Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, § 3
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 5
§ 4
Toinen sammallaji on rahkasammal, Sphagnum ramis reflexis1.48 Se kasvaa runsaamman veden varassa kuin ensiksi mainittu laji eikä ole koskaan niin kuiva, etteivät jalat kastu sen päälle astuttaessa. Se täyttää suunnattoman suuria avosoita, estää ruohokasvien kasvun täydellisesti, ja sitä kasvaa monissa paikoissa kolmen korttelin tai koko kyynärän syvyydeltä. Se haluaa aina seistä juurineen runsaassa vedessä mutta pitää kuivia latvojaan vapaassa ilmassa ainakin jonkin osan kesästä. Tätä sammalta ei koskaan kasva mitenkään runsaasti vastikään maatuneissa merenlahdissa, mutta sitäkin suuremmalla voimalla se ujuttautuu lampiin ja järviin, joiden pintaa on laskettu. Siellä se tunkeutuu muutamassa vuodessa laajoille alueille, ja sen takia maamiesten työ niiden ottamiseksi viljelykseen on osoittanut varsin epätoivoiseksi puuhaksi, kun he eivät ole osanneet käsitellä ruohokasvien vihollista, joka tuntuu olevan itse vettäkin vaikeampi vastus. Rahkasammalta ei koskaan saada ojituksella niin kuivaksi, että se voitaisiin hävittää polttamalla paikoista, joissa sitä kasvaa edes runsaanlaisesti, vaan se säilyttää kosteutensa hyvin pitkään.
Jos tätä nestettä puristetaan kasvista, sen haju on hapan, se maistuu happamelta ja mustuu, jos siihen tipautetaan väriomenaa2. Tämä osoittaa, että siihen on sekoittunut myös kivennäisperäistä happoa. Tämä sammal kasvaa kaikenlaisella maaperällä, kunhan se on hyvin märkää ja sen päällä on vähänkin liejua, johon sammal voi juurtua.
Tästä havaitaan, miten samanlaisia tämän sekä ensiksi mainitun sammalen leviämisen syyt ovat ja että ainoastaan happamen veden runsaampi määrä määrittää ne rajat, joiden sisällä tämä sammal kasvaa luonnostaan, mutta ensiksi mainittu ei. Niinpä toinen seuraa toista aivan sen kannoilla, kuten nähdään tapahtuvan etenkin kuivatetuissa järvissä, myös mitä mehevimmällä liejupohjalla. Kaisla kasvaa syvemmässä vedessä, sen jälkeen sara ja korte matalammassa. Rahkasammal seuraa nopeasti perässä ja karkottaa edellä mainitut kilpakentältä. Karhunsammal49 kiiruhtaa puolestaan rahkasammalen jäljessä sitä mukaa kuin ranta kohoaa, ja nämä molemmat tunkeutuvat muutamassa vuodessa niin laajalle alueelle, että maastolla on silmänkantamattomiin karvas sävy, ja työntekijän silmissä väikkyvät kuin kiveen hakattuina sanat: turhaa vaivaa. Nopeasti nouseva metsä muuttaa kuitenkin vähitellen maiseman sävyn.
Äärimmäisen tärkeältä siis näyttää kysymys, miten voidaan parhaiten ja huokeimmalla tavalla estää näiden sammalten leviäminen ja hävittää ne.
§. 4.
Den andra är Hvit-mossan, Sphagnum ramis re48flexis3. Växer uti ömnogare vatten än den förra: är aldrig så torr, at man ju väter sig om föttren, när man stiger på hänne: upfyller ofanteliga stora och öppna Mossar: hindrar all gräsväxt och står til tre qvarters och alns djup på många ställen: vil altid stå med sina rötter i ömnig vätska; men dock hafva sina skatar4 i fria luften, hälst någon tid af Sommaren: växer aldrig til någon myckenhet uti några nyss uplandade5 saltsjö-vikar; men insmyger sig så mycket häldre uti aftappade träsk och insjöar, där hon inom få år gör stora inkräcktningar, och gjort landtmannens arbete vid deras upodling nog förtvifladt, då de ej förstått, at bemöta en fiende för gräsväxten, som tycks vara svårare, än sjelfva vattnet. Kan aldrig genom dikningar blifva så torr, at hon kunde afbrännas, där hon växer til någon ymnoghet, utan håller sin fuktighet i det längsta.
Denne fuktighet har en syrlig lukt, om den utprässas, smakar sur och svartnar med galläpple6; och i följe däraf, är äfven blandad med en mineralisk syra. Den växer på allahanda slags grund, allenast den är väl våt, och blifver öfvertäckt med den minsta gyttja, at hon kan fästa rötter.
Häraf ser man då, huru nära öfverens-stämmande denna Mossans orsaker äro med den förras, och at allenast en större ömnoghet af surt vatten utmärker gränsorne, hvarest denna Mossa och ej den förra vil omant växa: de följa därföre hvarandra i hamn och häl7 efter, som i synnerhet kan ses uti uttappade träsk, äfven af den fetaste gyttja. Säfven växer i djupare vattnet, därnäst står Starr och Fräken i grundare. Hvit-mossan följer straxt efter och jagar de förra utur fältet. Björn-mossan49 skyndar åter på den hvita, i den mon, som stranden höjer sig, och göra desse bägge på få år så stora inkräktningar, at hela ögnasigten ikläder sig et bistert lynne, och för arbetarens ögon sväfvar en inscription: Förlorad möda, hvilken likväl öfverskyles småningom af den efteråt hastande skogen.
Frågan tyckes således vara af yttersta vigt: hvilket sätt är det bästa och minst kostsama, at förekomma och utrota dessa Mossor?
§ 4
Toinen sammallaji on rahkasammal, Sphagnum ramis reflexis8.48 Se kasvaa runsaamman veden varassa kuin ensiksi mainittu laji eikä ole koskaan niin kuiva, etteivät jalat kastu sen päälle astuttaessa. Se täyttää suunnattoman suuria avosoita, estää ruohokasvien kasvun täydellisesti, ja sitä kasvaa monissa paikoissa kolmen korttelin tai koko kyynärän syvyydeltä. Se haluaa aina seistä juurineen runsaassa vedessä mutta pitää kuivia latvojaan vapaassa ilmassa ainakin jonkin osan kesästä. Tätä sammalta ei koskaan kasva mitenkään runsaasti vastikään maatuneissa merenlahdissa, mutta sitäkin suuremmalla voimalla se ujuttautuu lampiin ja järviin, joiden pintaa on laskettu. Siellä se tunkeutuu muutamassa vuodessa laajoille alueille, ja sen takia maamiesten työ niiden ottamiseksi viljelykseen on osoittanut varsin epätoivoiseksi puuhaksi, kun he eivät ole osanneet käsitellä ruohokasvien vihollista, joka tuntuu olevan itse vettäkin vaikeampi vastus. Rahkasammalta ei koskaan saada ojituksella niin kuivaksi, että se voitaisiin hävittää polttamalla paikoista, joissa sitä kasvaa edes runsaanlaisesti, vaan se säilyttää kosteutensa hyvin pitkään.
Jos tätä nestettä puristetaan kasvista, sen haju on hapan, se maistuu happamelta ja mustuu, jos siihen tipautetaan väriomenaa9. Tämä osoittaa, että siihen on sekoittunut myös kivennäisperäistä happoa. Tämä sammal kasvaa kaikenlaisella maaperällä, kunhan se on hyvin märkää ja sen päällä on vähänkin liejua, johon sammal voi juurtua.
Tästä havaitaan, miten samanlaisia tämän sekä ensiksi mainitun sammalen leviämisen syyt ovat ja että ainoastaan happamen veden runsaampi määrä määrittää ne rajat, joiden sisällä tämä sammal kasvaa luonnostaan, mutta ensiksi mainittu ei. Niinpä toinen seuraa toista aivan sen kannoilla, kuten nähdään tapahtuvan etenkin kuivatetuissa järvissä, myös mitä mehevimmällä liejupohjalla. Kaisla kasvaa syvemmässä vedessä, sen jälkeen sara ja korte matalammassa. Rahkasammal seuraa nopeasti perässä ja karkottaa edellä mainitut kilpakentältä. Karhunsammal49 kiiruhtaa puolestaan rahkasammalen jäljessä sitä mukaa kuin ranta kohoaa, ja nämä molemmat tunkeutuvat muutamassa vuodessa niin laajalle alueelle, että maastolla on silmänkantamattomiin karvas sävy, ja työntekijän silmissä väikkyvät kuin kiveen hakattuina sanat: turhaa vaivaa. Nopeasti nouseva metsä muuttaa kuitenkin vähitellen maiseman sävyn.
Äärimmäisen tärkeältä siis näyttää kysymys, miten voidaan parhaiten ja huokeimmalla tavalla estää näiden sammalten leviäminen ja hävittää ne.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, § 3
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 5
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: