Tredje budordspredikan, § 6

§. 6.

Men det blifver en annan fråga: hurudan denna dyrkan bör vara? Så tydeligen förnuftet öfvertygar oss där300om, at Gud skal dyrkas, så litet utreder det, hurudan denna dyrkan skal vara; och om vi äfven ville medgifva, at förnuftet lärer oss de allmänna plikter emot vår Skapare, at frukta och älska Honom, måste vi dock stadna i okunnighet, om sjelfva sättet, huru de af oss skola utöfvas. Därom vitnar äfven den oändeliga stora olikhet, som i denna dyrkan förekommer oss hos alla folkslag i verlden, och ofta hos det ena folket snörrätt stridande emot det andra; då det likväl intet kan göra en helig Gud lika mycket, huru han dyrkas. Därföre måste ock den i all ting välgörande Guden genom någon uppenbarelse förklarat jordenes förnuftiga inbyggare sin vilja, hvarefter de, som Hans händersvärk och undersåtare hade sig at rätta. Alla uplysta folkslag ärkänna äfven en sådan uppenbarelse, och då et sundt förnuft allena kan leda oss, at utan villrådighet bland nästan oräkneliga utvälja den rätta och sannskyldiga, såsom den där ej allenast på et värdigt, dock menniskom begripeligit sätt beskrifver Gud, utan ock föreskrifver Hans förnuftiga händers värk en med förnuftet öfverensstämmande, fast långt öfver dess krets sig sträckande Gudadyrkan; då säger jag behöfve vi icke, Gudi låf! famla i mörker eller leta oss301 fram i ovisshet om sättet til våra plikters utöfning. Ty hvem är ibland hedningarnas Gudar sådan som vår Gud är? Han kungör Jacob sitt ord, Israël sina seder och rätter, men så gör Han ingom hedningom. Ps. 147:19,20. Den Heliga Skrift, jemte et sundt förnuft, bör då härutinnan blifva vår ledare.

§ 6

Mutta syntyy toinen kysymys: millaista tämän palvomisen tulee olla? Yhtä selvästi kuin järki vakuuttaa meidät300 siitä, että Jumalaa tulee palvoa, yhtä vähän se selventää meille, millaista tämän palvomisen tulee olla. Ja jos tahdommekin myöntää, että järki opettaa yleiset velvollisuutemme Luojaamme kohtaan, sen että meidän tulee pelätä ja rakastaa häntä, niin jäämme silti tietämättömiksi siitä tavasta, jolla meidän tulisi näitä harjoittaa. Tästä kertovat myös ne äärettömän suuret erot tai suoranaiset vastakohtaisuudet, joita maailman eri kansojen kesken jumalan palvomisessa näyttää olevan, vaikka pyhälle Jumalalle ei voi olla yhdentekevää se, miten häntä palvotaan. Siksi kaikissa asioissa hyvää tekevän Jumalan täytyikin jonkinlaisen ilmoituksen avulla selvittää maailman järjellisille asukkaille tahtonsa, jonka mukaisesti heidän, jotka olivat hänen kättensä töitä ja alamaisia, tulisi toimia. Kaikki valistuneet kansat tunnustavatkin jonkin tällaisen ilmoituksen, ja kun terve järki yksin voi johtaa meidät erehtymättä valitsemaan lähes lukemattomien keinojen joukosta oikean ja toden, josta Jumala ei vain arvokkaalla ja silti ihmisille ymmärrettävällä tavalla määrää, vaan säätää hänen kättensä järjellisille luomuksille järjen kanssa yhdenmukaisen, vaikkakin sen rajat selkeästi ylittävän Jumalan palvomisen tavan, niin sanon, että meidän ei Jumalan kiitos tarvitse hapuilla pimeässä tai etsiskellä301 tietämättöminä siitä, miten meidän tulee velvollisuuksiamme harjoittaa. Sillä kuka pakanajumalien joukossa on sellainen kuin meidän Jumalamme on? Hän on ilmoittanut sanansa Jaakobille, käskynsä ja säädöksensä Israelille, mutta niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle11933/1992 Ps. 147:19–20. Pyhän kirjan tulee terveen järjen ohella tässä olla meidän johdattajamme.

1. 1933/1992

Unfortunately this content isn't available in English