Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 67
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 69
§ 68
Vesinäytteiden ottaja ohittaa edellisen kriitikon tavoin itse asiayhteyden, sulkee silmänsä kaikelta muulta ja tarttuu ennen kaikkea siihen, mitä kirjoittaja sanoo tuoteplakaattia vastaan, ja väittää, että koko tämän tutkielmassa ei ole heikointakaan todistetta, lukuun ottamatta joitakin historiallisia tapahtumia, jotka kriitikot kaikin tavoin yrittävät selittää edukseen. En tiedä, miten tämä myöhempi kriitikko erityisesti sivulla 6 voi täysin vastoin totuutta väittää, että
kirjoittaja ei ole pitänyt hyvänä johtaa esitettyjä vahingollisia seurauksia tämän plakaatin luonnollisista ominaisuuksista, kun ne silti ovat luettavissa kirjoittajan sivuilla 8, 9 ja 10 tämän johdantolauseen kera: Seurauksista tuli sekä säädöksen mukaisia että yleisön kannalta valitettavia, ja tämän jälkeen todistetaan kuudessa eri kohdassa, miten seuraukset johtuivat itse kiellon luonteesta.Ottamatta nyt kantaa siihen, ovatko esitetyt todisteet täydellisiä vai eivät, kukaan, joka luo silmäyksen kirjoittajan kirjoitukseen, ei voi kiistää, etteikö tämä ainakin ole yrittänyt. Olikin vesinäytteiden ottajan velvollisuus tutkia, kestävätkö todisteet vai eivät, mutta kun hän uskaltaa väittää, ettei niitä edes ole, hän tuskin saa riippumattomien lukijoiden luottamusta.
Kirjoittajan perusteista voisi tuskin helpommin antaa palautetta kuin sanomalla, ettei niitä edes esitetä. Kuinka sitten terveellisinkään voimajuoma voi saada hyvän testituloksen, kun heti aluksi osataan niin kätevästi tislata voima pois ja sen jälkeen annetaan jokaisen maistaa, kuinka vastenmielistä jäljelläoleva juoma on?
Historiallisten tapahtumien katsotaan koko maailmassa kaikkein varmimmin todistavan valtion lakien ja säädösten vaikutuksista, mutta kun kirjoittaja on seurannut tätä periaatetta, hänen katsotaan syyllistyneen päättelyssään vakavaan virhepäätelmään, jossa aikaisemmin tapahtunutta erehdytään pitämään syynä myöhemmin tulevalle.1
Vesinäytteiden ottaja lienee arvioinut aivan liian vähän omaansa ja muiden ajatustapaa useimmissa asioissa ja sitä, kuinka harvassa ovat ne totuudet, joita ei myöhempi kokemus paljasta ja jotka eivät saa voimaansa ensisijaisesti juuri siitä.
Hän voisi vastaavin perustein väittää, että teen saman virhepäätelmän sanoessani, että tuli polttaa – enhän tiedä sitä muusta kuin siitä, että joka kerran kun minä tai joku muu on tullut sitä liian lähelle, siitä on seurannut tällainen vaikutus. Olen hyvin halukas kuulemaan, miten tämä kriitikko todistaisi sen polttavan voiman lähtien itse tulen luonteesta, jos hänellä ei olisi lupa olettaa joitakin sen vaikutuksia ennalta tunnetuiksi.
Kun kirjoittaja ei ainoastaan säädöksestä otetuin perustein vaan myös oman ja muiden valtioiden esimerkkien avulla on osoittanut, että elinkeinovapaus
on aina johtanut hyvinvointiin ja pakko kansan kurjuuteen, ja ensimmäisessä asiassa hänet torjutaan täysin ja toisessa hänet kuvataan naurettavaksi, niin silloin lukijan on syytä ratkaista, kumpi on enemmän ansainnut yleisön pilkan: asia, jota kuvataan, vai se, joka on sotkenut puhtaan asian mustalla värillä.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 67
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 69
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: