Previous Section: Kolmas saarna käskyistä, § 7
Next Section: Kolmas saarna käskyistä, § 9
§. 8.
När i detta andra Budet, så väl som303 många annorstädes i den Heliga Skrift talas om Guds Namn, så förstås därmed alt det hvaraf Gud til sit väsende, til sina egenskaper och välgärningar är eller kan blifva känd af oss menniskor. Gud är sjelf för dödeliga menniskor et aldeles osynligit väsende, och därföre kunna menniskor intet göra sig några begrep om Gud annorledes, än genom allahanda synliga ting, som gifva oss några anledningar1 at känna Honom. Det kallas i gemen tingens Namn, hvaraf de igenkännas; ej allenast egna namnen, utan ock de beskrifningar vi få om dem; en man igenkännes ej allenast af sit egit namn, utan ock af sina gärningar. Den ene bär namn af dygdig, en annan af lastfull, den ene kallas lärd, den andre okunnig, med hvilka namn deras beskaffenhet utmärkes, så förstås ock här under Guds Namn alt det, hvaraf vi kunne få några begrep om Honom.
Hit hörer således först den store Gudens egenteliga och höga Namn, under hvilka Han lika som i et sammandrag velat ställa sit eviga Majestät, och sitt sjelfständiga väsende oss för ögonen: då Han kallar sig Jehovah, Herren, Gud, A och O, med flera sådana, hvilka därföre oftast tagas i den Heliga Skrift för Gud sjelf. Den vise Konung Salomo säger: Herrans Namn är et fast slott,304 Ordspr. B. 18:10. och bör man veta, at sjelfva namnet, eller de bokstäfver, hvarmed man skrifver det, och det ljud, hvarmed de uttalas, göra i sig sjelf intet, utan den store och Alsmägtige Guden, som menes därmed, Han är det fasta och oryggeliga slott, dit den rättfärdige löper och varder där beskärmad. Och Herren sjelf sade til Mose: Jag är Abrahams Gud, Isaks Gud och Jacobs Gud; thetta namnet är mig evinnerliga, thet skal vara min åminnelse ifrån barn och til barnabarn. 2 Mos. B. 3:15. Så nyttjade ock vår dyre Frälsare i bönen Fader vår Guds Namn, då Han lärer oss bedja helgadt varde Titt Namn, men mener därmed Gud sjelf. För det andra förstås med Guds Namn, Hans stora och höga egenskaper. Igenom dem hafver Gud velat göra sig känd ibland menniskors barn; at förneka eller förringa dem är intet annat än at förringa Gud sjelf; men at med vördnad tänka på dem och tala med högaktning om Hans allmagt, Hans allestädes närvarelse, Hans rättfärdighet och nåd, det är rätt bruka Hans Namn. Så gjorde den Gudfruktige David och sade: Jag låfvar ditt Namn du Aldra Högste: Herren är then fattigas beskärm; et beskärm i nödene: therföre hoppas til tig the som titt namn känna. Ps. 9:3,10,11. Det är de som äro i305 sitt hjerta öfvertygade om dessa dina stora egenskaper; ty just de samme, vil han säga, känna ditt namn. För det tredje förstås med Guds namn Hans stora värk och välgärningar, nemligen så vida de leda oss til kännedom af hans fullkomligheter och eviga förbarmande. Värket prisar Mästaren, plägar man säga; så är det ock här; hela verlden beprisar Gud sin evige, alvise och alsmäktige Herre och Skapare. Ty så säger Apostelen Paulus: Hans osynliga väsende och hans eviga kraft och Guddom varder beskådad, när de besinnas af gärningarna, nemliga af verldenes skapelse. Rom. 1:20. Därföre går ock David längre och säger, at himlarna förtälja Guds ära och fästet förkunnar hans händers verk. Ps. 19:2. Isynnerhet hafver Gud uprättat sitt namn ibland menniskorna, genom sina margfalliga och stora välgärningar i Skapelsen, Återlösningen, och Helgelsen, hvilka, efter Prophetens utsago, skola Herranom vara et namn ibland menniskor och et evigt tekn, det icke skal utrotadt varda. Es. 55:13. At bespotta Herrans värk och dråpeliga gärningar, eller hans stora godhet är ju intet annat än at bespotta Gud sjelf, eller hans namn; men at beprisa dem, är at ära och uphöga deras Mästare och hans stora namn. För det fjerde förstås med Herrans namn306 äfven Guds Heliga och saliggörande ord. Af ingen ting igenkännes Gud så mycket och så tydeligen, som igenom det i Propheternas och Apostlarnas skrifter uppenbarade ordet, och Frälsaren Jesus säger uttryckeligen om dessa skrifter, at de vitna om honom; därföre komma de med rätta at innefattas under Guds namn; Joh. 5:39. ty det är et kraftigt ord och skarpare än något tvääggat svärd Ebr. 4:12. ja en Guds kraft allom dem til salighet som tro. Rom. 1:16. Detta ordet kallar Herren sjelf sit namn, då han talar med Lärjungen Ananias om Apostelen Paulo och säger: Han skall bära mit Namn för Hedningar och för Konungar och för Israëls barn, Ap. G. 9:15. hvilket intet annat var än Guds ord och Evangelii ljufva lära, som Paulus skulle prädika. Ändteligen och för det Femte förstås ock därmed de Heliga Sacramenterna; Ty de äro Heliga förrättningar och nådetekn, där Gud på et besynnerligit sätt utgjuter sin välsignelse öfver menniskorna, då de efter hans befallning och i Hans Heliga Namn förrättas. Uti Sacramenterna öpnar Gud, under jordiska ting, sitt kärleksrika hjerta, och lemnar syndaren det aldranärmaste och för våra utvärtes sinnen känbaraste tilträde til sig; de betekna derföre honom och äro307 hans ljufvaste namn. At vanvörda dem är ej annat; än at vanvörda deras Höge Instiktare2 och hans dyra namn: At upsåteligen försumma en tilbuden nåd i dopet, eller ock at trampa det däruti gjorda heliga förbundet, måste på det närmaste röra dess Instiktare; då det däremot heter om dem, som rätteligen annamade detta välsignade renings medel, såsom Paulus skref om sina omvända Corinthier: I ären aftvagne, I ären helgade, I ären rättfärdigade, genom Herrans Jesu namn och genom vår Guds Anda. 1 Cor. 6:11. Likaledes är det beskaffadt med den Heliga Nattvarden. Den är vår dyraste Frälsares sidsta kärleks testamente til sina älskade barn, hvilket han befalt dem nyttja til sin och sin öfversvinnerliga3 kärleks åminnelse. Huru nära måste då icke et heligt värk röra sin Instiktares ära, om det brukas eller föraktas, och med hvad sinnes beskaffenhet denna dyra måltiden annamas. Si så vidsträckt är bemärkelsen af Herrans namn, och vi må härmed utropa med Konung David: Gud såsom titt namn, så är ock titt låf alt in til verldenes ända. Ps. 48:11.
§ 8
Kun tässä toisessa käskyssä samoin kuin303 monessa muussakin Pyhän kirjan kohdassa puhutaan Jumalan nimestä, niin sillä ymmärretään kaikkea, minkä nojalla Jumala olemukseltaan, ominaisuuksiltaan tai hyvien tekojensa kautta on tai voi olla ihmisten tuntema. Jumala itse on kuolevaisille ihmisille täysin näkymätön olemus, eivätkä ihmiset voi siten saada minkäänlaista käsitystä Jumalasta muutoin kuin kaikenlaisten näkyvien olioiden4 kautta, jotka antavat meille mahdollisuuksia hänen tuntemiseensa. Olioiden nimeksi sanotaan yleensä sitä, mistä ne tunnistetaan, ei kuitenkaan pelkkää nimeä vaan myös kuvauksia, joita meillä niistä on. Ihmistä ei tunnista vain hänen nimestään vaan myös hänen teoistaan. Yksi kantaa hyveellisen, toinen paheellisen nimeä, yhtä kutsutaan oppineeksi ja toista tietämättömäksi. Näillä nimityksillä kuvataan heidän laatuaan. Samoin me tarkoitamme Jumalan nimellä kaikkea sitä, mikä voi antaa meille jonkin käsityksen hänestä.
Tähän kuuluu siis ensinnäkin suuren Jumalan varsinaiset ja korkeat nimet, joiden alle hän on halunnut ikään kuin koota silmiemme eteen koko ikuisen majesteettisuutensa ja itsenäisen olemuksensa, kun hän kutsuu itseään nimillä Jahve, Herra, Jumala, A ja O sekä monilla muilla, jotka siksi Pyhässä kirjassa useimmiten tarkoittavat Jumalaa itseään. Viisas kuningas Salomo sanoo. Herran nimi on vahva linna5304 Sananl. 18:10. On tiedettävä, että itse nimi, tai ne kirjaimet, joilla se kirjoitetaan tai ääni, jolla ne lausutaan, eivät itsessään ole yhtään mitään, ilman sitä suurta ja kaikkivaltiasta Jumalaa, jota niillä tarkoitetaan. Hän on luja ja järkkymätön linna, jonne hurskas rientää ja saa turvan.6 Ja Herra itse sanoi Moosekselle: Minä olen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, se on oleva minun nimeni ikuisesti ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen 2. Moos. 3:15. Niin myös kallis Vapahtajamme käyttää Isä meidän -rukouksessaan Jumalan nimeä, kun hän opettaa meitä rukoilemaan pyhitetty olkoon sinun nimesi, mutta se tarkoittaa Jumalaa itseään. Toiseksi Jumalan nimellä tarkoitetaan hänen suuria ja korkeita ominaisuuksiaan. Niiden kautta Jumala on tahtonut tehdä itsensä tunnetuksi ihmislapsille, eikä niiden kieltäminen tai vähättely ole mitään muuta kuin Jumalan vähättelyä. Sen sijaan niiden kunnioittava ajatteleminen ja kunnioittava puhe Jumalan kaikkivaltiudesta, hänen läsnäolostaan kaikkialla, hänen oikeudenmukaisuudestaan ja armostaan, se on hänen nimensä oikeaa käyttämistä. Niin teki jumalaapelkäävä Daavid ja sanoi: Ylistän sinun nimeäsi, Korkein. Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana; sinuun luottavat kaikki, jotka sinun nimesi tuntevat7 Ps. 9:3,10–11. Nämä ovat niitä, jotka305 sydämessään ovat vakuuttuneita sinun suurista ominaisuuksistasi, sillä juuri nämä samat, hän tahtoo sanoa, tuntevat sinun nimesi. Kolmanneksi Jumalan nimellä tarkoitetaan hänen suuria tekojaan ja hyviä töitään, sikäli kun ne nimittäin johtavat meitä tuntemaan hänen täydellisyyttään ja ikuista armahtavaisuuttaan. Työ tekijäänsä kiittää, sanotaan, ja niin on tässäkin: koko maailma ylistää Jumalaa, ikuista, kaikkiviisasta ja kaikkivaltiasta Herraansa ja Luojaansa. Sillä näin sanoo apostoli Paavali: Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan Room. 1:20. Siksi Daavid meneekin pitemmälle ja sanoo: Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan Ps. 19:2. Erityisesti Jumala on asettanut nimensä ihmisten keskuuteen moninaisilla ja suurilla luomisen, lunastuksen ja pyhityksen teoillaan, jotka profeetan ilmoituksen mukaisesti ovat Herran nimi ihmisten keskuudessa ja ikuinen merkki, joka ei koskaan katoa8 Jes. 55:13. Herran töiden ja mainioiden tekojen tai hänen suuren hyvyytensä rienaaminen ei ole muuta kuin Jumalan itsensä tai hänen nimensä rienaamista. Mutta niiden ylistäminen on niiden Mestarin ja hänen suuren nimensä kunnioittamista ja korottamista. Neljänneksi Herran nimellä tarkoitetaan306 myös Jumalan pyhää ja autuaaksitekevää sanaa. Mistään ei tunnista Jumalaa yhtä hyvin ja yhtä selvästi kuin profeettojen ja apostolien kirjoituksissa ilmoitetusta sanasta. Vapahtajamme Jeesus sanoo näistä kirjoituksista nimenomaan, että ne todistavat hänestä. Siksi ne oikeutetusti sisältyvät Jumalan nimeen Joh. 5:39. Jumalan sana on väkevä, se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka9 Hepr. 4:12, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat Room. 1:16. Tätä sanaa Herra itse kutsuu nimekseen, kun hän puhuu oppilaansa Ananiaan kanssa apostoli Paavalista ja sanoo, että tämä tunnustaa nimeäni pakanoiden, kuninkaiden ja Israelin kansojen edessä Ap. t. 9:15. Eikä se ollut mitään muuta kuin Jumalan sanaa ja evankeliumin suloista ihanaa oppia, jota Paavalin tuli saarnata. Lopuksi, viidenneksi, tässä tarkoitetaan myös pyhiä sakramentteja. Sillä ne ovat pyhiä toimituksia ja armon merkkejä, joissa Jumala erityisellä tavalla vuodattaa siunaustaan ihmisille, jos ne toimitetaan hänen käskynsä mukaan ja hänen pyhässä nimessään. Sakramenteissa Jumala avaa maallisten asioiden kautta rakastavan sydämensä ja tarjoaa syntiselle kaikkein läheisimmän ja meidän ulkoisilla aisteillamme syvimmin koettavan pääsyn luokseen. Siksi ne tarkoittavat häntä ja ovat307 hänen suloisin nimensä. Niiden ylenkatsominen ei ole mitään muuta kuin niiden korkean Säätäjän ja hänen kalliin nimensä vähättelyä. Kasteessa tarjotun armon tarkoituksellisen laiminlyönnin tai siinä tehdyn pyhän liiton polkemisen täytyy lähimmin koskettaa sen Säätäjää, kun taas niistä, jota oikealla tavalla ottavat vastaan nämä siunatut puhdistautumisen keinot, kirjoittaa Paavali kirjeessään kääntyneille korinttilaisille näin: teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme hengen voimasta 1. Kor. 6:11. Sama koskee pyhää ehtoollista. Se on kalleimman Vapahtajamme viimeinen rakkauden testamentti rakkaille lapsilleen, ja hän käskee viettämään sitä hänen ja hänen ylitsevuotavan rakkautensa muistoksi. Kuinka läheisesti täytyykään tämän pyhän asian Säätäjän kunniaa koskettaa sen, vietetäänkö vai halveksitaanko tuota kallista ateriaa ja millä mielellä se otetaan vastaan. Nähkäämme siis, kuinka laaja Herran nimen merkitys on, ja huudahtakaamme kuningas Daavidin kera: Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi Ps. 48:11.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 8.
När i detta andra Budet, så väl som303 många annorstädes i den Heliga Skrift talas om Guds Namn, så förstås därmed alt det hvaraf Gud til sit väsende, til sina egenskaper och välgärningar är eller kan blifva känd af oss menniskor. Gud är sjelf för dödeliga menniskor et aldeles osynligit väsende, och därföre kunna menniskor intet göra sig några begrep om Gud annorledes, än genom allahanda synliga ting, som gifva oss några anledningar10 at känna Honom. Det kallas i gemen tingens Namn, hvaraf de igenkännas; ej allenast egna namnen, utan ock de beskrifningar vi få om dem; en man igenkännes ej allenast af sit egit namn, utan ock af sina gärningar. Den ene bär namn af dygdig, en annan af lastfull, den ene kallas lärd, den andre okunnig, med hvilka namn deras beskaffenhet utmärkes, så förstås ock här under Guds Namn alt det, hvaraf vi kunne få några begrep om Honom.
Hit hörer således först den store Gudens egenteliga och höga Namn, under hvilka Han lika som i et sammandrag velat ställa sit eviga Majestät, och sitt sjelfständiga väsende oss för ögonen: då Han kallar sig Jehovah, Herren, Gud, A och O, med flera sådana, hvilka därföre oftast tagas i den Heliga Skrift för Gud sjelf. Den vise Konung Salomo säger: Herrans Namn är et fast slott,304 Ordspr. B. 18:10. och bör man veta, at sjelfva namnet, eller de bokstäfver, hvarmed man skrifver det, och det ljud, hvarmed de uttalas, göra i sig sjelf intet, utan den store och Alsmägtige Guden, som menes därmed, Han är det fasta och oryggeliga slott, dit den rättfärdige löper och varder där beskärmad. Och Herren sjelf sade til Mose: Jag är Abrahams Gud, Isaks Gud och Jacobs Gud; thetta namnet är mig evinnerliga, thet skal vara min åminnelse ifrån barn och til barnabarn. 2 Mos. B. 3:15. Så nyttjade ock vår dyre Frälsare i bönen Fader vår Guds Namn, då Han lärer oss bedja helgadt varde Titt Namn, men mener därmed Gud sjelf. För det andra förstås med Guds Namn, Hans stora och höga egenskaper. Igenom dem hafver Gud velat göra sig känd ibland menniskors barn; at förneka eller förringa dem är intet annat än at förringa Gud sjelf; men at med vördnad tänka på dem och tala med högaktning om Hans allmagt, Hans allestädes närvarelse, Hans rättfärdighet och nåd, det är rätt bruka Hans Namn. Så gjorde den Gudfruktige David och sade: Jag låfvar ditt Namn du Aldra Högste: Herren är then fattigas beskärm; et beskärm i nödene: therföre hoppas til tig the som titt namn känna. Ps. 9:3,10,11. Det är de som äro i305 sitt hjerta öfvertygade om dessa dina stora egenskaper; ty just de samme, vil han säga, känna ditt namn. För det tredje förstås med Guds namn Hans stora värk och välgärningar, nemligen så vida de leda oss til kännedom af hans fullkomligheter och eviga förbarmande. Värket prisar Mästaren, plägar man säga; så är det ock här; hela verlden beprisar Gud sin evige, alvise och alsmäktige Herre och Skapare. Ty så säger Apostelen Paulus: Hans osynliga väsende och hans eviga kraft och Guddom varder beskådad, när de besinnas af gärningarna, nemliga af verldenes skapelse. Rom. 1:20. Därföre går ock David längre och säger, at himlarna förtälja Guds ära och fästet förkunnar hans händers verk. Ps. 19:2. Isynnerhet hafver Gud uprättat sitt namn ibland menniskorna, genom sina margfalliga och stora välgärningar i Skapelsen, Återlösningen, och Helgelsen, hvilka, efter Prophetens utsago, skola Herranom vara et namn ibland menniskor och et evigt tekn, det icke skal utrotadt varda. Es. 55:13. At bespotta Herrans värk och dråpeliga gärningar, eller hans stora godhet är ju intet annat än at bespotta Gud sjelf, eller hans namn; men at beprisa dem, är at ära och uphöga deras Mästare och hans stora namn. För det fjerde förstås med Herrans namn306 äfven Guds Heliga och saliggörande ord. Af ingen ting igenkännes Gud så mycket och så tydeligen, som igenom det i Propheternas och Apostlarnas skrifter uppenbarade ordet, och Frälsaren Jesus säger uttryckeligen om dessa skrifter, at de vitna om honom; därföre komma de med rätta at innefattas under Guds namn; Joh. 5:39. ty det är et kraftigt ord och skarpare än något tvääggat svärd Ebr. 4:12. ja en Guds kraft allom dem til salighet som tro. Rom. 1:16. Detta ordet kallar Herren sjelf sit namn, då han talar med Lärjungen Ananias om Apostelen Paulo och säger: Han skall bära mit Namn för Hedningar och för Konungar och för Israëls barn, Ap. G. 9:15. hvilket intet annat var än Guds ord och Evangelii ljufva lära, som Paulus skulle prädika. Ändteligen och för det Femte förstås ock därmed de Heliga Sacramenterna; Ty de äro Heliga förrättningar och nådetekn, där Gud på et besynnerligit sätt utgjuter sin välsignelse öfver menniskorna, då de efter hans befallning och i Hans Heliga Namn förrättas. Uti Sacramenterna öpnar Gud, under jordiska ting, sitt kärleksrika hjerta, och lemnar syndaren det aldranärmaste och för våra utvärtes sinnen känbaraste tilträde til sig; de betekna derföre honom och äro307 hans ljufvaste namn. At vanvörda dem är ej annat; än at vanvörda deras Höge Instiktare11 och hans dyra namn: At upsåteligen försumma en tilbuden nåd i dopet, eller ock at trampa det däruti gjorda heliga förbundet, måste på det närmaste röra dess Instiktare; då det däremot heter om dem, som rätteligen annamade detta välsignade renings medel, såsom Paulus skref om sina omvända Corinthier: I ären aftvagne, I ären helgade, I ären rättfärdigade, genom Herrans Jesu namn och genom vår Guds Anda. 1 Cor. 6:11. Likaledes är det beskaffadt med den Heliga Nattvarden. Den är vår dyraste Frälsares sidsta kärleks testamente til sina älskade barn, hvilket han befalt dem nyttja til sin och sin öfversvinnerliga12 kärleks åminnelse. Huru nära måste då icke et heligt värk röra sin Instiktares ära, om det brukas eller föraktas, och med hvad sinnes beskaffenhet denna dyra måltiden annamas. Si så vidsträckt är bemärkelsen af Herrans namn, och vi må härmed utropa med Konung David: Gud såsom titt namn, så är ock titt låf alt in til verldenes ända. Ps. 48:11.
§ 8
Kun tässä toisessa käskyssä samoin kuin303 monessa muussakin Pyhän kirjan kohdassa puhutaan Jumalan nimestä, niin sillä ymmärretään kaikkea, minkä nojalla Jumala olemukseltaan, ominaisuuksiltaan tai hyvien tekojensa kautta on tai voi olla ihmisten tuntema. Jumala itse on kuolevaisille ihmisille täysin näkymätön olemus, eivätkä ihmiset voi siten saada minkäänlaista käsitystä Jumalasta muutoin kuin kaikenlaisten näkyvien olioiden13 kautta, jotka antavat meille mahdollisuuksia hänen tuntemiseensa. Olioiden nimeksi sanotaan yleensä sitä, mistä ne tunnistetaan, ei kuitenkaan pelkkää nimeä vaan myös kuvauksia, joita meillä niistä on. Ihmistä ei tunnista vain hänen nimestään vaan myös hänen teoistaan. Yksi kantaa hyveellisen, toinen paheellisen nimeä, yhtä kutsutaan oppineeksi ja toista tietämättömäksi. Näillä nimityksillä kuvataan heidän laatuaan. Samoin me tarkoitamme Jumalan nimellä kaikkea sitä, mikä voi antaa meille jonkin käsityksen hänestä.
Tähän kuuluu siis ensinnäkin suuren Jumalan varsinaiset ja korkeat nimet, joiden alle hän on halunnut ikään kuin koota silmiemme eteen koko ikuisen majesteettisuutensa ja itsenäisen olemuksensa, kun hän kutsuu itseään nimillä Jahve, Herra, Jumala, A ja O sekä monilla muilla, jotka siksi Pyhässä kirjassa useimmiten tarkoittavat Jumalaa itseään. Viisas kuningas Salomo sanoo. Herran nimi on vahva linna14304 Sananl. 18:10. On tiedettävä, että itse nimi, tai ne kirjaimet, joilla se kirjoitetaan tai ääni, jolla ne lausutaan, eivät itsessään ole yhtään mitään, ilman sitä suurta ja kaikkivaltiasta Jumalaa, jota niillä tarkoitetaan. Hän on luja ja järkkymätön linna, jonne hurskas rientää ja saa turvan.15 Ja Herra itse sanoi Moosekselle: Minä olen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, se on oleva minun nimeni ikuisesti ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen 2. Moos. 3:15. Niin myös kallis Vapahtajamme käyttää Isä meidän -rukouksessaan Jumalan nimeä, kun hän opettaa meitä rukoilemaan pyhitetty olkoon sinun nimesi, mutta se tarkoittaa Jumalaa itseään. Toiseksi Jumalan nimellä tarkoitetaan hänen suuria ja korkeita ominaisuuksiaan. Niiden kautta Jumala on tahtonut tehdä itsensä tunnetuksi ihmislapsille, eikä niiden kieltäminen tai vähättely ole mitään muuta kuin Jumalan vähättelyä. Sen sijaan niiden kunnioittava ajatteleminen ja kunnioittava puhe Jumalan kaikkivaltiudesta, hänen läsnäolostaan kaikkialla, hänen oikeudenmukaisuudestaan ja armostaan, se on hänen nimensä oikeaa käyttämistä. Niin teki jumalaapelkäävä Daavid ja sanoi: Ylistän sinun nimeäsi, Korkein. Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana; sinuun luottavat kaikki, jotka sinun nimesi tuntevat16 Ps. 9:3,10–11. Nämä ovat niitä, jotka305 sydämessään ovat vakuuttuneita sinun suurista ominaisuuksistasi, sillä juuri nämä samat, hän tahtoo sanoa, tuntevat sinun nimesi. Kolmanneksi Jumalan nimellä tarkoitetaan hänen suuria tekojaan ja hyviä töitään, sikäli kun ne nimittäin johtavat meitä tuntemaan hänen täydellisyyttään ja ikuista armahtavaisuuttaan. Työ tekijäänsä kiittää, sanotaan, ja niin on tässäkin: koko maailma ylistää Jumalaa, ikuista, kaikkiviisasta ja kaikkivaltiasta Herraansa ja Luojaansa. Sillä näin sanoo apostoli Paavali: Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan Room. 1:20. Siksi Daavid meneekin pitemmälle ja sanoo: Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan Ps. 19:2. Erityisesti Jumala on asettanut nimensä ihmisten keskuuteen moninaisilla ja suurilla luomisen, lunastuksen ja pyhityksen teoillaan, jotka profeetan ilmoituksen mukaisesti ovat Herran nimi ihmisten keskuudessa ja ikuinen merkki, joka ei koskaan katoa17 Jes. 55:13. Herran töiden ja mainioiden tekojen tai hänen suuren hyvyytensä rienaaminen ei ole muuta kuin Jumalan itsensä tai hänen nimensä rienaamista. Mutta niiden ylistäminen on niiden Mestarin ja hänen suuren nimensä kunnioittamista ja korottamista. Neljänneksi Herran nimellä tarkoitetaan306 myös Jumalan pyhää ja autuaaksitekevää sanaa. Mistään ei tunnista Jumalaa yhtä hyvin ja yhtä selvästi kuin profeettojen ja apostolien kirjoituksissa ilmoitetusta sanasta. Vapahtajamme Jeesus sanoo näistä kirjoituksista nimenomaan, että ne todistavat hänestä. Siksi ne oikeutetusti sisältyvät Jumalan nimeen Joh. 5:39. Jumalan sana on väkevä, se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka18 Hepr. 4:12, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat Room. 1:16. Tätä sanaa Herra itse kutsuu nimekseen, kun hän puhuu oppilaansa Ananiaan kanssa apostoli Paavalista ja sanoo, että tämä tunnustaa nimeäni pakanoiden, kuninkaiden ja Israelin kansojen edessä Ap. t. 9:15. Eikä se ollut mitään muuta kuin Jumalan sanaa ja evankeliumin suloista ihanaa oppia, jota Paavalin tuli saarnata. Lopuksi, viidenneksi, tässä tarkoitetaan myös pyhiä sakramentteja. Sillä ne ovat pyhiä toimituksia ja armon merkkejä, joissa Jumala erityisellä tavalla vuodattaa siunaustaan ihmisille, jos ne toimitetaan hänen käskynsä mukaan ja hänen pyhässä nimessään. Sakramenteissa Jumala avaa maallisten asioiden kautta rakastavan sydämensä ja tarjoaa syntiselle kaikkein läheisimmän ja meidän ulkoisilla aisteillamme syvimmin koettavan pääsyn luokseen. Siksi ne tarkoittavat häntä ja ovat307 hänen suloisin nimensä. Niiden ylenkatsominen ei ole mitään muuta kuin niiden korkean Säätäjän ja hänen kalliin nimensä vähättelyä. Kasteessa tarjotun armon tarkoituksellisen laiminlyönnin tai siinä tehdyn pyhän liiton polkemisen täytyy lähimmin koskettaa sen Säätäjää, kun taas niistä, jota oikealla tavalla ottavat vastaan nämä siunatut puhdistautumisen keinot, kirjoittaa Paavali kirjeessään kääntyneille korinttilaisille näin: teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme hengen voimasta 1. Kor. 6:11. Sama koskee pyhää ehtoollista. Se on kalleimman Vapahtajamme viimeinen rakkauden testamentti rakkaille lapsilleen, ja hän käskee viettämään sitä hänen ja hänen ylitsevuotavan rakkautensa muistoksi. Kuinka läheisesti täytyykään tämän pyhän asian Säätäjän kunniaa koskettaa sen, vietetäänkö vai halveksitaanko tuota kallista ateriaa ja millä mielellä se otetaan vastaan. Nähkäämme siis, kuinka laaja Herran nimen merkitys on, ja huudahtakaamme kuningas Daavidin kera: Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi Ps. 48:11.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Kolmas saarna käskyistä, § 7
Next Section: Kolmas saarna käskyistä, § 9
Places:
Names: Abraham Ananias Jacob (the Patriarch) Paul Solomon
Biblical references:
Subjects: