Tredje budordspredikan, § 1

[291]

III. Predikan Öfver Tio Guds Bud.

§. 1.

Sedan vi, Älskade i Herranom Jesu! uti föregående Betraktelse, i anledning af Första Budet i Herrans Heliga Lag hafve öfvervägat våra hufvudplikter emot Gud i gemen, fordrar en naturlig ordning, at närmare föra Eder til sinnes, huru de samma böra utöfvas; ty plikter bestå ingalunda i blotta ord, och vackra talesätt; de sätta hela menniskan med själ och kropp i en liflig och otvungen rörelse. När Konung Davids hjerta var lika som öfverrinnande af vördnad och kärlek för sin Gud, då han gick för Herrans Ark, måste den yttra sig; 2 Sam. 6:14. den kunde icke döljas; hans mun måste låfva, hans händer röra harpan och fötterna springa, och hvem kan ej föreställa sig, hvad lågor härvid brunno i hans själ? Ty det blir därvid, som vår dyre Frälsare säger: Ther hjertat med fullt är, ther af talar munnen, och en god menniska, en af292 vördnad för Gud intagen själ bär godt fram af hjertats goda fatabur, Matth. 12:34,35. och just denna våra plikters utöfning emot Gud, är den, som kallas Guds dyrkan.

[291]

Kolmas saarna Jumalan kymmenestä käskystä

§ 1

Nyt kun me, rakkaat kuulijat Herrassa Jeesuksessa, olemme edellisessä tarkastelussamme Herran pyhän lain ensimmäisen käskyn perusteella arvioineet tärkeimpiä velvollisuuksiamme Jumalaa kohtaan yleisesti, niin luonnollinen järjestys vaatii nyt muistuttamaan teitä tarkemmin siitä, miten niitä tulee harjoittaa. Velvollisuudet eivät suinkaan ole pelkkiä sanoja ja kauniita puheenparsia; ne panevat koko ihmisen sieluineen ja ruumiineen elävään ja pakottomaan liikkeeseen. Kun kuningas Daavidin sydän oli ylitsevuotavan täynnä kunnioitusta ja rakkautta hänen Jumalaansa kohtaan hänen mentyään Herran arkin luo, tämän tunteen täytyi tulla ilmaistuksi 2. Sam. 6:14. Sitä ei voinut piilottaa, hänen suunsa täytyi ylistää, hänen käsiensä näppäillä harppua ja hänen jalkojensa juosta, ja kukapa ei voisi kuvitella mielessään, mitkä liekit hänen sielussaan silloin paloivat? Sillä asia on juuri niin kuin meidän kallis Vapahtajamme sanoo: mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu, ja hyvä ihminen, jonka292 sielu on täynnä Jumalan kunnioitusta, tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää Matt. 12:34–35, ja juuri tämä velvollisuuksiemme noudattaminen Jumalaa kohtaan on sitä, mitä kutsutaan Jumalan palvomiseksi.

Unfortunately this content isn't available in English