Tredje budordspredikan, § 10

Andra Delen.

§. 10.

Älskade i Herranom! Så hafven I hört rätta beskaffenheten utaf Guds dyrkan. Nu skynde vi oss at, efter låf317ven,17efter låfven: i enlighet med det som utlovats uti andra delen betrakta, den uti lagen förbudna motsatsen, eller Guds namns missbruk. När vi med upmärksamhet öfverväge detta andra budet, finne vi här egenteligen tvänne ting förbudna, nemligen först, at åsidosätta Guds namns bruk, eller alldeles försumma det, och för det andra, at bruka det orätt. Af det som i första delen redan blifvit anfördt, finne vi tydeligen, at Herren Gud fordrar utaf menniskorna, at de ofta och troligen bruka Herrans sins Guds namn. Men då mennisko hjertat vänder sig ifrån sin Skapare, och antingen förnekar honom, eller ock ringa aktar sin Gud; då Herrans fruktan icke är för hans ögon dageligen, ingen kärlek til honom i hjertat och intet förtroende, utan menniskan gör sig andra Gudar, då förgätes den Alsmägtige, hans Heliga ord anses med förakt, höres och läres med ovilja; bönen försummas och Herrans bud och befallningar hvarken läras, än mindre hållas; hvaremot, såsom hjertat omgår med18omgår med: hänger sig åt fåfängeliga ting, så utöser ock munnen idel dårskap och synd; och kan Frälsarens Jesu bestraffning, til de Phariseer rätteligen lämpas hit; I Huggormars afföda, huru kunnen I tala något godt, medan I ären sjelfve onde? Ty der hjertat med fult är, der af talar munnen. Mat. 12:34. Vår tid318 gifver därpå de bedröfveligaste vedermälen. Man blyges, at nämna vår Guds och vår Frälsares dyra namn, och anser Gudeliga samtal och andra Gudaktighets öfningar med åtlöje, men at ropa stundeligen på tusende onda andar, och befalla19överlämna sig dem med kropp och själ i händer, är hvad barnen ofta få lära af sina föräldrar, och lika som insupa med moders mjölken. Et sådant förackt af Herrans stora namn, och en så grufvelig vanvördning där af, förbjudes nu alfvarligen i detta budet, och Herren Gud talar där om uttryckeligen genom Propheten Jeremias och säger: Efter tin barn öfvergifva mig, och svärja vid den som ingen Gud är - - - - skulle jag icke för sådant hemsöka dem säger Herren - - -? Förer bort hans vinqvistar, ty de äro icke Herrans, hvarken vilja de känna honom än mindre med vördnad bruka hans namn; utan de förackta mig säger Herren. De förneka Herran och säga, det är icke han, och oss varder icke så illa gåendes. Jer. 5:7,10,11,12.20citaten är ur Jer 5:7,9–12

På detta ställe bör ock Trolldoms synden omröras, som är den högsta afvikelse ifrån Gud, och bör noga åtskiljas ifrån vidskepelse; Då vi med trolldom förstå et slags förskräckeligit förbund emellan en menniska och sjelfva mörksens förste21furste satan, hvarvid den arma319 menniskan afsvär eller afbryter alt förtroende til lefvande Gud, och däremot upoffrar sig åt djefvulen, at genom hans tilhjelp kunna göra och uträtta sådant, som synes öfverstiga naturens krafter, som trollkarlarne i Egypten gjorde, hvilket Herren på det alfvarligaste förbudit. Ibland tig, säger han, tu Israëls menighet, skall ingen varda funnen, som sin Son eller Dotter låter gå igenom eld, eller den som är en spåman, eller dagaväljare, eller den som på fågla låt aktar,22dagaväljare, eller den som på fågla låt aktar: åsyftar olika slag av teckentydare eller trollkarl, eller besvärjare, eller svartkonstig,23person som sysslar med svart magi eller en teknatydare, eller den der någon dödan frågar; Ty den som sådant gör han är Herranom en styggelse. 6. Mos. 18:10,11,12.24bör vara 5 Mos 18:10–12

1. efter låfven: i enlighet med det som utlovats
2. omgår med: hänger sig åt
3. överlämna
4. citaten är ur Jer 5:7,9–12
5. furste
6. dagaväljare, eller den som på fågla låt aktar: åsyftar olika slag av teckentydare
7. person som sysslar med svart magi
8. bör vara 5 Mos 18:10–12

Toinen osa

§ 10

Rakkaat Herrassa! Näin olette kuulleet Jumalan palvomisen oikeasta tavasta. Nyt riennämme lupauksemme mukaisesti317 tässä toisessa osassa tarkastelemaan lain kieltämää vastakohtaa, siis Jumalan nimen väärinkäyttöä. Kun tarkoin pohdimme tätä toista käskyä, niin huomaamme sen itse asiassa kieltävän kaksi asiaa, nimittäin ensinnäkin sen, että Jumalan nimen käyttö sivuutetaan tai lyödään täysin laimin, ja toiseksi, että sitä käytetään väärin. Ensimmäisessä osassa esittämämme perusteella huomataan selvästi, että Herra Jumala vaatii ihmisiä usein ja uskollisesti käyttämään Herran heidän Jumalansa nimeä. Mutta kun ihmissydän luopuu Luojastaan, joko kieltää hänet tai väheksyy Jumalaansa, kun Herran pelko ei ole päivittäin hänen silmiensä edessä ja kun hänen sydämessään ei ole rakkautta eikä luottamusta vaan ihminen tekee itselleen muita Jumalia, niin silloin Kaikkivaltias unohtuu. Hänen pyhää sanaansa halveksitaan, sitä kuullaan ja opitaan haluttomasti. Rukoileminen lyödään laimin, Herran käskyjä ja kehotuksia ei opita, saati sitten noudateta, mutta sen sijaan sydän askartelee joutavien asioiden kimpussa. Silloin myös suu julistaa pelkkää hullutusta ja syntiä, mihin voisi perustellusti soveltaa Vapahtajamme Jeesuksen rankaisevia sanoja fariseuksille: Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu Matt. 12:34. Meidän aikamme318 tarjoaa tästä mitä surullisimpia esimerkkejä. Meidän Jumalamme ja Vapahtajamme kalliin nimen käyttämistä hävetään, Jumalaa koskevia keskusteluja ja muita jumalisuuden harjoituksia pilkataan, mutta joka hetki huudetaan tuhansia pahoja henkiä, ja heittäydytään sieluineen ruumineen heidän käsiinsä. Tätä lapset usein oppivat vanhemmiltaan ja ikään kuin imevät äidinmaidosta. Tällainen Herran suuren nimen halveksiminen ja näin hirvittävä epäkunnioitus kielletään jyrkästi tässä käskyssä. Herra Jumala puhuu nimenomaan tästä profeetta Jeremian kautta ja sanoo: Sinun lapsesi ovat hyljänneet minut ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät jumalia ole – – – Herra sanoo: Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista? – – – Repikää köynnökset irti, eivät ne kuulu Herralle, jota he eivät halua tuntea saati sitten kunnioittaa hänen nimeään, vaan he ovat olleet minulle uskottomia, sanoo Herra. He ovat torjuneet Herran ja sanoneet: ”Ei hänestä tarvitse välittää, ei meitä kohtaa mikään onnettomuus” Jer. 5:7, 9–12.

Tässä kohdassa tulee käsitellä myös noituuden syntiä, joka on suurinta luopumista Jumalasta ja joka tulee tarkoin erottaa taikauskosta. Noituudella tarkoitamme tällöin eräänlaista kauhistuttavaa liittoa ihmisen ja itse pimeyden ruhtinaan, Saatanan, välillä. Siinä ihmisparka319 hylkää tai rikkoo kaiken luottamuksen elävää Jumalaa kohtaan ja sitä vastoin uhraa itsensä paholaiselle voidakseen tämän avulla tehdä tai saada aikaan sellaista, joka näyttäisi ylittävän luonnonvoimien rajat. Näin tekivät Egyptin noidat, ja Herra kielsi sen ankarimmin: Keskuudessanne, israelilaiset, ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle 5. Moos. 18:10–12.

Unfortunately this content isn't available in English