Seikkaperäinen vastaus, § 93

§. 93.

1:mo. Ingen öfwerlägsen naturlig styrka kan, emot den Stat man handlar med, åstadbringas, om ej den andra Staten genom egna författningar inbördes förstör sig sjelf; då ock skulden ej bör tilskrifwas utlänningen, utan Staten, och så snart sådane författningar uphöra, jämkar Handelens egen Natur båda Staternas naturliga styrka, at wara quam proxime lika, och det utan afseende därpå om Folk-mängden uti dem wore aldrig så olika, allenast hwarderas Arbetare njuta enahanda frihet, at på en lika stor Folk-nummer tilwerka Waror til lika wärde, hwarunder likwäl Statens wåldsama förswar af sina rättigheter ej bör begripas, såsom naturligt wis starkare hos den talrika, än lilla Staten.

2:do. Men om en sådan styrka wore likwäl möjelig, så måste den starkare hafwa mindre Penningar emot sin Waru-mängd, än den andra hafwer emot sin, och kan den swagare på intet annat sätt hjelpas än genom minskning af Penningar och ökning af Waror.

3:tio. At förhindra den utländska Handelen, är altså det samma, som hindra Nation at jämka sin naturliga styrka med sina Medhandlares: det är, at få blifwa dem wuxen.2at få blifwa dem wuxen: att få bli jämbördig med dem151

4:to. At Ängelsmännernes Navigations-act, och dryga Exportations-præmier, med flere Nationen sjelf graverande Författningar hafwa aldeles ingen grund i Statens rörelse, emedan den är allmänt i hela Europa ärkänd för öfwerlägsen, emot andra Nationers, och således aldeles icke behöfde frukta för deras öfwermagt, utan äro blott en chimere,3falsk föreställning, inbillning under hwilken Wäxel-partiet4se ovan § 26–27 förwärfwat sig rättighet, til dryga räntor, af de öfriga Närings-idkare i Staten.

5:to. At Penninge-rika Stater, hwars Köpmän röra sig med flere millioners Capitaler, äro efter den, af Herr Secreteraren Runneberg i Wetenskaps Academiens, Handlingar för år 1764, 2:a Quartalet, utstakade naturliga styrka, de aldraswagaste, at hindra fattiga Staters handel och rörelse.

Genom denna 5:te punct, understödd af de föregående, går hela det 23 och 25 Critici moment aldeles öfwerända; hwarest han blandar tilsammans, de snör-rätt emot hwarannan stridande Ideér, om en naturlig Handels-styrka, och Penning-rika Nationers rörelse, sådane som de äro, med hwilka Swerige mäst hafwer at handla.

24:de Momentet kan någorlunda gillas, allenast de där omnämde kostnaderna ej stanna på Staten, utan de personer, som genom sådane omkostningar tänka winna med tiden.

1. at få blifwa dem wuxen: att få bli jämbördig med dem
2. falsk föreställning, inbillning
3. se ovan § 26–27

§ 93

Ensimmäiseksi: Mitään ylivoimaista luonnollista voimaa ei voida aikaansaada sitä valtiota vastaan, jonka kanssa käydään kauppaa, jos toinen valtio ei omien säädöksiensä kautta tuhoa itseään sisäisesti, jolloin syytäkään ei pidä langettaa ulkomaalaiselle, vaan valtiolle. Niin pian kuin tällaiset säädökset raukeavat, kaupan oma luonto tasoittaa molempien valtioiden luonnollisen voiman lähestulkoon samaksi, ja tämä huolimatta siitä, ovatko niiden väkimäärät miten erilaisia tahansa, kunhan molempien työläiset nauttivat samanlaista vapautta valmistaa yhtä suurella väkimäärällä tavaroita saman arvon edestä. Edellä mainittuun ei kuitenkaan pidä lukea kuuluvaksi valtion väkivaltaista oikeuksiensa puolustamista, joka on väkirikkaissa valtioissa luonnollisesti voimakkaampaa kuin pienissä.

Toiseksi: Mutta jos sellainen voima olisi silti mahdollinen, niin vahvemmalla täytyisi olla vähemmän rahaa suhteessa tavaramääräänsä kuin toisilla on suhteessa omaansa, ja heikompaa ei voitaisi auttaa millään muulla tavalla kuin vähentämällä rahan ja lisäämällä tavaran määrää.

Kolmanneksi: Ulkomaankaupan estäminen on siis sama asia kuin estää kansakuntaa tasaamasta luonnollista voimaansa kauppakumppaneittensa kanssa eli kasvamasta niiden mittaiseksi.151

Neljänneksi: Valtiontaloudella ei ole mitään osaa englantilaisten purjehdussääntöön, reiluihin vientitukiaisiin ja useisiin säädöksiin, joilla kansakunta rasittaa itseään, sillä Englanti on yleisesti koko Euroopassa tunnustettu ylivoimaiseksi suhteessa muihin kansakuntiin, eikä sen tarvitse lainkaan pelätä toisten ylivaltaa, vaan tämä on pelkkää harhautusta, jonka avulla vekselipuolue5ks. edellä § 26–27 on hankkinut oikeutuksensa reiluihin korkoihin valtion muilta elinkeinonharjoittajilta.

Viidenneksi: Raharikkaat valtiot, joiden kauppiaat liikuttavat useiden miljoonien pääomia, ovat herra sihteeri Runebergin Kungl. vetenskapsakademiens handlingarin vuoden 1764 toisessa numerossa viitoittaman luonnollisen voiman mukaan kaikkein heikoimpia estämään köyhien valtioiden kauppaa ja liiketoimia.

Tämän viidennen kohdan kautta, edeltävien tukemina, kriitikon koko momentit 23 ja 25 kääntyvät täysin nurinpäin, kun hän sekoittaa toisiinsa nähden täysin ristiriitaiset ideat luonnollisesta kauppavoimasta ja raharikkaiden kansakuntien liiketoimista, siis sellaisten, joiden kanssa Ruotsi enimmäkseen käy kauppaa.

Kohta 24 voidaan jotenkuten hyväksyä, kunhan siinä mainitut kustannukset eivät kohdistu valtioon vaan niihin henkilöihin, jotka ajattelevat tällaisten kulujen kautta voittavansa ajan mittaan.

1. ks. edellä § 26–27

Unfortunately this content isn't available in English