Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 60
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 62
§ 61
Tarkkaavainen lukija ei voi ihmettelemättä seurata, kuinka kriitikko hyödyntää pitkin koko vastinetta samanlaista kehäpäätelmää, jollaisesta tässä edelläkin on huomautettu. Kun hän tulee sivulle 34 ja sitä seuraaville puhuakseen rahojen maastaviennin syystä Kustaa I:n aikana, hän ensin kiistää kirjoittajan antaman syyn ja esittää sen jälkeen toisen, jota hän pitää todellisena, ja todistaa sen saman kuninkaan antamilla tätä aihetta koskeneilla kirjeillä ja määräyksillä. Oli syy tähän mikä hyvänsä, niin kysyn jokaiselta järkevältä lukijalta: jos virhe on sittenkin ollut säädöksissä itsessään, niin voidaanko olettaa, että hallitsija, joka oli oppinut epäluuloiseksi104 lyypekkiläisiä kohtaan, olisi ottanut itselleen syyn niistä koituvista epäselvyyksistä.
Mutta olettakaamme kuitenkin hetken ajan, että kriitikon esittämät ja kuninkaallisin kirjein ja asetuksin vahvistetut syyt rahojen viemiseen pois valtakunnasta olivat todellisia. Ne näyttävät johtuneen uusien rahojen erilaisesta painosta ja pitoisuudesta verrattuna tanskalaisiin, lyypekkiläisiin ja muihin ruotsalaisiin rahoihin. Tämä todistaa siten vastaansanomattomasti sen, mitä kirjoittaja Valtakunnan heikkouden lähteessä pyrkii tuomaan esille, nimittäin kuinka vaarallisia valtakunnalle ovat tällaiset rahanlyöntiä ja taloutta koskevat salaisuudet, kun hallitsijat mitättömien pyyteiden ja etujen takia haluavat antaa metalleillemme leimaamalla eri arvon kuin niillä itsessään on. Tältä kaikelta vältytään sitä paremmin, mitä yksinkertaisemmin toimitaan, eli kun metalleja saadaan hyödyntää painonsa ja pitoisuutensa, toisin sanoen luonnollisen arvonsa mukaan. Tämän taas metallit saavat itsestään vapaassa liiketoiminnassa.
Jos asiat olisivat olleet näin, mainitun kuninkaan ei olisi tarvinnut esittää valitustaan. Silloin tunnettu lyypekkiläinen lainopin tohtori Jochim Röder1 ei olisi, sen jälkeen kun karoliinikolikoita oli alettu lyödä Ruotsissa, kyennyt ilman minkäänlaista kauppaa pelkällä rahakeinottelulla kiskomaan pelkästään omalta osaltaan 229 982 kappaletta karoliineja. Silloin ei olisi kolmeen vuoteen yhtäkään tanskalaista ja holsteinilaista kolikkoa vastaan voitu sulattaa yli neljää miljoonaa karoliinia, eikä silloin olisi voitu kelpotella plootuja Venäjälle 20 prosenttia korkeammalla hinnalla ja 80 prosentin tappiolla valtakunnalle, ynnä monia muita turmiollisia seurauksia.
§. 61.
En upmärksam Läsare kan icke utan förundran se i Wederläggningen hela wägen bårtåt, huru Criticus nyttjar en likadan petitio principii, som här förut är anmärkt. När han kommer pag. 34. och följande, at tala om orsaken til Myntets utförande i Gustaf den I:stas tid, nekar han först til den af Auctor upgifna orsak, och anförer därpå en annan, den han håller före wara den sanskylliga, och bewiser det med samma Konungs, rörande detta ämne utfärdade Bref och Förordningar. Orsaken därtil må nu hafwa warit hwad som hälst, så frågar jag hwar förnuftig Läsare: Om det stådt at förmoda, i fall ock felet warit i författningarna sjelfwa, det Regenten, som fått en afwoghet för104 Lübeckarena, skulle sjelf åtaga sig skulden til de däraf flytande oredor.
Men lät oss likwäl för en stund antaga de af Criticus föregifna, och med Kongl. Bref och Patenter bestyrkte orsaker til Myntets utförande utur Riket hafwa warit de sanskyldiga; så ses det hafwa härflutit af det nya Myntets olika förhållande i skrot och korn emot Danska, Lübska och det öfriga Swenska Myntet, och blifwer således et oemotsägeligt bewis til det Auctor i Källan til Rikets Wanmagt syftar på, nämligen: huru äfwentyrliga dylika Myntnings- och Finance-hemligheter äro för et Rike, där Regenter för några små afsigter och Interessen, genom stämpel wilja lägga et annat wärde på wåra Metaller, än de i sig sjelfwe hafwa, hwilket alt undwikes, då Metallerne efter wigt och halt, ju enfaldigare, ju bättre få nyttjas uti wår Handels-rörelse, efter sitt naturliga wärde, det är sådant, som en fri rörelse sjelf sätter uppå dem.
Hade sådant skedt, så skulle bemälte Konung ej behöft föra en sådan klagan: Då hade den bekante Lübske Doctor Juris Jochim Röder,2 sedan Carolinerne blefwo slagne3 i Swerige, ej warit i stånd, utom någon Handel, blott genom Penninge-wingleri, för sin del allena draga ut 229 982 st. Caroliner: Då hade wid et enda Danskt och Hollstensk Mynt innom tre år ej kunnat smältas up öfwer 4 millioner Caroliner: då hade icke Plåtar med 20 pro Cents förhögning, och 80 pro Cents förlust för Riket kunnat practiceras4 til Ryssland, med flere bedröfweliga påfölgder.
§ 61
Tarkkaavainen lukija ei voi ihmettelemättä seurata, kuinka kriitikko hyödyntää pitkin koko vastinetta samanlaista kehäpäätelmää, jollaisesta tässä edelläkin on huomautettu. Kun hän tulee sivulle 34 ja sitä seuraaville puhuakseen rahojen maastaviennin syystä Kustaa I:n aikana, hän ensin kiistää kirjoittajan antaman syyn ja esittää sen jälkeen toisen, jota hän pitää todellisena, ja todistaa sen saman kuninkaan antamilla tätä aihetta koskeneilla kirjeillä ja määräyksillä. Oli syy tähän mikä hyvänsä, niin kysyn jokaiselta järkevältä lukijalta: jos virhe on sittenkin ollut säädöksissä itsessään, niin voidaanko olettaa, että hallitsija, joka oli oppinut epäluuloiseksi104 lyypekkiläisiä kohtaan, olisi ottanut itselleen syyn niistä koituvista epäselvyyksistä.
Mutta olettakaamme kuitenkin hetken ajan, että kriitikon esittämät ja kuninkaallisin kirjein ja asetuksin vahvistetut syyt rahojen viemiseen pois valtakunnasta olivat todellisia. Ne näyttävät johtuneen uusien rahojen erilaisesta painosta ja pitoisuudesta verrattuna tanskalaisiin, lyypekkiläisiin ja muihin ruotsalaisiin rahoihin. Tämä todistaa siten vastaansanomattomasti sen, mitä kirjoittaja Valtakunnan heikkouden lähteessä pyrkii tuomaan esille, nimittäin kuinka vaarallisia valtakunnalle ovat tällaiset rahanlyöntiä ja taloutta koskevat salaisuudet, kun hallitsijat mitättömien pyyteiden ja etujen takia haluavat antaa metalleillemme leimaamalla eri arvon kuin niillä itsessään on. Tältä kaikelta vältytään sitä paremmin, mitä yksinkertaisemmin toimitaan, eli kun metalleja saadaan hyödyntää painonsa ja pitoisuutensa, toisin sanoen luonnollisen arvonsa mukaan. Tämän taas metallit saavat itsestään vapaassa liiketoiminnassa.
Jos asiat olisivat olleet näin, mainitun kuninkaan ei olisi tarvinnut esittää valitustaan. Silloin tunnettu lyypekkiläinen lainopin tohtori Jochim Röder5 ei olisi, sen jälkeen kun karoliinikolikoita oli alettu lyödä Ruotsissa, kyennyt ilman minkäänlaista kauppaa pelkällä rahakeinottelulla kiskomaan pelkästään omalta osaltaan 229 982 kappaletta karoliineja. Silloin ei olisi kolmeen vuoteen yhtäkään tanskalaista ja holsteinilaista kolikkoa vastaan voitu sulattaa yli neljää miljoonaa karoliinia, eikä silloin olisi voitu kelpotella plootuja Venäjälle 20 prosenttia korkeammalla hinnalla ja 80 prosentin tappiolla valtakunnalle, ynnä monia muita turmiollisia seurauksia.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 61.
En upmärksam Läsare kan icke utan förundran se i Wederläggningen hela wägen bårtåt, huru Criticus nyttjar en likadan petitio principii, som här förut är anmärkt. När han kommer pag. 34. och följande, at tala om orsaken til Myntets utförande i Gustaf den I:stas tid, nekar han först til den af Auctor upgifna orsak, och anförer därpå en annan, den han håller före wara den sanskylliga, och bewiser det med samma Konungs, rörande detta ämne utfärdade Bref och Förordningar. Orsaken därtil må nu hafwa warit hwad som hälst, så frågar jag hwar förnuftig Läsare: Om det stådt at förmoda, i fall ock felet warit i författningarna sjelfwa, det Regenten, som fått en afwoghet för104 Lübeckarena, skulle sjelf åtaga sig skulden til de däraf flytande oredor.
Men lät oss likwäl för en stund antaga de af Criticus föregifna, och med Kongl. Bref och Patenter bestyrkte orsaker til Myntets utförande utur Riket hafwa warit de sanskyldiga; så ses det hafwa härflutit af det nya Myntets olika förhållande i skrot och korn emot Danska, Lübska och det öfriga Swenska Myntet, och blifwer således et oemotsägeligt bewis til det Auctor i Källan til Rikets Wanmagt syftar på, nämligen: huru äfwentyrliga dylika Myntnings- och Finance-hemligheter äro för et Rike, där Regenter för några små afsigter och Interessen, genom stämpel wilja lägga et annat wärde på wåra Metaller, än de i sig sjelfwe hafwa, hwilket alt undwikes, då Metallerne efter wigt och halt, ju enfaldigare, ju bättre få nyttjas uti wår Handels-rörelse, efter sitt naturliga wärde, det är sådant, som en fri rörelse sjelf sätter uppå dem.
Hade sådant skedt, så skulle bemälte Konung ej behöft föra en sådan klagan: Då hade den bekante Lübske Doctor Juris Jochim Röder,6 sedan Carolinerne blefwo slagne7 i Swerige, ej warit i stånd, utom någon Handel, blott genom Penninge-wingleri, för sin del allena draga ut 229 982 st. Caroliner: Då hade wid et enda Danskt och Hollstensk Mynt innom tre år ej kunnat smältas up öfwer 4 millioner Caroliner: då hade icke Plåtar med 20 pro Cents förhögning, och 80 pro Cents förlust för Riket kunnat practiceras8 til Ryssland, med flere bedröfweliga påfölgder.
§ 61
Tarkkaavainen lukija ei voi ihmettelemättä seurata, kuinka kriitikko hyödyntää pitkin koko vastinetta samanlaista kehäpäätelmää, jollaisesta tässä edelläkin on huomautettu. Kun hän tulee sivulle 34 ja sitä seuraaville puhuakseen rahojen maastaviennin syystä Kustaa I:n aikana, hän ensin kiistää kirjoittajan antaman syyn ja esittää sen jälkeen toisen, jota hän pitää todellisena, ja todistaa sen saman kuninkaan antamilla tätä aihetta koskeneilla kirjeillä ja määräyksillä. Oli syy tähän mikä hyvänsä, niin kysyn jokaiselta järkevältä lukijalta: jos virhe on sittenkin ollut säädöksissä itsessään, niin voidaanko olettaa, että hallitsija, joka oli oppinut epäluuloiseksi104 lyypekkiläisiä kohtaan, olisi ottanut itselleen syyn niistä koituvista epäselvyyksistä.
Mutta olettakaamme kuitenkin hetken ajan, että kriitikon esittämät ja kuninkaallisin kirjein ja asetuksin vahvistetut syyt rahojen viemiseen pois valtakunnasta olivat todellisia. Ne näyttävät johtuneen uusien rahojen erilaisesta painosta ja pitoisuudesta verrattuna tanskalaisiin, lyypekkiläisiin ja muihin ruotsalaisiin rahoihin. Tämä todistaa siten vastaansanomattomasti sen, mitä kirjoittaja Valtakunnan heikkouden lähteessä pyrkii tuomaan esille, nimittäin kuinka vaarallisia valtakunnalle ovat tällaiset rahanlyöntiä ja taloutta koskevat salaisuudet, kun hallitsijat mitättömien pyyteiden ja etujen takia haluavat antaa metalleillemme leimaamalla eri arvon kuin niillä itsessään on. Tältä kaikelta vältytään sitä paremmin, mitä yksinkertaisemmin toimitaan, eli kun metalleja saadaan hyödyntää painonsa ja pitoisuutensa, toisin sanoen luonnollisen arvonsa mukaan. Tämän taas metallit saavat itsestään vapaassa liiketoiminnassa.
Jos asiat olisivat olleet näin, mainitun kuninkaan ei olisi tarvinnut esittää valitustaan. Silloin tunnettu lyypekkiläinen lainopin tohtori Jochim Röder9 ei olisi, sen jälkeen kun karoliinikolikoita oli alettu lyödä Ruotsissa, kyennyt ilman minkäänlaista kauppaa pelkällä rahakeinottelulla kiskomaan pelkästään omalta osaltaan 229 982 kappaletta karoliineja. Silloin ei olisi kolmeen vuoteen yhtäkään tanskalaista ja holsteinilaista kolikkoa vastaan voitu sulattaa yli neljää miljoonaa karoliinia, eikä silloin olisi voitu kelpotella plootuja Venäjälle 20 prosenttia korkeammalla hinnalla ja 80 prosentin tappiolla valtakunnalle, ynnä monia muita turmiollisia seurauksia.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 60
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 62
paikat: Lyypekki Ruotsi Venäjä
Henkilöt: Kustaa I (Vaasa) Röder, Jochim
Raamatunkohdat:
Aiheet: