Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 7
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 9
§ 8
Suunnatkaamme, rakkaat Herrassa, nyt hartautemme ja ajatuksemme meidän Vapahtajamme toiseen kalliiseen nimeen, joka varsinaisesti kuuluu hänelle hänen virkansa puolesta. Se ei ole yhtään vähemmän merkittävä kuin ensimmäinen. Häntä kutsutaan nimellä Kristus, mikä on kokonaan kreikkaa ja esiintyy melkeinpä lukemattomia kertoja Uuden testamentin kirjoissa ja tarkoittaa samaa kuin voideltu. Hepreaksi se on Messias, joka meidän ruotsinkielisessä raamatussamme esiintyy vain kaksi kertaa Johanneksen evankeliumissa, nimittäin ensimmäisen luvun 41. jakeessa, jossa apostoli Andreas sanoo veljelleen Pietarille: ”Me olemme löytäneet Messiaan!” – se merkitsee: Voidellun, sekä Joh. 4:25, jossa samarialainen nainen tunnustaa uskonsa Kristukseen ja sanoo: Minä tiedän että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.1 Tämän heprean sanan apostoli Johannes on siis näissä kohdissa sisällyttänyt myös kreikankieliseen alkutekstiin, sillä juutalaiset odottivat Vanhan testamentin profetioiden mukaisesti Kristusta ja tunsivat hänet tällä nimellä. Sitävastoin meidän ruotsinkielisessä Vanhan testamentin käännöksessämme sana Kristus esiintyy myöskin kahdesti, nimittäin Danielin kirjan 9. luvun jakeissa 25 ja 26. Mutta alkutekstissä sana Messias esiintyy varsin usein, ilman että se aina merkitsisi maailman Vapahtajaa, sillä sangen usein sitä käytetään myös toisista, jotka oli voideltu johonkin tehtävään. Etenkin kuninkaat kantoivat heprealaisten keskuudessa usein tätä nimeä.
Ymmärtääksemme oikein tämän Jeesuksen virkanimen meidän tulee ensin tietää, että Herra Jumala antoi Moosekselle nimenomaisen käskyn, että hänen tulee voidella ja vihkiä Aaron ylimmäiseksi papiksi ja hänen poikansa muiksi papeiksi virkoihinsa, mikä voitelu toisi heille ikuisen pappeuden heidän jälkipolviensa keskuudessa 2. Moos. 40:13–15. Tähän voiteluun tuli Jumalan nimenomaisesta käskystä käyttää parhaita hajusteita, mirhaa, kanelia, tuoksuruokoa ja kassian kuorta,2 jotka parasta apteekkaritaitoa noudattaen tuli kukin oikeassa mitassaan hyvin sekoittaa oliiviöljyyn, ja tätä voiteluöljyä tuli käyttää näihin vihkimyksiin sekä säilyttää se näitä tarkoituksia varten tabernaakkelissa 2. Moos. 30:22–25. Toiseksi huomaamme, että kun Israelin lapset saivat kuninkaita, niin nämä piti samalla tavalla vihkiä Jumalan käskyn mukaisesti tärkeään virkaansa tällä pyhällä voiteluöljyllä, kuten luemme Saulista 1. Sam. 15:1, Daavidista 1. Sam. 16:13 sekä Salomosta 1. Kun. 1:39 ynnä muista. Tämä voitelu ei myöskään ollut vain ulkonainen säädös, koska itse Jumala kutsuu sitä pyhäksi, ja voide oli aivan erityisellä tavalla kokonaan erotettu muusta käytöstä. Myös Daavidista sanotaan selvästi, että Herran henki tuli häneen siitä päivästä, jolloin hänet voideltiin, ja oli hänessä aina siitä lähtien 1. Sam. 16:13. Ja kolmanneksi, myös profeetat vihittiin tällä voitelulla, mikä voidaan varmuudella päätellä siitä, että profeetta Natanin tuli kuningas Daavidin käskystä yhdessä ylimmän papin Sadokin kanssa voidella kuningas Salomo. Tätä käskyä Daavid ei olisi uskaltanut hänelle antaa eikä hän olisi siihen ryhtynyt, ellei häntä itseään olisi aiemmin voideltu, sillä Herra oli nimenomaan määrännyt 2. Moos. 30:29, että sen, joka oli tekemisissä tämän voiteluöljyn kanssa, täytyi ehdottomasti itse olla sillä voideltu. Niin kova rangaistus määrättiin siitä, jos joku vihkimätön antaisi sitä toiselle, että hänet tulisi hävittää kansansa parista. Mutta kaikkein selvimmin tämän tuo esille 1. Kun. 19:15–16, jossa Jumala nimenomaan käskee Elian voitelemaan Elisan profeetaksi tilalleen. Näin sekä papit, kuninkaat että profeetat vihittiin Vanhassa testamentissa tällä pyhällä voiteluöljyllä ja pyhitettiin kalliin virkansa hoitajiksi, mutta aivan erityisesti kuninkaita kutsuttiin painokkaasti Herran voidelluiksi.
Tämä vihkimysnimi suotiin maailman tulevalle Vapahtajalle usein jo Vanhan testamentin profetioissa, ei vain kahdessa jo mainitussa profeetta Danielin kirjan kohdassa, vaan myös kuningas Daavidin psalttarin monissa kohdissa sekä muillakin profeetoilla, mistä todistuksena mainitsen vain Ps. 132:17, jossa sanotaan: Siellä minä annan Daavidin sarven kohota, sytytän voidellulleni lampun.3 Ja edellisestä käy selvästi ilmi, että tässä puhutaan luvatusta maailman Vapahtajasta, samoin kuin Ps. 2:2, jossa sanotaan: Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan. Profeetta Jesaja antaa hänen itsensä puhua: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut Jes. 61:1. Ja kuten sanottu, tämä mainitaan Uudessa testamentissa miltei lukemattomia kertoja, joiden joukosta mainitsen vain kaksi ehkäpä merkittävintä ja tärkeintä, nimittäin ensiksi Luuk. 2:11, jossa jouluaamuna taivaasta laskeutunut sanansaattaja varmasti Jumalan nimenomaisesta käskystä ilmoitti paimenille, että heille oli tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.4 Toinen on Matt. 16:16, jossa apostoli Pietari Jeesuksen nimenomaisesta kehotuksesta tunnustaa uskonsa hänen persoonaansa ja sanoo: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.5 Tästä tunnustuksesta Jeesus sanoo välittömästi, että sitä ei hänelle ilmoittanut liha eikä veri vaan itse isä Jumala taivaassa, jae 17. Näistä todisteista näemme selvästi, että tämä nimi on hänelle annettu taivaasta, ja tässä suhteessa sen täytyi olla hänelle yhtä kallis kuin hänen omakin ympärileikkauksessa saamansa nimi.6
Mutta meidän tulee lyhyesti selvittää myös tällaisen nimen syytä ja aihetta. Jeesus Kristus Jumalan poika ei syntynyt suinkaan turhaan tänne maailmaan. Niin korkealla henkilöllä on myös täytynyt olla erittäin tärkeät syyt niin ihmeelliseen elämäänsä täällä maan päällä. Kyllä, hänellä oli todella paljon tehtävänään. Hän oli ottanut itselleen koko meidän autuutemme asian, jossa kaikki oli menetetty; hänestä täytyi tulla voimakas välittäjä Jumalan ja meidän välillemme ja siten meidän ylipappimme. Tässä hankkimassaan sovituksessa hänestä itsestään oli tultava meidän sanansaattajamme, siis meidän profeettamme ja opettajamme. Hänen täytyi myös meidän ruhtinaanamme ja kuninkaanamme johdattaa eksyneet lampaansa oikeaan ja puolustaa niitä niiden vihollisten uusilta hyökkäyksiltä. Hänen piti toisin sanoen ottaa kolme tärkeää virkaa, ylipapin, profeetan ja kuninkaan virat. Näihin tehtäviin hänet täytyi korkealla ja ihmeellisellä tavalla voidella sekä vihkiä ja tämän voitelemisen kautta hänet tehtiin soveliaaksi hoitamaan näitä tehtäviä täydellisesti. Siksi myös Kristus, eli voideltu, tarkoittaa samaa kuin: Jumalan valitsema, vihkimä ja kaikin puolin sovelias ihmissuvun lunastaja. Tästä hänen voitelemisestaan tai vihkimisestään pyhä Raamattumme puhuu hyvin selkeästi monessa kohdassa. Herra itse sanoo: Minä olen sankarin herättänyt auttamaan, olen kansan keskeltä korottanut valittuni; minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni7 Ps. 89:20–21. Korahilaisten morsiuslaulussa tätä voitelua kuvataan sangen korkeaksi ja jumalalliseksi näin: Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinut iloöljyllä enemmän kuin sinun kanssaveljiäsi8 Ps. 45:7–8. Tämän merkillisen profetian apostoli Paavali selkeästi sanasta sanaan soveltaa meidän Vapahtajaamme, Hepr. 1:8–9. Tähän kuuluu myös edellä mainittu kohta Jes. 61:1, jossa Vapahtaja itse puhuu ja sanoo, että Herra on minut voidellut, minkä hän selkeästi Luuk. 4:21 soveltaa omaan itseensä ja osoittaa, että nuo sanat tuolloin kävivät toteen hänessä. Ilman tätä vihkimystä hänestä ei koskaan olisi voinut tulla niin suurta ylipappia kuin miksi apostoli Paavali hänet kuvaa Hepr. 4:14–15. Hän ei olisi voinut saarnata kurjuudessa oleville tai sitoa särkyneitä sydämiä, hän ei olisi voinut julistaa vangituille vapautusta ja kahlehdituille siteiden avaamista. Kaikkeen tähän hänen piti siksi olla voideltu.
Lopuksi meidän tulee tässä myös lähemmin selvittää itse tuota voitelua, josta hän sai tämän virkansa nimen. Henkilö, joka tässä voidellaan, on toki Vapahtaja Jeesus, mutta ei suinkaan jumalallinen luonto, sillä siinä asuu jo ikuisesti jumaluuden koko täyteys Kol. 2:9, eikä sitä tarvitse tai voi vihkiä mihinkään tai tehdä mihinkään virkaan päteväksi, koska siinä kaikki on jo olemassa aivan täydellisenä. Kyse on inhimillisestä luonnosta, joka yhdessä jumalallisen kanssa tulisi hoitamaan näitä meidän autuutemme kannalta välttämättömiä ja hyvin tärkeitä tehtäviä. Hänhän oli lihaa meidän lihastamme ja luuta meidän luustamme, jota ei siksi pitänyt vain siittämisessä puhdistaa kaikesta synnistä, vaan se tuli myös varustaa viisaudella ja kyvyllä, mistä apostoli Pietari toteaa selvästi puheessaan Corneliukselle, kun hän sanoo, että Jumala oli voidellut Jeesus Nasaretilaisen,9 siis Kristuksen inhimillisen luonnon Ap. t. 10:38. Vihkimyksen suorittava persoona ei taas ole kukaan muu kuin Jumalan oma ainoa Poika, jumaluuden toinen persoona, joka siittämisessä yhtyi hänen ihmisyyteensä ja silloin voiteli hänet, kuten viimeksi esitetyistä sanoista voidaan helposti päätellä. Siinähän sanotaan, että Jumala, siis Kristuksen jumalallinen luonto, on voidellut Jeesus Nasaretilaisen. Samaa näyttää tarkoittavan myös juuri aiemmin siteerattu Ps. 45:8, jossa sanotaan: Jumala, sinun Jumalasi on voidellut sinut; tämä voitelu näyttää olevan myös tuon persoonallisen yhdistymisen luonnollinen seuraus. Ja mitä itse voiteluun tulee, niin saan muistuttaa, että niin kuin voitelua, jolla kuninkaat ja papit Vanhassa testamentissa vihittiin ja joka oli esikuva sille voitelulle, jolla koko maailman Vapahtaja kerran voideltaisiin, kutsuttiin pyhäksi voiteluksi, niin kutsutaan tätä myös edellä mainitussa kohdassa riemun öljyksi. Pietari selvittää, mitä tämä iloöljy oli, nimittäin Pyhää Henkeä ja voimaa Ap. t. 10:38. Tämä kallis voitelu, Pyhä Henki, annettiin myös niille uskoville, jotka vihittiin johonkin kalliiseen virkaan. Tässä oli kuitenkin se ero, että Jeesus ihmiseksitulemisessaan sai voitelun paljon suuremmassa ja avokätisemmässä mitassa, kun sanotaan: sinun Jumalasi on voidellut sinua riemun öljyllä enemmän kuin sinun kanssaveljiäsi,10 siis paljon runsaammin ja yltäkylläisemmin kuin ketään toista ihmistä. Ihmiseksi tullut Kristus sai siis paljon suuremman ymmärryksen valon ja tahdon täydellisen pyhyyden, minkä kautta hänet vihittiin ja tehtiin pystyväksi suorittamaan meidän sanoinkuvaamattomaksi lohduksemme ja iloksemme täydellisesti sen kaiken, minkä hän meidän autuutemme vuoksi oli ottanut tehtäväkseen. Tästä sanotaan Jes. 11:2: hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki.
