Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, § 6
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 8
§ 7
Meidän on myös kiinnitettävä huomiota toiseen happamuuden poistamisen keinoon, sen haihduttamiseen.
Tuskinpa kukaan väittänee sitä vastaan, että maaperän happo on haihtuvaa (volatiilia) ja voi näin ollen haihtua ilmaan kuten useimmat muutkin happomme, vaikkakin eräät niistä kestävät kuumuutta enemmän ja toiset vähemmän ennen kuin haihtuvat. Kiistatonta on, että tällaista happoa sisältävät aineet ovat itsekin haihtuvia, ja saman ominaisuuden sitä paitsi paljastaa hapon hapan haju.
Vaikka haihtumista kiistattomasti tapahtuu kylmässäkin, lämpö ja tuuli ovat kuitenkin kiistatta sen tehokkaimpia aiheuttajia. Tästä syystä maamies pitää huolen mitä voimakkaimpien keinojen käyttämisestä raivatakseen näille vaikuttaville voimille tien sammaloituneelle maalle. Tässä tarkoituksessa hän hakkaa metsän tuolta alueelta ja sen koko ympäristöstäkin, ellei se jo ennestään ole avomaastoa, jotta tuuli voisi pyyhkiä pois hänen niittyään ympäröivän kylmän ilmanalan ja auringon säteet pääsisivät samalla ulottamaan lämpönsä sammalen juuriin saakka. Ellei sammalikko ole vahvaa, se nujertuu osaksi pelkästään tästä, vaikka ruohokasvien juurtuminen tällaiselle alueelle on tuulen ja kuuman auringonpaisteen takia sitä vaikeampaa, mitä vähemmän ravitsevaa maaperä on. Useimmissa paikoissa tällä tavalla ei vielä kuitenkaan saada aikaan paljonkaan. Maaperähän on hapanta, ja sammal ja turve estävät happoa haihtumasta ilmaan, ja ympäröivistä korkeammista maastoista siihen kulkeutuu happamuutta lisääviä aineita.
Jos asia halutaan saada loppuun asti hoidetuksi, on näin ollen väistämätöntä, että ojituksella katkaistaan paikkaan vettä johtavat suonet, kynnetään kumoon itse sammaloitunut niitty (jos maaperä on kiinteää ja kuivaa; muussa tapauksessa on ensin tehtävä huolellisempi ojitus) ja annetaan auringon ja tuulen sitten vaikuttaa. Tässä tarkoituksessa on kaivettava vettä pois johtava valtaoja ja niitty jaettava mahdollisimman pitkiin sarkoihin, joista ei kuitenkaan pidä tehdä vain 4 tai 5 sylen levyisiä, kuten väittävät ne, jotka haluavat uuvuttaa väen loppuun tuottamattomalla työllä. Nämä henkilöt eivät ole myöskään koskaan itse vaivautuneet selvittämään, mikä saran leveyden on oltava, jotta se saadaan täysin kuivaksi. Sarkojen on oltava 10–12 sylen levyisiä, ja oikea leveys riippuu maan happamuuden asteesta. Vakuutan oman kokemukseni perusteella, että se riittää.
Maan kääntäminen kerran tai kahdesti ei myöskään riitä, sillä se tarvitsee paljon apua, jotta se pystyy kauttaaltaan vapautumaan happamuudesta ja muuttuu lämpimäksi mullaksi.
Ja näin on selkeästi osoitettu, että mitä useammin maa käännetään ja mitä hienommaksi se muokataan, sitä varmemmin päästään tavoitteeseen. Varsin hyvin ymmärrettävissä on myös se, että maahan aikaisemmin sekoitetut emäksiset suolat ja aineet tuottavat nyt kaksin verroin hyötyä, sillä kyntämisen ja karhitsemisen yhteydessä ne sekoittuvat itse mullan sekaan ja siten lämmittävät sen kauttaaltaan. Ja silloin, mutta ei aikaisemmin, nähdään, että sammal on Korkeimman siunauksella karkotettu tältä alueelta ja vilja, nurmilauha, apila ja muut heinäksi sopivat kasvilajit ottavat tilan haltuunsa ja kasvavat rehevästi.
Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, § 6
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 8
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: