Tal vid Gustav III:s kröning, § 6

§. 6.

Men vår Gustafs dag var nu först i sin grynning. Folket kände Dig ännu icke. Din milda Faders lynne läste de uti Ditt anlete, och Din Moders eld lyste utur Dina ögon. Men ett fritt Folk, som icke allenast ville vörda utan ock älska sin Förste, var för långt skildt från Thronen, och jag får ej neka, at under ett stort hopp om Dig, låg dock en hemlig oro, om det de icke rätt kände. Det var svårt för dem, at skilja sanningens ägta Målning från det ros,9 hvarmed ofta svaga Prinsar för menigheten afskildras som Gudar.

Store Gustaf! Huru skulle då Din dag upklarna för Svenska Folket? och Din Sol blifva rätt lysande? Vårt Håf lyste; men bland så många stora ljus var svårt at rätt känna Gustafs Sol, den borde derföre stå allena. Det hände ock. Gustaf, med Dess värda Broder Fredric Adolph reste ut. Då fingo främmande folkslag känna vår Prins.

Han behöfde nu mera icke led-band, Han ville härefter leda Sig sjelf. Håfvets prunkande fåfänga förblindade Honom icke. Han ville bese Riken, känna deras styrsel och umgås med menniskor, som en menniska.

Södra Länders Folkslag, som födde under en blidare himmel, hade trodt vår Nord endast framalstra trögare snillen, öfvertygades snart om sin egen fåkunnighet af vår Gustafs Stora egenskaper. Hans skarpsinniga ­tankar och nätt afpassade svar vid alla tilfällen satte dem i bestörtning. Med hvad ­glädje hörde icke Svensk Man sin Gustaf omtalas med allmän förundran ibland främmande Folkslag, och nu kunde ingen af Svenska Folket, mera tvista, det de förr önskat och hört, neml. at Gustaf var Stor.

Jag gör ingen räkning på de myckna Äre-bevisningar, hvarmed Han vid utländska Håf emottogs. Det har härtils räknats bland rara händelser at Förstar besöka hvarandra. Håf-lefnadens art lägger derföre någon slags nödvändighet deruti, at emottaga sådana besök med någon Högtidelighet. Men det personliga vär10de, som vid alla Håf, där Han var, sattes på Dess Höga insigter och Ädla Hjärta, teknar vår Gustafs Heder. Man sade rent ut; Hans både Förstånd och Hjärta öfverträffade alt hvad de kunde förmoda; och en af Europas största Regenter, när han talt några gånger med Kung Gustaf, underrättar sina Ministrar, at den unge Svenske Konungen är den Störste Prins som Europa nu äger.

Värdaste Åhörare! Skall sådant icke gläda hvar Svensk Man? Kunna vi väl höra detta utan den största förnöjelse? Så stora, så ojäfviga vitnen om Gustafs tanke-styrka måste ju gälla hos oss, som önska det så gärna, och nu begynt af Hans stora Förstånd skörda en ömnog2ymnig välsignelse.

1. ymnig

§ 6

Kustaamme päivä oli tuolloin kuitenkin vasta valkenemassa. Kansa ei vielä tuntenut Sinua. Lempeän isäsi luonne kuvastui kasvoiltasi, ja äitisi tulisieluisuus loisti silmistäsi. Vapaa kansa, joka ei halua vain kunnioittaa, vaan myös rakastaa ruhtinastaan, oli kuitenkin liian etäällä valtaistuimesta, enkä voi kiistää sitä, että Sinuun kohdistuvien suurten toiveiden takana oli silti salaista levottomuutta siitä, mitä ei oikein tunnettu. Ihmisten oli vaikeata erottaa todenmukaista aitoa kuvaa siitä ylistelystä,9 jolla heikkoja ruhtinaita usein kuvaillaan yleisölle Jumalan kaltaisiksi.

Suuri Kustaa! Miten nyt sitten Sinun päiväsi kirkastuisi Ruotsin kansalle? Ja miten aurinkosi todella loistaisi? Hovimme loisti; niin monien suurten valojen joukosta oli kuitenkin vaikeata havaita selkeästi Kustaan aurinkoa, niinpä sen pitäisi loistaa yksin. Niin kävikin. Kustaa ja hänen kunnianarvoisa veljensä Fredrik Adolf matkustivat ulkomaille. Vieraat kansat saivat silloin oppia tuntemaan prinssimme.

Hän ei tarvinnut enää ohjailua, tästä lähtien hän halusi ohjata kulkuaan itse. Hovin loistelias turhuus ei sokaissut häntä. Hän halusi nähdä valtakuntia, oppia tuntemaan niiden hallitustavat ja seurustella ihmisenä ihmisten kanssa.

Eteläisten maiden kansat, jotka ovat syntyneet lempeämmän taivaan alla, olivat uskoneet Pohjolamme tuottavan vain hidasälyisempiä ihmisiä, mutta saivat pian todeta tietämyksensä vähäisyyden havaitessaan Kustaamme suuret ominaisuudet. Hänen terävät ajatuksensa ja kaikissa tilanteissa oivallisesti asetetut vastauksensa hämmästyttivät kuulijoita. Miten iloisena Ruotsin mies kuulikaan Kustaastaan puhuttavan vieraiden kansojen keskuudessa yleistä ihailua ilmaisevin sanoin, eikä kukaan ruotsalainen voinut enää suhtautua epäillen siihen, mitä oli aikaisemmin toivonut ja mistä oli saanut kuulla, nimittäin Kustaan suuruuteen.

En ryhdy luettelemaan niitä monia kunnianosoituksia, joita hänelle suotiin, kun hänet otettiin vastaan ulkomaisissa hoveissa. Tähän mennessä ruhtinaiden vierailut toistensa luona ovat olleet harvinaisia tapahtumia. Hovi­elämän luonteen mukaisesti siis on tavallaan välttämätöntä ottaa tällaiset vierailut vastaan jossakin määrin juhlavasti. Mutta Kustaamme kunniaa10 ilmaisee hänelle henkilönä hänen suurten tietojensa ja ­jalon mielenlaatunsa takia osoitettu arvostus kaikissa hoveissa, joissa hän kävi. Sanottiin avoimesti, että sekä hänen älynsä että hänen mielenlaatunsa ylittivät kaiken, mitä oli osattu odottaa, ja muuan Euroopan suurimmista hallitsijoista sanoi ministereilleen keskusteltuaan muutamia kertoja kuningas Kustaan kanssa, että Ruotsin nuori kuningas on Euroopan nykyisistä ruhtinaista suurin.

Suuresti kunnioitetut kuulijat! Eikö tämä todellakin ilahduta jokaista Ruotsin miestä? Voimmeko me kuunnella tällaista tuntematta mitä suurinta tyydytystä? Näin suurten ja näin jäävittömien todistajien lausunnot Kustaan ajattelukyvystä ovat varmasti merkityksellisiä meille, jotka toivomme tätä niin intomielisesti ja olemme nyt alkaneet saada runsasta siunausta hänen suuresta ymmärryksestään.

Unfortunately this content isn't available in English