Edellinen jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 12
§ 11
Toinen tämän käskyn kieltämä asia on Herran nimen väärä käyttäminen. Mutta kukapa voisi luetella ne lähes lukemattomat tavat, joilla Jumalan nimeä käytetään väärin? Niin tapahtuu ensiksikin silloin, kun tätä kallista nimeä eli toisin sanoen kaikkea, mitä sillä ymmärretään ja mikä on pyhää, käytetään kevytmielisesti ja uhmakkaasti, kun Raamatun puhetapaa käytetään turhaan, nurinkurisesti ja usein Jumalaa pilkkaavassa merkityksessä. Mikäpä valitettavasti olisi sen yleisempää kuin jokapäiväisessä puheessa ja turhanaikaisessa seurustelussa, äkkinäisen ihmettelevästi ja kevytmielisesti vannoen, ilman hartautta ja kunnioitusta mainita Herran meidän320 Jumalamme ja kalliin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kallis nimi? Hyödyttömistä vannomisista puhuu eritoten Sirak painokkaasti: Älä totuta suutasi vannomiseen, älä tavan takaa lausu Pyhän nimeä. Niin kuin renki, jota lyödään usein vitsalla, ei selviä naarmuitta, niin ei sekään, joka yhtenään vannoo Herran nimeen, pysy puhtaana synnistä Sir. 23:9–10.1 Jumalan suurista ja mainioista teoista sekä hänen ihmeellisestä maailmanhallinnastaan ei useinkaan puhuta vain väheksyvästi vaan jopa pilkallisesti ja toisinaan jopa Korkeinta herjaten Jer. 23:27. Jumalan pyhä ja autuaaksitekevä sana on vasara, jolla Jumala murskaa syntisen kivikovan sydämen, se on Jumalan voima, joka tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat Room. 1:16. Tätä sanaa luetaan usein ilman hartautta, muissa ajatuksissa ja täysin ummistetuin sydämin. Jollei opetusta ja saarnaa lyödä kokonaan laimin, niin ainakin niitä kuunnellaan usein ilman ajatusta, ilman liikutusta ja toisinaan sanansaattajan viranhoidon lahjoja ja ilmaisutapaa täysin rakkaudettomasti arvioiden. Kristuksen kalliin opin yksinkertaisuuteen tyytymättöminä he etsivät vain sellaista joka hivelee heidän korviaan, niin että se aika näyttäisi olevan käsillä, jonka apostoli Paavali selvästikin näki jo etukäteen sanoessaan: Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan321 haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja 2. Tim. 4:3–4. Mutta mikä vielä pahempaa, näitä huomautuksia ei useinkaan kohdisteta vain sanan palvelijoihin vaan laukauksilla tähdätään toisinaan jopa itse heidän korkeaan Herraansa, silloin kun he mielessään pilkkaavat ja myös toisille nauravat taivaallisia totuuksia ja meidän kristinoppimme Sanassa ilmoitettuja salaisuuksia tai ainakin yrittävät omilla julkeilla arvosteluillaan mustamaalata niitä sekä omassa että toisten keskuudessa. Tämäntyyppiseen Jumalan nimen väärinkäyttöön tulee myös lukea se päivittäin voimistuva suuri halveksunta, jota kristityt itsekin kohdistavat pyhiin sakramentteihin. Kastettuja lapsia muistutetaan harvoin heidän liitostaan ja Jumalan lapsena olostaan, ja vielä vähemmän puhutaan siitä, miten heidän tulisi säilyttää perintöosansa taivaaseen, sillä vanhemmat itse antavat niin vähän arvoa tälle toimitukselle, että tunnustakoon heidän suunsa tästä toimituksesta mitä tahansa, niin mielessään he pitävät sitä kuitenkin pelkkänä sovinnaistapana. Pyhää ehtoollista, meidän kalliin Vapahtajamme rakkaudenateriaa, eivät monet vain halveksu, vaan meidän aikamme kristityt myös käyttävät sitä häpeällisellä tavalla väärin. Se on osin pelkkä omantunnon laastari, niin että he pelkästään siihen osallistumalla lääkitsevät monien tahallisten syntien haavoittamaa sydäntään saadakseen322 vapauden uusien syntien tekemiseen. Osin se on pelkkä ulkoinen tapa tai tunnusmerkki, ja mikä tässä suhteessa kauheinta, niin meidän aikamme jumalattomat ihmiset käyttävät juuri kallista armoateriaa kompastuskivenä, jota vasten he iskevät. Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa pilkataan usein terveen järjen vastaisena järjettömyytenä, mihin taitamattomat papit antavatkin runsain mitoin aihetta käyttäessään näin suuresta salaisuudesta niin varomattomia ja aisteihin vetoavia ilmauksia. Tässä kohden pilkkaajat nauravat erästä meidän kristinoppiimme väkisin istutettua käsitystä sakramentissa käytettävien näkyvien asioiden muuttumisesta, jota kaikkea käytetään synkän varjon langettamiseen koko ilmoitetun autuudenoppimme päälle. He olisivat varustautuneita ryntäämään koko kristinuskon kimppuun, jollei kristillinen esivalta heitä pidättelisi. He eivät kuitenkaan koskaan unohda jopa julkisissa kirjoituksissa sylkeä tätä vaarallista myrkkyään viattomiin piloihin, tulkinnanvaraisuuksiin ja vertauksiin kätkettynä niin paljon kuin ikinä uskaltavat joutumatta kantamaan ankaraa vastuutaan. Katsokaa, oi rakkaat kuulijani!, kuinka monin tavoin Herran suurta nimeä käytetään kevytmielisesti ja uhmakkaasti väärin.
Itse käskyn sanat Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä kieltävät nimenomaisesti tällaisen, sillä323 väärinkäyttämistä tarkoittava heprean sana tarkoittaa juuri sitä, että käytetään ja tuodaan esille turhaan, kevytmielisesti ja halveksivasti. Elihu, eräs Jobin ystävistä, sanoikin oikein: Turha heidän on huutaa, Jumala ei kuule rukousta tai jumalanpalvelusta, joka tapahtuu ilman kunnioitusta ja ajatusta. Kaikkivaltias ei heihin katso Job 35:13, vaan jumalattomalle Jumala sanoo: ”Miten sinä voit kertoa käskyistäni, kuinka uskallat puhua minun liitostani, sinä, joka et ota vastaan ojennusta vaan heität käskyni selkäsi taakse?” Ps. 50:16–17, niin kuin kuningas Daavid sen vahvistaa 50. psalmissaan. Siksi Herra olikin erään jumalanpilkkaajan vuoksi jo erämaassa säätänyt tästä asiasta erityisen lain kun hän sanoi Moosekselle: Sano israelilaisille: Jokaisen, joka herjaa jumalaansa, siis joka ivallisesti moittii tai pilkkaa Jumalaa tai sitä, mikä hänen kauttaan on kallista ja pyhää, on kannettava vastuu synnistään, siis sovitettava rikoksensa, ja se, joka Herran nimen mainitsee, tai pilkkaa kallista Herran nimeä, hänet surmattakoon2 3. Moos. 24:15–16.
§. 11.
Det andra som förbjudes i detta budet, är at orätt bruka Herrans namn. Men hvem kan upräkna de nästan otaliga sätt, hvarpå Guds namn missbrukas? Det sker först, då detta dyra namnet, det är alt hvad därmed förstås, och hvad heligt är, brukas i lättsinnighet och öfverdåd, då skriftens talesätt brukas i fåfängelig, förvänd och ofta Gud försmädande mening. Hvad är beklageligen allmännare, än i hvardags tal, i fåfängeliga sällskaper, med en flygtig förundran och lättsinniga eder, utan andakt, utan vördnad nämna Herrans vår320 Guds och vår dyre Frälsares Jesu Christi dyra namn? Om onyttiga Eder talar i synnerhet Syrac märkeligen: Vän icke tin mun til at svärja och föra Guds namn; Ty lika som en dräng, den ofta med ris slagen varder, icke utan strimmor är, altså kan ock den icke vara af synd ren, som ofta svär och Guds namn förer. Syr. 23:9,10,11. Guds stora och dråpeliga värk och hans underliga styrelse i verlden omtalas ofta icke allenast med förakt, utan och med åtlöje, och stundom til den Högstas försmädelse. Jer. 23:27. Guds Heliga och salig görande ord, som är en hammare, hvar med Gud vil sönderslå syndarenas berghårda hjertan, och som är Guds kraft allom dem til salighet som tro, Rom. 1:16. detta ordet läses ofta utan andackt, under främmande tankar och et aldeles tilslutit hjerta; undervisningar och predikningar, om de ej aldeles försummas, afhöras de dock ofta aldeles utan eftertanka, utan rörelse och ibland med en kärlekslös granskning af budbärarens ämbets gåfvor och uttryck; Oförnögde med Christi dyra läras enfallighet, söka de blott det som kitlar dem i öronen, så at den tiden synes allaredan vara inne, som Apostelen Paulus tydeligen förut sedt, då han säger: Den tid skal komma, at de icke skola kunna lida hälsosam lärdom; utan skola321 efter sina egna lustar samla sig lärare efter them kliar i öronen: Och skola vända sin öron ifrån sanningen och vända sig til fabler;3 Men det som ännu värre är, stadna icke dessa anmärkningar altid blott vid ordets tjenare, utan skotten riktas ock stundom på sjelfva dess höga Herre; då de i sit sinne bele och äfven för andra utskratta de himmelska sanningar, och vår Christeliga läras i Ordet uppenbarade hemligheter, eller åtminstone söka at med sin fräcka granskning förklicka4 dem hos sig och andra. Til detta slags Guds Namns missbruk bör ock räknas det dageligen tiltagande stora förakt, hvarmed de helige Sacramenterne anses ibland sjelfva de Christna. De döpte barnen erhindras sällan om sit förbund och barnaskap hos Gud, än mindre huru de böra söka förvara sin arfsrätt til himmelen; ty föräldrarne sätta sjelfve så litet värde på denna förrättning, så at, ehvad de ock må bekänna därom med munnen, anse de den dock i sit sinne för en blott sedvänja. Den heliga Nattvarden, vår dyraste Frälsares kärleksmåltid, föraktas icke allenast af många, utan den missbrukas ock skändeligen af vår tids Christna, dels som et samvetsplåster, at genom dess blotta begående läka deras af upsåteliga synder sårade hjertan, til vinnande af ny322 frihet at synda, dels ock som et blott utvärtes bruk eller skiljemärke; och hvad som härvid är förskräckeligast, nyttjas denna dyra Nådemåltid af vår tids Gudlösa menniskor just til en förtörnelsesten, hvarpå de svårliga stöta sig. Här begabba de ofta Christi Lekamens och Blods närvarelse, såsom en emot sundt förnuft stridande orimmelighet, hvartil okunnoge Lärares ovarsamma och sinliga uttryck i en så hög hemlighet gifva mycken anledning: här göra de sit åtlöje af en vår Christeliga lära påtrugad förvandling af de i Sacramentet brukade synliga tingen, som alt användes, at kasta en svart skugga på hela vår uppenbarade salighetslära, och man finner dem bemannade,5 at våga en storm emot hela vår Christeliga Religion, om ej en Christelig Öfverhet hölle dem tilbaka; då de likväl aldrig försumma sig, at äfven i allmänna skrifter spy ut så mycket af detta sit farliga förgift, under namn af oskyldigt skämt, tvetydigheter och liknelser, som de någonsin, at undvika högt ansvar, våga. Ser, älskade Åhörare! på så mångfaldigt sätt missbrukas det stora Herrans Namn i lättsinnighet och öfverdåd.
Sjelfva budets ord, tu skalt icke missbruka Herrans tins Guds Namn, förbjuder sådant uttryckeligen; ty just det323 ordet missbruka beteknar i Hebreiskan, at nyttja och frambringa det i fåfänga, lättsinnighet och föragt. Derföre sade Elihu, en af Jobs vänner, rätt: Gud hörer icke fåfängelighetena, eller en bön och Gudstjenst, som sker utan vördnad och eftertanka, och then Alsmägtige ser ther intet til. Jobs 35:13. Utan til then ogudaktige säger Gud: Hvi förkunnar tu mina rätter, och tager mitt förbund i tin mun, efter tu dock hatar tuktan, och kastar min ord bakom tig, Ps. 50:16,17. såsom Konung David det betygar i dess 50:de Psalm. Derföre hade Herren, i anledning af en Guds försmädare, redan utgifvit i öknene en serskild Lag, i det målet, då han sade til Mose: Säg Israëls barnom: Hvilken som bannar sin Gud, det är, hånliga lastar och försmädar Gud, eller hvad igenom Honom högt och heligt är, han skal bära sina synd, eller omgälla sit brott, och hvilken som Herrans Namn nämner, eller försmäder det dyra Namnet, Herren, han skal döden dö. 3 Mos. B. 24:15,16.
§ 11
Toinen tämän käskyn kieltämä asia on Herran nimen väärä käyttäminen. Mutta kukapa voisi luetella ne lähes lukemattomat tavat, joilla Jumalan nimeä käytetään väärin? Niin tapahtuu ensiksikin silloin, kun tätä kallista nimeä eli toisin sanoen kaikkea, mitä sillä ymmärretään ja mikä on pyhää, käytetään kevytmielisesti ja uhmakkaasti, kun Raamatun puhetapaa käytetään turhaan, nurinkurisesti ja usein Jumalaa pilkkaavassa merkityksessä. Mikäpä valitettavasti olisi sen yleisempää kuin jokapäiväisessä puheessa ja turhanaikaisessa seurustelussa, äkkinäisen ihmettelevästi ja kevytmielisesti vannoen, ilman hartautta ja kunnioitusta mainita Herran meidän320 Jumalamme ja kalliin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kallis nimi? Hyödyttömistä vannomisista puhuu eritoten Sirak painokkaasti: Älä totuta suutasi vannomiseen, älä tavan takaa lausu Pyhän nimeä. Niin kuin renki, jota lyödään usein vitsalla, ei selviä naarmuitta, niin ei sekään, joka yhtenään vannoo Herran nimeen, pysy puhtaana synnistä Sir. 23:9–10.6 Jumalan suurista ja mainioista teoista sekä hänen ihmeellisestä maailmanhallinnastaan ei useinkaan puhuta vain väheksyvästi vaan jopa pilkallisesti ja toisinaan jopa Korkeinta herjaten Jer. 23:27. Jumalan pyhä ja autuaaksitekevä sana on vasara, jolla Jumala murskaa syntisen kivikovan sydämen, se on Jumalan voima, joka tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat Room. 1:16. Tätä sanaa luetaan usein ilman hartautta, muissa ajatuksissa ja täysin ummistetuin sydämin. Jollei opetusta ja saarnaa lyödä kokonaan laimin, niin ainakin niitä kuunnellaan usein ilman ajatusta, ilman liikutusta ja toisinaan sanansaattajan viranhoidon lahjoja ja ilmaisutapaa täysin rakkaudettomasti arvioiden. Kristuksen kalliin opin yksinkertaisuuteen tyytymättöminä he etsivät vain sellaista joka hivelee heidän korviaan, niin että se aika näyttäisi olevan käsillä, jonka apostoli Paavali selvästikin näki jo etukäteen sanoessaan: Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan321 haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja 2. Tim. 4:3–4. Mutta mikä vielä pahempaa, näitä huomautuksia ei useinkaan kohdisteta vain sanan palvelijoihin vaan laukauksilla tähdätään toisinaan jopa itse heidän korkeaan Herraansa, silloin kun he mielessään pilkkaavat ja myös toisille nauravat taivaallisia totuuksia ja meidän kristinoppimme Sanassa ilmoitettuja salaisuuksia tai ainakin yrittävät omilla julkeilla arvosteluillaan mustamaalata niitä sekä omassa että toisten keskuudessa. Tämäntyyppiseen Jumalan nimen väärinkäyttöön tulee myös lukea se päivittäin voimistuva suuri halveksunta, jota kristityt itsekin kohdistavat pyhiin sakramentteihin. Kastettuja lapsia muistutetaan harvoin heidän liitostaan ja Jumalan lapsena olostaan, ja vielä vähemmän puhutaan siitä, miten heidän tulisi säilyttää perintöosansa taivaaseen, sillä vanhemmat itse antavat niin vähän arvoa tälle toimitukselle, että tunnustakoon heidän suunsa tästä toimituksesta mitä tahansa, niin mielessään he pitävät sitä kuitenkin pelkkänä sovinnaistapana. Pyhää ehtoollista, meidän kalliin Vapahtajamme rakkaudenateriaa, eivät monet vain halveksu, vaan meidän aikamme kristityt myös käyttävät sitä häpeällisellä tavalla väärin. Se on osin pelkkä omantunnon laastari, niin että he pelkästään siihen osallistumalla lääkitsevät monien tahallisten syntien haavoittamaa sydäntään saadakseen322 vapauden uusien syntien tekemiseen. Osin se on pelkkä ulkoinen tapa tai tunnusmerkki, ja mikä tässä suhteessa kauheinta, niin meidän aikamme jumalattomat ihmiset käyttävät juuri kallista armoateriaa kompastuskivenä, jota vasten he iskevät. Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa pilkataan usein terveen järjen vastaisena järjettömyytenä, mihin taitamattomat papit antavatkin runsain mitoin aihetta käyttäessään näin suuresta salaisuudesta niin varomattomia ja aisteihin vetoavia ilmauksia. Tässä kohden pilkkaajat nauravat erästä meidän kristinoppiimme väkisin istutettua käsitystä sakramentissa käytettävien näkyvien asioiden muuttumisesta, jota kaikkea käytetään synkän varjon langettamiseen koko ilmoitetun autuudenoppimme päälle. He olisivat varustautuneita ryntäämään koko kristinuskon kimppuun, jollei kristillinen esivalta heitä pidättelisi. He eivät kuitenkaan koskaan unohda jopa julkisissa kirjoituksissa sylkeä tätä vaarallista myrkkyään viattomiin piloihin, tulkinnanvaraisuuksiin ja vertauksiin kätkettynä niin paljon kuin ikinä uskaltavat joutumatta kantamaan ankaraa vastuutaan. Katsokaa, oi rakkaat kuulijani!, kuinka monin tavoin Herran suurta nimeä käytetään kevytmielisesti ja uhmakkaasti väärin.
Itse käskyn sanat Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä kieltävät nimenomaisesti tällaisen, sillä323 väärinkäyttämistä tarkoittava heprean sana tarkoittaa juuri sitä, että käytetään ja tuodaan esille turhaan, kevytmielisesti ja halveksivasti. Elihu, eräs Jobin ystävistä, sanoikin oikein: Turha heidän on huutaa, Jumala ei kuule rukousta tai jumalanpalvelusta, joka tapahtuu ilman kunnioitusta ja ajatusta. Kaikkivaltias ei heihin katso Job 35:13, vaan jumalattomalle Jumala sanoo: ”Miten sinä voit kertoa käskyistäni, kuinka uskallat puhua minun liitostani, sinä, joka et ota vastaan ojennusta vaan heität käskyni selkäsi taakse?” Ps. 50:16–17, niin kuin kuningas Daavid sen vahvistaa 50. psalmissaan. Siksi Herra olikin erään jumalanpilkkaajan vuoksi jo erämaassa säätänyt tästä asiasta erityisen lain kun hän sanoi Moosekselle: Sano israelilaisille: Jokaisen, joka herjaa jumalaansa, siis joka ivallisesti moittii tai pilkkaa Jumalaa tai sitä, mikä hänen kauttaan on kallista ja pyhää, on kannettava vastuu synnistään, siis sovitettava rikoksensa, ja se, joka Herran nimen mainitsee, tai pilkkaa kallista Herran nimeä, hänet surmattakoon7 3. Moos. 24:15–16.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 11.
Det andra som förbjudes i detta budet, är at orätt bruka Herrans namn. Men hvem kan upräkna de nästan otaliga sätt, hvarpå Guds namn missbrukas? Det sker först, då detta dyra namnet, det är alt hvad därmed förstås, och hvad heligt är, brukas i lättsinnighet och öfverdåd, då skriftens talesätt brukas i fåfängelig, förvänd och ofta Gud försmädande mening. Hvad är beklageligen allmännare, än i hvardags tal, i fåfängeliga sällskaper, med en flygtig förundran och lättsinniga eder, utan andakt, utan vördnad nämna Herrans vår320 Guds och vår dyre Frälsares Jesu Christi dyra namn? Om onyttiga Eder talar i synnerhet Syrac märkeligen: Vän icke tin mun til at svärja och föra Guds namn; Ty lika som en dräng, den ofta med ris slagen varder, icke utan strimmor är, altså kan ock den icke vara af synd ren, som ofta svär och Guds namn förer. Syr. 23:9,10,11. Guds stora och dråpeliga värk och hans underliga styrelse i verlden omtalas ofta icke allenast med förakt, utan och med åtlöje, och stundom til den Högstas försmädelse. Jer. 23:27. Guds Heliga och salig görande ord, som är en hammare, hvar med Gud vil sönderslå syndarenas berghårda hjertan, och som är Guds kraft allom dem til salighet som tro, Rom. 1:16. detta ordet läses ofta utan andackt, under främmande tankar och et aldeles tilslutit hjerta; undervisningar och predikningar, om de ej aldeles försummas, afhöras de dock ofta aldeles utan eftertanka, utan rörelse och ibland med en kärlekslös granskning af budbärarens ämbets gåfvor och uttryck; Oförnögde med Christi dyra läras enfallighet, söka de blott det som kitlar dem i öronen, så at den tiden synes allaredan vara inne, som Apostelen Paulus tydeligen förut sedt, då han säger: Den tid skal komma, at de icke skola kunna lida hälsosam lärdom; utan skola321 efter sina egna lustar samla sig lärare efter them kliar i öronen: Och skola vända sin öron ifrån sanningen och vända sig til fabler;8 Men det som ännu värre är, stadna icke dessa anmärkningar altid blott vid ordets tjenare, utan skotten riktas ock stundom på sjelfva dess höga Herre; då de i sit sinne bele och äfven för andra utskratta de himmelska sanningar, och vår Christeliga läras i Ordet uppenbarade hemligheter, eller åtminstone söka at med sin fräcka granskning förklicka9 dem hos sig och andra. Til detta slags Guds Namns missbruk bör ock räknas det dageligen tiltagande stora förakt, hvarmed de helige Sacramenterne anses ibland sjelfva de Christna. De döpte barnen erhindras sällan om sit förbund och barnaskap hos Gud, än mindre huru de böra söka förvara sin arfsrätt til himmelen; ty föräldrarne sätta sjelfve så litet värde på denna förrättning, så at, ehvad de ock må bekänna därom med munnen, anse de den dock i sit sinne för en blott sedvänja. Den heliga Nattvarden, vår dyraste Frälsares kärleksmåltid, föraktas icke allenast af många, utan den missbrukas ock skändeligen af vår tids Christna, dels som et samvetsplåster, at genom dess blotta begående läka deras af upsåteliga synder sårade hjertan, til vinnande af ny322 frihet at synda, dels ock som et blott utvärtes bruk eller skiljemärke; och hvad som härvid är förskräckeligast, nyttjas denna dyra Nådemåltid af vår tids Gudlösa menniskor just til en förtörnelsesten, hvarpå de svårliga stöta sig. Här begabba de ofta Christi Lekamens och Blods närvarelse, såsom en emot sundt förnuft stridande orimmelighet, hvartil okunnoge Lärares ovarsamma och sinliga uttryck i en så hög hemlighet gifva mycken anledning: här göra de sit åtlöje af en vår Christeliga lära påtrugad förvandling af de i Sacramentet brukade synliga tingen, som alt användes, at kasta en svart skugga på hela vår uppenbarade salighetslära, och man finner dem bemannade,10 at våga en storm emot hela vår Christeliga Religion, om ej en Christelig Öfverhet hölle dem tilbaka; då de likväl aldrig försumma sig, at äfven i allmänna skrifter spy ut så mycket af detta sit farliga förgift, under namn af oskyldigt skämt, tvetydigheter och liknelser, som de någonsin, at undvika högt ansvar, våga. Ser, älskade Åhörare! på så mångfaldigt sätt missbrukas det stora Herrans Namn i lättsinnighet och öfverdåd.
Sjelfva budets ord, tu skalt icke missbruka Herrans tins Guds Namn, förbjuder sådant uttryckeligen; ty just det323 ordet missbruka beteknar i Hebreiskan, at nyttja och frambringa det i fåfänga, lättsinnighet och föragt. Derföre sade Elihu, en af Jobs vänner, rätt: Gud hörer icke fåfängelighetena, eller en bön och Gudstjenst, som sker utan vördnad och eftertanka, och then Alsmägtige ser ther intet til. Jobs 35:13. Utan til then ogudaktige säger Gud: Hvi förkunnar tu mina rätter, och tager mitt förbund i tin mun, efter tu dock hatar tuktan, och kastar min ord bakom tig, Ps. 50:16,17. såsom Konung David det betygar i dess 50:de Psalm. Derföre hade Herren, i anledning af en Guds försmädare, redan utgifvit i öknene en serskild Lag, i det målet, då han sade til Mose: Säg Israëls barnom: Hvilken som bannar sin Gud, det är, hånliga lastar och försmädar Gud, eller hvad igenom Honom högt och heligt är, han skal bära sina synd, eller omgälla sit brott, och hvilken som Herrans Namn nämner, eller försmäder det dyra Namnet, Herren, han skal döden dö. 3 Mos. B. 24:15,16.
§ 11
Toinen tämän käskyn kieltämä asia on Herran nimen väärä käyttäminen. Mutta kukapa voisi luetella ne lähes lukemattomat tavat, joilla Jumalan nimeä käytetään väärin? Niin tapahtuu ensiksikin silloin, kun tätä kallista nimeä eli toisin sanoen kaikkea, mitä sillä ymmärretään ja mikä on pyhää, käytetään kevytmielisesti ja uhmakkaasti, kun Raamatun puhetapaa käytetään turhaan, nurinkurisesti ja usein Jumalaa pilkkaavassa merkityksessä. Mikäpä valitettavasti olisi sen yleisempää kuin jokapäiväisessä puheessa ja turhanaikaisessa seurustelussa, äkkinäisen ihmettelevästi ja kevytmielisesti vannoen, ilman hartautta ja kunnioitusta mainita Herran meidän320 Jumalamme ja kalliin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kallis nimi? Hyödyttömistä vannomisista puhuu eritoten Sirak painokkaasti: Älä totuta suutasi vannomiseen, älä tavan takaa lausu Pyhän nimeä. Niin kuin renki, jota lyödään usein vitsalla, ei selviä naarmuitta, niin ei sekään, joka yhtenään vannoo Herran nimeen, pysy puhtaana synnistä Sir. 23:9–10.11 Jumalan suurista ja mainioista teoista sekä hänen ihmeellisestä maailmanhallinnastaan ei useinkaan puhuta vain väheksyvästi vaan jopa pilkallisesti ja toisinaan jopa Korkeinta herjaten Jer. 23:27. Jumalan pyhä ja autuaaksitekevä sana on vasara, jolla Jumala murskaa syntisen kivikovan sydämen, se on Jumalan voima, joka tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat Room. 1:16. Tätä sanaa luetaan usein ilman hartautta, muissa ajatuksissa ja täysin ummistetuin sydämin. Jollei opetusta ja saarnaa lyödä kokonaan laimin, niin ainakin niitä kuunnellaan usein ilman ajatusta, ilman liikutusta ja toisinaan sanansaattajan viranhoidon lahjoja ja ilmaisutapaa täysin rakkaudettomasti arvioiden. Kristuksen kalliin opin yksinkertaisuuteen tyytymättöminä he etsivät vain sellaista joka hivelee heidän korviaan, niin että se aika näyttäisi olevan käsillä, jonka apostoli Paavali selvästikin näki jo etukäteen sanoessaan: Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan321 haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja 2. Tim. 4:3–4. Mutta mikä vielä pahempaa, näitä huomautuksia ei useinkaan kohdisteta vain sanan palvelijoihin vaan laukauksilla tähdätään toisinaan jopa itse heidän korkeaan Herraansa, silloin kun he mielessään pilkkaavat ja myös toisille nauravat taivaallisia totuuksia ja meidän kristinoppimme Sanassa ilmoitettuja salaisuuksia tai ainakin yrittävät omilla julkeilla arvosteluillaan mustamaalata niitä sekä omassa että toisten keskuudessa. Tämäntyyppiseen Jumalan nimen väärinkäyttöön tulee myös lukea se päivittäin voimistuva suuri halveksunta, jota kristityt itsekin kohdistavat pyhiin sakramentteihin. Kastettuja lapsia muistutetaan harvoin heidän liitostaan ja Jumalan lapsena olostaan, ja vielä vähemmän puhutaan siitä, miten heidän tulisi säilyttää perintöosansa taivaaseen, sillä vanhemmat itse antavat niin vähän arvoa tälle toimitukselle, että tunnustakoon heidän suunsa tästä toimituksesta mitä tahansa, niin mielessään he pitävät sitä kuitenkin pelkkänä sovinnaistapana. Pyhää ehtoollista, meidän kalliin Vapahtajamme rakkaudenateriaa, eivät monet vain halveksu, vaan meidän aikamme kristityt myös käyttävät sitä häpeällisellä tavalla väärin. Se on osin pelkkä omantunnon laastari, niin että he pelkästään siihen osallistumalla lääkitsevät monien tahallisten syntien haavoittamaa sydäntään saadakseen322 vapauden uusien syntien tekemiseen. Osin se on pelkkä ulkoinen tapa tai tunnusmerkki, ja mikä tässä suhteessa kauheinta, niin meidän aikamme jumalattomat ihmiset käyttävät juuri kallista armoateriaa kompastuskivenä, jota vasten he iskevät. Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa pilkataan usein terveen järjen vastaisena järjettömyytenä, mihin taitamattomat papit antavatkin runsain mitoin aihetta käyttäessään näin suuresta salaisuudesta niin varomattomia ja aisteihin vetoavia ilmauksia. Tässä kohden pilkkaajat nauravat erästä meidän kristinoppiimme väkisin istutettua käsitystä sakramentissa käytettävien näkyvien asioiden muuttumisesta, jota kaikkea käytetään synkän varjon langettamiseen koko ilmoitetun autuudenoppimme päälle. He olisivat varustautuneita ryntäämään koko kristinuskon kimppuun, jollei kristillinen esivalta heitä pidättelisi. He eivät kuitenkaan koskaan unohda jopa julkisissa kirjoituksissa sylkeä tätä vaarallista myrkkyään viattomiin piloihin, tulkinnanvaraisuuksiin ja vertauksiin kätkettynä niin paljon kuin ikinä uskaltavat joutumatta kantamaan ankaraa vastuutaan. Katsokaa, oi rakkaat kuulijani!, kuinka monin tavoin Herran suurta nimeä käytetään kevytmielisesti ja uhmakkaasti väärin.
Itse käskyn sanat Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä kieltävät nimenomaisesti tällaisen, sillä323 väärinkäyttämistä tarkoittava heprean sana tarkoittaa juuri sitä, että käytetään ja tuodaan esille turhaan, kevytmielisesti ja halveksivasti. Elihu, eräs Jobin ystävistä, sanoikin oikein: Turha heidän on huutaa, Jumala ei kuule rukousta tai jumalanpalvelusta, joka tapahtuu ilman kunnioitusta ja ajatusta. Kaikkivaltias ei heihin katso Job 35:13, vaan jumalattomalle Jumala sanoo: ”Miten sinä voit kertoa käskyistäni, kuinka uskallat puhua minun liitostani, sinä, joka et ota vastaan ojennusta vaan heität käskyni selkäsi taakse?” Ps. 50:16–17, niin kuin kuningas Daavid sen vahvistaa 50. psalmissaan. Siksi Herra olikin erään jumalanpilkkaajan vuoksi jo erämaassa säätänyt tästä asiasta erityisen lain kun hän sanoi Moosekselle: Sano israelilaisille: Jokaisen, joka herjaa jumalaansa, siis joka ivallisesti moittii tai pilkkaa Jumalaa tai sitä, mikä hänen kauttaan on kallista ja pyhää, on kannettava vastuu synnistään, siis sovitettava rikoksensa, ja se, joka Herran nimen mainitsee, tai pilkkaa kallista Herran nimeä, hänet surmattakoon12 3. Moos. 24:15–16.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 12
paikat:
Henkilöt: Daavid Elihu Mooses Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: