Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 52
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 54
§ 53
Viivyin tässä miltei liian pitkään. Nyt takaisin ensimmäiseen kriitikkoomme.
Sivulla 30 hän siirtyy vanhempiin asiakirjoihimme ja punnitsee niiden aikojen kauppatilannetta verrattuna omaamme. Aihe on hyvinkin tutkimisen arvoinen. Kulkekaamme samaa tietä hetken verran; toivon, että voimme hyvinkin ratkaista arvoituksen, olivatko liiketoimemme silloin paremmalla tolalla kuin nyt.
Tässä minun täytyy ensin muistuttaa, että ruotsalaiset kauppiaat valittivat kauan ennen kuningas Kustaa I:n aikaa ulkomaalaisten tunkeutumisesta kauppaan, mikä johti myös sen mukaisten säädösten laatimiseen. Tukholman pormestari ja raati valittivat jo vuonna 1444, että Västeråsin käymä kauppa vierailijoiden ja ulkomaalaisten kauppiaiden kanssa johtaisi Tukholman tuhoon, eikä tämä edes ollut ensimmäinen kerta. Tämä nähdään vuoden 1420 kiellosta harjoittaa kauppaa laittomissa satamissa, minkä kuningas Kristoffer uusi vuonna 1444 ja Kristian vuonna 14611.
Näiden lisäksi valmisteltiin samaan aikaan kaikenlaisia kansalaisten välisen kaupan rajoituksia, niin että kuningas Erik XIII laati jo ensimmäisen kaupan luokittelun. Vuonna 1463 muun muassa kiellettiin kauppaedustajia harjoittamasta maakauppaa.2 Vuonna 1502 valtakunnanhoitaja Sten Sture neuvotteli Tukholman maistraatin kanssa ja totesi, ettei Östhammarin, Gävlen, Ulvilan ja Rauman purjehdus ulkomaille ollut valtakunnalle eikä Tukholmalle hyödyllistä.3 Vuonna 1502 rajoitettiin edelleen joidenkin pikkukaupunkien ulkomaankauppaa Tukholman eduksi.4 Kriitikko paljastaa siis, kuinka tietämätön hän on ollut Ruotsin kaupankäynnin historiasta ja kuinka hän on ryhtynyt kirjoittamaan aiheesta, jota hän ei lainkaan tunne, kun hän sanoo: ”Kuningas Kustaa I:n aikaan ei ollut vielä mahdollista moittia ulkomaalaisten purjehdusta ja kauppavapauksia vastaan asetettuja kieltoja. Niin monet valtakunnan merikaupungit ja niin monet satamat ja kauppapaikat olivat heille avoinna. Heiltä ei puuttunut yhtäkään kirjoittajan käsittelemistä eduista, joista heidän hänen mielestään olisi pitänyt saada rajoittamatta nauttia tähän päivään asti.” – – Hän jatkaa: ”Kauppa oli näin täysin vapaata ja pakotonta, kuten sen kirjoittajan näkemyksen ja toiveen mukaisesti tulisikin olla.”
Tämän jälkeen kriitikko ryhtyy osoittamaan viimeksi kuluneiden 200 vuoden historiasta, miten surkuteltavaan tilaan valtakunta on yhä enemmän joutunut.
Kun nyt olen yksimielinen hänen kanssaan kaikista vaikeuksista, joiden hän todistaa koko tänä aikana yhä enemmän piinanneen valtakuntaa, ja kun toisaalta on osoitettu, että kauppajärjestelmä on samana aikana ollut täysin sellainen, jollaisen kriitikko katsoo hyödylliseksi ja jollaista hän edelleen koettaa puolustaa, on selvää, että kaikki, mitä hän on luullut esittävänsä kirjoittajan kauppajärjestelmää vastaan, osuu silloin onnettomasti hänen omaansa.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 52
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 54
paikat: Gävle Rauma Ruotsi Tukholma Ulvila Västerås Östhammar
Henkilöt: Kristian I Kristoffer Baijerilainen Kustaa I (Vaasa) Sten Sture nuorempi
Raamatunkohdat:
Aiheet: