Fjärde budordspredikan, § 15

§. 15.

Det tredje som förbjudes, äro alla lekamliga och ombärliga syslor och göromål. Gamla Testamentets Sabbat skulle i denna delen hållas ganska strängt, ty det heter: Den som gör något arbete på honom, hans själ skal utrotad varda utu383 hans folk. 2 Mos. B. 31:133bör vara 2 Mos 31:14 . Men om vår Sabbat i Nya Testamentet finne vi icke någon så sträng befallning. Det är sakens egen natur, vår själs nödiga hvila i Herranom, och en Christelig Öfverhets därpå grundade lagar, som utgöra de Christnas förbindelse i denna delen. Jag har i ingången redan sökt öfvertyga Eder därom, at en menniska, som ständigt och träget syslosätter sig med et arbete, omöjeligen kan tillika besörja om et annat, som är af någon vigt och betydenhet: jag har ock tillika visat, huru mycket af oss fordras til en rättskaffens Gudadyrkan, af hvilken all vår rätta lycksalighet härflyter; och emedan Söndagen för oss Christna är af en Gudomelig insticktelse förordnad til detta vigtiga göromål, som äfven är i det föregående bevist, så följer ock däraf, at alla lekamliga syslor, som hindra Gudsdyrkan, och icke äro aldeles oombärliga, skola på denna Christnas Sabbat sättas å sido, om vi ej genom dem skole hindras, och lika som bortryckas ifrån en rättskaffens Gudaktighets öfning. Menniskan består af tvänne delar, kropp och själ; båda behöfva sin hvila. Det må således ej anses som något band på vår Christeliga frihet, at hvila vår kropp på Sabbatsdagen ifrån alt lekamligit arbete, utan fast häldre, som en nåd, at384 få gifva den trötta kroppen någon ro, och ändock som en större nåd, at få under kroppens hvila tilfälle för själen at söka, och hafva sin ro uti Herranom sinom Gudi. Til vinnande af denna hvila, bör således alt lekamligt, ej allenast kroppens utan ock sinnets arbete sättas å sido, ej allenast det gröfre, som afmattar kroppen, utan ock det lättare, som, om ej annat, dock rycker bort de dyraste nåde- och kallelse-stunder, som vi i tiden äge. Sådan var redan hufvudafsigten med Gamla Testamentets Sabbat, som tydeligen ses af Herrans egen förklaring öfver detta budet, då det heter: På sjunde dagen är Herrans tins Guds Sabbat, tå skalt tu intet arbete göra; icke eller tin son, eller tin dotter, eller tin tjenare, eller tin tjenarinna - - eller främlingen, som innan tina portar är, på thet at tin tjenare och tin tjenarinna, måga hafva ro, och tilfälle at söka sin hvila i Herranom, så väl som tu. 5 Mos. B. 5:14. Dit syfta äfven tydeligen Frälsarens egna ord, då Han säger: Sabbaten är gjord för menniskones skull, och icke menniskan för Sabbatens skull, Marc. 2:27. det är, Sabbaten är ingalunda inrättad för Guds skull, och än mindre för at därmed plåga menniskor, utan den är insatt til menniskornas egen nytta, och at gifva dem ro både til själ och kropp.385 Här kan således icke med skäl uptagas någon benig fråga: hvad syslor och arbete måtte på Sabbatsdagen vara förbudna? ty alt det som förstörer denna vår dubbla hvila, och ej är oundgängeligit, måste sättas å sido. Så förklarar äfven vår Christeliga Öfverhet detta förbud, nemligen, at det sträcker sig til alt det som ej sker til egen eller annars nödtorft, som upskof ej tåla kan. Ifrån detta förbud äro således undantagna alla nödfalls arbeten, at släcka våldeld,4vådeld mota faror, draga oxen utur brunnen, föda sitt och de Creaturs lif, som äro under vår vård, hjelpa en nödlidande nästa och dela ut allmosor, med flera sådana; men ingalunda de många lustresor och andra göromål, hvarmed Sabbatsdagen utan andakt förnötes.

1. bör vara 2 Mos 31:14
2. vådeld

§ 15

Kolmas kielletty asia on kaikenlainen ruumiillinen ja tarpeeton työ ja puuhailu. Vanhan testamentin sapattia piti tässä suhteessa noudattaa varsin tarkasti, sillä siitä sanotaan: Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon383 kansansa keskuudesta 2. Moos. 31:14. Meidän sapattimme suhteen emme Uudesta testamentista kuitenkaan löydä mitään yhtä ankaraa määräystä. Asian oma luonne, sielumme tarvitsema lepo Herrassa ja tähän perustuvat kristillisen esivallan lait muodostavat kristityn velvoitteet tässä asiassa. Olen jo edellä koettanut vakuuttaa teidät siitä, että ihminen, joka kaiken aikaa ankarasti raataa työssään, ei voi samalla huolehtia jostain muusta tärkeästä ja merkityksellisestä asiasta. Samoin olen osoittanut, kuinka paljon oikeanlainen Jumalan palvominen meiltä vaatii, ja siitä meidän todellinen onnemme kumpuaa. Ja koska sunnuntai on meille kristityille jumalallisesti määrätty tähän tärkeään tehtävään, kuten edellä myös todistettiin, niin tästä seuraa, että kaikki ruumiilliset työt, jotka estävät Jumalan palvomista, eivätkä ole täysin välttämättömiä, on kristittyjen sapattina pantava sivuun, niin etteivät ne häiritse tai kokonaan estä meitä oikeanlaisesta jumalallisuuden harjoittamisesta. Ihminen koostuu kahdesta osasta, ruumiista ja sielusta; molemmat tarvitsevat lepoa. Emme siis voi ajatella, että kahlitsemme kristillistä vapauttamme, jos annamme ruumillemme sapattina levon kaikesta ruumiillisesta työstä. Pikemminkin kysymys on armosta, kun384 väsynyt ruumis saa jotain rauhaa. Vielä suurempi armo on kuitenkin se, että ruumiin levätessä sielu voi etsiä ja saavuttaa rauhansa Herrassa Jumalassaan. Tämän levon saavuttamiseksi tuleekin kaikki maallinen, ei vain ruumiillinen työ vaan myös mielen työskentely jättää sivuun, eikä vain ruumista kuluttava karkea työ, vaan kevyempikin työ, joka jollei muuta niin ainakin riistää kalleimmat armon ja kutsumuksen hetket, joita meillä ajassa on. Tämä oli jo Vanhan testamentin sapatin päätarkoitus, mikä nähdään selvästi Herran omasta selityksestä tähän käskyyn. Siinä sanotaan: Seitsemäs päivä on Herran, Sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi – – – eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun palvelijasi ja palvelijattaresi saavat levätä ja etsiä Herran rauhaa kuten sinä itsekin5 1992/muokattu 5. Moos. 5:14. Tähän viittaavat selvästi myös Vapahtajan omat sanat, kun hän sanoo: Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten Mark. 2:27. Tämä tarkoittaa, ettei sapattia suinkaan säädetty Jumalan vuoksi, ja vielä vähemmän ihmisten kiusaamiseksi, vaan se on säädetty ihmisten omaksi hyödyksi, antamaan heille sekä ruumiin että sielun lepoa.385 Tässä ei siten ole aihetta esittää vaikeita kysymyksiä siitä, mitkä työt ja askareet tulee sapattipäivänä kieltää, sillä kaikki sellainen on jätettävä sivuun, joka häiritsee tätä kaksinkertaista lepoamme ja joka ei ole välttämätöntä. Näin selittää myös kristillinen esivaltamme tämän kiellon, siis että se kattaa kaiken, mikä ei koske sellaista omaa tai toisten välttämätöntä tarvetta, johon puuttumista ei voida viivyttää. Poikkeuksia tästä kiellosta ovat siis kaikenlaiset hätätyöt, tulipalon sammutus, vaarojen ehkäiseminen, härän vetäminen ylös kaivosta, oman itsemme ja hoidossamme olevien kotieläinten ruokkiminen, hädässä olevan lähimmäisen auttaminen, almujen antaminen ja muut vastaavat. Mutta poikkeuksia eivät ole monenlaiset huviretket ja muut puuhat, joihin sapatinpäivää hartautta vailla haaskataan.

1. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English