegioiden 32. pykälä kieltää selkeästi kaiken laittomissa satamissa käytävän kaupan ja maakaupan, koska ne ovat Tukholmalle ja useille valtakunnan kaupungeille suureksi vahingoksi ja haitaksi.
Jos katsomme itse kaupungeissa tehtyjä järjestelyjä, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin lainata kuningas Juhanan 10. maaliskuuta 1570 antamaa säädöstä kaupunkien epäjärjestystä vastaan. Sen toisessa ja kolmannessa pykälässä sanotaan, ettei kukaan Tukholmassa saa ostaa mitään ulkomaisia tuotteita ennen kuin kuninkaan määräämät ostajat ovat haalineet kuninkaan omiin varastoihin kaiken mahdollisesti tarvittavan. Neljännessä pykälässä sanotaan, ettei kukaan kaupustelija saanut asettua kaduille ja kujille, vaan ainoastaan Suurtorille, ja niin edelleen. Sama kuningas uudisti päätöksessään Tukholman kaupungin 24. helmikuuta 1573 jättämästä valituksesta aiemmat säädökset maakaupasta ja elintarvikkeiden maastakuljetuksesta, ja vuonna 1587 rajoitettiin Norlannin kauppaa Tukholman tukemiseksi kivitalojen rakentamisessa. Tämä norlantilaisilta kaupungeilta nyt jo 178 vuoden aikana saatu tuki muodostaa summan, joka ylittää reilusti kaikki kolehdit ja keräystulot, jotka mikään palanut kirkko, kaupunki tai luostari aina kristinuskon tulosta lähtien on koskaan voinut Ruotsissa saada.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 54.
Näst förut är redan wist, at den naturliga Handels-friheten, långt för Gustaf den I:stas tid war märkeligen inspärrad, och det måste än blifwa lättare, at å daga lägga de mera betydande inskränkningar, som hela den följande tiden i en fördubblad mon, bundit Rikets Handel. När man allenast undantager några få i Konung Carl den XI:tes Regiments tid, är man näppeligen i stånd, at träffa en enda Handels-författning, som icke ögonskenligen, under namn af ordning, Städernes förmoner, och utlänningarnes utestängande öka bojor på den Swenska Handels-rörelsen: At anföra dem alla, wore allena et ämne til en widlöftig afhandling. Jag måste åtnöja mig, at allenast upräkna en och annan af de hufwudsakeligaste, at därmed öfwertyga Criticus, at det war aldeles efter hans System, som författningarne denna tiden blifwit tilskapade, och följakteligen sjelfwa Handels-rörelsen. År 1536 blefwo Lübeckarne förbudne,6 at exportera Swenska Fetalie-waror,7 oansedt de i öfrigt ägde ännu frihet, at hos oss idka Sjö-fart; hwarigenom Victualie-försälgningen blef til en stor del afbruten, och den folkmängd, som där94utaf hade sin näring, om det war dess endaste, försatt i armod; men war det allenast en bi-gren, förlorade den därwid sin upmuntran; och samma gren kunde ej annat än twina bårt, til en obotelig förlust för Riket.
Konung Eric den XIV:des Stockholms Stad förunte Privilegier af den 12 April 1563 §. 32 innehålla uttryckeligt Förbud emot Handel uti olaga Hamnar, och alt Landsköp, som Stockholms Stad och flere Städer i Riket länder til stor skada och hinder.
Se wi på anstalterna inom Städerna sjelfwa, behöfwer jag blott åberopa mig Konung Johans Stadga emot oskick i Städerna af den 10 Martii 1570, som i 2 och 3 §. §. innehåller, at ingen i Stockholm får handla något utländskt gods innan Konungens förordnade egne Köpmän hafwa anammat til Konungens eget behof, hwad som kunde behöfwas. §. 4. At ingen månglerska fick sitta på gator och gränder, utan allenast på Stor-torget etc. Samma Konung förnyade i sin Resolution på Stockholms Stads beswär af den 24 Februarii 1573 de förra stadgar om lands-köp och Victualiers utförsel, och 1587 inskränktes Norrländska Handelen til at understödja Stockholm wid sin Stenhus-byggnad, hwilket understöd af de Norrländske Städerne nu på 178 års tid utgjort en Summa, som wida öfwerträffar alla sammanskott och Stamböcker,8 som någon afbrunnen Kyrka, Stad eller Kloster, alt sedan Christendomens början, någonsin kunnat få i Swerige.
§ 54
Juuri edellä on jo näytetty, että luonnollista kaupan vapautta oli kauan ennen Kustaa I:n aikaa rajoitettu huomattavasti. Vielä helpompaa on paljastaa merkittävimmät koko seuranneena aikana valtakunnan kauppaa kaksin verroin sitoneet rajoitukset. Lukuun ottamatta vain joitakin harvoja kuningas Kaarle XI:n aikaisia asetuksia voidaan hädin tuskin löytää yhtään kauppasäädöstä, joka ei järjestyksen, kaupunkien etujen ja ulkomaalaisten poissulkemisen nimissä olisi silminnähden lisännyt kahleita Ruotsin kauppaelinkeinolle. Näiden kaikkien säädösten esitteleminen olisi yksin aihe laajalle tutkielmalle. Minun täytyy tyytyä ainoastaan luettelemaan yhtä ja toista olennaisinta vakuuttaakseni siten kriitikon siitä, että säädökset luotiin tuona aikana täysin hänen järjestelmänsä mukaisesti, ja sen mukainen oli siten itse kauppaelinkeinokin. Vuonna 1536 lyypekkiläisiä kiellettiin viemästä ruotsalaisia elintarvikkeita9, vaikka heillä muuten edelleen oli vapaus harjoittaa satamissamme merenkulkua. Tämän takia elintarvikkeiden kauppa suurelta osin keskeytyi, ja se väkijoukko,94 joka sai elantonsa pelkästään tästä elinkeinosta, ajettiin köyhyyteen. Ne taas, joille tämä oli vain sivuelinkeino, jäivät vaille kannustusta, ja niin tämä elinkeino kuihtui väistämättä pois valtakunnan korvaamattomaksi tappioksi.
Kuningas Erik XIV:n Tukholman kaupungille 12. huhtikuuta 1563 suomien privilegioiden 32. pykälä kieltää selkeästi kaiken laittomissa satamissa käytävän kaupan ja maakaupan, koska ne ovat Tukholmalle ja useille valtakunnan kaupungeille suureksi vahingoksi ja haitaksi.
Jos katsomme itse kaupungeissa tehtyjä järjestelyjä, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin lainata kuningas Juhanan 10. maaliskuuta 1570 antamaa säädöstä kaupunkien epäjärjestystä vastaan. Sen toisessa ja kolmannessa pykälässä sanotaan, ettei kukaan Tukholmassa saa ostaa mitään ulkomaisia tuotteita ennen kuin kuninkaan määräämät ostajat ovat haalineet kuninkaan omiin varastoihin kaiken mahdollisesti tarvittavan. Neljännessä pykälässä sanotaan, ettei kukaan kaupustelija saanut asettua kaduille ja kujille, vaan ainoastaan Suurtorille, ja niin edelleen. Sama kuningas uudisti päätöksessään Tukholman kaupungin 24. helmikuuta 1573 jättämästä valituksesta aiemmat säädökset maakaupasta ja elintarvikkeiden maastakuljetuksesta, ja vuonna 1587 rajoitettiin Norlannin kauppaa Tukholman tukemiseksi kivitalojen rakentamisessa. Tämä norlantilaisilta kaupungeilta nyt jo 178 vuoden aikana saatu tuki muodostaa summan, joka ylittää reilusti kaikki kolehdit ja keräystulot, jotka mikään palanut kirkko, kaupunki tai luostari aina kristinuskon tulosta lähtien on koskaan voinut Ruotsissa saada.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 53
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 55
paikat: Lyypekki Norlanti Ruotsi Tukholma
Henkilöt: Erik XIV Juhana III Kaarle XI Kustaa I (Vaasa)
Raamatunkohdat:
Aiheet: