Sammaloituneet niityt, § 5

§. 5.

Af §. 1. är klart, at det måste ske antingen genom förhindrande af all såning och plantering af dessa växter, eller genom jordens förvandling til tjenlig för andra nyttigare, men otjenlig för dessa: det är, genom orsakens häfvande, som gör jorden beqväm, at i så stor ymnoghet frambringa Mossa; eller ock bör hela Climatet förändras, så at, ehuru gynnande de båda föregående omständigheter äro, Mossan likväl, i brist på tjenlig väderlek, måste gå ut.

At nu på det första sättet hindra och utrota Mossan, vore väl det aldravissaste1allra säkraste, men tillika i utöfningen så svårt, at möjeligheten näppeligen i tankan kan begripas, än mindre på några ängar i verket ställas; ty då borde icke allenast en äng från dessa växter och deras frön, så rensas, at icke et af dem vore til finnandes, utan ock borde samma äng sedan stå omgifven med stängsel eller mur af den beskaffenhet, at icke en väderpust finge råka densamma; ty fröet af Mossan kan följa hopetals i luften, i anseende til dess lätt- och finhet, äfven af rägnet därifrån i ömnoghet nedsköljas.50 Ängen finge ej eller det ringaste af folk eller fä trampas; ty äfven därigenom kunde snart någon qvick stjelk af Mossan, eller en ömnoghet af dess frö följa in med fötterna. Och sist, om alt detta än vore möjeligt, och Mossan således blefve utrotad, blir ändå ovisst, om hufvud-ändamålet, som är ängens bördighet på gräs, därigenom kan vinnas, eller om icke jorden i den händelse skulle få häldre åskådas bar, än bära sådana växter, som äro dess då varande lynne emot. At därföre länge vara omtänkt på denna utväg, vore ej annat, än förlora både tid och möda.

Hvad åter det sista sättet angår, nämligen: at förandra Climatet; så bör väl icke nekas, at flit och människo-händer kunna göra därutinnan inom några Secler tämmeligen stora förändringar; men som Mossan åtnöjer sig med allahanda väderskiften, fast den trifves uti dem olika väl, lärer det ej eller löna mödan at gå något långt häruti, så länge en rådande Allmagts hand håller Sjelf i styret.

Upmärksamheten måste således stanna vid det medlersta. Och, såsom i föregående kårteligen är vist, Syran vara egenteligen den, som gör jorden beqväm til Mossas frambringande, åligger nu at undersöka, dels huruledes densamma kan häfvas, dels ock, hvilket sätt är af förfarenheten funnit vara det bästa och minst kostsama.

1. allra säkraste

§ 5

Ensimmäisen pykälän perusteella on selvää, että tämä on tehtävä joko estämällä näiden kasvien leviäminen siementen tai kasvin osien välityksellä tai sitten muuttamalla maaperä otolliseksi muille hyödyllisemmille kasveille ja epäedulliseksi niille, toisin sanottuna poistamalla ne syyt, joiden takia maaperä on soveliasta kasvattamaan sammalta runsain mitoin. Tai sitten on muutettava koko ilmasto, niin että sammal väistämättä suotuisan ilman­alan puuttuessa häviää, vaikka molemmat edellä mainitut seikat olisivatkin sille suotuisia.

Sammalen kasvun ehkäiseminen ja sen hävittäminen ensiksi mainitulla tavalla olisi toki varminta, mutta käytännössä niin vaikeaa, että mahdollisuutta tuskin voidaan ajatellakaan, saati toteuttaa sitä niityillä. Silloinhan ei riittäisi, että niitty puhdistetaan näistä kasveista ja niiden siemenistä niin perusteellisesti, ettei niitä sieltä lainkaan löytyisi, vaan samainen niitty olisi sitten ympäröitävä sellaisella aidalla tai muurilla, ettei tuulenhenkäyskään pääsisi sinne; ovathan sammalen siemenet niin keveitä ja pieniä, että niitä voi liikkua ilmassa suuria määriä, ja sadekin voi huuhtoa niitä runsaasti ilmasta maahan.50 Niityllä ei saisi myöskään kulkea lainkaan ihmisiä eikä karjaa, sillä voisivathan tallaajat piankin tuoda jaloissaan jonkin elinvoimaisen sammalen varren tai runsaasti sen siemeniä. Ja lopuksi, mikäli tämä kaikki olisi mahdollista ja sammal saataisiin näillä keinoilla hävitetyksi, jää vielä selvittämättä, miten tällä tavalla päästäisiin päätavoitteeseen eli niityn ruohokasvillisuuden runsastumiseen vai jäisikö maaperä siinä tapauksessa pikemminkin paljaaksi kuin kantaisi sellaisia kasveja, jotka eivät sovi sen vallitsevaan luonteeseen. Niinpä tämän ratkaisun pitempi pohtiminen olisi pelkästään ajan ja vaivan hukkaa.

Mitä taas tulee viimeiseksi mainittuun tapaan, siis ilmaston muuttamiseen, ei toki voida kiistää sitä, että uutteruus ja ihmiskätten työ voivat saada tässä aikaan varsin suuria muutoksia muutaman vuosisadan mittaan, mutta kun sammal sopeutuu kaikenlaisiin säiden muutoksiin, vaikkakin se viihtyy niissä eriasteisesti, ei tätäkään kannattane käsitellä pidemmälti, niin kauan kuin hallitsevan Kaikkivaltiaan oma käsi pitää peräsimestä.

Huomio on siis kohdistettava keskimmäiseen mahdollisuuteen. Ja kuten edellä on lyhyesti osoitettu, happamuus on varsinaisesti se tekijä, jonka ansiosta maaperä on suotuisa sammalen kasvulle, joten nyt tehtävänä on tutkia osaksi sitä, miten happamuus voidaan poistaa, ja osaksi sitä, millaisen menettelytavan kokemus on osoittanut parhaaksi ja huokeimmaksi.

Unfortunately this content isn't available in English