Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 89
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 91
§ 90
Kohdasta 19 pitää huomauttaa, ettei kyse ole niinkään siitä, että kolikoiden painon ja pitoisuuden pitäisi olla samoja kuin niissä valtioissa, joiden kanssa me käymme eniten kauppaa, sillä niiden rahalajit ovat usein aivan liian erilaisia keskenään, vaan ennen kaikkea siitä, että omat rahalajimme on asetettu järjestykseen, jossa niiden suhteet toisiinsa määräytyvät niiden painon ja pitoisuuden mukaisesti. Sillä ensinnäkin rahamme eivät koskaan kelpaa ulkomailla muuten kuin kauppatavaroina. Toiseksi, kauppiaan ei ole vaikea laskea, kuinka monta luotia 12- tai 13-luotista hopeaa1 vastaa yhtä markkaa 15- tai 16-luotista.
Ennen kuin toinen keino talouden koneiston oikeaan ohjaamiseen voidaan hyväksyä, täytyy ensinnäkin todistaa, että valtio itse voi ilman välikäsiä järjestää tavaroiden viennin ja tuonnin jättämättä asiaa muutamille kansalaisille, joiden edut voivat olla valtion kanssa sillä tavalla ristiriidassa kuin tässä on edellä sivulla 45 pykälän 26 lopussa kuvattu. Tai jos tämä on mahdotonta, täytyy seuraavaksi todistaa, että omat kauppiaamme, jotka nyt huolehtivat tästä, eivät kykene järjestämään tätä ulos- ja sisäänlaivausta niin, että he kansakunnan köyhdyttämisen kautta rikastuttavat itseään ilman, että he ovat erityisesti tehneet voittoa ulkomaalaisten kustannuksella, mistä meidän aikanamme on kertynyt raskauttavat todisteet. Ja kolmanneksi: siinä tapauksessa että he kykenisivät siihen, täytyy vielä todistaa, että heillä kuitenkin olisi niin vilpitön halu, että he mieluummin luopuvat omasta voitostaan kuin vähimmässäkään määrin vahingoittavat yleisöä.
Jos tämä siunattu ominaisuus on tapulikauppiaissamme yleinen, niin kriitikon väite on oikea. Silloin ei tarvitse pelätä mitään salakuljetustavaroiden maahantuontia tai maastavientiä heidän laivoillaan, ja tämän seurauksena ei myöskään ole syytä siinä tarkoituksessa suorittaa tarkastuksia muihin kuin ulkomaalaisten aluksiin.
Kahdeskymmenes momentti voi myös jäädä rauhaan, jos kaikki tähän asti esitetty pitää paikkansa, mutta muussa tapauksessa lienee tarpeen muistuttaa, että valtion kannalta on parempi, että omien kauppiaittemme itsekkyyttä vastustamassa on ulkomaalaisia kilpailijoita, kuin ettei olisi ketään.
Jos vain yksi tai muutama valtio toimittaa muille valtioille niiden tarvitsemat tuotteet, kuten kuningas Kustaan hallituskauden alussa Lyypekki teki, monopolit ovat väistämättömiä ja valtio on vaarassa joutua riistetyksi samalla tavalla kuin sille täytyy tapahtua muutaman yhteenliittyneen oman kauppiaan takia, jos ulkomaalaiset suljetaan ulos. Edellisessä tapauksessa liiketoimien ja myynnin varmuutta on tuettava omalla ja jälkimmäisessä ulkomaisella merenkululla, muuten valtio on molemmissa tapauksissa yhtä onnettomassa tilanteessa. Ja yhtä vähän kuin kauppiaamme huolehtivat valtion tarpeista elleivät saa siitä itselleen voittoa, yhtä vähän välittävät myös yksittäiset ulkomaalaiset siitä, mikä hyödyttää heidän kansakuntaansa enemmän tai vähemmän, kunhan he itse saavat siitä jotain voittoa.
Jopa itse englantilaiset kauppiaat ostavat tavaroita Ruotsista ja nylkevät omalta kansakunnaltaan vientitukia, kun he jälleenmyyvät niitä omana tuotantonaan Länsi-Intiassa.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 89
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 91
paikat: Englanti Lyypekki Länsi-Intia Ruotsi
Henkilöt: Kustaa I (Vaasa)
Raamatunkohdat:
Aiheet: