Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 88
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 90
§ 89
Kolmannessatoista momentissa ei sanota muuta, kuin että voitonhimo on luonnollista kaikille elinkeinonharjoittajille.
Neljännessätoista on myös totuutensa, vaikka se on varsin epäselvä tässä perin olennaisessa seikassa, jolle kansakunnan ahkeruus ja työteliäisyys perustuu ja joka on Kansallisen voiton 19. ja sitä seuraavissa pykälissä1 selvitetty selkeämmin.
Viidennestätoista kohdasta minulla ei ole mitään muuta muistutettavaa kuin että se sotii kahdennentoista kohdan loppupäätelmää vastaan.
Kuudennessatoista ja seitsemännessätoista olen täysin kriitikon linjoilla. Mutta 18. on väkisinkin epäluotettava, koska 12. momentista peräisin oleva olettamus elinkeinojen luonnollisesta arvosta on väärä ja on juuri edellä kumottu. Tämän huomioon ottaen lienee varminta alamaisia kohtaan, että esivalta säätää ainoastaan joitakin yleisiä elinkeinosäädöksiä ja sallii elinkeinonharjoittajien muuten säädellä itse parhaan ymmärryksensä mukaan elinkeinoaan, asianomaisten tuomioistuinten valvoessa mitä ankarimman heidän moraaliaan.
Luonto seuloo aina esiin lahjakkuudet kaikkiin valtiolle tarpeellisiin toimiin. Yleisesti kiitetty ja isänmaata paljossa palvellut herra rovasti Högström sanoi tästä hyvin kauniisti viime vuonna puheenjohtajuutensa päättymisen johdosta kuninkaallisessa tiedeakatemiassa pitämässään puheessa. Hän sanoi: ”On syytä katsoa korkeimman Kaitselmuksen ansioksi, että jokaisesta eri yhteiskunnasta löytyy tavallisesti niin paljon väestön toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvittavia aivoja ja käsiä, jotka ovat taipuvaisia kaikkiin tieteisiin, ammatteihin ja elinkeinoihin. Kokemus todistaa, että nämä puolestaan voivat kuihtua tai ainakin estyä kypsymästä kunnolla suurten etäisyyksien, riittämättömän yritteliäisyyden, köyhyyden, hutiloitujen lakien, ammattitaidolla ja elinkeinoilla temppuilun sekä ankaran ylivallan painostuksen ja muiden esteiden takia. Silti sama kokemus todistaa myös, että siellä, missä nämä esteet on raivattu ja missä ihmiset joko tiettyjen lakien tai muiden suosiollisten olosuhteiden ansiosta ovat alkaneet seurata taipumuksiaan, ei ole koskaan ollut mitään puutetta taitavista aivoista ja käsistä palvelemaan itseään ja toisia kaikkien hyödyllisten tieteiden sekä elämän välttämättömien tarpeiden tyydyttämisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi.”2
Kriitikko myöntää itse sivulla 48 olevan parempi, että kaupassa ja taloudenpidossa ei ole säädöksiä lainkaan, kuin että säädökset ovat haitallisia ja turmiollisia. Ajatellaanpa,että hyväksyisin hänen arvojärjestyksensä, jonka mukaan elinkeinoja pitäisi edistää siinä mitassa, kuinka paljon työläisiä ne pystyvät ruokkimaan. Edellä on kuitenkin todistettu, ettei sellaista voida koskaan todeta muuten kuin jälkikäteen, eikä tulevaisuutta voi siten mitenkään päätellä. Muutamilla varakkailla ja hyvinvoivilla elinkeinonharjoittajilla on myös epäilemättä enemmän vaikutusta esivaltaan kuin köyhemmillä elinkeinonharjoittajilla, mistä kokemus on kaikkina aikoina antanut mitä täydellisimmät todisteet. Toistuvat ja monesti arvaamattomat tapahtumat tekevät sen elinkeinon, joka on kyennyt ruokkimaan suuren määrän ihmisiä, täysin hyödyttömäksi, ja avaavat tien uusille. Toimeliaimmat valtiot ovat kasvattaneet elinkeinonsa korkeuksiin ilman tällaista arvojärjestystä, ja me sitä vastoin olemme yrittäneet saada aikaan tämän järjestyksen nyt yli 200 vuotta, mutta etenkin viimeisten 40 vuoden ajan, minkä onneton seuraus on ollut, että valtakunta on tullut ajan mittaan yhä köyhemmäksi sekä rahassa, tavarassa että väestön määrässä mitattuna. Niinpä edellä esitetyn perusteella esivalta on aina silloin varmemmalla pohjalla, kun se antaa elinkeinojen itse hakea järjestyksensä sellaisten yleisten säädösten puitteissa, kuin tässä edellä on pykälässä 82 esitetty.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 88
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 90
paikat:
Henkilöt: Högström, Pehr
Raamatunkohdat:
Aiheet: