Lanthandel, § 21

71

§. 21.

Uti det föregående är vist, hvad olägenheter, med tvånget och inskränknings-lagen, i denna delen, omedelbarligen äro förknippade. Men utom dem gifvas ännu andra, som väl icke vid första påseende af saken, falla Läsaren i ögonen, men äro icke destomindre, så oundvikelige som de förre, och af så stor betydelse, at de föga gifva de andra efter, och få derföre ingalunda förbigås.

Närings-lagar och inskränkningar, hälst då de röra naturens första och dyraste rättigheter, kunna ej annat än åstadkomma otaliga lagbrott, hvilka otroligen sysselsätta Rikets Domstolar, tilskapa hela skarar af advocater, förspilla den dyra tiden för arbetare och embetsmän, sätta medborgare i håret på hvarandra, och, til sina rättegångars utförande, belägga dem72 med odrägeliga omkostningar på alla håll.

Vi hade nyligen en vacker tanka häröfver i våra tidningar ifrån Paris, under den 22 April sistledne. ”Här i staden, heter det, voro förut 118 slag af handtverks-skrå-mästerskap. Alting var skrå-ordningen underkastadt, äfven bouquette-säljare,19personer som säljer blombuketter och man hade stadgar om blomme-försäljningen. Kockarne voro fördelte i flere skrå, stekmästare,20köksmästare, personer som ansvarar för stekning av hela djur eller större stekar fricasseurer21personer som tillreder maträtter bestående av i mindre stycken skuret kött som kokas eller stuvas &c. och öfver det ringaste inbrott, som den ene giorde i den andras rättigheter, kom det til rättegångs-tvist. Man såg 3 skrån föra process, om en formans piska. Andra skrån öfver en skinka, som var kokt af en stekmästare, hvilka rättegånger kostade parterne mycket penningar och tidspillan.”73

Den som med någon upmärksamhet läser igenom våra under-Domstolars protocoller, Kongl. Commerce-Collegii handlingar, och Kongl. Råds-protocoller, den som bivistat några vår framfarna tids Riksdagar, och sett Skomakare och Skoflickare,22skoreparatörer med rätt att tillverka enkla skodon hvar för sig, sala23samla, sammanskjuta stora penninge summor tilhopa, at hvardera vinna hos Riksens Ständer sin process, som angick det, huruvida Skoflickare finge göra en krokug inskärning på baklädret, eller ej; och om de finge göra skor, med mellan-såla24mellansula; sulan mellan bindsulan och yttersulan i skodon af läder, eller om den nödvändigt borde vara af näfver:25Skomakare och Skoflickare ... borde vara af näfver: Tvisten mellan skomakar- och skoflickarskråna handlade bl.a. om huruvida skoflickarna skulle ha rätt att tillverka så kallade becksömsskor och -stövlar. och en annan föga mindre märkelig, emellan Gulldragare och Snörmakare,26emellan Gulldragare och Snörmakare: Tvisten mellan gulddragarna och snörmakarna handlade om vilketdera skrået som skulle ha rätt att tillverka de dekorativa, guld- eller silveröverdragna band som prydde uniformer och livréer. med flere, som til slut måste blifva parti-saker;27en politisk fråga den måste på ena sidan, le åt mennisko-dårskapen, och å den andra, gråta öfver näringarnas hoflösa beskattning genom alt detta.74

Landthandelen, den allmänna friheten at köpslaga på landet, har väl aldrig vågat uplyfta hufvudet, för Domstolar eller Ständer; utan sökt, at i miugg hielpa menskligheten, och sedan slingra sig undan för straffet, så godt den kunnat, fast det stundom kostat ansenligen. Men Västergöthlands gårdfari-handel, den enda landthandel, som rätt kan sägas vara skyddad af lagen, har mästadels hvarje Riksdag blifvit antastad, af våra ordnings-makare, och stod år 1766 just på vippen at förloras, hvilket, om det händt, ingalunda betydt mindre, än en viss ödeläggelse, af hälften eller [?]/3 af Västergyllens28en poetisk och talspråklig form för namnet Västergötland folk- och varumängd. Emedlertid kostade denna frihetens bibehållande, Borås stad, stora penninge-summor.29stod år 1766 ... stora penninge-summor: Konflikten mellan gårdfarihandelns anhängare och kritiker framträder i riksdagsdebatterna på 1760-talet. Under riksdagen 1765–1766 ledde bondeståndets talman Josef Hansson kampen för allmogens handelsrättigheter. Älvsborgs dåvarande landshövding Adolf Mörner förespråkade borgarnas intressen tillsammans med Borås riksdagsman Philip Langlet. Mycket stod på spel och det finns uppgifter om att Borås betalade mutor till nyckelpersoner för att beskydda sina intressen. Se Pia Lundqvist, Marknad på väg: den västgötska gårdfarihandeln 1790–1864 (2008).

Se min Läsare! så svåra, så tryckande, äro tvångets bojor at75 bära; men de häfvas ock aldrig genom något annat medel, än frihet. Der den blifver rådande, der förfalla alla förmons-tvister, otaliga rättegånger, dryga sportler30lagliga biinkomster i form av avgifter som ämbetsmännen hade rätt att uppbära för de förrättningar de utförde inom tjänsten och obehöriga offer: Domare hinna bättre bevaka sina rätta göromål, at straffa lastfulla menniskor, och skydda dem som med späkt och lagom31med späkt och lagom: i fred och laglydigt vilja lefva: och närings-idkare få sielfve behålla det för sig och sina barn, hvad de med sin svett förvärfvat.

Jag får härvid lof, at anföra, en frihets älskares ord,32en frihets älskares ord: Chydenius avser här sig själv. Det var han som skrev Källan til rikets wan-magt (1765). utur den vid 1766 års Riksdag så mycket häcklade skriften: Källan til Rikets vanmagt. Han säger pag. 5. ”Hvarest vore då (nemligen under friheten) de många disputer om Städernes Privilegier och landthandel? Hvar vore då de många Tull-Ordningar och dryga staquetter,33besvärliga tullstaket de dyra Stapel-stads quæstioner,34Stapel-stads quæstioner: tvister i stapelstadsfrågan Skrå-Ordnin76gar, Product- och Retorsions-Placater,35I Nederländerna trädde ett så kallat retorsionsplakat i kraft 1729, d.v.s. en förordning som svarade på det svenska produktplakatet med samma mått och var riktat mot svenska fartyg. Se Källan til rikets wan-magt. Mynt-Ordningar, Financer, Vexel-Courser med flera? Hvar vore då alla de processer, som af dem blifvit formerade: Alla de Fiscaler som angifvit dem: Alla de Advocater som drifvit dem: Alla Domare som dömt dem, och änteligen all den lön, mat och papper, som alla dessa consumerat dervid, som alt gått utur näringarna?”36”Hvarest vore då ... gått utur näringarna?”: citat ur Källan til rikets wan-magt

1. personer som säljer blombuketter
2. köksmästare, personer som ansvarar för stekning av hela djur eller större stekar
3. personer som tillreder maträtter bestående av i mindre stycken skuret kött som kokas eller stuvas
4. skoreparatörer med rätt att tillverka enkla skodon
5. samla, sammanskjuta
6. mellansula; sulan mellan bindsulan och yttersulan i skodon
7. Skomakare och Skoflickare ... borde vara af näfver: Tvisten mellan skomakar- och skoflickar­skråna handlade bl.a. om huruvida skoflickarna skulle ha rätt att tillverka så kallade becksömsskor och -stövlar.
8. emellan Gulldragare och Snörmakare: Tvisten mellan gulddragarna och snörmakarna handlade om vilketdera skrået som skulle ha rätt att tillverka de dekorativa, guld- eller silveröverdragna band som prydde uniformer och livréer.
9. en politisk fråga
10. en poetisk och talspråklig form för namnet Västergötland
11. stod år 1766 ... stora penninge-summor: Konflikten mellan gårdfarihandelns anhängare och kritiker framträder i riksdagsdebatterna på 1760-talet. Under riksdagen 1765–1766 ledde bondeståndets talman Josef Hansson kampen för allmogens handelsrättigheter. Älvsborgs dåvarande landshövding Adolf Mörner förespråkade borgarnas intressen tillsammans med Borås riksdagsman Philip Langlet. Mycket stod på spel och det finns uppgifter om att Borås betalade mutor till nyckelpersoner för att beskydda sina intressen. Se Pia Lundqvist, Marknad på väg: den västgötska gårdfarihandeln 1790–1864 (2008).
12. lagliga biinkomster i form av avgifter som ämbetsmännen hade rätt att uppbära för de förrättningar de utförde inom tjänsten
13. med späkt och lagom: i fred och laglydigt
14. en frihets älskares ord: Chydenius avser här sig själv. Det var han som skrev Källan til rikets wan-magt (1765).
15. besvärliga tullstaket
16. Stapel-stads quæstioner: tvister i stapelstadsfrågan
17. I Nederländerna trädde ett så kallat retorsionsplakat i kraft 1729, d.v.s. en förordning som svarade på det svenska produktplakatet med samma mått och var riktat mot svenska fartyg. Se Källan til rikets wan-magt.
18. ”Hvarest vore då ... gått utur näringarna?”: citat ur Källan til rikets wan-magt

71

§ 21

Edellä on osoitettu, millaisia haittoja näissä asioissa välittömästi seuraa pakosta ja rajoittavasta lainsäädännöstä. Niiden lisäksi ilmenee muitakin, joita lukija ei varmaankaan huomaa ensi kerran asiaa tarkastellessaan, mutta jotka ovat silti yhtä väistämättömiä kuin edellä mainitutkin ja ovat tuskin vähemmän merkityksellisiä kuin ne ja joita siis ei saa suinkaan jättää huomiota vaille.

Elinkeinolait ja rajoitukset, etenkin sellaiset, jotka puuttuvat luonnon antamiin tärkeimpiin ja kallisarvoisimpiin oikeuksiin, voivat johtaa ainoastaan lukemattoman moniin lainrikkomuksiin, jotka kuormittavat uskomattoman raskaasti valtakunnan tuomioistuimia, luovat elintilan asianajajien laumoille, kuluttavat hukkaan työtätekevän väen ja virkamiesten kallista aikaa, yllyttävät kansalaiset tukkanuottasille ja panevat heidät maksamaan oikeusjuttujensa läpiviemisestä72 sietämättömän kalliita kustannuksia joka taholle.

Sanomalehdissämme julkaistiin äskettäin Pariisista viime huhtikuun 22. päivänä lähetetty tätä asiaa koskeva oivallinen miete. ”Kerrotaan, että tässä kaupungissa oli ennen 118 erilaista käsityöläisammattikuntien mestarin arvoa. Kaikki elinkeinot oli alistettu ammattikuntajärjestelmän puitteisiin, jopa kukkakimppujen myyjätkin, ja kukkakaupalla oli omat sääntönsä. Kokit jakautuivat moniin ammattikuntiin, paistimestareihin, viillokintekijöihin jne., ja pieninkin naapurin oikeuksiin puuttuminen johti tuomioistuimissa ratkaistaviin riitajuttuihin. Kuorma-ajurin piiskasta saattoi sukeutua kolmen ammattikunnan välinen oikeusjuttu. Toiset ammattikunnat kiistelivät kinkusta, jonka muuan paistimestari oli keittänyt, ja tällaiset oikeudenkäynnit vaativat osapuolilta paljon rahaa ja ajan hukkaamista.”73

Kun hiukankin tähän asiaan huomiota kiinnittäen lukee alioikeuksiemme pöytäkirjoja, kuninkaallisen kauppakollegion asiakirjoja ja kuninkaallisen valtaneuvoston pöytäkirjoja, kun on ollut läsnä muutamilla menneillä valtiopäivillä ja nähnyt kengäntekijäsuutareiden ja kengänkorjaajasuutareiden, kummankin ryhmän omasta puolestaan, keräävän kokoon suuria rahasummia voittaakseen valtakunnan säätyjen käsittelyssä oikeusriitansa, joka koski sitä, saavatko kengänkorjaajat tehdä kengän kantapäävahvikkeeseen kaarevan viillon vai ei ja saavatko he tehdä kenkiä, joiden välipohja on nahkaa, vai pitääkö sen välttämättä olla tuohta.37Tässä ammattikuntien välisessä kiistassa oli kyse mm. siitä, saivatko kengänkorjaajat valmistaa tietyn tyyppisiä jalkineita, kuten pikisaumakenkiä ja saappaita. Ja kun on nähnyt vielä toisen tuskin vähemmän merkillisen oikeusriidan kultalangan tekijöiden ja nyörinpunojien välillä38Tässä oli kysymys siitä, kummalla ammattikunnalla oli oikeus valmistaa univormuissa ja livreissä käytetyt, kulta- tai hopeapäällysteiset koristenauhat. sekä muita, joista lopulta väistämättä tuli puolueiden välisiä asioita, on toisaalta pakko nauraa ihmisen hulluudelle ja toisaalta itkeä sitä kaiken kohtuuden ylittävää elinkeinojen rahavarojen rasittamista, joka tästä kaikesta aiheutuu.74

Maakauppa, yleinen vapaus käydä kauppaa maaseudulla, ei liene koskaan tohtinut kohottaa päätään tuomioistuinten tai säätyjen edessä, vaan yrittänyt vaivihkaa auttaa ihmisiä ja sitten kiemurrella rangaistuksen ulottuvilta parhaansa mukaan, vaikka kustannukset ovat toisinaan olleet melkoiset. Mutta Länsi-Götanmaan kulkukauppa, ainoa maaseudulla tapahtuva kaupankäynnin muoto, jota voidaan perustellusti sanoa lain suojaamaksi, on melkeinpä kaikilla valtiopäivillä joutunut järjestyksemme vaalijoiden hyökkäyksen kohteeksi ja oli vuonna 1766 joutua lopetetuksi. Jos niin olisi käynyt, seurauksena olisi aivan varmasti ollut Länsi-Götanmaan väestön ja tavaramäärän jonkinasteinen, puolikkaan tai [?]/3:n suuruinen väheneminen. Tämän vapauden säilyttämisestä sai Boråsin kaupunki kuitenkin maksaa suuret rahasummat.39oli vuonna 1766 ... suuret rahasummat.: Kulkukaupan kannattajien ja arvostelijoiden vastakkainasettelu nousi esiin valtiopäivien keskusteluissa 1760-luvulla. Valtiopäivillä 1765–1766 talonpoikaissäädyn puhemies Josef Hansson johti kamppailua rahvaan kauppaoikeuksien puolesta. Älvsborgin tuolloinen maaherra Adolf Mörner ajoi porvarien etuja yhdessä Boråsin valtiopäiväedustaja Philip Langletin kanssa. Paljon oli pelissä, ja tiedossa on, että Borås lahjoi avainhenkilöitä etujensa turvaamiseksi. Ks. Pia Lundqvist, Marknad på väg: den västgötska gårdfarihandeln 1790–1864 (2008).

Näethän, arvoisa lukijani, näin raskaita ja näin sortavia ovat pakon kahleet75 kantajalleen, mutta niitä ei koskaan irroteta millään muulla keinolla kuin vapauden myöntämisellä. Sen vallitessa raukeavat kaikki kiistat erioikeuksista, lukemattomat oikeudenkäynnit, kalliit virantoimituspalkkiot ja tarpeettomat uhraukset. Tuomarit ennättävät hoitaa paremmin todelliset tehtävänsä, rangaista pahoihin tekoihin syyllistyneitä ihmisiä ja suojella niitä, jotka haluavat elää kurinalaista ja lainkuuliaista elämää, ja elinkeinonharjoittajat saavat pitää itseään ja lapsiaan varten sen, minkä ovat otsa hiessä ansainneet.

Saanen tässä esittää vapautta rakastavan miehen40vapautta rakastavan miehen: Chydenius tarkoittaa tässä itseään. sanoja vuoden 1766 valtiopäivillä paljon arvostelua osakseen saaneesta teoksesta Valtakunnan heikkouden lähde. Hän sanoo 5. sivulla: ”Missä olisivat (siis vapauden vallitessa) ne monet kiistat, joita on käyty kaupunkien erioikeuksista ja maakaupasta? Mihin joutaisivat siinä tapauksessa lukuisat tullimääräykset ja hankalat tulliaidat, kalliit tapulikaupunkikiistat, ammattikuntajärjestykset,76 tuoteplakaatit ja vastaplakaatit,41tuoteplakaatit ja vastaplakaatit: Vuonna 1724 säädetty tuoteplakaatti kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tai siirtomaansa tuotteita. Alankomaat oli 1729 ottanut käyttöön tuoteplakaattia vastaavan asetuksen, joka kohdistui puolestaan ruotsalaisiin aluksiin (ks. Valtakunnan heikkouden lähde ja Kommentti: Lähteen luonnos ja Valtakunnan heikkouden lähde. raha-asetukset, rahalaitokset, vaihtokurssit ja sadat muut seikat? Missä olisivat silloin kaikki niistä käydyt oikeusjutut, kaikki niitä nostaneet syyttäjät, kaikki niitä käsitelleet asianajajat, kaikki niistä tuomioita jakaneet tuomarit ja vihdoin kaikki palkat, ruuat ja paperit, joita kaikki kyseiset henkilöt ovat näissä yhteyksissä kuluttaneet, mikä kaikki on pois elinkeinoista?”42lainaus kirjoituksesta Valtakunnan heikkouden lähde

1. Tässä ammattikuntien välisessä kiistassa oli kyse mm. siitä, saivatko kengänkorjaajat valmistaa tietyn tyyppisiä jalkineita, kuten pikisaumakenkiä ja saappaita.
2. Tässä oli kysymys siitä, kummalla ammattikunnalla oli oikeus valmistaa univormuissa ja livreissä käytetyt, kulta- tai hopeapäällysteiset koristenauhat.
3. oli vuonna 1766 ... suuret rahasummat.: Kulkukaupan kannattajien ja arvostelijoiden vastakkainasettelu nousi esiin valtiopäivien keskusteluissa 1760-luvulla. Valtiopäivillä 1765–1766 talonpoikaissäädyn puhemies Josef Hansson johti kamppailua rahvaan kauppaoikeuksien puolesta. Älvsborgin tuolloinen maaherra Adolf Mörner ajoi porvarien etuja yhdessä Boråsin valtiopäiväedustaja Philip Langletin kanssa. Paljon oli pelissä, ja tiedossa on, että Borås lahjoi avainhenkilöitä etujensa turvaamiseksi. Ks. Pia Lundqvist, Marknad på väg: den västgötska gårdfarihandeln 1790–1864 (2008).
4. vapautta rakastavan miehen: Chydenius tarkoittaa tässä itseään.
5. tuoteplakaatit ja vastaplakaatit: Vuonna 1724 säädetty tuoteplakaatti kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tai siirtomaansa tuotteita. Alankomaat oli 1729 ottanut käyttöön tuoteplakaattia vastaavan asetuksen, joka kohdistui puolestaan ruotsalaisiin aluksiin (ks. Valtakunnan heikkouden lähde ja Kommentti: Lähteen luonnos ja Valtakunnan heikkouden lähde.
6. lainaus kirjoituksesta Valtakunnan heikkouden lähde

71

§ 21

It has been shown above what inconveniences, given the constraints and restrictive law, are directly involved in this matter. But apart from these, there are others that may not at first strike a reader but which are nonetheless as inescapable as the former and have such an impact that they are scarcely less important than the others and must therefore not be ignored.

Economic laws and restrictions, especially when they affect the first and most precious rights of nature, cannot but lead to innumerable breaches of the law, which occupy the courts of the kingdom to an incredible extent, create whole hosts of lawyers, waste the valuable time of workers and officials, set citizens against each other and everywhere impose72 intolerable expenses on them, for the conduct of their lawsuits.

We recently had an interesting reminder of this in the news from Paris on 22 April last: “In this city,” it says, “there were formerly 118 kinds of master-hoods of craft guilds. Everything was subject to the guild ordinance, even the selling of bouquets, and there were regulations concerning the selling of flowers. The cooks were distributed between several guilds, of roasters, fricasseers, etc., and the slightest infringement perpetrated by one of the rights of another led to a legal dispute. One saw three guilds litigating about a foreman’s whip. Other guilds wrangled about a ham that had been boiled by a roaster, lawsuits that cost the parties much money and waste of time.”73

Whoever reads the reports of proceedings in our lower courts, the records of the Board of Trade and the reports of the Council of the Realm fairly attentively, whoever has attended some of our past Diets and seen shoemakers and cobblers collecting large sums of money, each in order to win their lawsuit before the Estates of the Realm concerning whether or not cobblers should be allowed to make a curved incision in the heel leather and whether they should be allowed to make shoes with a mid-sole of leather or whether it must necessarily be made of birch bark; and another scarcely less remarkable one between gold-wire drawers and lace­makers, with others that must eventually become party matters, he must on the one hand smile at the folly of mankind and on the other hand weep at the exorbitant taxing of our industries due to all this.74

The rural trade, the general freedom to trade in the countryside, may never have dared to stand up to the courts or Estates but has sought to assist humanity covertly and then to evade the penalty as best it could, though sometimes at a considerable cost. But the peddling trade of Västergötland, the only rural trade that may truly said to be protected by the law, has been attacked in almost every Diet by our guardians of order, and in 1766 it came close to being lost, which, had it happened, would have meant nothing less than the assured destruction of half or two­thirds of the population and quantity of commodities in Västergötland. However, the preservation of that freedom cost the town of Borås large sums of money.

See, dear reader, how heavy, how oppressive it is to bear the fetters75 of constraint, nor will they ever be removed by any other means than freedom. Where that comes to prevail, there all disputes about benefits, innumerable lawsuits, large perquisites and unwarranted victims will cease; judges will have more time to devote to their true task of punishing vicious people and protecting those who wish to live quietly and moderately; and people engaged in economic pursuits will be able to retain for themselves and their children that which they have obtained by their own efforts.

Here I must quote the words of a lover of freedom43a lover of freedom: this is of course Chydenius himself. The pamphlet was published anonymously and Chydenius seems to have wanted to preserve the secret. That the author was Chydenius was, however, commonly known already in 1765. Cf. his Autobiography from the publication The Source of Our Country’s Weakness, which was so heavily criticized during the Diet of 1766. On page 544On page 5 . . .: see The Source of Our Country’s Weakness he says: “Where would then”, namely in a condition of freedom, “all the disputes about urban privileges and rural trade be? Where would the many customs regulations and burdensome tollgates then be, or the expensive matters of staple towns, guild regulations,76 commodity ordinances and retorsion acts, monetary regulations, finances, exchange rates, and a hundred other things? Where then would all the lawsuits be that these have brought about? Where all the prosecutors who have initiated them, all the lawyers who have pursued them, all the judges who have presided over them, and, finally, all the salaries, food, and paper that all of these have consumed in the process, all of it a drain on the economy?”

1. a lover of freedom: this is of course Chydenius himself. The pamphlet was published anonymously and Chydenius seems to have wanted to preserve the secret. That the author was Chydenius was, however, commonly known already in 1765. Cf. his Autobiography
2. On page 5 . . .: see The Source of Our Country’s Weakness