Föregående avsnitt: Fjärde budordspredikan, § 1
Följande avsnitt: Fjärde budordspredikan, § 3
345
§. 2.
Vid minsta förnuftiga eftertanka visa sig för en menniska många syslor aldeles oumgängeliga, til bibehållande af sitt naturliga lif; möda och arbete måste vi underkasta oss, om vi ej innan kort skole komma i mistning af våra nödigaste behof, som äro föda och kläder. Menniskan känner derföre snart nog vigten af naturens Herres första befallning til den fallna menniskan: Tu skalt äta titt bröd i tin anletes svett. 1 Mos. B. 3:19. Och detta bekymret allena är redan i stånd at syslosätta mången hela sin lifstid igenom, och vidgar sig oändeligen uti många grenar af arbete och besvär; och när därtil kommer, at hon af medfödt begär efter lycksalighet, äfven fiker efter beqvämligheter, fördubbla sig dess omsorger och arbete därigenom mångfaldigt. Vildar, och de där af ingen Gud veta, ej heller känna värdet af sin odödeliga själ, stanna ofta här, och förstå icke at använda något af sin flygtiga tid til några andra göromål, än de, som leda til denna nästan blott djuriska välmåga. Men för oss Christne, som icke allenast känna vår Guds varelse och höga egenskaper samt omedelbara styrelse i verlden, utan äga äfven en fullkomlig öfvertygelse, om våra plikter emot Gud, hvilka ge346nom en alfvarlig Gudsdyrkan skola utöfvas, för oss, säger jag, upkommer här en fråga af yttersta vigt: hvad tid bör dock därtil användas? En så stor stor sak, en så hufvudsakelig plikt, som det är för et Creatur, at tjena eller dyrka sin Skapare, kan ingalunda iakttagas, utan at därtil någon märkelig del af vår korta tid måste användas. Men huru stor denna tid måste vara, och huru den rätt til et sådant ändamål kan nyttjas, blifver för oss en sak af största angelägenhet at undersöka.
345
§. 2.
Vid minsta förnuftiga eftertanka visa sig för en menniska många syslor aldeles oumgängeliga, til bibehållande af sitt naturliga lif; möda och arbete måste vi underkasta oss, om vi ej innan kort skole komma i mistning af våra nödigaste behof, som äro föda och kläder. Menniskan känner derföre snart nog vigten af naturens Herres första befallning til den fallna menniskan: Tu skalt äta titt bröd i tin anletes svett. 1 Mos. B. 3:19. Och detta bekymret allena är redan i stånd at syslosätta mången hela sin lifstid igenom, och vidgar sig oändeligen uti många grenar af arbete och besvär; och när därtil kommer, at hon af medfödt begär efter lycksalighet, äfven fiker efter beqvämligheter, fördubbla sig dess omsorger och arbete därigenom mångfaldigt. Vildar, och de där af ingen Gud veta, ej heller känna värdet af sin odödeliga själ, stanna ofta här, och förstå icke at använda något af sin flygtiga tid til några andra göromål, än de, som leda til denna nästan blott djuriska välmåga. Men för oss Christne, som icke allenast känna vår Guds varelse och höga egenskaper samt omedelbara styrelse i verlden, utan äga äfven en fullkomlig öfvertygelse, om våra plikter emot Gud, hvilka ge346nom en alfvarlig Gudsdyrkan skola utöfvas, för oss, säger jag, upkommer här en fråga af yttersta vigt: hvad tid bör dock därtil användas? En så stor stor sak, en så hufvudsakelig plikt, som det är för et Creatur, at tjena eller dyrka sin Skapare, kan ingalunda iakttagas, utan at därtil någon märkelig del af vår korta tid måste användas. Men huru stor denna tid måste vara, och huru den rätt til et sådant ändamål kan nyttjas, blifver för oss en sak af största angelägenhet at undersöka.
345
§ 2
Vähäisinkin järkevä harkinta osoittaa, että monet ihmisen toimet ovat hänen luonnollisen elämänsä ylläpidon kannalta täysin välttämättömiä. Työtä ja vaivaa meidän on nähtävä, ellemme halua piankin joutua puutteeseen välttämättömimpien tarpeidemme, eli ruoan ja vaatteiden suhteen. Ihminen tuntee siten varsin hyvin, miten painava on luonnon Herran ensimmäinen käsky langenneelle ihmiselle: Otsa hiessä sinun on syötävä leipäsi 1. Moos. 3:19. Yksistään tämä huoli riittää täyttämään monien koko elinajan, ja se laajenee loputtomiin monille työn ja vaivannäön alueille. Ja kun sen lisäksi ihmisen synnynnäinen onnellisuuden halu saa hänet etsimään mukavuutta, niin sen ansiosta sekä huolien että työn määrä moninkertaistuu. Villit ja ne, jotka eivät mitään Jumalaa tunne, eivätkä myöskään tunne kuolemattoman sielunsa arvoa, jäävät usein tähän eivätkä ymmärrä käyttää ohikiitävää aikaansa mihinkään muuhun tekemiseen kuin siihen, joka johtaa tällaiseen melkeinpä pelkästään eläimelliseen hyvinvointiin. Mutta meille kristityille, jotka emme ainoastaan tunne Jumalan olemusta ja korkeita ominaisuuksia sekä hänen suoranaista huolenpitoaan maailmasta, vaan jotka olemme myös täysin vakuuttuneita Jumalaan kohdistuvista velvollisuuksistamme, joita346 meidän Jumalaa hartaasti palvelemalla tulee harjoittaa, meille esitän tässä erittäin tärkeän kysymyksen: Mikä aika siihen sitten on käytettävä? Niin suurta asiaa ja keskeistä velvollisuutta kuin se, että luodun olennon tulee palvella tai palvoa Luojaansa, ei voi mitenkään täyttää, ellei siihen käytetä jotain merkittävää osaa meidän lyhyestä ajastamme. Mutta kuinka paljon tätä aikaa täytyy olla, ja miten me sen oikealla tavalla tällaiseen tarkoitukseen käytämme, sitä asiaa meidän on nyt ensisijaisen tärkeä tutkia.
Unfortunately this content isn't available in English
345
§. 2.
Vid minsta förnuftiga eftertanka visa sig för en menniska många syslor aldeles oumgängeliga, til bibehållande af sitt naturliga lif; möda och arbete måste vi underkasta oss, om vi ej innan kort skole komma i mistning af våra nödigaste behof, som äro föda och kläder. Menniskan känner derföre snart nog vigten af naturens Herres första befallning til den fallna menniskan: Tu skalt äta titt bröd i tin anletes svett. 1 Mos. B. 3:19. Och detta bekymret allena är redan i stånd at syslosätta mången hela sin lifstid igenom, och vidgar sig oändeligen uti många grenar af arbete och besvär; och när därtil kommer, at hon af medfödt begär efter lycksalighet, äfven fiker efter beqvämligheter, fördubbla sig dess omsorger och arbete därigenom mångfaldigt. Vildar, och de där af ingen Gud veta, ej heller känna värdet af sin odödeliga själ, stanna ofta här, och förstå icke at använda något af sin flygtiga tid til några andra göromål, än de, som leda til denna nästan blott djuriska välmåga. Men för oss Christne, som icke allenast känna vår Guds varelse och höga egenskaper samt omedelbara styrelse i verlden, utan äga äfven en fullkomlig öfvertygelse, om våra plikter emot Gud, hvilka ge346nom en alfvarlig Gudsdyrkan skola utöfvas, för oss, säger jag, upkommer här en fråga af yttersta vigt: hvad tid bör dock därtil användas? En så stor stor sak, en så hufvudsakelig plikt, som det är för et Creatur, at tjena eller dyrka sin Skapare, kan ingalunda iakttagas, utan at därtil någon märkelig del af vår korta tid måste användas. Men huru stor denna tid måste vara, och huru den rätt til et sådant ändamål kan nyttjas, blifver för oss en sak af största angelägenhet at undersöka.
345
§ 2
Vähäisinkin järkevä harkinta osoittaa, että monet ihmisen toimet ovat hänen luonnollisen elämänsä ylläpidon kannalta täysin välttämättömiä. Työtä ja vaivaa meidän on nähtävä, ellemme halua piankin joutua puutteeseen välttämättömimpien tarpeidemme, eli ruoan ja vaatteiden suhteen. Ihminen tuntee siten varsin hyvin, miten painava on luonnon Herran ensimmäinen käsky langenneelle ihmiselle: Otsa hiessä sinun on syötävä leipäsi 1. Moos. 3:19. Yksistään tämä huoli riittää täyttämään monien koko elinajan, ja se laajenee loputtomiin monille työn ja vaivannäön alueille. Ja kun sen lisäksi ihmisen synnynnäinen onnellisuuden halu saa hänet etsimään mukavuutta, niin sen ansiosta sekä huolien että työn määrä moninkertaistuu. Villit ja ne, jotka eivät mitään Jumalaa tunne, eivätkä myöskään tunne kuolemattoman sielunsa arvoa, jäävät usein tähän eivätkä ymmärrä käyttää ohikiitävää aikaansa mihinkään muuhun tekemiseen kuin siihen, joka johtaa tällaiseen melkeinpä pelkästään eläimelliseen hyvinvointiin. Mutta meille kristityille, jotka emme ainoastaan tunne Jumalan olemusta ja korkeita ominaisuuksia sekä hänen suoranaista huolenpitoaan maailmasta, vaan jotka olemme myös täysin vakuuttuneita Jumalaan kohdistuvista velvollisuuksistamme, joita346 meidän Jumalaa hartaasti palvelemalla tulee harjoittaa, meille esitän tässä erittäin tärkeän kysymyksen: Mikä aika siihen sitten on käytettävä? Niin suurta asiaa ja keskeistä velvollisuutta kuin se, että luodun olennon tulee palvella tai palvoa Luojaansa, ei voi mitenkään täyttää, ellei siihen käytetä jotain merkittävää osaa meidän lyhyestä ajastamme. Mutta kuinka paljon tätä aikaa täytyy olla, ja miten me sen oikealla tavalla tällaiseen tarkoitukseen käytämme, sitä asiaa meidän on nyt ensisijaisen tärkeä tutkia.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Fjärde budordspredikan, § 1
Följande avsnitt: Fjärde budordspredikan, § 3
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: