Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 81
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 83
§ 82
Pykälässä 43 kriitikko tulee kosketelleeksi kirjoittajan ajatuksia taloutta koskevien säädöksiemme suuresta määrästä, ja hän pitää niitä tarpeellisina. Jos sivuutan tässä, mitä kriitikko esittää kirjoittajan henkilöä vastaan, hän puhuu kohtuullisen kauniisti itse asiasta. Olen tältä osin selkeästi ilmaissut ajatukseni Vastauksessa kuninkaallisen tiedeakatemian kysymykseen syistä Ruotsin kansan maastamuuttoon sivulta 97 aina kyseisen pykälän loppuun asti1, ja olen kriitikon kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia tulee säädellä lakien ja säädösten kautta, ja lisään siihen vielä, että niiden täytyy olla keskenään tasapainossa, etteivät ne kääntyisi pakoksi.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä myös siitä, että myös oikeuksia ja velvollisuuksia elinkeinoissa voidaan määritellä säädösten kautta, mutta, huomatkaa, ei niin pitkälle, että elinkeinonharjoittajaa siten estetään tekemästä asioita, jotka tuottavat eniten hyötyä valtiolle ja hänelle itselleen, ja vielä vähemmän niin, että toinen kansalainen saisi suurempia oikeuksia ja pienempiä velvollisuuksia kuin toinen. Me puhumme nyt vain elinkeinonharjoittajista.
Pidän siten välttämättömänä sellaista taloudellista säädöstä, joka selittää kaikkien elinkeinonharjoittajien oikeuksien koostuvan siitä, että he saavat elää, työskennellä ja elättää itsensä ja lähimpänsä hyveen asettamissa rajoissa ilman mitään vaaraa, ja että niin kauan kun he pysyvät näiden puitteiden sisällä, kukaan ei saa loukata, sortaa tai alistaa heitä omaisuuden, hyvinvoinnin tai hengen osalta. Tällaista suojaa vastaan pitäisi muissa säännöksissä määritellä heidän velvollisuudekseen totella valtiota, ja siinä mitassa kun he käyttävät sen suojaa, luovuttaa varojaan valtion ylläpitämiseen sen tarpeiden mukaan.
Jos nyt joillakin säädöksillä rajataan muista poiketen yhden elinkeinonharjoittajan oikeudet tiettyihin aikoihin, tiettyihin paikkakuntiin ja tiettyihin tavaroihin, niin hän menettää siinä välittömästi jotain. Kukaan ei liene kykenevä hyödyntämään tätä oikeutta useammassa kuin yhdessä tai kahdessa elinkeinossa. Kukaan ei voi työskennellä kaikissa töissä eivätkä myöskään kaikki voi tehdä vain yhtä työtä, mutta vapaus, voitontavoittelu ja luonnolliset taipumukset istuttavat elinkeinonharjoittajat kaikkiin elinkeinoihin niin tasaisesti kuin se inhimillisesti on mahdollista.
Heti kun vähänkään liian monet ryhtyvät tiettyyn elinkeinoon, voitto siinä käy pienemmäksi, jolloin useampien ryhtyminen siihen loppuu saman tien, ja heikoimpien täytyy poistua vapaaehtoisesti ja etsiä elantonsa muulla luvallisella tavalla, jossa he voivat olla hyödyllisempiä, mutta kaikki tämä tapahtuu ilman että voidaan syyttää säädöksiä. Jos taas avataan vapaa pääsy yhteen tai kahteen elinkeinoon puuttumatta muihin, niin väki virtaa niihin, mikä tuottaa vahinkoa valtiolle ja muille elinkeinoille.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 81
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 83
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: