Sammaloituneet niityt, § 8

§. 8.

Nu återstår det tredje sättet at häfva syran genom Utspädning. Syran innehålles ju uti Moss-roten, skal den altså utspädas, fordras därtil en ömnoghet af vatten, och det uti en tid, då vattnet kommer väl åt roten. Ty af förfarenheten är klart, at ju större vattu-massa omgifver en kropp, som innehåller et i vatten uplösligt salt, ju förr och nogare utdrages dess smak och sälta.

Syran, som i detta afseende ej annars kan anses, än som et salt, måste i följe häraf, i mon af et öfverstående vatten i Moss-vallen minskas och utspädas. Utspädningen sker ock kraftigare och nogare af et öfverrinnande, än stående vatten;55 hvarföre man ock får se de ängar, som en tid på Sommaren öfversköljas af någon bäck, aldrig kunna bära Mossa, utan en ömnig höväxt.

At altså i denna delen, i det närmaste härma Naturen, bör en Landtman noga bese belägenheterna där något vatten om Våren rinner fram til myckenhet, om han där ofvanföre icke äger några sidländta och Mosslupna ängar, afväga genom några handgrep deras högd, och vara omtänkt, at antingen genom dam-byggnad eller upkastade mull-vallar leda vattnet öfver dem. Ju längre man kan hålla up vattnet, ju nogare drages syran ut, och desto vissare måste Mossan dö, som ankommer på dammens täthet, fältets vidd som är öfvertäkt, hvarefter utdunstningen är proportionerad, och vattnets tillopp. Kunna Mosslupne ängar ställas under vatten til en hel Sommar, är all slags Mossa förvist därifrån, och jorden beqväm, at bära den ömnogaste hö-växt.

Är intet tillgången på vatten så tilräckelig, at ängen kan stå under vatten hela Sommaren, eller dess hö-växt ej får umbäras det året, måste väl vattnet aftappas, genom därtil gjorda dam-luckor, men ej förr, än i slutet af Maji, och början af Junii månad.

Det bör äfven tilses, i fall sådant vattu-drag ej stryker genom en äng, eller bredevid densamma, som kunde dämmas på ängen, om icke vatten någon annorstädes ifrån, antingen genom drägelig gräfnings kostnad eller liten dämning kan ledas dit, och där qvarhållas.

Et således updämdt Vår-vatten, gagnar ej allenast en Mosslupen äng, med syrans afskölgning,56 utan ock genom det förråd på feta och Alcaliska ämnen, som det fört med sig, hvilka i värman sätta sig til bottnen, och dymedelst göda och värma den, så at man efter aftappningen ser ängen med en fet gyttja öfverhölgd, tjockare eller tunnare, efter som vattnet varit rikare eller fattigare på samma ämnen, och stått längre eller kårtare tid öfver ängen.

Dämningen måste ock nödvändigt ske om Våren; ty utom det, at då kan den största myckenhet af vatten församlas, är Vår-vattnet altid rikare på Alcaliska ämnen, och Moss-vallen i käl-fallet1tjälfallet, när marken sjunkit ihop p.g.a. tjällossning, och straxt därefter, som aldralösast, och i följe däraf, dess syra lättare då, än någon annan tid på året, kan bårtsköljas.

1. tåtel, gräs tillhörande släktet Aira

§ 8

Jäljellä on nyt kolmas tapa happamuuden voittamiseen laimentamalla sitä. Happohan sijaitsee sammalen juuressa, ja jos sitä siis on laimennettava, tarvitaan runsaasti vettä nimenomaan sellaisena ajankohtana, jolloin vesi pääsee juuriin hyvin. Kokemuksen perusteella on toki selvää, että mitä suuremman vesimassan ympäröimä vesiliukoista suolaa sisältävää kohde on, sitä nopeammin ja tarkemmin sen maku häviää ja suolapitoisuus laskee.

Hapon, jota tässä mielessä on pidettävä suolana, on tämän takia pakostakin vähennyttävä ja laimennuttava sammalikossa sitä peittävän vesi­määrän mukaisesti. Laimentuminen tapahtuu myös voimakkaammin ja tarkemmin juoksevassa kuin seisovassa vedessä.55 Tästä syystä havaitaankin, että niityillä, joita jokin puro huuhtelee johonkin aikaan kesästä, ei koskaan voi kasvaa sammalta, mutta heinäkasvillisuus on siellä runsasta.

Tämän tekijän osalta maamiehen on, jäljitelläkseen luontoa hyvin tarkasti, tarkastettava huolellisesti paikat, joihin keväisin kertyy runsaasti vettä ja tutkittava, omistaako hän tällaisen kohdan yläpuolella vetisiä ja sammaloituneita niittyjä, mitattava muutaman työvaiheen avulla niiden korkeustaso ja harkittava veden johtamista niille rakentamalla pato tai kasaamalla maavalleja. Mitä pitempään vesi saadaan niityillä pysymään, sitä tarkemmin happamuus kulkeutuu pois ja sitä varmemmin sammal väistämättä kuolee. Tämä riippuu padon pitävyydestä, veden peittämän alueen laajuudesta, joka on suorassa suhteessa haihtumisen määrään, sekä sille virtaavan veden määrästä. Jos sammaloituneet niityt voidaan pitää veden alla koko kesän ajan, sieltä saadaan karkotetuksi kaikenlaiset sammalet ja maasta tulee sovelias tuottamaan mitä runsaimmat heinäsadot.

Ellei vesi riitä niityn peittämiseen koko kesän ajaksi tai ellei sen heinäntuottoa vaille voida ko. vuotena jäädä, on vettä valutettava tätä tarkoitusta varten tehtyjen patoaukkojen kautta, mutta ei ennen kuin toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa.

Jos niityn läpi tai sen vieritse ei kulje tuollaista vesiuomaa, jonka vesi voitaisiin padota niitylle, on myös selvitettävä, voitaisiinko sinne joko siedettävillä kaivukustannuksilla tai vähäisellä patoamisella johtaa vettä muual­ta ja saada se pysymään siellä.

Tällä tavalla padottu kevään sulamisvesi hyödyttää sammaloitunutta niittyä paitsi huuhtomalla happamuutta pois56 myös tuomalla mukanaan ravitsevia ja emäksisiä aineksia, jotka vajoavat lämpimässä vedessä pohjaan ja siten lannoittavat ja lämmittävät sitä, niin että veden poislaskemisen jälkeen niityn havaitaan olevan hedelmällisen liejun peitossa. Liejukerroksen paksuus vaihtelee sen mukaan, miten paljon vedessä on ollut noita aineksia ja miten kauan se on seisonut niityllä.

Patoaminen onkin välttämättä toteutettava keväällä, sillä silloin vettä on runsaimmin koottavissa ja lisäksi kevätvedessä on aina runsaammin emäksisiä aineksia. Roudan sulaessa ja heti sen jälkeen sammalikko on läpäisevimmillään, mistä syystä sen happamuus voidaan silloin huuhdella pois helpommin kuin minään muuna vuodenaikana.

Unfortunately this content isn't available in English