Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 50
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 52
§ 51
Mutta ottakaamme nyt kaikki syytöksemme takaisin ja uskokaamme yksinkertaisesti tukkukauppiaiden, Tukholman maistraatin ja kauppakollegion väitteisiin, että oli valtakunnalle hyödyksi laskea kotimaista raudan hintaa, kuten myös todellisuudessa tapahtui. Miksi tällaisesta periaateesta ei pidetty kiinni vuonna 1747, kun rautakonttorin privilegioissa päinvastoin todettiin: Että jos rauta on vietävä nykyisellä matalalla hinnalla ja korkean vaihtokurssin vallitessa,90 johtaa tämä väistämättä turmioon ne, jotka saavat tästä elinkeinosta ravintonsa ja toimeentulonsa. Esitettiin muun muassa, että matalat hinnat johtuivat liian runsaasta taonnasta, mutta tämä syy oli osoitettu valheelliseksi jo ennen kyseisen konttorin perustamista. Matala hinta ei voinut myöskään johtua ulkomaisista lainoista, sillä ulkomaiset asiamiehet olivat vuoteen 1724 – salakauppiainakin – myös vuorimiesten luotottajia, mutta mitenkään pystymättä laskemaan raudan hintaa.
Herra kauppaneuvos ja ritari Nordencrantz osoitti sitä vastoin muun muassa muistiossaan salaiselle kauppa- ja manufaktuurideputaatiolle vuonna 17431, laajoissa kirjoituksissaan rautakomissiolle vuonna 1744, muistioissa kuninkaalliselle majesteetille vuosina 1745 ja 1747, että halpa hinta, huomatkaa, oli peräisin ulkomaisten asiamiesten yhteenliittymistä, jotka olivat luotottajia ja Bergslagenin tuotteiden maastaviejiä. Kun nyt samalla muistamme, että raudan hinta ulkomaisessa rahassa todellakin kohosi rautakonttorin, tämän vastakkaisen yhteenliittymän, perustamisen ansiosta, täytyy jokaisen ajattelemaan kykenevän tulla vakuuttuneeksi siitä monopolista, jonka kriitikot kiistävät.
§. 51.
Men lät oss nu taga alla wåra beskyllningar tilbaka, och efter Gross-handlares, Stockholms Magistrats och Commerce-Collegii påstående enfaldigt tro, at det war nyttigt för Riket, nedsätta inländska Järn-prisen, såsom ock werkeligen skedde: Hwarföre soutinerades2 icke en sådan principe 1747, då det i Järn-Contoirets Privilegio heter twärtom: At om Järnet skal utgå til nu warande låga Järn-pris och höga Wäxel-Cours, måste det med90föra sig deras undergång, som af denna näring hafwa sin föda och rörelse. Man föregaf ibland annat, at förmycket smide förorsakade detta låga Järn-pris; men det wistes redan för samma Contoirs inrättande, at denna grunden war falsk. Det kunde ej eller härflyta af utländska Förlager, emedan utländska Expediterna til 1724 woro äfwen förläggare hos Bärgsmännerna, äfwen som Bi-handlare; men utan at det ringaste kunna fälla Järn-prisen.
Herr Commerce-Rådet och Riddaren Nordencrantz wiste twärtom i Memorial til Secrete- Handels- och Manufactur-Deputation år 1743,3 i sina widlöftiga Skrifter in för Järn-Commission 1744, i Memorial til Kongl. Maj:t 1745 och 1747 med flere, at samma låga pris NB. härflöt ifrån utländske Commissionairers sammansättningar, som woro Förlagsmän och Exporteurer af Bärgslagens Producter. När wi nu tillika erhindra oss, at Järn-prisen ifrån Järn-Contoirets inrättning werkeligen förhögdes i utländskt Mynt genom denna opponerade sammansättning, måste en och hwar, som kan tänka, finna sig öfwertygad om det af Criticis nekade Monopolium.
§ 51
Mutta ottakaamme nyt kaikki syytöksemme takaisin ja uskokaamme yksinkertaisesti tukkukauppiaiden, Tukholman maistraatin ja kauppakollegion väitteisiin, että oli valtakunnalle hyödyksi laskea kotimaista raudan hintaa, kuten myös todellisuudessa tapahtui. Miksi tällaisesta periaateesta ei pidetty kiinni vuonna 1747, kun rautakonttorin privilegioissa päinvastoin todettiin: Että jos rauta on vietävä nykyisellä matalalla hinnalla ja korkean vaihtokurssin vallitessa,90 johtaa tämä väistämättä turmioon ne, jotka saavat tästä elinkeinosta ravintonsa ja toimeentulonsa. Esitettiin muun muassa, että matalat hinnat johtuivat liian runsaasta taonnasta, mutta tämä syy oli osoitettu valheelliseksi jo ennen kyseisen konttorin perustamista. Matala hinta ei voinut myöskään johtua ulkomaisista lainoista, sillä ulkomaiset asiamiehet olivat vuoteen 1724 – salakauppiainakin – myös vuorimiesten luotottajia, mutta mitenkään pystymättä laskemaan raudan hintaa.
Herra kauppaneuvos ja ritari Nordencrantz osoitti sitä vastoin muun muassa muistiossaan salaiselle kauppa- ja manufaktuurideputaatiolle vuonna 17434, laajoissa kirjoituksissaan rautakomissiolle vuonna 1744, muistioissa kuninkaalliselle majesteetille vuosina 1745 ja 1747, että halpa hinta, huomatkaa, oli peräisin ulkomaisten asiamiesten yhteenliittymistä, jotka olivat luotottajia ja Bergslagenin tuotteiden maastaviejiä. Kun nyt samalla muistamme, että raudan hinta ulkomaisessa rahassa todellakin kohosi rautakonttorin, tämän vastakkaisen yhteenliittymän, perustamisen ansiosta, täytyy jokaisen ajattelemaan kykenevän tulla vakuuttuneeksi siitä monopolista, jonka kriitikot kiistävät.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 51.
Men lät oss nu taga alla wåra beskyllningar tilbaka, och efter Gross-handlares, Stockholms Magistrats och Commerce-Collegii påstående enfaldigt tro, at det war nyttigt för Riket, nedsätta inländska Järn-prisen, såsom ock werkeligen skedde: Hwarföre soutinerades5 icke en sådan principe 1747, då det i Järn-Contoirets Privilegio heter twärtom: At om Järnet skal utgå til nu warande låga Järn-pris och höga Wäxel-Cours, måste det med90föra sig deras undergång, som af denna näring hafwa sin föda och rörelse. Man föregaf ibland annat, at förmycket smide förorsakade detta låga Järn-pris; men det wistes redan för samma Contoirs inrättande, at denna grunden war falsk. Det kunde ej eller härflyta af utländska Förlager, emedan utländska Expediterna til 1724 woro äfwen förläggare hos Bärgsmännerna, äfwen som Bi-handlare; men utan at det ringaste kunna fälla Järn-prisen.
Herr Commerce-Rådet och Riddaren Nordencrantz wiste twärtom i Memorial til Secrete- Handels- och Manufactur-Deputation år 1743,6 i sina widlöftiga Skrifter in för Järn-Commission 1744, i Memorial til Kongl. Maj:t 1745 och 1747 med flere, at samma låga pris NB. härflöt ifrån utländske Commissionairers sammansättningar, som woro Förlagsmän och Exporteurer af Bärgslagens Producter. När wi nu tillika erhindra oss, at Järn-prisen ifrån Järn-Contoirets inrättning werkeligen förhögdes i utländskt Mynt genom denna opponerade sammansättning, måste en och hwar, som kan tänka, finna sig öfwertygad om det af Criticis nekade Monopolium.
§ 51
Mutta ottakaamme nyt kaikki syytöksemme takaisin ja uskokaamme yksinkertaisesti tukkukauppiaiden, Tukholman maistraatin ja kauppakollegion väitteisiin, että oli valtakunnalle hyödyksi laskea kotimaista raudan hintaa, kuten myös todellisuudessa tapahtui. Miksi tällaisesta periaateesta ei pidetty kiinni vuonna 1747, kun rautakonttorin privilegioissa päinvastoin todettiin: Että jos rauta on vietävä nykyisellä matalalla hinnalla ja korkean vaihtokurssin vallitessa,90 johtaa tämä väistämättä turmioon ne, jotka saavat tästä elinkeinosta ravintonsa ja toimeentulonsa. Esitettiin muun muassa, että matalat hinnat johtuivat liian runsaasta taonnasta, mutta tämä syy oli osoitettu valheelliseksi jo ennen kyseisen konttorin perustamista. Matala hinta ei voinut myöskään johtua ulkomaisista lainoista, sillä ulkomaiset asiamiehet olivat vuoteen 1724 – salakauppiainakin – myös vuorimiesten luotottajia, mutta mitenkään pystymättä laskemaan raudan hintaa.
Herra kauppaneuvos ja ritari Nordencrantz osoitti sitä vastoin muun muassa muistiossaan salaiselle kauppa- ja manufaktuurideputaatiolle vuonna 17437, laajoissa kirjoituksissaan rautakomissiolle vuonna 1744, muistioissa kuninkaalliselle majesteetille vuosina 1745 ja 1747, että halpa hinta, huomatkaa, oli peräisin ulkomaisten asiamiesten yhteenliittymistä, jotka olivat luotottajia ja Bergslagenin tuotteiden maastaviejiä. Kun nyt samalla muistamme, että raudan hinta ulkomaisessa rahassa todellakin kohosi rautakonttorin, tämän vastakkaisen yhteenliittymän, perustamisen ansiosta, täytyy jokaisen ajattelemaan kykenevän tulla vakuuttuneeksi siitä monopolista, jonka kriitikot kiistävät.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 50
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 52
paikat: Bergslagen Tukholma
Henkilöt: Nordencrantz (vuoteen 1743 Bachmanson), Anders
Raamatunkohdat:
Aiheet: