Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kärryjen parantaminen

Kärryjen parantaminen, § 19

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 19

Tiedän, että useampiakin vastaväitteitä varmaan esitetään, mutta en suurestikaan piittaa niistä.

Ennen kuin jätän lukijani seuran, haluan hyvää tarkoittaen esittää ehdottomasti parhaana pitämäni pyörien raudoitustavan, jota muutkin kuin minä ovat ryhtyneet käyttämään.

Tunnetusti pyörät yleensä raudoitetaan kuudella rautaliuskalla, joista jokainen on pituudeltaan 1/6 pyörän ympärysmitasta, siten että kiinni naulattuna liuska aina sitoo yhteen pyörän kaaret. Kaikki sekä kaarien että pitkittäisliuskojen saumakohdat peitetään sitten poikittaisilla liuskoilla. Eräät jättävät nämä viimeksi mainitut kuitenkin pois, koska ne edistävät itse pyörän lahoamista.

Kun muistamme, etteivät pyörät ole muuta kuin holveja, joiden on joka puolelta kannateltava koko niiden varaan laskettua kuormitusta, joka usein kasvaa uskomattoman suureksi pyörän pudotessa pieniltä kohoumilta tai jonkin kovan esteen pysäyttäessä sen liikkeen, havaitsemme, että tarvitaan ehdottomasti epätavallista lujuutta, jotta pyörä kestäisi käytössä pitkään. Mikäli kaarien päät ovat hiukankin erillään toisistaan, tästä aiheutuu ajon aikana heiluntaa ja hankausta,29 joka väistämättä laajentaa kaarien välisiä aukkoja. Tällaista raudoitustapaa käytettäessä ei pian ole jäljellä lainkaan voimaa painamassa kaarien päitä yhteen, ja pienimmänkin raon avauduttua niiden väliin holvin koko kantovoima nojautuu pelkästään nauloihin, joilla pitkittäiset liuskat on kaariin kiinnitetty. Jos naulat vähänkin löystyvät tai niiden reiät liuskoissa ovat väljät, alkaa lähin kaarien välinen sauma aueta, ja kun yksi kohta antaa myöten, on koko holvin kantovoima kadonnut.

Tämä heikkous voidaan parhaiten torjua raudoittamalla koko pyörän kehä yhdellä liuskalla: se taotaan puisen kehän levyiseksi, mitataan pyörän kehän mittaiseksi, siihen isketään 12 naulanreikää ja päät hitsataan sitten yhteen siten, että vanteesta tulee pikemminkin liian pieni kuin liian suuri. Tämän jälkeen vanne muotoillaan ympyräksi ja kokeillaan, saadaanko se useiden vannehakojen1 avulla painetuksi pyörän päälle. Ellei tämä onnistu, sitä avarretaan takomalla vielä hieman laajemmaksi ja se painetaan pyörän päälle mahdollisimman kuumana monen miehen voimin aivan samoin kuin iso tynnyri vannehditaan. Jäähtyessään rauta luonnollisesti kutistuu ja sitoo samassa määrin tiukemmin holvin yhteen. Rautavanne kiinnitetään sitten lyömällä kaikkiin reikiin keskimittainen naula. Niiden tehtävänä on vain pitää vannetta paikallaan, niin ettei se minkäänlaisten sattumusten takia pääse putoamaan pyörän päältä. Näin kaikki pyörän kaaret on sidottu mitä tiukimmin toisiinsa, ja niistä muodostuu vuorenluja holvi; silloin holvia eivät pidä koossa naulat, vaan rautavanteen koko voima; silloin pyörä ei lahoa poikittaisten liuskojen alta; silloin näihin ei tuhlata rautaa; silloin ei niiden takomisessa ja kiinnittämisessä tehdä turhaa työtä eivätkä myöskään pyörän puolat pääse mitenkään irtoamaan sen navasta.30

Tällaisen raudoituksen hankaluutena tuntuu olevan se, ettei uutta puolaa voida panna paikalleen ilman koko rautavanteen irrottamista, jos jokin puola jonkin ankaran kolhun takia katkeaa. Ylivoimaisen vaikeaa ei kuitenkaan liene panna pyörää naulojen poistamisen jälkeen makaamaan alasimelle ja pakottaa 15 tai 18 markan painoisella moukarilla rautavanne irtoamaan pyörästä ja korjata vaurio.

Olen onnellinen, jos voin tällä kärryjen parannuksella palvella maanmiehiäni, mutta pidän heitä vielä onnekkaampina, jos he saavat käyttöönsä jonkin tätä edullisemman parannuksen.

Ingenio, impensis atque industria.2

Suom. Heikki Eskelinen


  1. tynnyrintekijän työkalu, jonka avulla vanne asetettiin paikalleen
  2. lat. ”Järjen, omien varojen ja ahkeruuden avulla.”
Alkukieli

§. 19.

Flera inkast, än dessa, vet jag väl göras; men de bry mig intet stort.

Innan jag lemnar min Läsare, vil jag välment gifva vid handen et sätt, at beslå hjul, det jag oförgripeligen håller för det bästa, och andra jämte mig begynt at bruka.

Det är bekant, at hjul gemenligen beslås med 6 järnskållar, hvardera långa 1/6 af hjulets omkrets, så at skållan altid binder tilsamman hjul-lötarne3, sedan den är fastspikad; alla skarf så väl af lötar, som långskållar, beläggas sedan med tvärskållar; en del lemna dessa senare aldeles bårt, emedan de befordra röta uti sjelfva hjulet.

När vi besinne, at hjulen icke annat äro, än hvalf, som ömsom på alla sidor måste upbära hela den ålagda tyngden, hvilken ofta otroligen ökes, af hjulets fall ifrån några små högder, eller ock då dess fart af hårda motstånd hindras, så finne vi, at det fordras ofelbart en ogemen stadga, om hjulet skal kunna hafva bestånd. Äro löt-ändarna skilda aldrig så litet ifrån hvarandra, begynnes däraf en runkning4 och gnidning, un29der åkandet, som nödvändigt måste göra öpningen imellan lötarna större. Vid detta sättet, at beslå, är snart ingen styrka, som trycker löt-ändarna tilsamman; så snart den minsta springa blifver dem imellan, ligger hela hvalfvets styrka endast på spikarna, hvarmed långskållarne äro i löterna fästade. Låssna de aldrig så litet, eller stå uti skållarne i vida hål, börjar det närmaste lötskarfvet at gifva efter, och när et ställe gifver efter, är hela hvalfvets styrka förlorad.

Denna svaghet kan bäst förekommas, då man gör beslaget omkring hela hjulet utaf et stycke: smider det så bredt, som trädet är, märker det lika långt med hela hjulets peripherie5, slår 12 spikhål däruti och väller6 sedan båda ändarna af hjulet tilsamman, at ringen blifver snarare för liten, än stor, därpå rundas han och försökes, om den ej med flera bandhakar7 kan tvingas uppå hjulet: går det icke an, smides den ännu ut litet, och lägges, så het den kan fås, med flera mans hjelp på hjulet, icke annorlunda, än et järnband lägges på et stort kar: när järnet svalnar, drager det sig naturligen til mindre, och i samma mon, än mera binder hvalfvet. Järnbandet fästes sedan med en medelmåttig spik, uti hvardera hålet, hvilka allenast hålla bandet, at det icke, af allehanda tilfällen, kan falla af hjulet. Då äro alla löter dragna på det hårdaste til hvarandra, och göra et bärgfast hvalf: då bindes hvalfvet tilsammans, icke af spikar, utan af hela järnets styrka: då rötes icke hjulet under tvärskållar: då spilles icke järn til dem, då arbetas icke förgäfves på deras utsmidande och fästande, ej eller kunna spolarna utur trumstocken på något sätt låssna.30

Svårighet vid detta slags beslag, tyckes vara, at i fall någon spola, på något våldsamt sätt, blefve afbruten, den då ej, utan hela järnbandets af­tagande, kunde å nyo insättas; dock torde det ej blifva alt för svårt, at, sedan spikarna voro uttagna, lägga en sida af hjulet på et smidjestäd, och med en 15 eller 18 markers slägga tvinga järnskållan af hjulet och bota skadan.

Jag skattar mig lyckelig, om jag med denna förbättring på kärror, kan tjena mina landsmän; men dem än mera, om de få någon fördelaktigare.

Ingenio, impensis atqve industria.8


  1. de böjda trädelar av vilka vagnshjulets krans är sammansatt
  2. vickande eller skakande
  3. omkrets
  4. sammanfogar, smider
  5. tunnbindarverktyg bestående bl.a. av ett hakformigt järn
  6. Ingenio, impensis atqve industria.: lat. ”Med snille, egen kostnad och flit.”

Suomi

§ 19

Tiedän, että useampiakin vastaväitteitä varmaan esitetään, mutta en suurestikaan piittaa niistä.

Ennen kuin jätän lukijani seuran, haluan hyvää tarkoittaen esittää ehdottomasti parhaana pitämäni pyörien raudoitustavan, jota muutkin kuin minä ovat ryhtyneet käyttämään.

Tunnetusti pyörät yleensä raudoitetaan kuudella rautaliuskalla, joista jokainen on pituudeltaan 1/6 pyörän ympärysmitasta, siten että kiinni naulattuna liuska aina sitoo yhteen pyörän kaaret. Kaikki sekä kaarien että pitkittäisliuskojen saumakohdat peitetään sitten poikittaisilla liuskoilla. Eräät jättävät nämä viimeksi mainitut kuitenkin pois, koska ne edistävät itse pyörän lahoamista.

Kun muistamme, etteivät pyörät ole muuta kuin holveja, joiden on joka puolelta kannateltava koko niiden varaan laskettua kuormitusta, joka usein kasvaa uskomattoman suureksi pyörän pudotessa pieniltä kohoumilta tai jonkin kovan esteen pysäyttäessä sen liikkeen, havaitsemme, että tarvitaan ehdottomasti epätavallista lujuutta, jotta pyörä kestäisi käytössä pitkään. Mikäli kaarien päät ovat hiukankin erillään toisistaan, tästä aiheutuu ajon aikana heiluntaa ja hankausta,29 joka väistämättä laajentaa kaarien välisiä aukkoja. Tällaista raudoitustapaa käytettäessä ei pian ole jäljellä lainkaan voimaa painamassa kaarien päitä yhteen, ja pienimmänkin raon avauduttua niiden väliin holvin koko kantovoima nojautuu pelkästään nauloihin, joilla pitkittäiset liuskat on kaariin kiinnitetty. Jos naulat vähänkin löystyvät tai niiden reiät liuskoissa ovat väljät, alkaa lähin kaarien välinen sauma aueta, ja kun yksi kohta antaa myöten, on koko holvin kantovoima kadonnut.

Tämä heikkous voidaan parhaiten torjua raudoittamalla koko pyörän kehä yhdellä liuskalla: se taotaan puisen kehän levyiseksi, mitataan pyörän kehän mittaiseksi, siihen isketään 12 naulanreikää ja päät hitsataan sitten yhteen siten, että vanteesta tulee pikemminkin liian pieni kuin liian suuri. Tämän jälkeen vanne muotoillaan ympyräksi ja kokeillaan, saadaanko se useiden vannehakojen9 avulla painetuksi pyörän päälle. Ellei tämä onnistu, sitä avarretaan takomalla vielä hieman laajemmaksi ja se painetaan pyörän päälle mahdollisimman kuumana monen miehen voimin aivan samoin kuin iso tynnyri vannehditaan. Jäähtyessään rauta luonnollisesti kutistuu ja sitoo samassa määrin tiukemmin holvin yhteen. Rautavanne kiinnitetään sitten lyömällä kaikkiin reikiin keskimittainen naula. Niiden tehtävänä on vain pitää vannetta paikallaan, niin ettei se minkäänlaisten sattumusten takia pääse putoamaan pyörän päältä. Näin kaikki pyörän kaaret on sidottu mitä tiukimmin toisiinsa, ja niistä muodostuu vuorenluja holvi; silloin holvia eivät pidä koossa naulat, vaan rautavanteen koko voima; silloin pyörä ei lahoa poikittaisten liuskojen alta; silloin näihin ei tuhlata rautaa; silloin ei niiden takomisessa ja kiinnittämisessä tehdä turhaa työtä eivätkä myöskään pyörän puolat pääse mitenkään irtoamaan sen navasta.30

Tällaisen raudoituksen hankaluutena tuntuu olevan se, ettei uutta puolaa voida panna paikalleen ilman koko rautavanteen irrottamista, jos jokin puola jonkin ankaran kolhun takia katkeaa. Ylivoimaisen vaikeaa ei kuitenkaan liene panna pyörää naulojen poistamisen jälkeen makaamaan alasimelle ja pakottaa 15 tai 18 markan painoisella moukarilla rautavanne irtoamaan pyörästä ja korjata vaurio.

Olen onnellinen, jos voin tällä kärryjen parannuksella palvella maanmiehiäni, mutta pidän heitä vielä onnekkaampina, jos he saavat käyttöönsä jonkin tätä edullisemman parannuksen.

Ingenio, impensis atque industria.10

Suom. Heikki Eskelinen


  1. tynnyrintekijän työkalu, jonka avulla vanne asetettiin paikalleen
  2. lat. ”Järjen, omien varojen ja ahkeruuden avulla.”

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: