Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kolmas saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Kolmas saarna käskyistä, § 17

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 17

Mutta asia ei ole suinkaan sillä selvä, että me tällä tavoin yleisesti valitamme oman aikamme jumalattomuutta ja Jumalan nimen moninaista väärinkäyttöä. Meidän tulee lähemmin tutkia itseämme ja omaa sydäntämme. Ajatelkaa itse, hyvät kuulijani, millaista teidän oma Jumalan palvomisenne on ollut. Oletteko te käyttäneet Herran nimeä, kuinka usein sitä on tapahtunut, ja millä tavoin kunnioittaen sekä arvostaen? Miettikää, kuinkahan monta kertaa olette sitä turhaan maininneet, vailla hartautta rukouksissanne ja jumalanpalveluksessanne, kuinka monesti olette teeskennellen käyttäneet sitä väärin ja monien harkitsemattomien, jollei suorastaan väärien valojen kautta härnänneet vanhurskaan Jumalan kostoa yllenne? Kuinka monen omatunto kolkuttaisi ja todistaisi, että he päivittäisessä puheessa ja pienimmissä mielenliikkeissäänkin huutavat apuun tuhansia paholaisia, joiden tärkein päämäärä on päästä heidän pyöveleikseen ja piinaajikseen, vaikka he ovat kasteessa sanoutuneet niistä irti. Kuka teistä ei tunne tämän osuvan itseensä ja omantuntonsa kolkuttavan? Jopa Jumalan lasten tulee valittaa suurta kylmäkiskoisuuttaan ja velttouttaan siinä, että he eivät kyllin usein asianmukaisesti kunnioittaen käytä Jumalansa nimeä ja näin tekevät itsensä syypääksi uhkaavaan rangaistukseen. Ah, mitä tässä voisi tehdä! Ei ole muuta neuvoa kuin antaa kunnia Jumalalle: heittäytykää tomuun hänen suuren majesteettisuutensa edessä, tunnustakaa levottomin sydämin se, miten vähän olette kunnioittaneet Herraa Jumalaa ja hänen nimeään, ylentäkää teidän kalliin Vapahtajanne nimi Jeesus ainoaksi turvaksenne ja pyytäkää hartaasti armoa sekä anteeksiantoa jättämällä ruumiinne ja sielunne kaikkine voimineen suuren Jumalan palvelukseen. Sillä tavoin te pyhitätte oikein Herran pyhän nimen.

Mutta tässä minua ja kanssaveljiäni kohtaa vaativa koetus. Herra on asettanut meidät vartijoiksi, joiden tulee alituisesti julistaa kuulijoillemme Herran suurta ja pelottavaa nimeä, Paavalin tavoin tunnustamaan nimeäni kuninkaiden ja myös hengellisen Israelin kansan edessä Ap. t. 9:15. Emmehän me julista sanomaa itsestämme, vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä 2. Kor. 4:5. Voi! Kysymys on siitä, olemmeko me saarnanneet Kristuksesta vai itsestämme, miten olemme hänestä saarnanneet, mahdollisimman ahkerasti vai vastentahtoisesti ja leväperäisesti, palavin sydämin vai kylmäkiskoisesti. Entä missä se on tapahtunut, pelkästäänkö kirkossa vai kaikkialla, missä me olemme tekemisissä kuulijoidemme kanssa? Olemmeko me saarnanneet hänestä vain sanoin, vai onko myös oma vaelluksemme ollut pyhää ja moitteetonta, tai olemmeko ehkä useinkin hänen nimeään herjanneet? Mitä me vastaamme kaikkeen tähän Jumalan suurena tilinteon päivänä? Onnettomia olemme, jos kuulijamme silloin on syyttäjämme. Kuka meistä kurjista syntisistä voikaan mennä tilille itse sydänten tutkijan kanssa? Parhaankin ja innokkaimman meistä, uskollisimman Jumalan palvelijan täytyy silloin panna käsi suulleen ja tunnustaa Danielin tavoin: Sinä, Herra olet oikeudenmukainen, mutta me olemme ansainneet häpeän1 Dan. 9:7 ja pyytää Daavidin tavoin: Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole vanhurskas2 Ps. 143:2. Meidän on kuitenkin jo korkea aika kaksin verroin uutterasti ja vakavasti omistautua Jumalan asialle, niin että sen mukaan kuin voimme, sitä enemmän kirkastamme niin sanoissa kuin teoissa Herran nimeä ihmisten keskuudessa, mitä enemmän näemme useimpien sitä halveksien polkevan. Tässä pyrkimyksessämme meidän tulee olla väsymättömiä, mihin ylipaimen, Jeesus itse antakoon meille armonsa, voimansa ja siunauksensa! Aamen.

Suom. Eero Ojanen


  1. 1992/muokattu
  2. 1992/muokattu

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: