Edellinen jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 9
Seuraava jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 11
Toinen osa
§ 10
Rakkaat Herrassa! Näin olette kuulleet Jumalan palvomisen oikeasta tavasta. Nyt riennämme lupauksemme mukaisesti
tässä toisessa osassa tarkastelemaan lain kieltämää vastakohtaa, siis Jumalan nimen väärinkäyttöä. Kun tarkoin pohdimme tätä toista käskyä, niin huomaamme sen itse asiassa kieltävän kaksi asiaa, nimittäin ensinnäkin sen, että Jumalan nimen käyttö sivuutetaan tai lyödään täysin laimin, ja toiseksi, että sitä käytetään väärin. Ensimmäisessä osassa esittämämme perusteella huomataan selvästi, että Herra Jumala vaatii ihmisiä usein ja uskollisesti käyttämään Herran heidän Jumalansa nimeä. Mutta kun ihmissydän luopuu Luojastaan, joko kieltää hänet tai väheksyy Jumalaansa, kun Herran pelko ei ole päivittäin hänen silmiensä edessä ja kun hänen sydämessään ei ole rakkautta eikä luottamusta vaan ihminen tekee itselleen muita Jumalia, niin silloin Kaikkivaltias unohtuu. Hänen pyhää sanaansa halveksitaan, sitä kuullaan ja opitaan haluttomasti. Rukoileminen lyödään laimin, Herran käskyjä ja kehotuksia ei opita, saati sitten noudateta, mutta sen sijaan sydän askartelee joutavien asioiden kimpussa. Silloin myös suu julistaa pelkkää hullutusta ja syntiä, mihin voisi perustellusti soveltaa Vapahtajamme Jeesuksen rankaisevia sanoja fariseuksille: Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu Matt. 12:34. Meidän aikamme tarjoaa tästä mitä surullisimpia esimerkkejä. Meidän Jumalamme ja Vapahtajamme kalliin nimen käyttämistä hävetään, Jumalaa koskevia keskusteluja ja muita jumalisuuden harjoituksia pilkataan, mutta joka hetki huudetaan tuhansia pahoja henkiä, ja heittäydytään sieluineen ruumineen heidän käsiinsä. Tätä lapset usein oppivat vanhemmiltaan ja ikään kuin imevät äidinmaidosta. Tällainen Herran suuren nimen halveksiminen ja näin hirvittävä epäkunnioitus kielletään jyrkästi tässä käskyssä. Herra Jumala puhuu nimenomaan tästä profeetta Jeremian kautta ja sanoo: Sinun lapsesi ovat hyljänneet minut ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät jumalia ole – – – Herra sanoo: Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista? – – – Repikää köynnökset irti, eivät ne kuulu Herralle, jota he eivät halua tuntea saati sitten kunnioittaa hänen nimeään, vaan he ovat olleet minulle uskottomia, sanoo Herra. He ovat torjuneet Herran ja sanoneet: ”Ei hänestä tarvitse välittää, ei meitä kohtaa mikään onnettomuus” Jer. 5:7, 9–12.Tässä kohdassa tulee käsitellä myös noituuden syntiä, joka on suurinta luopumista Jumalasta ja joka tulee tarkoin erottaa taikauskosta. Noituudella tarkoitamme tällöin eräänlaista kauhistuttavaa liittoa ihmisen ja itse pimeyden ruhtinaan, Saatanan, välillä. Siinä ihmisparka
hylkää tai rikkoo kaiken luottamuksen elävää Jumalaa kohtaan ja sitä vastoin uhraa itsensä paholaiselle voidakseen tämän avulla tehdä tai saada aikaan sellaista, joka näyttäisi ylittävän luonnonvoimien rajat. Näin tekivät Egyptin noidat, ja Herra kielsi sen ankarimmin: Keskuudessanne, israelilaiset, ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle 5. Moos. 18:10–12.
Edellinen jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 9
Seuraava jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 11
paikat: Egypti
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: