Fjärde budordspredikan, § 16

§. 16.

Ibland de ting, som här förbjudas, må äfven med alt skäl räknas de mångfaldiga tidsfördrif, hvarmed den annars dyra tiden, men i synnerhet Sabbatsdagen ofta förnötes. Vällusten och syslolösheten hafva uptänkt så många och mångfaldiga nöjen, at med dem fördrifva ledsnan hos dem, som ej vilja förnöta sina dagar i något nyttigt arbete, at de äro nästan oräkneliga, och då man ej förmått at gifva dem något anseende386 af Gudaktighets öfningar, har man åtminstone sökt gifva dem namn af oskyldiga tidsfördrif; hvilka likväl til större delen, vid en närmare granskning, torde få sitt rum långt under oskyldigheten, ehuru här icke är stället at öfver denna sak anställa någon noga undersökning. Ibland dem må vi i synnerhet nämna allahanda slags spel, flycktiga och fåfängeliga dansar och lustbarheter och onyttiga besök. Då större delen menniskor på söknedagar hafva sina lekamliga syslor at sköta, få de ej så mycket tilfälle, at på dem sköta sina nöjen; utan upskjutas de gemenligen til hvilodagen, hvilken til större eller mindre del, och ofta hel och hållen användes därtil, och man tror sig med dem icke hafva ohelgat Herrans Sabbat. De hafva ock redan genom allmänt bruk och högre efterdömen, lika som vunnit burskap ibland oss, at få passera opåtalta, men skulle de ock därföre böra aldeles undgå et oveldigt16opartiskt prof? Nej ingalunda. Saltet får icke så mista sin sälta.17Saltet får icke så mista sin sälta.: Det här är inte ett direkt citat ur Matt 5:13, som i Karl XII:s bibel (1703) lyder ”I Ären jordenes salt: är thet så at saltet mister sin sälto / hwar medh skal man tå salta? ...” Matth. 5:13. Israëls väktare är ömt ålagdt, at göra en förvarning på Guds vägnar. Hesek. 3:1718I Karl XII:s bibel (1703) lyder Hes 3:17 ”Tu menniskiobarn / jagh hafwer satt tigh til en wächtare öfwer Israels huus / tu skalt höra ordet af minom mun / och giöra them ena förwarning på mina wägna.” . Huru skulle väl Herren gilla et sådant firande af sin Sabbat? Det heter ju i budordet, at den skal helgas, det sker genom hjertats afsöndrande ifrån387 alt syndigt och fåfängeligit, och des hela upoffrande Herranom; men säge mig dock vår tids Christne, hvar deras hjertan äro under sådana tidsfördrif? Mån någon finnes nog djerf at påstå, det de under alt sådant hafva sit hjerta uplyftadt til Gud, då likväl ögon, mun och åtbörder tydeligen vitna, at de hele och hållne äro inbegrepne i sina fåfängeligheter, ofta så långt, at de knapt se eller höra hvad annat kunde hafvas för händer. De invända härvid: man behöfver väl lätta sitt sinne, när man trälar hela veckan med många bekymmer och bryderier; jag svarar: hvarföre söker man icke at fördrifva dem i förtroligt omgänge med sin Gud, och uti Hans ord, som rätt kan frögda hjertat och muntra vår själ? Men jag vet de kännat icke, och hafva aldrig än smakat det goda Guds ord, Ebr. 6:5. eller huru söt och ljuflig Herren är,19huru söt och ljuflig Herren är: Stället lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”huru liuflig Herren är: ...” och huru säll then är, som tröstar uppå Honom. Ps. 34:9. De förstå sig icke på Konung Davids Sabbatsvisa: Huru lustige äro tina boningar, Herre Zebaoth! min själ längtar och trängtar efter Herrans gårdar; min kropp och själ frögda sig uti lefvandes Gudi. Ty foglen hafver funnit et hus och svalan sitt bo, ther the sina ungar lägga: nemliga titt altare, Herre Zebaoth, min Konung och min Gud.388 Ps. 84:2,3,4. Men hvar hafva väl desse funnit sitt bo? Jo, vid spelbordet, på dansstugor och i vällustens sköte. Kan då någon kalla sådant för Sabbats-arbete? Ack nej! man torde likväl vidare anföra något til sitt försvar, och säga: när man bivistat en eller flera Gudstjenster på Sabbatsdagen, förmår man icke längre hålla sina tankar tilsammans til Gudsdyrkan; våra sinnen behöfva äfven lättas genom nöjen och tidsfördrif. Men jag frågar sådana: hvarföre söken I så med makt skyla Edert köttsliga sinne under sqving20en snibb af dygdens mantel? Jag försäkrar, den täcker det aldrig: Eller säg upriktigt, huru aktsam och upspänd har din tanka varit i kyrkan, efter den redan tröttnat? Du torde säga sannare är den ledsnat. Huru ifriga hafva dina böner varit, och huru trägna dina suckningar, efter din andakt svalnat? Kunde icke dina utmattade sinnen långt bättre lättas i en menlös21fridfull, oskyldig Sabbats-ro, med dina barn och ditt husfolk, at förtälja för dem Herrans stora under, at förmana dem, och sjelf därunder upmuntras, at talas vid med psalmer och låfsånger. Under alt sådant, som ingalunda består i et ständigt läsande och sjungande, kan man äfven njuta all nödig upmuntran för sina utvärtes sinnen. Köttsliga tidsfördrif kun389na icke få annat namn, än syndiga företaganden, hvarigenom Sabbaten svårligen ohelgas och förspilles; hvilka därföre här alfvarligen förbjudas.

1. opartiskt
2. Saltet får icke så mista sin sälta.: Det här är inte ett direkt citat ur Matt 5:13, som i Karl XII:s bibel (1703) lyder ”I Ären jordenes salt: är thet så at saltet mister sin sälto / hwar medh skal man tå salta? ...”
3. I Karl XII:s bibel (1703) lyder Hes 3:17 ”Tu menniskiobarn / jagh hafwer satt tigh til en wächtare öfwer Israels huus / tu skalt höra ordet af minom mun / och giöra them ena förwarning på mina wägna.”
4. huru söt och ljuflig Herren är: Stället lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”huru liuflig Herren är: ...”
5. en snibb
6. fridfull, oskyldig

§ 16

Tässä kiellettyjen asioiden joukkoon on myös perusteltua lukea ne monenlaiset ajanvietteet, joihin kallista aikaa muutoinkin, mutta erityisesti sapatinpäivänä usein tuhlataan. Nautinnonhalu ja toimettomuus ovat synnyttäneet monia ja moninaisia huvituksia karkottamaan ikävää niiltä, jotka eivät halua käyttää päiviään mihinkään hyödylliseen työhön. Niitä on milteipä lukemattoman paljon, ja kun niitä ei mitenkään voi saada näyttämään386 jumalisuuden harjoittamiselta, niin niille on koetettu antaa edes viattoman ajanvietteen nimi. Lähemmin tarkasteltuna suuri osa niistä on kuitenkin kaikkea muuta kuin viatonta, vaikka tässä yhteydessä tätä asiaa ei olekaan aihetta lähemmin tutkia. Niiden joukosta voidaan erikseen mainita kaikenlaiset pelit, kevytmieliset ja turhamaiset tanssit ja juhlat sekä hyödyttömät vierailut. Kun suurin osa ihmisistä arkipäivinä hoitaa maallisia askareitaan, heillä ei ole paljoakaan mahdollisuutta harjoittaa huvituksia, vaan ne lykätään yleisesti lepopäiväksi, joka suuremmaksi tai pienemmäksi osaksi, joskus kokonaankin, käytetään niihin. Sitten luullaan, että tällä tavoin ei häpäistä Herran sapattia. Huvitusten yleistymisen ja korkeiden tahojen näyttäminen esimerkkien ansiosta on ikään kuin jo tullut tavaksi olla puuttumatta niihin. Mutta pitäisikö ne silti jättää kaiken puolueettoman arvioinnin ulkopuolelle? Ei suinkaan. Suola ei saa menettää makuaan22 kääntäjän suomennos Matt. 5:13. Israelin vartijan tehtäväksi on tarkoin annettu, että hänen tulee varoittaa heitä minun puolestani23 1933/1992/muokattu Hes. 3:17. Kuinka siis Herra voisi suosia tällaista sapattinsa viettämistä? Sanotaanhan käskyssä, että se tulee pyhittää, ja silloin sydän on irrotettava387 kaikesta turhasta ja syntisestä, ja uhrattava se kokonaan Herralle. Mutta sanokoot meidän aikamme kristityt minulle, missä heidän sydämensä ovat tällaisten ajanvietteiden aikana? Rohkeneekohan kukaan väittää, että kaiken tämän aikana heidän sydämensä on kohotettu Jumalan puoleen, kun silmät, suu ja eleet kuitenkin selvästi osoittavat, että he ovat täysin antautuneet turhuuteen, usein jopa niin pitkälle, että he tuskin näkevät tai kuulevat, mitä muuta he voisivat tehdä. He väittävät tähän, että täytyyhän ihmisen keventää mieltään, kun koko viikon raataa monien huolten ja ongelmien keskellä. Minä vastaan, että miksi ette karkota huolia luottavaisessa kanssakäymisessä Jumalan kanssa ja hänen sanansa avulla, joka todella voi ilahduttaa sydäntämme ja rohkaista sieluamme. Mutta tiedän, etteivät he sitä tunne eivätkä ole koskaan nauttineet Jumalan hyvää sanaa Hepr. 6:5 tai maistaneet ja katsoneet Herran hyvyyttä, eivätkä he tiedä, kuinka suloinen ja ihana Herra on, ja kuinka autuas on se, joka turvaa häneen24 1776/1992/muokattu Ps. 34:9. He eivät ymmärrä kuningas Daavidin sapattilaulua: Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen. Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.388 Ps. 84:2–4. Mutta mistähän nämä sitten ovat löytäneet pesänsä? Aivan, pelipöydästä, tanssisaleista ja huvitusten helmasta. Voiko sellaista kutsua sapatintyöksi? Ei toki. He voivat toki vielä yrittää puolustautua ja sanoa että kun on sapattina käynyt yhdessä tai useammassa jumalanpalveluksessa, ei enää pysty kokoamaan ajatuksiaan Jumalan palvomiseen. Mieli tarvitsee myös huvien ja ajanvietteen suomaa kevennystä. Mutta minä kysyn tällaisilta: miksi koetatte tällä tavoin väkisin salata lihallisen mielenne käärimällä se hyveen manttelin kulmaan? Vakuutan teille, että se ei koskaan kykene sitä peittämään. Tai sanokaa rehellisesti, kuinka tarkkaavaiset ja keskittyneet teidän ajatuksenne kirkossa ovat olleet, kun ne jo ovat niin väsyneet? Todenmukaisempaa olisi sanoa, että olette ikävystyneet. Kuinka innokkaita olivat rukouksenne, kuinka uutteria huokauksenne, kun kerran hartautenne on viilentynyt? Eikö uupunutta mieltäsi voisi paremmin keventää viaton sapatin rauha perheesi ja talonväkesi kanssa, kun kerrot heille Herran suurista ihmeistä, kehotat heitä ja rohkaistut samalla itsekin virsien ja ylistyslaulujen puhuteltavaksi. Kaikessa tässä, mikä ei suinkaan tarkoita jatkuvaa lukemista ja laulamista, voi saada myös kaiken ulkoisten aistien tarvitseman virkistyksen. Lihallista ajanvietettä389 ei voi kutsua muuksi kuin synnin teoiksi, jotka vakavasti häpäisevät ja käyttävät väärin sapattia. Siksi ne on tässä ankarasti kiellettävä.

1. kääntäjän suomennos
2. 1933/1992/muokattu
3. 1776/1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English