Åttonde budordspredikan, § 6

§. 6.

Det andra slags tjufveri, som sker med list, är det som föröfvas emot undersåtare, eller andra underhafvande. Sådant kan ock ske på mångahanda sätt; Såsom 1) när undersåtare betungas med större utskylder, än Rikets värkeliga behof kräfver, än lagarna det tillåta, eller för dem kan blifva möjeligit at utgöra. Behofven äro mångfalliga och kunna icke af enskilta medborgare106 så noga mätas, och den styrande magten äger utmätnings-väldet hos sig; men om stora skatter samlas at användas til onyttiga skänker, yppighet och lustbarheter, så är klart, at medborgares ägodelar äro dem med orätta fråntagna: Likaledes, om dem aftvingas större utlagor, än det förbund Öfverhet och undersåtare ingått med hvarandra tillåter; såsom ock när de aldeles öfverstiga undersåtares förmåga, utom yttersta trängande nöd och äfventyr för Riket. Om sådana Förstar talar Herren Gud mycket hårt genom Propheten Micha: Hörer dock I Höfvitsmän i Jacobs hus, och i Förstar i Israels hus: I skullen med rätta vara de, som veta hvad rätt är; men I haten det goda och älsken det onda: I skinnen dem hudena och köttet ifrå deras ben: Och äten mins folks kött, och när I hafven dragit dem hudena af, så slå I dem ock benen sönder och stycken det ifrå hvart annat, lika som uti en gryto, och lika som kött uti en kjettel. Mich. 3:1,2,3. Och Konung David kallar dem ogärningsmän, som hans folk upfräta, på det de måga föda sig, Ps. 14:4. 2) Genom falskt mynt antingen genom lönliga förändringar i skrot och korn,13i skrot och korn: i det reella värdet, i värdemetallhalten under en god stämpel, eller låne- och försäkringsbref, som intet redeligen betalas. Halten af107 et Rikes mynt må väl altid blifva en Högsta magtens rättighet at förordna om; men om et godt mynt med list eller våld indrifves, och et sämre slås under samma stämpel, och utan undersåtares vetskap, och utdelas til det bättre myntets värde, eller dermed lönas Ämbetsmän, krigsfolk och arbetare, efter dess åsatta falska värde, blifver sådant alt et bedrägeri emot undersåtare, som ej annat kan än anses för en tjufnad, lika grym med den som föröfvas genom falskt mått och vigt och öfver hvilken Herren så mångfalt i sit ord utropar förbannelse, så mycket värre, som bedrägeriet sker här emot millioner människor. 3) När rätten hålles fahl14hålles fahl: är till salu för penningar, det är, när Öfverhets personer och Domare taga mutor och döma därefter. Rättsökande våga alt för at vinna sina saker15rättstvister vid domstolen. Är Domaren samvetsöm och oväldug, gäller intet annat skäl än rättvisan, men så snart de förnimma, at gåfvor hafva rum, täfla parterna med hvar andra, hvilkendera af dem förmår frambära större offer på detta orättfärdighetens Altare; de utblotta sig, ja ofta sänka sig i yttersta vidlöftighet, för at vinna sin sak, hvaraf händer, at undersåtarenas egodelar gå ifrån dem, och en sådan Domare samlar stora skatter af medborgare, emot Guds och verldsliga108 lagar; här är icke stället, at betrakta en sådan gärning på all den ogudaktighets och orättvisas vägnar, som den förtjenar: vi anse den samma allenast, såsom et medel at beröfva nästan sin välfångna egendom, som därföre måste i detta budet vara förbuden. Om sådana Domare talar Herren genom Propheten Esaiam: Dina Förstar äro affällige, och tjufvars stallbröder,16kumpaner, kamrater de taga alla gärna gåfvor, och fara efter skänker; dem faderlösa skaffa de icke rätt och änkones sak kommer intet inför dem, Es. 1:23. Om dem är det som Herren säger genom Propheten Jeremiam, at deras hus äro fulla med bedrägeri, lika som en fogla bur är full med lockfoglar: deraf varda de väldige, rike och fete, de omgå med ond stycker; de hålla ingen rätt, dem faderlösa främja de icke i hans sak, Jer. 5:27,28. 4) Sker tjufnad emot underhafvanden, när föräldrar, eller förmyndare förstöra sina barns egodelar. Naturens rätt fordrar af föräldrarna, at de draga omsorg för sina barn, icke allenast i sin lifstid, utan ock lämna så mycket egodelar åt dem efter sin död, som de på ärligt och lofligit sätt kunnat förvärfva; när föräldrarna sådant utur akt låta, och genom slöseri förstöra egendomen, är tydeligit, at de taga den ifrån sine barn; men än värre oförrätta barnen, om dem af androm109 varit något anförtrodt til barnens kläder och uppehälle och de förstöra sådant, hvarigenom barnen kunna stanna i armod och elände; men den svåraste tjufnad emot dem är ofelbart den, när förmyndare förstöra eller försnilla de faderlösas lilla qvarlåtenskap. Ty så säger Herren: oförrätta icke främlingen, den faderlösa och änkona och görer ingen öfvervåld, Jer. 22:3. Och hjelper den förtrykta, skaffer dem faderlösa rätt och hjelper änkones sak, Es. 1:17. Tjufnaden är altid en vederstyggelig synd, men svårast när den föröfvas emot dem som ej kunna eller förstå at försvara sin egendom, i synnerhet af dem, som just borde vara deras försvar. Änteligen 5) Sker det då husbönder och hushållare förhålla tjenaren och dagakarlen sin lön, antingen helt och hållen, eller til någon del. Då de utlåfva stora löner, men aldrig fullborda sina löften: tvinga hårdt sina tjenare, tvärt emot Herrans befallning genom Mosen: Du skalt icke med stränghet råda öfver dem, utan frukta Gud, 3 Mos. 25:43. och likväl knappa in deras löner, eller ock upphålla den fattiga arbetaren med goda löften, hvars dageliga behofver ej tåla något upskof. Hvad är väl detta annat än et tjufveri af den fattiga. Sade Frälsaren Jesus rätteligen om den fattiga änkan som lade det endaste i offer110kistona, at hon lade mäst dit, då hon gaf alt hvad hon egde; så må jag ock säga, at den stjäl mäst, som tager den fattiga arbetarens endaste. Och därföre finna vi äfven, huru ömt Herren Gud hafver tagit sig an den fattigas sak, då han säger: Du skalt icke göra dinom nästa orätt, eller röfva honom. Din dagakarls lön skal icke blifva när dig intil morgonen, 3 Mos. 19:13. Och hotar sådana svårligen genom Prophetem Malachiam: Jag skal komma til eder och straffa eder och skal vara et snart vitne emot dem som våld och orätt göra dagakarlenom, änkone och dem faderlösa, och förtryckta främlingen, Mal. 3:5. Herren såg nogsamt, at upskof allena kunde förstöra den fattiga, och förböd därföre at förhålla lönen för honom, och säger: du skalt gifva honom samma dagen sin lön, at solen dermed icke nedergår, 5 Mos. 24:14,15. och upgifver orsaken, nemligen: efter han nödstäldt är, och dermed uppehåller sina själ.

1. i skrot och korn: i det reella värdet, i värdemetallhalten
2. hålles fahl: är till salu
3. rättstvister
4. kumpaner, kamrater

§ 6

Toisentyyppinen viekkauden avulla tapahtuva varkaus on se, jota harjoitetaan alamaisia tai muita käskyvallan alla olevia kohtaan. Sellaista voikin tapahtua monin tavoin: 1) Kun alamaiselle määrätään suurempia veroja kuin mitä valtakunnan todellinen tarve vaatii tai mitä lait sallivat tai mitä heidän on mahdollista suorittaa. Tarpeet ovat moninaisia eikä yksittäinen kansalainen106 kykene niitä tarkoin arvioimaan, ja hallitsevalla vallalla on ulosottamisen valta. Mutta jos suuria veroja kerätään käytettäväksi hyödyttömiin lahjoihin, ylellisyyteen ja huvitteluun, niin on selvää, että kansalaisen omaisuutta on viety heiltä vääryydellä. Samoin tapahtuu, jos heiltä vaaditaan suurempia maksuja kuin mitä esivallan ja alamaisten keskinäinen sopimus sallii, tai jos maksut täysin ylittävät alamaisen maksukyvyn, paitsi siinä tapauksessa, että valtakunta on äärimmäisessä hädässä ja vaarassa. Sellaisista hallitsijoista Herra Jumala puhuu kovin sanoin profeetta Miikan kautta: Minä sanoin: Kuulkaa te Jaakobin päämiehet, te Israelin johtajat! Eikö teidän tulisi tietää, mikä on oikein? Mutta te vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa. Te nyljette ihmisiltä nahan, revitte lihan heidän luistaan. Te syötte minun kansani lihaa! Te kiskotte nahan ihmisten päältä, rikotte heidän luunsa, paloittelette heidät kuin lihat kattilaan, kuin paistin pataan Miika 3:1–3. Ja kuningas Daavid kutsuu heitä väärintekijöiksi, jotka syövät minun kansaani, syövät sitä kuin leipää171992/muokattu Ps. 14:4. 2) Väärän rahan kautta joko niin, että valheellisesti muutetaan rahan painoa ja pitoisuutta, ja kuitenkin lyödään siihen hyvän rahan leima, tai sitten annetaan laina- ja vakuuskirjoja, joista ei makseta rehellisesti.107 Ylimmällä vallalla on toki aina oikeus määrätä valtakunnan rahan arvometallipitoisuudesta, mutta jos hyvä raha joko viekkaudella tai väkivalloin kerätään sisään ja samalla leimalla alamaisten tietämättä lyödään huonompaa rahaa, jota annetaan ulos paremman rahan arvoisena tai käytetään virkamiesten, sotaväen ja työläisten palkanmaksuun sille asetetun virheellisen arvon mukaan, niin tämä kaikki on petosta alamaisia kohtaan, eikä sitä voi pitää muuna kuin varkautena. Se on yhtä törkeää kuin väärien mittojen ja painojen avulla varastaminen, jonka Herra niin moneen kertaan sanassaan tuomitsee, ja vieläkin pahempaa, koska sitä tässä tapauksessa tehdään miljoonia ihmisiä kohtaan. 3) Kun oikeus on kaupan, eli kun esivallan haltijat ja tuomarit ottavat vastaan lahjuksia ja tuomitsevat sen pohjalta. Oikeutta hakevat panevat kaiken peliin voittaakseen juttunsa tuomioistuimessa. Jos tuomari on tunnontarkka ja puolueeton, oikeudenmukaisuus on ainoa vallitseva peruste. Mutta heti, jos he huomaavat lahjonnan mahdolliseksi, kumpikin puoli kilpailee siitä, kumpi pystyy kantamaan suurempia uhreja tämän epäoikeudenmukaisuuden alttarille. He tuhlaavat kaikki varansa ja joutuvat suorastaan puille paljaille voittaakseen juttunsa. Käy siis niin, että alamaiset menettävät omaisuutensa ja tällainen tuomari kerää kansalaisilta suuria veroja vastoin Jumalan ja ihmisten108 lakeja. Tämä ei ole oikea paikka tarkastella sellaisen teon koko jumalattomuutta ja väärämielisyyttä asian ansaitsemassa laajuudessa, vaan me katsomme sitä tässä vain yhtenä keinona ryövätä lähimmäiseltä tämän rehellisesti hankkimaa omaisuutta, minkä tämä käsky kieltää. Sellaisista tuomareista Herra puhuu profeetta Jesajan kautta: Sinun johtomiehesi ovat petollisia ja varkaiden kumppaneita, he kaikki rakastavat lahjuksia ja ahnehtivat lahjapalkkioita. Orvolle he eivät oikeutta hanki eivätkä aja lesken asiaa Jes. 1:23. Heihin pätee, mitä Herra sanoo profeetta Jeremiaan suulla: Niin kuin linnustajan häkki on täynnä lintuja, niin heidän talonsa ovat täynnä petoksella hankittua tavaraa. He ovat tulleet mahtaviksi ja rikkaiksi, lihaviksi ja kiiltäviksi. Heidän pahoilla puheillaan ei ole määrää. Eivät he aja orvon etua, eivätkä tahdo hänen voitavan asiaansa Jer. 5:27–28. 4) Varkaudesta käskyvallan alla olevia kohtaan on kysymys silloin, kun vanhemmat tai holhoojat tuhlaavat lastensa omaisuutta. Luonnon oikeus vaatii vanhempia huolehtimaan lapsistaan, eikä vain omana elinaikanaan, vaan myös jättämään näille kuolemansa jälkeen niin paljon omaisuutta kuin he rehellisesti ja laillisin keinoin ovat kyenneet hankkimaan. Jos vanhemmat laiminlyövät tämän ja tuhlaamalla tuhoavat omaisuuden, on selvää, että he ottavat sen lapsiltaan. Vielä suurempaa vääryyttä he tekevät lapsille silloin, jos toiset109 ovat uskoneet varoja heidän haltuunsa lasten vaatettamista ja ruokkimista varten, ja he tuhlaavat nämä varat, niin että lapset voivat joutua köyhyyteen ja kurjuuteen. Törkein varkaus lapsia kohtaan on kuitenkin ilman muuta se, jos holhoojat tuhlaavat tai kavaltavat orpojen pienen jäämistön. Sillä näin sanoo Herra: Älkää sortako muukalaisia, orpoja ja leskiä, älkää tehkö vääryyttä kenellekään Jer. 22:3, ja Puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa Jes. 1:17. Varkaus on aina inhottava synti, mutta pahinta on, kun se kohdistuu sellaisiin, jotka eivät voi tai osaa puolustaa omaisuuttaan, ja etenkin kun sen tekevät ne, joiden juuri pitäisi olla heidän turvanaan. 5) Lopuksi varkaus tapahtuu myös, kun talolliset ja tilanhoitajat pidättävät itselleen palvelijoidensa tai päiväläistensä palkan, joko kokonaan tai osaksi. Varkautta on se, kun he lupaavat suuria palkkoja mutta eivät koskaan pidä lupauksiaan, kohtelevat palvelijoitaan ankarasti täysin vastoin Herran käskyä Moosekselle: Älä hallitse heitä kovuudella, vaan pelkää Jumalaasi18 1933 3. Moos. 25:43 ja kuitenkin nipistävät heidän palkoistaan, tai kauniita lupauksia antamalla pitävät köyhän työläisen odottamassa palkkaansa, vaikka tämän päivittäiset tarpeet eivät vähääkään salli maksun lykkäämistä. Mitä tämä muuta on kuin köyhältä varastamista. Vapahtajamme Jeesus sanoi aiheellisesti köyhästä leskestä, joka laittoi ainoansa uhrikirstuun,110 että hän laittoi sinne eniten, koska hän antoi kaiken mitä omisti; niinpä minäkin voinen sanoa, että se varastaa eniten, joka ottaa köyhältä työläiseltä hänen ainoansa. Ja siksi näemmekin, miten hellästi Herra Jumala on köyhän asialla, kun hän sanoo: Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön 3. Moos. 19:13. Profeetta Malakian kautta hän uhkaa sellaisia ankarasti: Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin tilille ne, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia19 1992/muokattu Mal. 3:5. Herra näki tarkoin, että pelkkä lykkääntyminen saattoi tuhota köyhän, ja siksi hän kielsi pidättämästä hänen palkkaansa ja sanoi: Maksa hänelle työpäivän palkka ennen auringonlaskua 5. Moos. 24:14–15, ja ilmoitti syyn: sillä hän on köyhä, ja siitä hän elää.20 1776/1992/muokattu

1. 1992/muokattu
2. 1933
3. 1992/muokattu
4. 1776/1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English