Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, § 5
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 7
§ 6
Mahdollisia tapoja maan happamuuden poistamiseen ei ole kolmea enempää; sen on nimittäin tapahduttava joko hajottamalla, haihduttamalla tai laimentamalla.
Hajottamiseen tarvitaan joko aitoja emäksisiä suolaliuoksia, siis sellaisia, jotka käymisen kautta voimakkaasti hajottavat happoja neutraaleiksi suoloiksi, tai niiden puuttuessa miedompia emäksisiä aineita, jotka kitkeryydellään muuttavat vähitellen hapon ominaisuuksia.
Keinotekoisesti valmistettujen ja kalliimpien emäksisten suolojen käyttö vaatii usein tuntuvia kustannuksia jo silloin, kun niillä hajotetaan ihmisruumiin happoja, ja niiden sijasta onkin ensimmäiseksi mainittava erityisesti kalkki ja tuhka, koska niitä on hyvin runsaasti saatavissa. Ne muistuttavat laadultaan maaperää ja sisältävät lisäksi paljon emäksistä suolaa eivätkä tämän takia koskaan tuota pettymystä, kun niitä käytetään sammalen tappamiseen ja ruohokasvien kasvun edistämiseen. Näitä aineita on kuitenkin käytettävä niin paljon kuin niittylaitumen happamuus vaatii ja siis levitettävä ¾–1 tuuman paksuiseksi kerrokseksi. Näin menettelemällä kumotaan toki sammalen kasvun lähin syy, siis happamuus, mutta jäljelle jää etäisempi syy eli seisova vesi, ks. § 3. Tästä syystä joskus käy niin, että tavoite saavutetaan, mutta ei saada vaadittavaa hyötyä. Sammal katoaa, ruohokasveja tulee tilalle, mutta ennen kuin ruohikko on ehtinyt kunnolla juurtua, uusi happamuus hyökkää sen juurten kimppuun ja karkottaa ruohokasvut sitä nopeammin, mitä enemmän maaperään kertyy seisovaa nestettä, joka edistää jälleen sammaloitumista. Mutta jos kokeilu osuu hieman kuivemmalle tasamaalle, ruoho voi menestyä siellä useita vuosia.
Jos emäksisiä suoloja käytetään toisessa järjestyksessä tuonnempana osoitettavalla tavalla, ne vaikuttavat vielä tehokkaammin, vaikka on myönnettävä, että menettely voi vaatia varsin suuria kustannuksia muilta kuin hyvien kalkkilouhosten tuntumassa asuvilta tai kaskenpolton kannalla olevilta henkilöiltä1.
Kaikkikin emäksiset aineet, mm. kaikenlaiset lehdet, havut, risut, lannoitusaineet ja lämpimät mullat2, tuottavat yhtä varmasti tuloksia. Niitä on kuitenkin käytettävä paljon runsaammin, jotta niistä olisi hyötyä. Vaikka näissä aineksissa on vähemmän emäksisyyttä kuin itse suolassa, niillä on kuitenkin puolellaan erityinen etu, sillä kitkeryytensä ohella niissä on myös rasva-aineita, jotka hapon ja emäksen yhteydessä muuttuvat saippuamaisiksi ja siten samalla lannoittavat maata. Ensi sijan näistä ansaitsevat etenkin kuusen neulaset ja havut, koska niissä näitä aineita on runsaimmin, niitä ei muuten käytetä juuri millään tavoin hyödyksi ja niissä on samalla runsaasti maaperää lannoittavia ja lämmittäviä aineita. Jos niitä siis paksuimpien oksien poistamisen jälkeen levitetään neljänneskyynärän paksuiseksi kerrokseksi, ne ovat erinomaista ainetta sammaloituneen niityn tilan parantamiseen oltuaan maassa 3–4 kesää. Heinänsiemenen kylväminen on kylläkin suotavaa, jotta hyödyn saamiseen ei kuluisi liian paljon aikaa, eikä maa saa olla liian hapanta, jotta se säilyttäisi hedelmällisen tuotantokykynsä jonkin aikaa. Mutta jos maa on hyvin hapanta ja kuusenhavuja on levitetty ohuelti, olen nähnyt sammalen viihtyvän hyvin havujen varjossa ja kasvavan 2 vuodessa havujen yli.
Tämä menettelytapa on siis yksin käytettynä vielä riittämätön happamuuden poistamiseen ja sammalen hävittämiseen kaikilta maapohjilta.
Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, § 5
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 7
paikat: Bergslagen
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: