Föregående avsnitt: Tredje budordspredikan, § 2
Följande avsnitt: Tredje budordspredikan, § 4
§. 3.
Men vi böre ock veta, at om den ena menniskan ej är tilfridsstäld med den vördnad och kärlek den andra betygar emot henne, om hon ej är öfvertygad om det inres öfverensstämmelse med det yttre, utan anser den andras höflighet, antingen för falskhet och skrymteri,1 eller ock för en uppenbar bespottelse, ehuru han ej kan se in i den andras hjerta, utan allenast gör sig sådana slut af flera samlade yttre omständigheter, huru mycket mindre kan den allvetande Guden och hjertats ransakaren Jer. 17:10. åtnöjas med den yttre dyrkan allena? Han hade sjelf förordnat och befallt den utvärtes Gudstjensten, men då den invärtes dyrkan försvann och Gudsdyrkan blev et skahl utan kärna, klagar han hos Propheten högeligen däröfver, at Juda folket nalkades Honom med sin mun, och hedrade Honom med sina läppar, men deras hjerta var långt ifrå Honom, Es. 29:13.2 och hotade dem med svårt straff för et så skändeligit Guds Namns missbruk, hvilket Herren Gud redan på det alfvarligaste förbudit i Andra Budet295 af sin heliga och oryggeliga Lag. Och emedan det icke allenast var Israëls barn, som, jemte många andra laster dem de insupit hos de Egyptier, äfven lärt sig at lättsinnigt nämna sin Guds Namn, at bruka det til bestyrkande af osanningar, och at genom Guds Namn bruka allehanda slags vidskepelser och trulldom, utan ock en dagelig fast beklagelig erfarenhet nogsamt bär derom vitne, at den Store Gudens Namn ännu ibland oss midt i Christenheten alt för ringa aktas, ja väl lastas och försmädas, och djefvulen däremot nästan oräkneliga gångor om dagen med grufvelig och full ifver anropas, och hos flästa föga mer än en skugga ses qvar af en rätt Gudadyrkan, kan ingen ting vara nödvändigare, än at afhandla et så högvigtigt ämne. Gifve Gud! jag i dag vore nog lyckelig, at föreställa Eder, mine Åhörare! en rätt och lefvande Gudadyrkan, gifve Gud, at ock Hans höga och härliga Namn måtte hos Eder i dag blifva rätt helgadt! Samlom våra tankar och bedjom innerligen: Fader vår &c.
§. 3.
Men vi böre ock veta, at om den ena menniskan ej är tilfridsstäld med den vördnad och kärlek den andra betygar emot henne, om hon ej är öfvertygad om det inres öfverensstämmelse med det yttre, utan anser den andras höflighet, antingen för falskhet och skrymteri,3 eller ock för en uppenbar bespottelse, ehuru han ej kan se in i den andras hjerta, utan allenast gör sig sådana slut af flera samlade yttre omständigheter, huru mycket mindre kan den allvetande Guden och hjertats ransakaren Jer. 17:10. åtnöjas med den yttre dyrkan allena? Han hade sjelf förordnat och befallt den utvärtes Gudstjensten, men då den invärtes dyrkan försvann och Gudsdyrkan blev et skahl utan kärna, klagar han hos Propheten högeligen däröfver, at Juda folket nalkades Honom med sin mun, och hedrade Honom med sina läppar, men deras hjerta var långt ifrå Honom, Es. 29:13.4 och hotade dem med svårt straff för et så skändeligit Guds Namns missbruk, hvilket Herren Gud redan på det alfvarligaste förbudit i Andra Budet295 af sin heliga och oryggeliga Lag. Och emedan det icke allenast var Israëls barn, som, jemte många andra laster dem de insupit hos de Egyptier, äfven lärt sig at lättsinnigt nämna sin Guds Namn, at bruka det til bestyrkande af osanningar, och at genom Guds Namn bruka allehanda slags vidskepelser och trulldom, utan ock en dagelig fast beklagelig erfarenhet nogsamt bär derom vitne, at den Store Gudens Namn ännu ibland oss midt i Christenheten alt för ringa aktas, ja väl lastas och försmädas, och djefvulen däremot nästan oräkneliga gångor om dagen med grufvelig och full ifver anropas, och hos flästa föga mer än en skugga ses qvar af en rätt Gudadyrkan, kan ingen ting vara nödvändigare, än at afhandla et så högvigtigt ämne. Gifve Gud! jag i dag vore nog lyckelig, at föreställa Eder, mine Åhörare! en rätt och lefvande Gudadyrkan, gifve Gud, at ock Hans höga och härliga Namn måtte hos Eder i dag blifva rätt helgadt! Samlom våra tankar och bedjom innerligen: Fader vår &c.
§ 3
Mutta meidän tulee myös tietää, että jos ihminen ei ole tyytyväinen siihen kunnioitukseen ja rakkauteen, jota toinen ihminen hänelle osoittaa, ja jos hän ei ole vakuuttunut sisäisen ja ulkoisen yhtäpitävyydestä vaan pitää toisen kohteliaisuutta joko epäaitona ja teeskentelynä, tai jopa suoranaisena halveksuntana, vaikka hän ei voikaan nähdä toisen sydämeen vaan tekee päätelmänsä vain useampien havaitsemiensa ulkoisten seikkojen perusteella, niin kuinka paljon vähemmän voikaan kaikkitietävä Jumala ja sydänten tutkija Jer. 17:10 tyytyä vain ulkoiseen palvontaan. Hän itse sääti ja määräsi ulkoisen jumalanpalveluksen, mutta kun sisäinen palvominen katosi ja Jumalan palvomisesta tuli kuori ilman ydintä, niin hän valittaa profeetan kirjassa suureen ääneen, että tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, mutta sen sydän on vetäytynyt minusta kauas5 Jes. 29:13. Hän uhkasi heitä kovilla rangaistuksilla niin häpeällisestä Jumalan nimen väärinkäytöstä, jonka Herra Jumala oli jo ankarimmin kieltänyt pyhän ja muuttumattoman lakinsa295 toisessa käskyssä. Eivätkä ne olleet vain Israelin lapset, jotka monien muiden egyptiläisiltä oppimiensa paheiden ohella oppivat myös lausumaan Jumalan nimen kevytmielisesti, käyttämään sitä epätotuuksien vahvistamiseksi sekä harjoittamaan kaikenlaista taikauskoa ja noituutta Jumalan nimessä. Jokapäiväinen kokemus valitettavasti osoittaa meille liiankin hyvin, että myös meidän joukossamme, kristikunnan keskellä, liian vähän arvostetaan Suuren Jumalan nimeä. Sitä jopa moititaan ja herjataan samaan aikaan kun paholaista melkeinpä lukemattomia kertoja päivässä kauhistuttavalla ja täydellä innolla kutsutaan esiin. Koska useimmilla ei ole juuri häivähdystäkään jäljellä oikeasta Jumalan palvomisesta, niin mikä voisi olla tarpeellisempaa kuin käsitellä näin tärkeää asiaa. Suokoon Jumala, että tänään onnistuisin teille, hyvät kuulijat, kuvailemaan oikeaa ja elävää Jumalan palvomista. Suokoon Jumala, että myös te tänään oikealla tavalla pyhittäisitte hänen korkean ja ihanan nimensä. Kootkaamme ajatuksemme ja rukoilkaamme sydämissämme: Isä meidän jne.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 3.
Men vi böre ock veta, at om den ena menniskan ej är tilfridsstäld med den vördnad och kärlek den andra betygar emot henne, om hon ej är öfvertygad om det inres öfverensstämmelse med det yttre, utan anser den andras höflighet, antingen för falskhet och skrymteri,6 eller ock för en uppenbar bespottelse, ehuru han ej kan se in i den andras hjerta, utan allenast gör sig sådana slut af flera samlade yttre omständigheter, huru mycket mindre kan den allvetande Guden och hjertats ransakaren Jer. 17:10. åtnöjas med den yttre dyrkan allena? Han hade sjelf förordnat och befallt den utvärtes Gudstjensten, men då den invärtes dyrkan försvann och Gudsdyrkan blev et skahl utan kärna, klagar han hos Propheten högeligen däröfver, at Juda folket nalkades Honom med sin mun, och hedrade Honom med sina läppar, men deras hjerta var långt ifrå Honom, Es. 29:13.7 och hotade dem med svårt straff för et så skändeligit Guds Namns missbruk, hvilket Herren Gud redan på det alfvarligaste förbudit i Andra Budet295 af sin heliga och oryggeliga Lag. Och emedan det icke allenast var Israëls barn, som, jemte många andra laster dem de insupit hos de Egyptier, äfven lärt sig at lättsinnigt nämna sin Guds Namn, at bruka det til bestyrkande af osanningar, och at genom Guds Namn bruka allehanda slags vidskepelser och trulldom, utan ock en dagelig fast beklagelig erfarenhet nogsamt bär derom vitne, at den Store Gudens Namn ännu ibland oss midt i Christenheten alt för ringa aktas, ja väl lastas och försmädas, och djefvulen däremot nästan oräkneliga gångor om dagen med grufvelig och full ifver anropas, och hos flästa föga mer än en skugga ses qvar af en rätt Gudadyrkan, kan ingen ting vara nödvändigare, än at afhandla et så högvigtigt ämne. Gifve Gud! jag i dag vore nog lyckelig, at föreställa Eder, mine Åhörare! en rätt och lefvande Gudadyrkan, gifve Gud, at ock Hans höga och härliga Namn måtte hos Eder i dag blifva rätt helgadt! Samlom våra tankar och bedjom innerligen: Fader vår &c.
§ 3
Mutta meidän tulee myös tietää, että jos ihminen ei ole tyytyväinen siihen kunnioitukseen ja rakkauteen, jota toinen ihminen hänelle osoittaa, ja jos hän ei ole vakuuttunut sisäisen ja ulkoisen yhtäpitävyydestä vaan pitää toisen kohteliaisuutta joko epäaitona ja teeskentelynä, tai jopa suoranaisena halveksuntana, vaikka hän ei voikaan nähdä toisen sydämeen vaan tekee päätelmänsä vain useampien havaitsemiensa ulkoisten seikkojen perusteella, niin kuinka paljon vähemmän voikaan kaikkitietävä Jumala ja sydänten tutkija Jer. 17:10 tyytyä vain ulkoiseen palvontaan. Hän itse sääti ja määräsi ulkoisen jumalanpalveluksen, mutta kun sisäinen palvominen katosi ja Jumalan palvomisesta tuli kuori ilman ydintä, niin hän valittaa profeetan kirjassa suureen ääneen, että tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, mutta sen sydän on vetäytynyt minusta kauas8 Jes. 29:13. Hän uhkasi heitä kovilla rangaistuksilla niin häpeällisestä Jumalan nimen väärinkäytöstä, jonka Herra Jumala oli jo ankarimmin kieltänyt pyhän ja muuttumattoman lakinsa295 toisessa käskyssä. Eivätkä ne olleet vain Israelin lapset, jotka monien muiden egyptiläisiltä oppimiensa paheiden ohella oppivat myös lausumaan Jumalan nimen kevytmielisesti, käyttämään sitä epätotuuksien vahvistamiseksi sekä harjoittamaan kaikenlaista taikauskoa ja noituutta Jumalan nimessä. Jokapäiväinen kokemus valitettavasti osoittaa meille liiankin hyvin, että myös meidän joukossamme, kristikunnan keskellä, liian vähän arvostetaan Suuren Jumalan nimeä. Sitä jopa moititaan ja herjataan samaan aikaan kun paholaista melkeinpä lukemattomia kertoja päivässä kauhistuttavalla ja täydellä innolla kutsutaan esiin. Koska useimmilla ei ole juuri häivähdystäkään jäljellä oikeasta Jumalan palvomisesta, niin mikä voisi olla tarpeellisempaa kuin käsitellä näin tärkeää asiaa. Suokoon Jumala, että tänään onnistuisin teille, hyvät kuulijat, kuvailemaan oikeaa ja elävää Jumalan palvomista. Suokoon Jumala, että myös te tänään oikealla tavalla pyhittäisitte hänen korkean ja ihanan nimensä. Kootkaamme ajatuksemme ja rukoilkaamme sydämissämme: Isä meidän jne.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Tredje budordspredikan, § 2
Följande avsnitt: Tredje budordspredikan, § 4
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: