Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, otsikkosivu
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 2
§ 1
Jokaisen yksittäisen kasvin ilmaantumiseen maapallollemme vaikuttaa vain kolme mahdollista perustekijää, ja jos niistä jokin puuttuu, mikään kasvi ei voi koskaan nousta esiin maan sylistä.
Ensimmäinen on itse kunkin kasvin siemen, jonka Kaikkivaltias on asettanut kaikkien kasvavien kasvien perusaineeksi. Ilman sitä olisi kasvin nousun näkeminen yhtä käsittämätöntä kuin sellainen kuvitelma, että maailmassa tapahtuisi jotakin ilman täyttä syytä. Eihän kasvien lisääminen kaivamalla maahan juuria, varsia, silmuja jne. ole muuta kuin koko kasvin tai jonkin vielä kasvavaa elämää sisältävän kasvinosan istuttamista uudelleen.
Toinen on kelvollinen maaperä. Maapallomme on luonteeltaan liiankin vaihtelevainen. Sen suurinta osaa peittää vesi, osaa peittävät hiekka ja multa ja suurta osaa kovat kalliot. Kaikkivaltiaan syvän viisauden vastaista oli jättää mitään näistä erilaisista osista
vaille hedelmällisyyttä, mutta ne ovat kuitenkin keskenään niin erilaisia, että jollakin pohjalla viihtyvä kasvi ei voi missään tapauksessa kasvaa toisella. Niinpä kivisammal ei voi kasvaa veden pinnassa, vesikasvi ei selviydy kuivalla maalla eivätkä kuivan maan kasvit voi elää vedessä.Asioita lähemmin tarkasteltaessa havaitaan myös, etteivät mitkään kuivalla maalla kasvavat kasvit voi kasvaa kaikenlaisella maaperällä, eivät ainakaan yhtä hyvin. Mänty kasvaa rehevästi kuivimmallakin hiekkanummella, kasvattaa kyynärän mittaisia vuosikasvaimia ja paksuuntuu vuosittain neljännestuuman joka suuntaan, mutta kuihtuu hengiltä viljavimmassakin liejussa. Sara kasvattaa reheviä lehtiä veden äärellä, mutta kuolee kuivalla hiekkaharjulla. Pellava kasvaa kuuden korttelin mittaiseksi mehevässä savessa ja liejussa, mutta tuskin korttelin pituiseksi hiekassa.
Kolmas on otollinen ilmasto, jossa kylmyys ja lämpö, sade ja päivänpaiste, tuuli ja tyyni sää ovat sopivassa suhteessa. Vielä ei ole varmaankaan lopullisesti selvitetty, kuinka kylmässä tietyt kasvit kykenevät kasvamaan, mutta varmaa sen sijaan on, että useimmat kasvavat vasta sitten, kun lämpömittari osoittaa lämpötilan olevan muutamia asteita jäätymispisteen yläpuolella. Eräät niistä vaativat kuitenkin enemmän lämpöä, mm. tupakka ja melonit, ja toiset viihtyvät varjossa, kuten ns. mesimarjat eli maamuuraimet. Eräät selviytyvät niukalla vedellä kuten turkinpavut1; toiset tuntuvat olevan alituisesti janoisia kuten punasipuli. Kaali ei viihdy rakennusten seinustalla, mutta pysyy toukattomana kasvupaikalla, jolla tuuli puhaltaa vapaasti. Tupakka sitä vastoin seisoo vakaana paikassa, jossa on tyyntä, mutta myrsky saattaa runnella sitä pahasti.
Jotta tiettyä kasvilajia voidaan kasvattaa, näiden perustekijöiden pitää yhdistyä sopusointuisesti. Jos ne ovat otolliset kasvin vaatimusten kannalta, se
kasvaa luonnolliseen korkeuteensa, muussa tapauksessa kasvu pysähtyy kesken tai kasvi jää kokonaan kitukasvuiseksi. Jos sen sijaan suunnitellaan jonkin kasvilajin hävittämistä, on poistettava kaikkien tai ainakin jonkin perustekijän suotuisuus, jolloin tavoitteeseen varmasti päästään.
Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, otsikkosivu
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 2
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: